en tiiä miten alottais.. hirveest kysymyksii vailla vastaust mut joo.. ollaan oltu mieheni kaa koht 1,5 vuotta ja koht vuoden kihlois ja ollaan asuttu ihan seurustelun alust yhessä. Mieheni on mua 10 vuotta vanhempi ja mä oon 19. Meil on menny yli vuos huonosti eli aina mut viime aikoina paljon paljon huonommin. Me riidellään ihan joka ikinen päivä ja oon helvetin kyllästynyt siihen, joten kaipaan vähän neuvoa..
Mieheni osaa olla tosi ihana silloin ku halua mut toisaaltaan taas helvetin paska jos sille tuulelle sattuu.. se on tosi mustasukkanen, väkivaltainen, juo helvetist ja "uskoton" (ei oo sillain pettänyt mut tekstailu muiden naistenkaa sexin merkeis yms.). Mut varsinkin ku se on kännis niin saa kokoajan pelätä et ketäs se on taas yrittänyt iskee.. Ja jos sille huutaa siitä niin se väittää et oon hullu. Luottamus on tosiaankin mennyt sillä se on jäänyt kiinni "uskottomuudestaan" ainakin yli 20 kertaa, se on aika paljon 1,5 vuoden aikana!
Sitten pakotin äijän lopettaa pornon katselun, koska sekstailtii ainoastaan silloin ku se on päässy kattoo pornoo.. tuli itelleen sellain ajatus ettenkö kelpaa miehelleni, enkö ole tarpeeksi viehättävä?! No kyl se tietyst katteli aina välil salas mut ei siin mitää.. Nykyään se ei enää mua panekaan ku ehkä kerran kuussa..oikeesti!!! tost voi saada sellasen kuvan et oon ruma tai muuten vaa vastenmielinen mut kun en todellakaan oo kumpaakaan.. sen takii vähä ihmetyttää. Tuntuu pahalt ja loukkaantuneelta ku oma mies ei haluu panna mut se ettii seuraa muualta ja mukama pelleilyn vuoksi. Kunpa se tietäis et se sattuu..
Rakastan sitä kaikest huolimaata mut ei se näköjään tajua.. en pysty kuvittelee itteeni kenenkää toisen kaa mut tää sattuu aivan liikaa.. oon monesti miettinyt et pitäiskö erota mut en usko selviääväni siitä en pystyis unohtaa meiän menneisyyttä se tekis liian kipeää.. oon liian kiintynyt siihen. Mut mun elämä menis piloille jos jatkan.. Välil se saa mut tuntemaan itteeni tosi huonoks tyttöystäväks sekä ihmiseks. Mä oikeest hajoon koht jos tälläin jatkuu.. kai minäkin ansaitsen onnellisuutta. Mut voiko tätä suhdetta enää pelastaa mitenkään?!???!!! Tekisin mitä vain jotta olisimme onnellinen...
Mieheni osaa olla tosi ihana silloin ku halua mut toisaaltaan taas helvetin paska jos sille tuulelle sattuu.. se on tosi mustasukkanen, väkivaltainen, juo helvetist ja "uskoton" (ei oo sillain pettänyt mut tekstailu muiden naistenkaa sexin merkeis yms.). Mut varsinkin ku se on kännis niin saa kokoajan pelätä et ketäs se on taas yrittänyt iskee.. Ja jos sille huutaa siitä niin se väittää et oon hullu. Luottamus on tosiaankin mennyt sillä se on jäänyt kiinni "uskottomuudestaan" ainakin yli 20 kertaa, se on aika paljon 1,5 vuoden aikana!
Sitten pakotin äijän lopettaa pornon katselun, koska sekstailtii ainoastaan silloin ku se on päässy kattoo pornoo.. tuli itelleen sellain ajatus ettenkö kelpaa miehelleni, enkö ole tarpeeksi viehättävä?! No kyl se tietyst katteli aina välil salas mut ei siin mitää.. Nykyään se ei enää mua panekaan ku ehkä kerran kuussa..oikeesti!!! tost voi saada sellasen kuvan et oon ruma tai muuten vaa vastenmielinen mut kun en todellakaan oo kumpaakaan.. sen takii vähä ihmetyttää. Tuntuu pahalt ja loukkaantuneelta ku oma mies ei haluu panna mut se ettii seuraa muualta ja mukama pelleilyn vuoksi. Kunpa se tietäis et se sattuu..
