kun sain tietää olevani raskaana,mieheni oli aluksi innoissaan.hän oli lasta toivonutkin.raskauden aikana mieheni kuitenkin muuttui.ensin sain lasista jalkaani,tikattavaksi menin.sitten tuli hirveästi muita tappeluita.milloin hän läpsäisi minua jne.minä alistuin ja rupesin mieheni palveliaksi.hän ei edes vettä hakenut itsellensä.mieheni myös rupesi haukkumaan minua ja itsetuntoni laski.olin ennen pitänyt itseäni kauniina jne (niin myös monet muut),mutta aloin tuntea olevani ruma,tyhmä jne.puolessa välissä raskauttani mies vaan ryyppäsi jä yritti kerran tappaa minut.puukottaa.lensin mahalleni lattialle,kun pääsin irti kuristusotteesta ja lähdin karkuun.ei edes anteeksi pyyntöä,ei kuulemma muista mitään.viimesilläni ollessani en ehtinyt yhtään levätä,kun jouduin koko ajan palvelemaan miestäni ja siivoamaan hänen sotkujansa.laitoksella mies oli ihan innoissaan vauvasta,jopa itki vähän.
lapsellamme alkoi koliikki 2vk;n iässä ja niin mieheni rupesi kiukuttelemaan minulle.en enään duodtu palvelemaan häntä ihan koko ajan.
pelkään koko ajan,että mies vahingoittaa lastamme joka on minulle kaikki kaikessa.hän on mielestäni kohdellut sitä kovakouraisesti.mutta ei satuttanut ainakaan minun nähdäkseni.
mieheni nukkuu nykyisin sohvalla.hän ei käy edes töissä enään ja vihoittelee ja valittaa koko ajan.
haluaisin erota,mutta en uskalla.en voi.mieheni vainoaisi minua.ainakin pelkään niin.ja lapseni joutuisi kasvamaan ilman isää.sukuni on myös erittäin suppea,eivät he hyväksyisi minua enään sen jälkeen.menettäisin heidätkin.mutta vauva on silti minulle tärkein.
meillä on paljon hyviä hetkiäkin.niistä joutuu maksamaan vain kovan hinnan.
pelkään että mieheni on pettänyt minua.en kuitenkaan ymmärrä miksi.minä maksan vuokran,ruuat jne.hän vain omat harrastuksensa.minä hoidan kodin,eläimet ja lapsen.hän ei tee muuta kuin on harrastuksissansa,netissä tai korjaa autoja.
mitä teen?asiallista kommenttia,kiitos.en jaksa enään tätä,mutta luopuakkaan en haluaisi.auttakaa...
lapsellamme alkoi koliikki 2vk;n iässä ja niin mieheni rupesi kiukuttelemaan minulle.en enään duodtu palvelemaan häntä ihan koko ajan.
pelkään koko ajan,että mies vahingoittaa lastamme joka on minulle kaikki kaikessa.hän on mielestäni kohdellut sitä kovakouraisesti.mutta ei satuttanut ainakaan minun nähdäkseni.
mieheni nukkuu nykyisin sohvalla.hän ei käy edes töissä enään ja vihoittelee ja valittaa koko ajan.
haluaisin erota,mutta en uskalla.en voi.mieheni vainoaisi minua.ainakin pelkään niin.ja lapseni joutuisi kasvamaan ilman isää.sukuni on myös erittäin suppea,eivät he hyväksyisi minua enään sen jälkeen.menettäisin heidätkin.mutta vauva on silti minulle tärkein.
meillä on paljon hyviä hetkiäkin.niistä joutuu maksamaan vain kovan hinnan.
pelkään että mieheni on pettänyt minua.en kuitenkaan ymmärrä miksi.minä maksan vuokran,ruuat jne.hän vain omat harrastuksensa.minä hoidan kodin,eläimet ja lapsen.hän ei tee muuta kuin on harrastuksissansa,netissä tai korjaa autoja.
mitä teen?asiallista kommenttia,kiitos.en jaksa enään tätä,mutta luopuakkaan en haluaisi.auttakaa...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Voi Tiina pieni, jos tämä tarina oli tosi, älä jää riutumaan tuollaisen miehen kanssa. Ajattele edes lastasi, jos et itseäsi osaa ajatella ja jätä tuollainen mies. Olen itse kasvattanut lapsen yksinhuoltajana ja voin sanoa, että kyllä niin pärjää. Tuollainen mies tuhoaa sinut sisältä ja ulkoa, etkä jaksa antaa lapselle sitä tukea ja rakkautta mitä haluaisit.
