Seurustelukumppanini on tehnyt jotakin, joka suorastaan inhottaa minua. Asiasta on puhuttu jo monesti, mutta yhä toisinaan se häiritsee, mm. aamuisin tulee mieleen. Jokainen tekee virheitä ja voi oppia niistä, mutta minun on hyvin vaikeaa sulattaa tapahtunut, vaikka se tapahtuikin ennen kuin tunnettiin. Mitä tässä tilanteessa kuuluisi tehdä? Olemme sopineet, ettemme enää puhuisi asiasta, sillä haluaisimme molemmat vain unohtaa sen, mutta minulle se näyttää olevan liian vaikeaa. Tässä on mennyt 3kk asian äärellä ja ollaan käyty muutaman kerran pelottavan lähellä eroa. Rakastan häntä, mutta miksi en voi hyväksyä menneisyyden virhettä?
Menneisyyden virheet?
13+7
34955
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Pyörität asiaa jotenkin tunnepohjalta ja pidät siitä kiinni. Jos olet tehnyt päätöksen jäämisestä suhteeseen, pidä siitä päätöksestä kiinni. Jos kerran tuntuu, että se on mahdotonta, niin eroa. Asiat ovat pohjimmiltaan yksinkertaisia, on vain tehtävä päätöksiä joiden mukaan sitten elää parhaansa mukaan. Muuten keittää itseään ja muita päivästä toiseen samassa epävarmuuden liemessä. Irti päästämisen taito kannattaa opetella.
Vaikea sanoa tuohon mitään, kun ei tiedä mikä asia on kyseessä, onhan silläkin aika paljon merkitystä. Kumpi voittaa, rakkaus vai inhotus? Asian unohtaminen väkisin ei tule auttamaan pitkällä aikavälillä, kyllä se siellä alla tulee kuplimaan varsinkin huonoina hetkinä. Se pitää joko puhua kokonaan tyhjäksi ja mennä eteenpäin, tai sitten myöntää ettei tule koskaan pääsemään siitä yli ja se tulee aina häiritsemään suhdetta.
Kolme vaihtoehtoa: 1. Hän on oikeasti tehnyt jotain todella ällöä, josta ei pääse yli. 2. Hän ei tehnyt mitään niin outoa, mutta et pääse yli koska olet liian tuomitseva ja ei ole kokemusta asiasta. Asia on suurentunut kohtuuttomiin mittasuhteisiin mielessäsi. Itsekkyys, et osaa antaa anteeksi? 3. Et ole kiinnostunut toisesta tarpeeksi parisuhdemielessä, et arvosta ja pienikin teko alkaa oksettaa, mikään ei toimi. Vai onko joku muukin vaihtoehto. Et luota toiseen?
Kyseessä on todennäköisesti perus nainen ja jännämies. Mies on menneisyydessä tappanut jonkun ja istunut linnassa. Naisen omatunto soimaa ja hieman pelottaa mutta mies on komea supliikki mies jota on kiva esitellä kavereille ja sukulaisille kun on saanut tällaisen komistuksen ja sitten tullaan nettiin kyselemään asiasta jossa millään vastauksella ei ole merkitystä asiaan koska nainen on nyt jo päättänyt pitää jännämiehensä vaikka ottaisi joka ilta turpiin. Tavis miehet ei kiinnosta koska ei voi ylpeänä niitä kenellekään esitellä vaikka olisivat muuten kultaisen luonteen omaavia.
Mä veikkaan, että mies on ostanut seksiä. Sellainen seurustelukumppani sais mut oksentamaan.
Suurimmassa osassa maailmaa seksin ostaminen on täysin luonnollista ja normaalia
=D =D Just... Minulla on ekaa kertaa elämässäni kumppani, joka EI ole koskaan ostanut seksiä. Olen aina elänyt varsin kunnollisten miesten kanssa, mutta kaikki muut ovat joskus ainakin jollain poikien ulkomaanreissulla, polttareissa tai mielenkiinnon vuoksi "kuivalla kaudella" ostaneet kerran seksiä. Tapa se ei ole kenelläkään ollut, mutta kokeiluja on löytynyt. Sekö sitten on riittävä syy alkaa oksettamaan? Olet todella nirso nainen.
Todellisuudessa tulet ehkä löytämään, tai olet jo löytänyt, miehen joka on ostanut seksiä, mutta ei koskaan tule sitä sinulle kertomaan, koska tietää miten ahdasmielinen olet.