Rakastan sitä kaikest huolimaata mut ei se näköjään tajua.. en pysty kuvittelee itteeni kenenkää toisen kaa mut tää sattuu aivan liikaa.. oon monesti miettinyt et pitäiskö erota mut en usko selviääväni siitä en pystyis unohtaa meiän menneisyyttä se tekis liian kipeää.. oon liian kiintynyt siihen. Mut mun elämä menis piloille jos jatkan.. Välil se saa mut tuntemaan itteeni tosi huonoks tyttöystäväks sekä ihmiseks. Mä oikeest hajoon koht jos tälläin jatkuu.. kai minäkin ansaitsen onnellisuutta. Mut voiko tätä suhdetta enää pelastaa mitenkään?!???!!! Tekisin mitä vain jotta olisimme onnellinen...
Vastaukset 9
Vanhimmat
En käsitä miksi olet miehen kanssa joka on mustis, väkivaltainen, juoppo ja vieläpä petturi! Haloo! Vaikkakin näitä pahuuksia tapahtuisi kerran viikkoon, sekin on liikaa!
Olet vasta nuori 19, sulla on elämä edessä ja tukka takana (vanha viidakon sananlasku).
Kannattaa todellakin pakata laukut kerran suhde on sillä tolalla, että riitaannutte päivittäin ja sitten sä huudat sille ja sitten mies toteaa, että olet hullu.
Rakkaus ei aina riitä, hyvään suhteeseen tarvitaan kaksi samanhenkistä ihmistä samoilla tarkoitusperillä. Et tietenkään pysty kuvittelemaan ittees kenenkään muun kanssa, ethän ole vielä edes eronnut.
Sori tiukka teksti mutta niin se vaan on, ota jalat alle vielä kun voit. Ei se helppoa ole mutta kannattaa.
Kyllä tosiaan ansaitset onnellisuutta! Kysymys kuuluukin että HALUATKO olla onnellinen? Mikä estää sinua olemasta onnellinen????
Jokainen on ansainnut olla onnellinen. Olet nuori. Ymmärrän että on vaikeaa lähteä valmiista yhteisestä kodista, tutusta ja turvallisesta. Muuttaa YKSIN omaan asuntoon, hankkia kalusteet ja hoitaa asioita jne.. ja ennen kaikkea ottaa vastuu omasta elämästään. Pelottaa, ymmärrän sen. Mutta. Aiotko todellakin odotella kolmekymppiseksi tai jopa nelikymppiseksi asti että jospa asiat muuttuisivat paremmiksi?? Sitten on sulla paras vauvantekoikä mennyt ehkä jo ohi ja moni hyvä mies on jo silloin varattuna muille. hei haloo. Nyt on kyse SINUN elämästäsi!
Sitä vartenhan sitä muutetaan yhteen asumaan että nähdään tuleeko siitä mitään ja eikö. Toisen oppii tuntemaan hyvin vasta saman katon alla. Nyt olet huomannut toisessa sellaista mitä et halua parisuhteeseen. Valinta on edessä. Tällaisen isänkö tahdot tuleville lapsillesi? Vastaako nykyinen poikaystäväsi todellakin sitä kuvaa jota miehessä haet? Haluatko elää parisuhteessa jossa et saa kaipaamasi vastarakkautta kuin hetkittäin? Siinäpä kysymyksiä.
Lisäksi haluaisin muistuttaa ettei sinun tarvitse kuvitella itseäsi muiden kanssa. Et siihen olisi edes valmis. Tämä ajattelu estää sinua tekemästä ratkaisuja. Eikä asioita koskaan unohda, mutta ajan myötä tunteet haalistuvat eivätkä enää satuta niin paljon. Tämä suhde on osa menneisyyttä ja voit oppia siitä jotain. Ei sitä tarvitse unohtaa. Toivon sinulle voimaa tehdä ratkaisuja vaikka osa niistä olisikin kipeitä.
kannattaa lähteä tommosen luota, et oo ansainnu tommosta kohtelua...Raukkis se sun miehes on, jätä se!
Ensinäkin kiitos teille kaikille..:) oli mukava kuulla etten todellakaan oo niin huono ihminen kuten mies antoi luulla. Totta kai haluisin olla onnellinen ja haluisin myöskin et tämä suhde toimii ja oon tehnyt / luopunut paljon tän suhteen eteen mut en minäkää kaikkee yksin pysty.. Oikeessa olette et siinä tarvitaan myös toista osapuolta.