Samantapaisia tarinoita olen kuullut ikäisekseni (32) aivan liian monta. Niin moni nainen on saanut aivan samantyyppisen kohtalon. Eivät vaan uskalla enää lähteä pois tuollaisesta parisuhteesta.
Hyvä ystäväni teki vaikean ratkaisun ja lähti miehensä luota, eikä ainakaan sanojensa mukaan ole katunut lähtöään.
Rohkeutta sinulle, kyllä täällä maailmassa on "kilttejäkin" miehiä, jotka auttavat, välittävät ja kantavat vastuunsa YHTEISISTÄ lapsista.
Ton luettua tulee sellanen olo et ei viitti valittaa oman miehen pienistä vioista. Tiiän että eroaminen on aina vaikee paikka ja kukaan ei voi sitä päätöstä tehdä sun puolesta. Mä toivon että sä vielä löydät jostain voimia ja lähdet sen miehen luota. Maailmassa on oikeesti parempia miehiä jotka vois välittää susta ja myös sun lapsesta. Sä huomaat jälkeenpäin varmasti miten hyvä sulla on olla ilman sitä. Todennäkösesti kadut että kattelit sitä niinkin pitkään.
Voimia sulle.
Voi auttaa, jos mietit elämääsi ja lapsesi elämää kymmenen vuotta eteenpäin. Millaista se on, jos jäät miehesi luokse? Millaista se olisi, jos lähtisit?
Mieti molemmista vaihtoehdoista pahin ja paras vaihtoehto. Kirjaa vaikka paperille.
Kun tämän teet, muista, ettei miehesi koskaan muutu. Mikään sinussa tai ympäristössä ei saa häntä lopettamaan väkivaltaa. Häntä et voi muuttaa!!! Ainoastaan itseäsi voit.
Apua ja neuvoja saa myös turvataloista tai naisten tukikeskuksista; yhteystiedot löytyy yleensä netistä. Ottaakseen yhteyttä ei tarvitse olla tavarat pakattuna ja ovella menossa. Sinne voi soittaa tai mennä ihan vaikka juttelemaan; ilman mitään velvoitteita tai pakotteita.
Sinä olet ainut joka voi tehdä ratkaisun omasi ja lapsesi puolesta. Voimia siihen!
Mieti kaksi kertaa mitä olet tekemässä lapsellesi, sillä jos miehesi on todella tuollainen lapsesi tulee kärsimään siitä myös. Ollessani itse pieni muistan äitini ja isäni tapelleen ja aina sai olla varuillaan milloin täytyy juosta naapuriin soittamaan poliisit. Kärsin koko lapsuuteni tappelevista vanhemmista eikä se loppunut vaikka äiti ja isä erosivatkin. Äitini alkoi seurustrella vielä pahemman kanssa! Lopulta muutimme toiselle paikkakunnalle ja äiti on ollut siitä asti sinkkuna. Ikäväkyllä lapsuus ajoista jäi traumat ja näin monia vuosia painajaisia äitin väkivaltaisista miesystävistä ja nukuin useasti vaatteet päällä jos kylään jäi joku mies yöksi koska pelkäsin että joudun soittamaan poliisit tai heräämään yöllä tappeluun. Tällä hetkellä olen 20 v. ja asun omassa kämpässä. Äitini on yli viiden kymmenen ja viettää rauhallista elämää asunnossaan. Kumpa ajat olisivat olleet samat silloin kun olin pieni ja saimme kärsiä siskoni kanssa!!