Naiset kuolaa tappajien perään, mutta raiskaajista ne ei pidä. Vankilassakin poliisin tappaja on nr1, sitten muut tappajat, paitsi lapsien tappajat on alinta kastia, kuten raiskaajat ja pedarit.
Mulla taas tuli mieleen että aikuisena sekaantunut reilusti alaikäiseen ja saanut siitä ehkä jonku tuomion. Mua ällöttäis tommonen niin paljo että haluaisin unohtaa koko miehen. Riippuu tietysti siitä kuin paljo tapahtuneesta ois menny aikaa ja minkä ikänen mies on ite tapahtuma hetkellä ollu.
Riippuu kyllä ihan täysin asiasta, mikä oikeesti on kyseessä, että voiko sen unohtaa vai ei. Voithan vielä antaa ajan kulua ja kattoa pystytkö unohtamaan, mutta jos et niin parempi erota.
Jos tuo inhoamasi virhe on jotain sellaista, jonka pelkäät toistuvan jatkossa eli esim. että hänellä on jokin ällöttävä riippuvuus, niin eroa. Tai jos hän on esim. luonteeltaan äkkipikainen ja voi suutuspäissään olla arvaamaton, niin eroa.
Jos taas voit olla varma, että samainen virhe ei toistu, niin miksi se olisi ylitsepääsemätön?
Itse sain tietää noin puolenvuoden seurustelun jälkeen että mieheni on thaimaan reissulla osatanut seksiä(ennen meidän tapaamista). Minulla oli tosi vaikea sulattaa tätä. "puhuimme" siitä muutaman kerran. mieheni puolustautui sanomalla että kaikkihan niin tekee. Thaimaassa on käsittääkseni aika paljon huonommasti töitä ja naiset "pakotettu" seksin myyntiin. Tämä teki minusta asiasta vielä kamalampaa.
Arvomaailmaani ei sovi seksin osto,vaikka irtosuhteita olen itsekkin harrastanut.
Totesin jossain vaiheessa että miehelläni on hyvin erilainen elämän katsomus ja arvomaailma. Useiden keskustelun jälkeen mieheni arvomaailma on hieman lähestynyt minun arvomaailmaa. mutta edelleen olemme eri planeetoilta.
Eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin vain unohtaa tapahtunut.
"Arvomaailmaani ei sovi seksin osto,vaikka irtosuhteita olen itsekkin harrastanut."
Just just. Tyypillinen nainen. Naisen ei tarvitse mennä kuin baariin tanssimaan ja miehiä pörrää ympärillä, kuin mehiläisiä. Mies sen sijaan saa palata baarista kerta toisensa jälkeen tyhjin käsin ellei ole poikkeuksellisen hyvännäköinen tai supliikki.
Mikä ihme sinusta tekee miestäsi paremman ihmisen, kun annat pillua ilmaiseksi sen sijaan, että miehesi on joskus maksanut siitä?
Mitä vittua sitä kyselet vaan jätät sen.
En ymmärrä sinua miksi koitat väkisin hakea kysymyksiä kun itse tunnet noin.
Kaikki yksihuoltaja ämmät ovat kovasti rakastaneet ainakin sen siitoksen ajan jos ei muuta.
Kakaran ajan on rakastettu niin jumalattomasti heti sen alkuvaiheissa mutta siitä eteenpäin onkin jo toinen tarina. Yh ei saakkaan enään mtään miestä normaalimmasta päästä vaan on kaikkein erikoisimmat tarjolla ja yh ihmettelee kun ei olekkaan enää markkinoilla etusijoilla.
Yh kun rakastuu niin saa olla valmis ruokkimaankin sen niin ettei mitään saa enää ilmatteeksi. Ravintoloissa on oikein yh bongareita jotka odottavat vain rakkauden kaipausta yyhoota.
22 asti pitää se kakara elättääöööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööö
Olet yh ämmä joka on epätoivoinen
Asia on vaikea, oletan että miehen teko on ollut todella jotain moraalisesti ala-arvoista.
Kyllä sinua SAA inhottaa se teko, rumia tekoja pitääkin inhota!
Miehen on hyväksyttävä se, että inhoat sitä, mitä hän on tehnyt.
Riippuu nyt miehestä, kuinka syvästi katuu tekoaan ja kuinka on ottanut opiksi siitä.
Miehelle itselleen olisi osattava antaa anteeksi jos aiot jatkaa yhdessä eteenpäin.
Anteeksiantaminen on pitkä prosessi ja vaatii aikaa.
Onko niin, ettet tuon teon vuoksi luota mieheen?
Jos voit luottaa, ettei hän uusi tekoaan, on sinun helpompi antaa anteeksi.
Mies on sinun armoillasi, hän ei voi tehdä tekoaan tekemättömäksi vaikka kuinka haluaisi.
Kaikki tekevät virheitä. Riippuu rakkautesi määrästä, kuinka pystyt työstämään anteeksiantamisen prosessia. Sitä ei voi nopeuttaa.
Toivottavasti mies osaa antaa sinulle aikaa, koska se olisi hänelle itselleenkin uusi mahdollisuus elämään.
Onko Margareeta lesta, vai mistä johtuu noin kireät mielipiteet.
Jos kumppani oli tehnyt jotakin, vaikka vakavaakin ennenkuin he tapasivat, niin miksi sitä pitäisi edes enää penkoa ja märehtiä. Menneet on menneitä.
JOs noin tiukalla kammalla aletaan perata, niin jokaisen kaapista löytyy luurankoja eikä se voi olla nykyaikana kenenkään etu. OLisi parasta keskittyä nykyhetkeen.
Jos joku alkaa juoruta jostakin menneestä tapahtumasta, niin alkaako aloittaja märehtiä sitä ja kiemurrella tuskissaan jostakin ikivanhasta asiasta.
Kun tuttavapiiriin kuuluu "kunnon ihmisten" lisäksi kaksikin henkilöä, jotka on tappaneet toisen ja istuneet siitä tuomionsa, niin voin sanoa, että hekin ovat ihan mukavia ihmisiä, ovat olleet työelämässä ja huolehtineet perheestään ja taloudellisista velvotteistaan ihan mallikkaasti (paitsi sen lääninvankilassa vietetyn ajan).
On aivan turhaa tuomita ihmisiä ikivanhojen tekojen perusteella.
Onko aloittaja "kasvanut tynnyrissä" vai miksi noin ahdas katsantokanta. Keskity vaan vahvasti nykyhetkeen ja olennaiseen
Luin viestini uudelleen, ja erittäin suuressa hämmästyksessä, koska en näe mitään kireätä mielipiteessäni. Päinvastoin.
En kehoita penkomaan ja märehtimään. Missä näet sellaista?
Mutta on eri asia inhota pahoja tekoja, ja eri asia inhota ihmistä.
Pyydän kohteliaimmin "Elämässä on" nimimerkkiä lukemaan uudelleen viestini.
Anteeksiantoon kehoitan, onko se kutsumasi "Lestan" kireyttä?
Kirjoitin: kaikki tekevät virheitä. Ei sekään liene kireyttä.
Tuomiota et näe kirjoituksessani.
Mutta jokaisella on oikeus kavahtaa pahoja tekoja!
Ja rikoksen tekijän hänenkin on ymmärrettävä, että aikaa menee anteeksiantoon ja asioiden läpikäymiseen. Mitä vakavammasta rikoksesta on kyse, sen pitempi aika kuluu, että ihmiset, ne "hyvät ja pahat" sopeutuvat.
Joten anteeksiantoa puolin ja toisin.
jos nyt kertoisit sen asian, niin olisi helpompi arvioida.
Mies on siis harrastanut homoseksiä
Seksin ostaminen thai tytöltä , joista 90% kantaa jotain tautia. Kokeisiin 6 kk kuluttua tapaamisesta taudit näkyy västa sillon. Hiv.Aids.
Lapsen hyväksi käyttöä ? Tulee tekemään uudelleen. Jättäisin.
Homo seksiä. Sama kuin 1 kohdalla.
Mikä se ylipääsemätön ällö olikaan ?
Eihän tähän voi vastata, kun ei tiedä mistä asiasta on kyse!!!! Ongelma voi olla se, että sinä olet elämässä vielä liian naivi ja kokematon, tai sitten se, että mies ei ole ihan ok. Tässä vaihtoehtoja:
Mies on sekaantunut lapsiin: jätä välittömästi, ja ilmoita poliisille, jos ei ole vielä kiinni jäänyt.
Mies on raiskannut naisen: sama kuin edellä.
Mies on pahoinpidellyt ihmisen: sama kuin edellä. Ainoana lieventävänä asianhaarana voidaan pitää sitä, jos on yhden kerran tintannut nyrkillä naamaan jostain ns. "hyvästä syystä". (Esim paras kaveri pani miehen naista tms.)
Mies on ostanut seksiä: mitä sitten? Suurin osa miehistä on joskus niin tehnyt, tai tulee joskus tekemään. Ei se ole sinulta pois, ja luultavimmin ollut vain yksittäinen kokeilu.
