Anopit ja appi-ukot

Kannattaisi miettiä sellaista tosiasiaa, että ei lapsenne puolisolla ole teihin minkäänlaista emotionaalista riippuvuussuhdetta. Tällä tarkoitan sitä, että kenen luulette olevan "vahvemmilla" jos asioita ajetaan sitkeästi tahallaan konfliktiin?

Käsittääkseni ainoa "voitto", jota negatiiviset appivanhemmat voivat tavoitella on avioero omalle lapselle. Siinäpä vasta hieno lahja lapsenlapsillekin.

Siksi kenties voisi yrittää opetella sietämään sitä hirveää miniää tai vävyä jos oma lapsenne siitä tykkää ja on onnellinen.

Itsellä on mittari jo aikaa sitten mennyt yli punaisen.

Käyttäydyn aina asiallisesti, mutta välit on ikuisiksi ajoiksi sössitty. Kas kun se oma lapsi antaa anteeksi vanhemmilleen melkein mitä tahansa ja minä sen ymmärrän kyllä, mutta jos joskus tulette järkiinne ja haluatte paikata välejä se on minun osaltani nyt jo totaalisen myöhäistä. Kun luottamus on menetetty sitä ei enää voi saada takaisin.

Turhaa ihmetellä miksei lasta tuoda hoitoon paikkaan, jossa on ihmisiä joihin en luota. Turhaa ihmetellä miksi vietämme juhlapyhämme jossain missä on hauskaa. Turhaa ihmetellä miksei meistä enää kuulu kovin usein.
1230
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Joo, sietokyky puolin ja toisin on hyvä asia. Asiallinen käytös riittänee jos ei muuhun pysty. Mielistelemään ja ystävyyttä esittämään ei kannata alkaa.

Olen miettinyt myös tuota negatiivisen kohtelun seurausta - usein se on yksi eron syistäkin.

Ja juhlapyhät onneksi saa viettää just siellä missä haluaa ja siten kuin haluaa, vaikka kuinka kuuluisi urputusta...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Quid pro quo kirjoitti:

Kannattaisi miettiä sellaista tosiasiaa, että ei lapsenne puolisolla ole teihin minkäänlaista emotionaalista riippuvuussuhdetta. Tällä tarkoitan sitä, että kenen luulette olevan "vahvemmilla" jos asioita ajetaan sitkeästi tahallaan konfliktiin?

Käsittääkseni ainoa "voitto", jota negatiiviset appivanhemmat voivat tavoitella on avioero omalle lapselle. Siinäpä vasta hieno lahja lapsenlapsillekin.

Siksi kenties voisi yrittää opetella sietämään sitä hirveää miniää tai vävyä jos oma lapsenne siitä tykkää ja on onnellinen.

Itsellä on mittari jo aikaa sitten mennyt yli punaisen.

Käyttäydyn aina asiallisesti, mutta välit on ikuisiksi ajoiksi sössitty. Kas kun se oma lapsi antaa anteeksi vanhemmilleen melkein mitä tahansa ja minä sen ymmärrän kyllä, mutta jos joskus tulette järkiinne ja haluatte paikata välejä se on minun osaltani nyt jo totaalisen myöhäistä. Kun luottamus on menetetty sitä ei enää voi saada takaisin.

Turhaa ihmetellä miksei lasta tuoda hoitoon paikkaan, jossa on ihmisiä joihin en luota. Turhaa ihmetellä miksi vietämme juhlapyhämme jossain missä on hauskaa. Turhaa ihmetellä miksei meistä enää kuulu kovin usein.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu