Vaikka melko monen tämän palstan aktiivimpien käyttäjien (trollien?) keskustelut näyttävät melko usein pyörivän seksissä ja ulkonäössä, niin rakkaus aiheisia keskusteluja täällä näkee melko harvoin, joten tässäpä sitten yksi sellainen näin arkisen maanantain kunniaksi.
Oletko koskaan ollut oikeasti rakastunut toiseen ihmiseen? (ei mihinkään fantasiaan, vaan tuntemaasi oikeaan ihmiseen)
Jos olet rakkauden kokenut, niin luuletko että pystyisit elämään parisuhteessa ilman vastaavanlaista rakkautta vai onko se niin että kun on kerran oikean rakkauden löytänyt, niin ei sen jälkeen enää yhtään vähempään voi tyytyä?
Oletko koskaan ollut oikeasti rakastunut toiseen ihmiseen? (ei mihinkään fantasiaan, vaan tuntemaasi oikeaan ihmiseen)
Jos olet rakkauden kokenut, niin luuletko että pystyisit elämään parisuhteessa ilman vastaavanlaista rakkautta vai onko se niin että kun on kerran oikean rakkauden löytänyt, niin ei sen jälkeen enää yhtään vähempään voi tyytyä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kerran. Nainen kuitenkin pisti poikki muista syistä ja edelleenkin epäilen, ettei tunneside siitä huolimatta tuhoutunut. Ainakaan täysin.
Useampaan kertaan ja tämän hetkinen rakkaus tulee kestämään, enkä voisi seurustella ilman hyvin laadukasta rakkautta.
Ihastunut olen ollut useammankin kerran, mutta vain kerran on tuo ihastuminen muuttunut myös rakkaudeksi kun huomasin että nainen oli myös kiinnostunut minusta. Harmi vain että tuota kesti vain muutaman kuukauden ajan sitten nainen katosi omiin ongelmiinsa vedoten ja suhteemme taantui pelkäksi tekstiviestittelyksi jota kesti puolisen vuotta kunnes nainen sitten lopullisesti katkaisi välit minuun mitään sen kummempia selittelemättä. Ehkä se ei sittenkään ollut rakkautta hänen puoleltaan, ihastumista korkeintaan. Minulle se oli elämäni rakkaus.
En ole tuon suhteen jälkeen voinut enää tyytyä yhtään vähäisempään tunteeseen. On minulla kyllä naisia tuon jälkeen ollut, oikeastaan enemmänkin kuin tuota ennen, mutta mitään vakavaa suhdetta en ole onnistunut tuon jälkeen solmimaan sillä tiedän että suhteessa pitää olla sitä molemmin puoleista rakkauttakin.
Mitä on tällainen "rakkaus"?
En ole voinut rakastua lyhyyteni takia koska kenelläkään naisella ei ole samanlaisia tunteita minua kohtaan.
Jos joskus meinaan ihastua johonkin naiseen niin muistutan itseäni siitä miten naiset suhtautuvat lyhyisiin miehiin ja niin saan kyseisen henkilön pois mielestäni.
On niitä lyhyitäkin "naistenmiehiä" olemassa.
Olen kyllä seurustellut parikin kertaa ja useasti on ollut jotain epämääräistä tapailua mutta olen kyllä aika varma että yhteenkään noista naisista en ole tuntenut oikeaa Rakkautta, ihastumista korkeintaan.
No minä olen rakastunut luonnollisesti mieheeni, mutta silläkin ihanuudella on kääntöpuolensa. Muistan kuinka nuorena kun oli hääpäiväni aatto puhuin sisareni kanssa ja sanoin, että minua pelottaa. En pelännyt avioliittoa tai sitä, että olisin tekemässä virheen. Kummallista kyllä minua pelotti rakkaus.
Olin varma kuten kaikki rakastuneet, että tämä ihminen on elämäni ainoa rakkaus ja mietin kuinka suuri riski se rakkaus on. Jos jäisin yksin parin vuoden päästä, olisin yksin koko loppuelämäni, sillä hänen tilalleen ei voisi tulla ketään muuta.
No olemme yhdessä edelleen ja olen edelleen sitä mieltä, että hänen tilalleen ei voisi tulla ketään muuta. Nykyisin hyväksyn paremmin sen, että jompikumpi meistä jää jossakin vaiheessa yksin. Elämänikäinen rakkauskin johtaa eroon.
Olen ollut pari kertaa aidosti rakastunut. Muissa suhteissa en ole kokenut niin syviä tunteita, enkä samanlaista kiintymystä toista kohtaan.