Mies on pettänyt exäänsä: se on kurja temppu, mutta jos ei ole tehnyt niin säännöllisesti aina kaikissa suhteissaan, niin ei sitä kannata loppu elämää murehtia. Se asia ei kuulu siis sinulle, vaan menneeseen suhteeseen.
Mies on harrastanut jotain "pervoa" seksissä (ulosteleikit, piiskaaminen, kimppakiva tms...): Mitä sitten? Hyvä jos on kokeillut. Jos haluaa sitä edelleen kokeilun jälkeen, mutta sinä et ole siihen valmis, niin sitten vasta se on ongelma. Jos mies ei kokeilusta innostunut, niin ei haittaa.
Mies on ollut sängyssä toisen miehen kanssa: Tämä on yllättävän yleistä, että jotain on miehen kanssa touhuttu. Jos se on vaikka nuoruuden kokeilua, niin ei vaikuta mihinkään. (Itsekin olin nuorena toisen naisen kanssa sängyssä, enkä ole tippaakaan naisista sillä tavalla enää kiinnostunut.) Mies saattaa myös olla bi-seksuaali. Haittaisiko se sinua? Minun ystäväni on bi, mutta elää nyt jo 5 vuoden suhteessa eri sukupuolta olevan kanssa. Hän kuulema rakastuu ihmiseen, ei sukupuoleen. Mitä siis väliä? Nythän mies on sun kanssa.
Mies on tehnyt jotain rikollista (varastanut, maksuvälinepetos tms...): Riippuu koska on tehnyt, ja miten suhtautuu asiaan nyt. Jos edelleen vaikuttaa "pahalta pojalta", niin jätä. Mutta jos rikos on ollut nuoruuden törttöily, niin ei haittaa tulevaa.
Tässä ajatuksia.
Kullakin on rajansa, riippumatta siitä, mitä suurin osa tekee tai hyväksyy. Minun olisi vaikea kunnioittaa miestä, joka on maksanut seksistä. Se kertoo mielestäni ihmisen suhtautumisesta muihin ihmisiin ja on sitä paitsi säälittävää. Reaktioni riippuisi siitä, kuinka kaukana menneisyydessä tapahtuma on ja miten mies siihen itse suhtautuu. Ehkä olen tiukkapipo, mutta ainakin olen löytänyt kaltaiseni.
Jos asia on sellainen, ettei se nouse pinnalle (jos et itse nosta sitä) ja olet pystynyt elämään hyvin ennen sitä tietoa, päästä irti. Mies ei voi asialle enää mitään - sinä voit.
Miksi seksin ostaminen on säälittävää? Ymmärrän sellaisen periaatteellisen vastustamisen, jos joku toistuvasti käy ostamassa seksiä sellaisilta naisilta, jotka eivät sitä omasta halustaan tee... Mutta on olemassa myös paljon "alan naisia", jotka tekevät työtä omasta halustaan. Ja on paljon miehiä, jotka haluavat mielenkiinnosta "kokeilla ammattilaista". Kuulemani mukaan ihan samanlaista kuin kenen tahansa naisen kanssa. Ei sen parempaa tai huonompaa.:) Tietämäni miehet ovat varsin kivan näköisiä, ikähaitarilla tapahtumahetkellä olleet 19-50v. Takuulla saisivat naista ilman maksuakin, eli ei ole heille ollut mikään "viimeinen oljenkorsi." Yksi miespuolinen kaverini, komea 37-vuotias, korkeasti koulutettu ja töissä käyvä, kohtuullisen varakas, tyylikäs... sanoi että hän käy joskus huorissa ihan vain siksi, että se on niin helppoa ja vaivatonta. Ei tarvitse kiireen keskellä järjestää aikaa treffeille yms, eikä juuri sillä hetkellä elämässä ollut vakituista kumppania. Tunti maksaa 200e, eikä siihen tarvitse käyttää aikaa sen enempää. Nainen antaa kuitinkin.:)
Minä en hyväksyisi seksin ostamista, jos mies on parisuhteessa minun kanssani. Se olisi pettämistä siinä missä mikä tahansa muukin. En myöskään hyväksyisi seksin ostamista alaikäisiltä. Ja jos miehellä olisi jokin fiksaatio maksullisista naisista (eli muut eivät olisi kelvanneet), niin silloin heräisi kysymys, että missä on vika...
Mutta hyvä että olet löytänyt kaltaisesi.
p.s. Jos minä joskus jään leskeksi, niin voisin hyvin itsekin käyttää maksullisia miehiä. En silloin loukkaisi sellaisten miesten tunteita, jotka luulisivat/toivoisivat, että haluaisin vielä parisuhteen. Tämä on minun viimeinen parisuhteeni, loppuu sitten eroon tai kuolemaan. Olemme onnellisia yhdessä, joten uskon että loppuu toisen kuolemaan. Mutta tarve seksille on toki luultavasti senkin jälkeen, niin mieshuora voisi olla toimiva vaihtoehto.
Ensinnäkin voi olla vaikea varmistua naisen omasta halusta, seksille kai ei ole vielä reilun kaupan sertifikaattia. Ja minä nyt satun näkemään seksin asiana, joka edellyttää myös tunnetason yhteyttä. Muuten se on toisen käyttämistä omiin tarpeisiinsa. OK, kyllähän me muutenkin käytämme toisten palveluita, mutta ne eivät ole niin syvästi yhteydessä tunteisiin. Näen seksin vuorovaikutuksena: saamisena ja antamisena, itsensä paljastamisena (heh). Seksi ei ole vain itsetyydytystä toisen avulla.
Lisäksi miehet usein suhtautuvat alentavasti maksullisiin naisiin. Kuinka moni mies haluaisi ammattilaisen puolisokseen? Eikös se olekaan kuin mikä tahansa muu ammatti?
"Kuulemani mukaan ihan samanlaista kuin kenen tahansa naisen kanssa."
Miltä tuntuisi kuulla puolisolta, että seksi kanssasi on ihan samanlaista kuin kenen tahansa kanssa?
En ole hanakka tuomitsemaan muita, mutta tunnen itseni ja tiedän omat rajani.
"Miltä tuntuisi kuulla puolisolta, että seksi kanssasi on ihan samanlaista kuin kenen tahansa kanssa?"
Niin en sanonut että puolisoni sanoo näin minusta, vaan jokunen mies on sanonut niin muista naisista.
Kyllähän seksi itsellekin voi olla joko ns. tavallista, eli kuten kenen tahansa miehen kanssa. Minä olen onnekas, ja parasta seksiä on nykyisessä suhteessani. Kuulemani mukaan sama on toisinpäin. Hieno juttu. Itseasiassa meidän suhteemme aikoinaan alkoikin ihan vain ystävinä, joilla oli hauskaa juurikin sängyssä. Ei ollut mitään sitoumuksia tms. Suhteemme syventyi vasta myöhemmin, eikä se liittynyt seksiin.
Me siis käytimme toisiamme hyväksemme omiin tarpeisiimme. Vaikea on ymmärtää, miksi se olisi väärin, jos sillä ei loukkaa ketään? Kyllä minä edelleenkin harrastan mieheni kanssa seksiä siksi, että minun tekee mieli. Eli siis tyydytän hänen avullaan omia tarpeitani. Ei ole mies valittanut. Meillä on tapana naureskella, että "jokainen on vastuussa omasta orgasmistaan." ;)
Ja jos on maksullisen kumppanin kanssa, niin silloin sen toisen osapuolen tarve voipi olla se raha. Tosin osa maksullisista on myös koukussa seksiin, eli saavat siitäkin jotain myös itselleen.
Mutta ei kaikissa parisuhteissa, deittailuissa ja yhden yön jutuissa seksi ole parasta mahdollista. Ei se silti ole ehkä huonoakaan. Kuten sanonta kuuluu: seksi on kuin pizza. Kun se on hyvää, se on todella hyvää. Ja kun se on huonoa, se on silti ihan hyvää.
Seksiä voi olla joko ilman tunteita tai tunteiden kanssa. Seksin hyvyyteen se saattaa vaikuttaa, tai olla vaikuttamatta. Onhan se turhauttavaa, jos kovasti välittää jostakusta, mutta seksi ei vaan toimi yhteen... Ei sitä tunteilla toimivaksi saa! Mutta toisaalta jos seksi on hyvää, niin tunteiden kautta siitä voi tulla vielä parempaa, kun uskalletaan olla yhä avoimempia ja rohkeampia. Ei ole suorituspaineita tms.
Mutta loppupeleistä onhan se seksi jossain määrin samanlaista kuin kenen tahansa kanssa... Vaikka saatankin olla oikeastikin mieheni paras seksikokemus (onhan hänkin minun), niin en silti kuvittele, että olen sillä saralla jotenkin aivan uskomattoman poikkeavan mahtavaa. Olen nainen, hän on mies, pidämme hauskaa yhdessä ja hyvässä lykyssä tulee mukava orgasmi. Miten se eroaa muiden kanssa peuhaamisesta? Kyllä se parisuhteen erityisyys tulee kuitenkin jostain ihan muusta kuin seksistä!!!
