Anopit ja appi-ukot

Kannattaisi miettiä sellaista tosiasiaa, että ei lapsenne puolisolla ole teihin minkäänlaista emotionaalista riippuvuussuhdetta. Tällä tarkoitan sitä, että kenen luulette olevan "vahvemmilla" jos asioita ajetaan sitkeästi tahallaan konfliktiin?

Käsittääkseni ainoa "voitto", jota negatiiviset appivanhemmat voivat tavoitella on avioero omalle lapselle. Siinäpä vasta hieno lahja lapsenlapsillekin.

Siksi kenties voisi yrittää opetella sietämään sitä hirveää miniää tai vävyä jos oma lapsenne siitä tykkää ja on onnellinen.

Itsellä on mittari jo aikaa sitten mennyt yli punaisen.

Käyttäydyn aina asiallisesti, mutta välit on ikuisiksi ajoiksi sössitty. Kas kun se oma lapsi antaa anteeksi vanhemmilleen melkein mitä tahansa ja minä sen ymmärrän kyllä, mutta jos joskus tulette järkiinne ja haluatte paikata välejä se on minun osaltani nyt jo totaalisen myöhäistä. Kun luottamus on menetetty sitä ei enää voi saada takaisin.

Turhaa ihmetellä miksei lasta tuoda hoitoon paikkaan, jossa on ihmisiä joihin en luota. Turhaa ihmetellä miksi vietämme juhlapyhämme jossain missä on hauskaa. Turhaa ihmetellä miksei meistä enää kuulu kovin usein.