Olen rakastunut 1998, 2005 ja 2012. Rakastun keskimäärin seitsemän vuoden välein ja todellakin annan koko elämäni ja sekoan. Rakastuminen on tutkitusti mielenhäiriö.
Miten se päättyy? Jonakin aamuna vaan herää ja huomaa, että enpä muuten enää ole rakastunut?
No rakastuminenhan kestää tutkimusten mukaan max kaksi vuotta mutta jos mietit miten tunteet loppu niin sillon kun tapasin toisen miehen, unohtu aiempi. Oikeesti uuteen ihmiseen rakastuminen on parasta lääkettä sydänsuruille ja ylipäätään kaikille terveydeksi.
(omaan) entiseen voi ajan jälkeen rakastua kuin uuteen ihmiseen
Eli aiemman miehen rakastuminen tai tunteet loppui myös uuteen ihmiseen rakastumiseen. Niinkö se aina käy? Älyttömän paljon täällä kohkataan ihastumisesta ja rakastumisesta, mutta hyvin vähän tunteiden kuolemisesta tai hylätyksi tulemisesta ja se kuitenkin on saman kolikon kääntöpuoli.
Rakastuminen voi olla hyväksi. Mutta onko sydänsurutkin hyväksi? Jos ei, niin onko sydänsurut ja rakastuminen yhteensä varmasti paljon parempi kuin ilman kumpaakaan?
Varmasti voi. Helpompaa jos on ollu erossa fyysisesti.
"Rakastun keskimäärin seitsemän vuoden välein"
Mielenkiintoista! Rupesin laskemaan ja edellinen suhteeni päättyi siis lopullisesti seitsemän vuotta sitten. Sitä edellinen iso ihastuminen/rakastuminen tapahtui seitsemän vuotta aikaisemmin ja - kuinka ollakaan - avioerostani oli silloin seitsemän vuotta! :o
Ne välillä olleet suhteet, jotka sijoittuivat 1990-luvun lopulle, olivat juuri niitä netin kautta solmittuja, jotka perustuivat sille, että mies vaikutti "sopivalta" mutta livenä tavattua kemiaa ei ollut.
Tietääkseni on mahdollista olla rakastunut vain yhteen ihmiseen kerrallaan. Siksi uuden rakastumisen myötä muu katoaa. Olen sen itsekin havainnut kun exäni rakastui viiden vuoden sisällä kaksi kertaa toiseen silmieni edessä ja kaikki kiinnostus minua kohtaan muuttui välinpitämättömyydeksi.
Ihan hyvä pointi tuo että kumpi terveellisempää. Itse olin allapäin ja lihoin 15kg kahdessa vuodessa mitkä vietin erossa exästä joka meni sillon rakastumaan toiseen.
Kaiken kaikkiaan pidän rakastumista kuitenkin maailman suurimpana lahjana, koska sitä ei voi itse päättää kehen rakastuu ja milloin rakastuu.
Luin lehtijutun missä mainittiin että yksipuolinen rakastuminen kuuluu lähes kaikkien pitkään elämään. Vaikea uskoa mutta eihän ne muiden sydänsurut päällepäin näy.
En. Jonkinlaisia kaukoihastumisia oli yläasteikäisenä, mutta nekin perustuivat puhtaasti ulkonäköön.
Seurustelukumppaneita on ollut alle kymmenen ja vaikka kaikista välitin niin vain yhtä tunsin rakastaneeni. Pidin tätä ennen itseäni hyvin rationaalisena ihmisenä, mutta tämä henkilö sai tuntemaan jotain mitä en ole tuntenut koskaan ennen (tai jälkeen). Suhde muuttui lopulta etäsuhteeski joka ei kestänyt.
Yhtä naista olen rakastanut niin kovasti että voin varmuudella sanoa sen olleen rakkautta, ainakin minun puoleltani. Naiselle se oli ehkä työpaikkasuhde tai ihan vain pelkkää hetken piristystä tylsään arkeen sillä eräänä aamuna nainen vain ilmoitti ettei voi tavata minua kun ahdistaa ja ottaa sitten yhteyttä kun olo helpottaa. Tuosta on nyt jo muutama vuosi aikaa enkä ole naista sen jälkeen enää kasvotusten nähnyt, viestittelin ja soittelin kyllä yli puolen vuoden ajan ja koetin saada selville että mikä oli hätänä ja että voitaisiinko taas jossain vaiheessa tavata, no ei voitu ja sitten nainen vain ilmoitti ettei jaksa pitää yhteyttä. Siinä se.