Minä rakastan miestäni ja hän minua. Se on erityistä. Seksi ei ole erityistä. Mieheni kanssa toki valtavan hyvää, mutta kyllä hän on minulle rakas ihan muista syistä.
Minusta tuntuu että sinun käsityksesi seksistä on kuin jostakin romanttisesta novellista. Todellisuudesta kaukana. Minun olisi vaikea koskaan saavuttaa tyydyttävää ja hyvää seksielämää sinun vaatimuksillasi. Miten tyydyttäisit itsesi sinkkuna? Jos seksissä pitää olla tunteetkin mukana, niin eikös itsetyydytyskin ole poissuljettu? Vai onko se sitten itsensä rakastamista? ;)
Meillä on suhteessa paljon romantiikkaa. Viimeksi viikonloppuna tanssimme saunan jälkeen hitaita olkkarissa kylpytakit päällä. Ja tänään aamulla heräsin ajoissa lataamaan miehelle kahvinkeittimen valmiiksi. Yms, arjen romantiikkaa. Romantiikka ja seksi eivät kuitenkaan minulla juurikaan kuulu yhteen. Johtunee osittain siitäkin, että pidän sen verran rajusta seksistä, ettei sitä oikein romantiikaksi voi mieltää. En silti ole epäromanttinen ihminen, päinvastoin.
Jos minun pitäisi vääntää seksistä jotakin tunteellista, niin minä en nauttisi. Jos minun pitäisi seksin aikana miettiä rakkautta yms, niin kyllä jäisi oma nautinto pois. Minä ajattelen mielummin sukupuolielinten yhtymistä yms. Katsotaan vaikka yhdessä pornoa. Joskus teemme myös niin, että minä katson yksin pornoa, ja hihkaisen sitten miehelle, kun tarvitsen häntä.;)
Ja tuo pointtisi, että kuinka moni mies haluaisi puolisokseen huoran... No kuinka moni mies tai nainen haluaisi puolisokseen jokaisen, jonka kanssa on joskus päätynyt sänkyyn? Suomessa harrastetaan irtosuhteita enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa, ja koko ajan enemmän. Veikkaan että aika harva olisi valmis parisuhteeseen jokaisen seksikumppaninsa kanssa. Minäkin olen harrastanut seksiä joskus nuorempana varastomiehen kanssa, ja en muuten täysin kouluttautumattoman ja päämäärättömän miehen kanssa suhteeseen haluaisi alkaa! Mutta mitäpä sitten, ei siitä 2 viikon deittailusta kumpikaan parisuhdetta hakenut. Eikä huora hae itselleen puolisoa työmaalta.
En ole kuitenkaan yhdenkään miehen kuullut haukkuvan huoria. Siis niiden miesten, jotka ovat heidän palveluitaan käyttänyt. En siis sanoisi, että erityisen alentavasti heihin suhtautuisi.
Miksi sitten seksi muiden kanssa olisi pettämistä, jos kerran seksi ei ole erityistä?
"Kyllä se parisuhteen erityisyys tulee kuitenkin jostain ihan muusta kuin seksistä!!!" Omalla kohdallani erityisyys tulee muustakin kuin seksistä, mutta myös seksistä. Haluan saada, haluan antaa. Itsetyydytys on ok, koska siinä ei käytetä muita vain omaksi tyydytykseksi. Itseään pitääkin rakastaa :)
Miten voit sanoa, että seksikäsitykseni on todellisuudesta kaukana? Se voi olla sinun todellisuudestasi kaukana, mutta minä elän käsitykseni kanssa tyytyväisenä. En oletakaan, että saavuttaisit hyvän seksielämän vaatimuksillani, ei sinun tarvitse. En tosin ole vaatimassa mitään, ja onnekseni olen löytänyt miehen, jonka kanssa synkkaa.
Kun puhun tunneyhteydestä, en tarkoita kahden tunnin hierontasessioita, hempeää musiikkia, ruusunlehtiä tms. yleisesti romanttiseksi miellettyä. Tunne on syvemmällä. Seksi tuntemattoman/maksullisen kanssa on minulle täysin poissuljettu ajatus, en usko voivani nauttia siitä. Uskon, että sinä ehkä voit, enkä sano, että olisit väärässä. Olen tällainen, sinä toisenlainen - ei sen kummempaa.