Kannattaa miettiä lapsen tulevaisuutta! Sillä väkivaltaiset miehet eivät muutu koskaan. Ikävää mutta totta..kännissä viimeistään heillä kilahtaa ja nyrkki heilahtaa taas!!
Apua on aina saatavilla joten anna lapsellesi ihana lapsuus!!!
Kyllä olet senverran vakavien väkivaltaisuuksien kohteeksi joutunut, että irroittaudu miehestäsi niin pian kuin mahdollista. Parasta olisi vaihtaa myös paikkakuntaa mahdollisimman kauaksi hänestä. Olisiko viisainta valmistella lähtöä pikkuhiljaa ja kerran mies vain toteaisi että on asunnossa yksin. Jos alkaa uhkailemaan kuitenkin, niin lähestymiskielto päälle.
Tuossahan etääntyy elämän normaaleista perusarvoista. Kyllä löydät varmasti vielä uuden miehen joka pitää sinusta ja vauvastasi hyvää huolta.
Rakas ystävä, väkivalta voi mennä niin pahaksi että se vie sinulta hengen. Miehesi on taatusti sinua voimakkaampi, et pärjää hänelle vaikka miten yrittäisit. Entäs jos hän eräänä päivänä puukottaa tai hakkaa sinut kuoliaaksi? Miten lapsesi käy? Olen itse katsonut perheväkivaltaa, ja sanonpa sen ettei se ole herkkua. Lapsen paras on turvallinen ympäristö. Sanoit, että jos lähdet, niin miehesi todennäköisesti vainoaa sinua. Mitä hän nyt tekee? Alistaa, pahoinpitelee niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Miksi jäädä? Olet ihminen. Sinulla on oikeus olla onnellinen, elää pelotta. Ota ja lähde. Ansaitset parempaa, ja taatusti saat sitä, mutta et mieheltäsi. Hän ei koskaan muutu, sanon sen kokemuksesta.
Pärjäät nytkin yksin lapsen kanssa. Poliisit auttavat jos vainoaminen alkaa.
MIKSI JÄISIT?!
Jos lyö kerran, lyö toisenkin kerran. Vanha totuus. Älä jää. Sinun velvollisuus on ajatella lastasikin. Millaisen kodin ilmapiirin sinä pystyt tarjoamaan, jos jäät? Saat aina olla varuillasi, ettet "pahoita" miehesi mieltä ja "anna hänelle aihetta" alistaa, lyödä, mollata sinua.
yritin,kun taas tapahtu hirveitä.lähdin,mutta suostuin puhumaan.annoin vielä tilaisuuden.viimeisen.olen huono äiti.
en vaan voi.sukulaiset,kaverit..kaikki joutuisin hylkäämään.elämäni.mutta onko tämä elämää???
kiitos teille kuitenkin...
ole kiltti ja lähde turvakotiin,siellä saat apua kaikkeen henkiseen hyvinvointiin,taloudellisiin
asioihin ym.
ja jos sun sukulaiset/ystävät hyväksyvät miehesi käytöksen niin ehkä on tosiaan parempi et jätät nekin mennessäsi.
mulla oli pari vuotta sitten samanlainen tilanne ja katoin itse sitä touhua liian pitkään kunnes lähdin.ja nyt olen erittäin onnellinen lapsieni kanssa vaikka alussa olikin vaikeaa sopeutua.
koen olevani parempi äiti nyt kuin silloin, masentuneena ja peloissani.tiedän että on vaikeaa ottaa se eka askel mut kun olet sen ottanu niin et kadu.sun lapsellakin on parempi ympäristö elää kun itse olet tasapainoinen ja onnellinen.
toivon että uskallat tehdä sen viimeisen siirron koska et voi elää noin,pahempi elämä ei ainakaan vastaan tule kun lähdet vaan PAREMPI:)
voimia ja rakkautta sinulle ja lapsellesi
en uskalla? Orpo lapsi tai lapsen kuolema kuulostaa paljon paremmalta kuin lähteminen.. Soita ja kerro esimerkiksi äidillesi, joku saa raahata teidät pois sieltä. Jos oma tahto ei riitä pakota itsesi pyytämään teille joku jolla tahtoa riittää. Olet vastuussa lapsestasi
..ja lähde pois tuollaisesta perhehelvetistä.
