Mitä teen. Tapasin ihanan venäläisen miehen (21 v)kesällä, mutta kesän loputtua hänen täytyi lähteä takaisin kotimaahansa. Luvattiin kirjoitella. Nyt olen kirjoittanut hänelle jo 5 kirjettä, mutta vastausta ei ole vain kuulunut. Soittaakaan en voi, koska en tiedä numeroa. Hän kyllä sanoi, että ikäerokaan ei merkitse mitään. Olen nimittäin 49-vuotias.
Olen surullinen, auttakaa.
Olen surullinen, auttakaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Se jätkä ei haluu sua, se vaan pelleili. Sua käytetiin hyväks. Sun täytyy vaan tajuta se ja oppia elämään sen kanssa...
Entä jos se mies on vaan estyny eikä voi kirjottaa VIELÄ takas? Tai jos se ei oo saanu niitä kirjoeitä? Kyl se vastaa ja sanon sulle Helppii! että älä hukkaa toivoas
No niihän minäki ajattelin, että kyllä sillä nyt on joku hätä. Tai sitten se ei ole löytänyt vaan postimerkkejä. Jos siellä Venäjällä ei niitä ole niin hyvin saatavilla. Kyllä se oli rakkautta se meidän juttu.
Olen aivan varma että Venäjällä on postimerkkejä vaikka muille jakaa joten joko olet lähempänä 5- vuotiasta kuin 5-kymppistä tai sitten se ei ole kiinnostunut sinusta yhtään. Saat itse valita!
Niin kun se olisikin vain minun päätöksestäni kiinni jatkuisiko tämä meidän juttu. Oltiin niin rakastuneita kesällä ja onnellisia. Mies sanoi vaan, että hänen vanhempansa eivät saata hyväksyä suhdettamme koska olen hänen äitinsä ikäinen. Mutta minusta se olisi vain hyvä asia. Oltaisiin anopin kanssa samanikäiset ja voitaisiin tehdä kaikkea kivaa yhdessä. Olen niin rakastunut.
...siitä kirjeenvaihdosta Venäjälle, muttei suinkaan miehelle. Itsellekin on usein käynyt niin että kirjeet eivät ole menneet perille jostain syystä. Sekä täältä sinne että sieltä tänne. Liekö vikaa osoitemerkinnöissä vai postinkantajassa? En tiedä, mutta uutta kirjettä vaan matkaan!
Ihanaa kun jollain on tietoa asiasta. Toivo elää vieläkin enkä ole menettänyt hukkaan miestäni. Alan kirjoittamaan niin kauan kirjeitä, että vastaus tulee. :)
ei kannata perään huudella. se mies piti vaan hauskaa sinun kustannuksella.
Älä nyt luule että kaikki uskoisivat tarinoitasi...En sano etteikö noin voisi tapahtua, mutta vaistoan myös, että sinä vain provosoit tällä tarinallasi. No satuja ja tarinoita maailmaan mahtuu..
Musta sä oot typerä ku meet toisten rakkaushuolia syyttämään keksityiksi. Toisilla on oikeesti sydän, ja jos sulla ei o tunteita niin se on sun ongelmas, mut jos joku toinen osottaa tunteitaan, tai pyytää niihin selvennystä tai apua niin sä oot väärä ihminen niitä kommentoimaan. Kannattais miettii tosissaan ennen ku menee pahottamaan toisen mielen.
Kirjoittaja ei varmaankaan huijannut, koska itselleni sattui lähes samanlainen tapahtuma. Miesten rakastumiset muuttuvat niin helposti, ei ole samanlaista rakastumista kuin naisilla. Mies rakastaa vain sitä naista, jolta saa seksiä. Minun kesämieheni katosi kesän jälkeen Saksaan, eikä ole halunnut pitää yhteyttä sen jälkeen. Rakastamisesta puhui kyllä ennen lähtöään. Tuntui myös, että hän rakasti tai ainakin piti kovasti. Hän on mielestään naistenmies, "minkä sille voi, jos naiset pitävät minusta", sanoi ennen lähtöään. Palaa kyllä ensi syksyllä viimeistään takaisin Suomeen, mutta luulempa, että en ole enää niin tyhmä. Alussa oli ikävä, mutta kyllä siitä alkaa jo pikkuhiljaa päästä yli. Syksyllä en luultavasti enää edes ajattele häntä ainakaan joka viikko.
Ehkä minun pitäisi jatkaa vain elämääni, olimme kyllä todella rakastuneita kun lähdimme eri teille. En anna kuitenkaan toivon sammua.
Tämä ei ole provo.
Joku pitää hauskaa kustannuksellanne, ja nauraakin makeasti. Se oli provo. Minuakin huvitti.