jääkö rinnakkais-suhteesta tunnon tuskia?

kiva kun joku muukin tuntee näin...haluttais ottaa vielä yhteyttä mutta parempi kai näin on.Ja kauankohan tätä kestää tätä tunnetta?

neuvoton kirjoitti:

kiva kun joku muukin tuntee näin...haluttais ottaa vielä yhteyttä mutta parempi kai näin on.Ja kauankohan tätä kestää tätä tunnetta?

Kyllä on morkkis eikä siitä tunteesta taida eroon päästä ainakaan vähään aikaan.

saitteko luottamuksen takaisin?

neuvoton kirjoitti:

saitteko luottamuksen takaisin?

Jos kuitenkin molempien mielestä suhde on niin hyvä, että kannattaa jatkaa, se ehkä onnistuu.
Se vaatii paljon pettäjältä, keskusteluja, epäillyksen alla elämistä, toisen huomioonottamista, pitää ansaita se luottamus takaisin, ehkä niitä asioita ymmärtäisi paremmin, kun kääntäisi asian toisin päin eli olisi itse petetty. Siihen ei tosiaan riitä, minä rakastan sinua, ei merkinnyt mitään ja viikon päästä, että mitä sinä tota vanhaa asiaa jauhat, siihen tarvitaan pitkän ajan panostus ylikierroksilla suhteeseen ja vuosienkin jälkeen hyväksyä pieni piikki ja ottaa kainaloon.

työtä kirjoitti:

Jos kuitenkin molempien mielestä suhde on niin hyvä, että kannattaa jatkaa, se ehkä onnistuu.
Se vaatii paljon pettäjältä, keskusteluja, epäillyksen alla elämistä, toisen huomioonottamista, pitää ansaita se luottamus takaisin, ehkä niitä asioita ymmärtäisi paremmin, kun kääntäisi asian toisin päin eli olisi itse petetty. Siihen ei tosiaan riitä, minä rakastan sinua, ei merkinnyt mitään ja viikon päästä, että mitä sinä tota vanhaa asiaa jauhat, siihen tarvitaan pitkän ajan panostus ylikierroksilla suhteeseen ja vuosienkin jälkeen hyväksyä pieni piikki ja ottaa kainaloon.

Osuit naulan kantaan. Juuri tuota se on. Itse olen petetty osapuoli ja aikaa on kulunut yli vuosi, mutta unohtanut en ole. Suhde ei taida koskaan palautua siihen mitä se joskus oli.

työtä kirjoitti:

Jos kuitenkin molempien mielestä suhde on niin hyvä, että kannattaa jatkaa, se ehkä onnistuu.
Se vaatii paljon pettäjältä, keskusteluja, epäillyksen alla elämistä, toisen huomioonottamista, pitää ansaita se luottamus takaisin, ehkä niitä asioita ymmärtäisi paremmin, kun kääntäisi asian toisin päin eli olisi itse petetty. Siihen ei tosiaan riitä, minä rakastan sinua, ei merkinnyt mitään ja viikon päästä, että mitä sinä tota vanhaa asiaa jauhat, siihen tarvitaan pitkän ajan panostus ylikierroksilla suhteeseen ja vuosienkin jälkeen hyväksyä pieni piikki ja ottaa kainaloon.

Pettäjän harteille ei todellakaan voi jättää koko parisuhteen tulevaisuutta! Luulisi jokaisen ymmärtävän, että parisuhteessa on kaksi ihmistä, joiden molempien toimet vaikuttavat siihen millainen suhteesta tulee.

Veit kyllä sanat suustani! Mulla erosta 1 kk, mutta ikävä ei haihdu:((((((((((((( Muistot ihani ja niihin palaan. En olisi halunnuut miehistäni ja lapsistani luopua, mutta siltikin päässänu pyörii kysymys; olisiko kannattanut siltikin rakkauden tähden?!?