Vieläpä just mieluiten niin,että joku päivä mies huomaa,että talo onkin tyhjä,kun tulee kotiin.Jos kerrot hänelle eroaikeistasi,hän voisi puhumalla saada sinut jäämään ja sitten viinaspäissään "kostaa" sen.
Itsekkin olen parhaillaan eroamassa väkivaltaisesta miehestäni ja vaikka se aikamoista tunteitten sahaamista onkin tässä vaiheessa,niin uskon kuitenkin,että se on paras päätös,mitä elämässäni olen tehnyt.
"Meillä ei ole kuin 1 elämä elettävänä."
Voimia sinulle!Pidä huolta lapsestasi ja itsestäsi ja tee päätös,ennenkuin on liian myöhäistä.
Voisitko antaa itsellesi anteeksi ja elää sovussa itsesi kanssa jos miehesi tekisi lapsellenne jotakin?
Jos jo nyt hoidat kotona kaiken, eikö olisi vain helpompaa ilman väkivaltaista nurisevaa miestä?
Eroa! Pystyt siihen kyllä! Pyydä apua, sinun ei tarvitse pohtia näitä asioita yksin.
Kumpi on tärkeämpi: miehesi vai sinun ja lapsen turvallisuus?
Voimia ja rohkeutta!
Jätä ihmeessä tuollainen mies. Ajattele lastasi äläkä pakota häntä elämään tuollaisessa helvetissä. Minä vielä aikuisenakin kärsin seuraamuksia tuollaisesta isästä. Voimia!
Turvakotiin ja lähestymiskielto.
Mieti lastasi! Itselläni oli (ei-väkivaltainen) alkoholisti-isä. Koskaan en voinut pyytää kavereita meille, kun en tiennyt, missä kunnossa isä olisi. Häpesin kuollakseni 10-v synttäreilläni, kun vieraat löysivät isäni sammuneena kodinhoitohuoneesta.
Siis; toimi ennenkuin on liian myöhäistä. Kerran se vain kirpaisee, ja vuoden päästä on ainakin parempi olo.
Ellet vielä usko, niin voin kertoa lisää...
ja sitten olisi kaikilla taas hauskaa;yh ja vielä alle 20vuotias...eli tavallinen tarina,vastuuton "teiniäiti"...ajatukset kyllä tiedetään,suvunkin puolesta.eivät he muuten tiedä mieheni väkivaltaisuudesta vaan rakastavat häntä...veljeni kyllä aavistaa jotain...
viime yön taas itkin ja rukoilin pelastusta...ja yksi pyyntökin oli;joku tulisi ja pelastaisi meidät.ei minulla ole voimia tarpeeksi...
olet pelastajasi vaikka se vaikealta, raskaalta ja mahdottomalta tuntuun. Tiedän sen tunteen ja olen itse ollut vastaavassa tilanteessa. SINÄ olet vastuussa itsestäsi ja lapsesta. OTA JA LÄHDE HETI. Mitä väliä sillä on mitä sukulaiset ajattelevat???? Kerro myös vanhemmillesi, ystävillesi avoimesti kotioloistasi, tulet tarvitsemaan heidän tukea. Menet nyt vaikka turvakotiin, jos sellaista ei paikkakunnalla ole niin menet vaikka terveyskeskukseen - saat varmasti heti apua. VOIMAA, ROHKEUTTA JA KIRKASTA MIELTÄ! SINÄ olet aikunen, ota vastuu itsestäsi ja lapsesta, pärjäät kyllä!!!