"Miksi sitten seksi muiden kanssa olisi pettämistä, jos kerran seksi ei ole erityistä?"
Aika harvassa on ne teot, jotka ovat "erityisiä" siinä merkityksessä, etteikö ne voisi olla mukavia jonkun toisenkin kanssa. Esimerkiksi jos hääpäivänä puoliso laittaa herkullista ruokaa, niin kyllähän herkullista ruokaa osaa kokata miljoona muutakin ihmistä, parempaakin ruokaa... Esimerkiksi kun puoliso tukee synnytyksessä, niin osaisihan siinä synnytyksessä tukea moni muukin ihminen ja joku jopa paremmin. Tai kun oma rakas hieroo kireitä hartioita oman vanhemman kuoleman jälkeen, niin kyllähän sen hieronnankin voisi joku muu hoitaa vielä paremmin...
Eli vaikka seksi itsessään ei ole erityistä, niin suhteen kokonaisuus määrittelee sen, mitkä asiat halutaan kokea vain suhteen sisällä. Esimerkiksi hääpäivänä, synnytyksessä, vanhemman kuolessa tms. Nämä ovat toki isompia asioita kuin seksielämä. Joillakin pariskunnilla seksielämä onkin ns. vapaata, eikä ole rajoitettu vain omaan puolisoon. Itse sen sijaan koen, että myös seksuaalinen uskollisuus parisuhteessa on tärkeää. Ihan jo senkin takia, ettei tule yllättäviä tauteja tai vahinkolapsia... Lisäksi seksisuhde jonkun toisen kanssa veisi huomion pois perheeltä ja parisuhteelta, ja se olisi se suurin ongelma. Parisuhteeseen lähdetään kokonaisina. Eikä parisuhteeseen kuulu luoda kilpailutilannetta minkään asian suhteen. Ei harrasteta seksiä toisen naisen kanssa, eikä kehuta naapurin emäntää paremmaksi äidiksi. Se on sellaista oman kumppanin kunnioitusta.
Mutta jos parisuhdetta ja siihen liittyviä velvollisuuksia ja tunnesiteitä ei ole, niin seksiä voi harrastaa halutessaan myös ilman tunteita. Kuten jo kerroin, nykyisen mieheni kanssa meillä oli ensin puhtaasti seksisuhde. Sitä kesti n. vuoden. En silloin rakastanut vielä miestäni, koska en tuntenut hyvin. Seksi oli silloin ihan yhtä hyvää kuin nykyäänkin, kun rakkautta riittää.
En ole koskaan ajatellut seksin aikana mitään tunneyhteyttä. Päinvastoin, nautinnollinen seksi vaatii minulle sitä, ettei minun tarvitse ajatella muuta kuin seksiä.
Kukin tyylillään.
Mulle on hieman vaikeaa semmoinen asia, että miehellä on ollut salasuhde tuttavansa vaimon kanssa...
Jos se ei ole ollut teidän suhteenne aikana, niin mitä väliä? Oletko niin naivi, ettet ole vielä elämää nähnyt?
Kristillisyydestä on mahdollista päästä eroon. Jälkeenpäin jää muuten vain huono sietokyky, ellei ole täysin paatunut.
En tiedä mikä sun huoli on, mutta tiedän kun yrittää päästä jostain ajatuksesta eroon...
Täällä palstallakin on usein puhuttu siitä, että seurustelukumppanilla on ollut paljon seksikumppaneita ennemmin, ja se vaivaa... Minäkään en mikään kokematon neitsyt ollut kun tapasimme, molemmat jo aikuisina. Minulla oli seksikumppaneita ollut elämäni aikana n. 10. Erokin takana, ja pari lasta.
Mieheni seksikumppaneiden määrää en tiedä, mutta se liikkuu jossakin 100:n kieppeillä. Mies ei niillä rehvastele, vaan ovat vaan osa pääasiassa sinkkuna eläneen miehen elämää. Jostakin se tyydytys ja seura on milloinkin löytynyt, ja harva suhde on ollut mitenkään vakava. Jos epäkiinnostava nainen on kinnostunut liikaa, mies on lopettanut suhteen. Vain kaksi sellaista vähän pidempää seurustelua ennen minua, ja nekin loppuivat miehen toiveesta. Ketään mies ei ole koskaan pettänyt, ja useimmiten tapaillutkin vain yhtä kerrallaan, ainakin siinä vaiheessa kun on sänkyyn päätynyt. Mutta siellä on siis yhden yön jutuista kuukauden tapailuihin... Yksi kahden vuoden suhde. Miehelle ei oikein kelvannut kukaan kunnolla. Nuorempana ei ollut haluja sitoutua, ja vanhempana oli sitten kranttu.