No, sovittiin äijän kaa et jos mentäis parisuhdeterapiaan ja katsotaan sit sen jälkeen mitä tapahtuu.. Jos sekään ei auta niin on kai jatkettava matkaa ja jatkaa etsimist.. kai tapaan jonain päivään sitä miestä joka arvostaa mua ja rakastaa mua just sellaisena kun olen. Ehkä oonkin löytänyt mut omapa vikani ku päästin niitä menemään.
Oon asunut pari vuotta yksin , omas kämpäs ja se ei oikee mulle sovi, koska vihaan yksinäisyyden tunnetta, mutta kai se on parempi lähtä ku jäädä tähän suhteeseen. Se tekee kyl kipeää.. mut tekee myös tämäkin. En tiiä.. mies kyl haluis lapsii kovasti ja tiedän et siitä tulee hyvä isä (se rakastaa lapsii tosi paljon), mut huono aviomies.. ainakin mulle.
Tyhmä vaa et kaikki meiän yhteiset haaveet kaatuis tohon ja joutuisin taas alottamaan kaikki uudestaan.. En todellakaan kestäis enää pettymyksii kerta toiseensa jälkeen. Oon vaa niin kyllästynyt.. Toivottavast aurinko paistaa mullekin jonain päivään mut sitä ennen yritän kaikkee jotten ainakaa pysty jälkeenpäin syyttää itseäni siitä etten ehkä yrittänytkään tarpeeksi.
hey girl! Ei millään pahalla, mut.....
No hyvä et te aiotte vielä yrittää siis jos se tekee susta onnellisen.
Mut hei kamoon, oot nuori ja te ootte seukannu vasta 1,5 vuotta ja nyt ootte menossa parisuhdeterapiaan! Mitäs teidän suhde on 20 vuoden päästä? Kannattaa pohtia.....
Ja se et sulle ei sovi yksin asuminen. Hei oikeesti :D Et sä ikuisesti voi olla jonku tyypin kaa vaan siks et sä et osaa asuu yksi! JOs niikseen tulee, nii onhan noit opiskelijasolui ja muuta, mee semmoseen.
Eikä siitä kundist oikeesti voi tulla hyvää faijjaa, ehkä se kuvittelee mut ei oikeesti. Sä kerroit et se on väkivaltainen, mitäs luulet kun muksu huutaa viidettä päivää putkeen koliikkiaan? Nii, en ees viitti painaa mustalla valkoiselle mitäs sit kävis.
Sä ihan oikeesti oot upee girl mut toi kundi on sulle niin väärä!! Suosittelen ihan oikeesti, et irrottaudu tost miehest kun sus viel henki pihisee, aattele jos se on oikeesti väkivaltanen ja mustis, etkö lukenu eilen yhtään iltiksen lööppejä et mitä kaikkee mustasukkasuus on saanu aikaan? Et nyt otat ja lähdet vielä kun voit ja lähde yksin, älä kenenkään miehen matkaan! Hae vaikka solukämppää että et olis yksin mut silti saisit oman elämän! Sua varten on todellakin tuolla jossain ihana mies joka rakastaa ja arvostaa sua mut se nyt vaan ei pullahda esiin ennenku jätät ton nyksän pelimiehen kuvioista!
Tsemii!
Erittäin hyvin lisätty Misse. Haluaisin vielä tarttua Honey:n kommentteihin. Sanoit:
"Tyhmä vaa et kaikki meiän yhteiset haaveet kaatuis tohon ... "
Vaikka teidän yhteiset haaveet eivät toteutuisikaan, niin mikään ei estä sinua niiden toteuttamisessa.. Voit toteuttaa ne ehkä jonkun toisen kanssa. Ja luo uusia haaveita ja unelmia. Elämällä on paljon tarjottavaa sinulle, on susta kiinni mitä haluat ottaa vastaan. Jos lakkaa unelmoimasta, vai sanoa ihmisen luovuttaneen elämässä.
"ja joutuisin taas alottamaan kaikki uudestaan.. En todellakaan kestäis enää pettymyksii kerta toiseensa jälkeen. Oon vaa niin kyllästynyt. "
Sä olet vasta nuori tyttö. Sulla on koko elämä edessä. Ja usko pois, joudut vielä monesti aloittamaan elämäsi uudelleen sekä pettymään. Esim. työpaikka menee alta, vaihdat ammattia, saat lapsia, tulee ero tai vaikka sairastut vakavasti ... jne. Nämä kaikki mullistaa elämää ja sen jälkeen on aina pistettävä elämä uudelleen järjestykseen, aloitettava alusta.