Haluatko jonain päivänä herätä että lapsellesi on sattunut jotain pahaa...syyttäisit siitä vain itseäsi.tai sitten tapahtuu niin etten jonain päivänä vaan herää..
mitä väliä sillä on kuka sinusta mitäkin ajattelee..oletko yh vai mikä tärkeintä on se sinun lapsesi ja oma mielenterveytesi.
kaverini oli monta vuotta samanlaisessa suhteessa,loppujenlopuksi kun viranomaiset saivat tietää siitä hänelle annettiin tilaisuus alkaa elää omaa elämää lapsien kanssa tai sitten miehen kanssa ILMAN LAPSIA.hän halusi molemmat joka viikkoisesta mustasta silmästä huolimatta,niinpä nyt hän on yksin..mies jatkaa samanlaista menoa toisen naisen kanssa ja lapsen otettiin huostaan..hän jäi yksin.
ota itseäsi niskasta kiinni ja lähde pois..yh:llakin on elämää se ei ole enää niin punainen sana kuin ennen vanhaa..jaksamista sinulle.
Kyllä sinun pitää ottaa vastuu omasta lapsestasi ja siitä millaista elämää hän saa viettää tai joutuu viettämään. Lapsuus on jokaisen elämässä vain kerran ja vaikuttaa nuorena ja aikuisenakin kaikkiin valintoihin. Minkälaiset muistot jää lapsellesi hänen lapsuudestaan, ajattele sitä.Kun oma lapsi on aivan pieni ei ehkä tajuakkaan, kuinka paljon lapsuudella tulee olemaan vaikutusta hänen koko elämäänsä.Tiedän tämän omasta ja toistenkin ikäisteni kokemuksesta.40v.
Itselläni ei ole ollut yhtäkään sukulaista auttamassa ja ystävätkin ovat todella vähissä, kun en tunne juuri ketään muuta yh-ihmistä lähipiiristäni.Ja silti olen selvinnyt. Revi se rohkeus esiin jostakin ja jätä se kaheli äijä sillä et tarvitse häntä mihinkään elämässäsi etkä myöskään lapsesi elämässä. Itse olen kerännyt miehen kamppeet kasaan ja näyttänyt missä on ovi, paljon ehkä vähäisemmästä syystä tai syistä, meillä ei ollut väkivaltaa. Mutta tiedän, että näin on parempi.Ei kannata välittää uhkauksista, vaan pitää oma päänsä vaikka hiljaa olemalla ja suunnittelemalla asioita ihan itsekseen.Sitten vain lähdet ja entinen äijäsi saa ihan itsekseen katsella tyhjää kämppää. Ei kenenkään tarvitse sietää kuvailemaasi käytöstä.Ei sinunkaan. Kyllä ne uhkaukset loppuvat kun et niitä noteeraa ja lastenvalvojalle esim. voit kertoa ongelmistanne, kun eroatte vaikka k-pää äijäsi olisi vieressä kuuntelemassa. Tekee ihan hyvää hänelle ja ehkä tämä ns. miehesi tajuaa että et ole aivan yksin hänen armoillaan vaan virallisetkin tahot voivat puuttua asiaan. Se vaan vaatii rohkeutta mutta lapsen takia kannattaa olla valmis mihin vain.Kyllä sitä löytyy kun oikein perusteellisesti asioita ajattelee. Älä alistu uhkauksiin yms. vaan anna samalla mitalla takaisin.
Kirjoittele kuulumisia? Huolestuttaa tuo sinun tilanteesi ja en varmastikaan ole ainoa jota tilanteesi mietityttää?? Ilmoittele itsestäsi.
nyt en voi...
Olen pärjännyt yksinhuoltajana pitkäaikaistyöttömänä jo kohta 10v.Kyllä sinäkin takuuvarmasti tulet pärjäämään lapsesi kanssa paljon paremmin kun ei ole tuollaista ala-arvoista äijänreppanaa huollettavana.En ikinä pilaisi lapseni elämää tollasell k-päällä enkä myöskään omaa elämääni. En ole alkholisoitunut ressukka vaan omasta vapaasta tahdostani tässä tilanteessani ja lapseni on onnellinen. Meidän elämämme on tasapainossa, mutta jos joutusin tuollaista äijää katselemaan ei tulisi mistään mitään. Arvosta itseäsi äläkä anna kohdella itseäsi noin törkeästi. Ja pelko pois ja sisua peliin. Sillä pärjää.