Me olemme eläneet yhdessä jo 6 vuotta. Kaikki on mallillaan. Mutta aina välillä minua vaivaa se, että mies on niin "kaiken kokenut". Toisaalta minä olen elänyt vakituissa suhteissa, ja seksin määrän suhteen ehkä kokenut enemmän kuin mies... Kumppanit eivät vain ole vaihtuneet niin tiuhaan, yleensä. Jokunen poikkeus minullakin.
Mies on vieläpä niin kiltti ja kunnollinen, ettei ole riidoissa koskaan kenenkään kanssa. Ei siis niiden entisten hoitojenkaan kanssa. Niitä riittää ihan facebookin kavereissakin varmasti kymmeniä. Eipä siinä mitään, jutut ovat loppuneet jo vuosia sitten, ja mies on minulle uskollinen. Silti asia vaivaa.
Miksi vanhat asiat siis vaivaavat? Ja miten niistä ajatuksista pääsee eroon? Minulla on kuitenkin todella hyvä mies, ollut jo vuosia. Ja kun noiden 100 naisen jälkeen minä olin ainoa, jonka kanssa mies halusi yhteisen kodin ja perheen, niin eikös sitä pitäisi pitää todella imartelevana asiana? Jos olisin hänen ainoansa, niin ei olis vertailupohjaa. Nyt tiedän päihittäväni sata naista mieheni silmissä. Pitäis olla aika turvallinen olotila...
Olen varmaan samasta muotista kuin miehesi. Luulisin pitkälle samanlaisen historian omaavana miehenä, että todennäköisesti sinussa ihmisenä loksahtaa moni sellainen piirre ja asia kohdalleen, jota hän on etsinyt ja hän todennäköisesti ymmärtää ja vaistoaa tämän useammalla kuin yhdellä tasolla. Olet hänelle siis tärkeämpi kuin aiempi kokemus sadasta.
Oli mielenkiintoista lukea kirjoituksesi. Olen nyttemmin pitemmän suhdetauon aikana miettinyt, että jos ja kun tästä vielä rupean seurustelemaan, niin se tulee olemaan niin sanotusti vakavaa, jolloin sitä tietysti haluaa olla rehellisesti sellainen kuin on. Tähän sataan mahtuu myös kaksi pitkää suhdetta. Mutta samoin kuin miehesi en ole minäkään pettänyt ketään, eikä käsittääkseni kukaan ole jäänyt minua vihaamaankaan. Joten kertoisinko tulevalle kumppanille arvion lukumäärästä (eli tuo noin sata) vai sanoisinko vain jotain, että niitä on ollut aika monta? Mitä tuumit, olisitko toisaalta halunnut elää ilman tätä tietoa?
Minun mielestäni ei ole syytä tai mielekästä kertoa lukumäärää. Riittää että sanoo, että aikuisella miehellä on toki ehtinyt olla paljon suhteita naisiin vuosien varrella. Mutta että mikään ei ole ns. jäänyt kesken, etkä mihinkään haluaisi palata. Joku tietty luku voi jäädä vain kummittelemaan, vaikka siihen ei olisi syytä. Jos nainen kovasti utelee lukua, niin olisi varmasti hyvä painottaa sitä, että kysyy miksi tieto olisi naiselle tärkeä, ja sanoa että sinä haluat mielummin elää nykyisyydessä kuin menneessä.
Et myöskään voi kysyä naiselta, paljonko hänellä on kumppaneita ollut.
Mieheni onkin kertonut minulle juuri samaan sävyyn minun merkityksestä hänelle, kuin mitä sinä kuvailit että mieheni saattaisi tuntea. Hän on painottanut sitä, että minä olen paras juuri hänelle. Hän on sanonut, että kokonaisuus ihmisessä on ratkaisevaa. Jännä ilmiö, että täällä palstalla jonkun tuntemattoman kirjoittamana tuo muistutus tuntui erityisen hyvältä, vaikka oma rakas on niin minulle sanonut. Kiitos.:)
Onko mies kenties homostellut? Sinulla semmoinen olotila, että tykkääkö mies edes naisista? Mielestäni kannattaisi unohtaa koko mies, jos hän on homostellut tai harrastanut seksiä lapsen kanssa. Rajatapauksena olisi mies, joka on harrastanut paljon irtosuhteita.