Ilmeisesti olet kovia jo kokenut, kun olet noin masentunut ja loppuunpalanut JO tuossa iässä. Huh.. Mietipä vielä kerran, että olisiko miehellä osuutta asiaan kyllästymiseesi elämään? Haluatko elää tässä sinut loppuun kuluttavassa suhteessa vielä kauankin? Joskus on ymmärrettävä antaa periksi ja ymmärrettävä lähteä, OMAN HENKISEN TERVEYDEN TAKIA. Elämään kyllästyminen on aina vakava merkki masennuksesta. Ja hei, elämä potkii päähän. Se on karu FAKTA. Mutta on susta itsestä kiinni miten asioihin suhtaudut ja millaisia ratkaisuja teet. Onnellisuus on susta itsestäsi kiinni.
Ja mietipä tätä. Entäs sitten kun sulla on tämän miehen kanssa lapsi tai useampi. ja sitten huomaat ettei tästä mitään tule. Sittenhän se vasta onkin vaikea lähteä ja vielä vaikeampaa aloittaa elämä uudelleen, lapsien kera. Nyt olet vielä vapaa lähtemään ilman sitoumuksia. Ja miten vaikeaa se voi olla, että tekee itsensä onnelliseksi?? Eikö se ole tavoittelemisen arvoinen asia?
Kaikkea hyvää ja voimia sinulle!
Lähde hyvä tyttö kun vielä kerkiät. Älä nyt ainakaan ala lapsia tommosen kanssa tekemään!!!
Jos on viimesen vuoden (eli aina) mennyt huonosti niin kannattaa kaks kertaa miettiä mitä teet koko äijän kans. Oot vielä nuori ja varmasti ansaitset parempaa. Ehkäpä vaan luulet rakastavasi. On ensin opeteltava olemaan yksin ennen kun voi olla kaksin. Tsemppiä!
Joo täytyy myöntää et kyl te kaikki olette aivan oikeessa mut.. kai mä oon vaa niin tyhmä ja sokee ku en osaa tehdä asialle mitään. Kaikest huolimatta RAKASTAN sitä miestä todella paljon ja tää on ollu mun pisin suhde tähän päivään mennees, joten se varmaan tekeekin täst niin vaikeata luopuu siitä.
Mutta tosiaan tämä mies EI kuulu ihan mun miesmakuihin.. eikä varmaan kenenkään muunkaan.;) Silloin ku se on ihana niin se osaa sitä helvetin hyvin.. ihaninta tähän mennees.. mut on ollut myös kusipäisin. Mut voisiko se väkivaltaisuus johtua lapsuuden muistoist...?
Niin, onhan maailmas täynnä miehii mut en kaipaa ku yks ihana mies, joka osais käsitellä mua ja sekin tuntuu mahdottomalt täs maailmas. Oon kyl viel nuori ja mun elämäs tapahtuu viel paljon kaikenlaista mut en jaksais enää heilua kaupungil tai baaris etsimäs sitä ihanaa miestä.
Ehkä halusin vakaan suhteen sen takii koska en haluu enää pettyy.. sil oon kokenut kovii ennen tätä suhdettakin mut uskon et me kaikki olemme mut mä taidan vaa olla niit herkimpii ihmisii ja niin sinisilmäin.
Rakastun ihmisiin kyl tosi helposti.. liiankin helpost, joten pelkään tulevaisuudessa jos vaikka eroaisin miehestäni niin pelkään taas rakastuvani vielä pahempaan mieheen ja oon sit enemmän kuses ku nyt.. mut joo kai elämäs on otettava riskejä. Mutta onko maailmas vielä ihanii herrasmiehii, jotka osaa käsitellä naista ja ymmärtää naisia vai oonko katsonut liikaa romanttisii leffoi?!?!:)
oonpa itekkin ollut moisissa suhteissa joissa ei oo lopulta ollu mitään muuta kuin riitelyä ja surkeutta..ja osaamatta lähtee pois kun luulee, että sen jälkeen ei oo elämää.
Mutta kumma kyllä se elämä jatkui silti kun oli ensin tyhmyyttään rypeny surussa ja itsesäälissä. Koko ajan suunta oli ylöspäin, virheistä oppi ja osas katsoo asioita uudella tavalla.
Siispä, elämää on ja se jatkuu tuollaisen suhteen lopettamisenkin jälkeen. Masokismilla tarvii olla joku raja. antasit nyt aikaa itselles toipua mokomasta miehestä(tiän että rasittaa kuunnella ku joku sanoo näin) ja opettele nauttiin itsestäs ja elämästäs ilman että nojaat koko ajan jonku muun olkapäähän.