Ovatko someystävät ystäviä?

En ikinä hyväksy tuntemattomia kavereiksi somessa. fiksu kolumni

Paras lause kolumnissa oli "Verrattuna sukulaisiin ystävissä on se erinomainen puoli, että heidät voi valita."

Toinenkin lausahdus kolumnissa oli kipeän tosi: "Mitä enemmän alkoholia kului, sitä enemmän puhuttiin ja sitä vähemmän kuunneltiin"

Koskettava kirjoitus.

Some ystävät ja muut eivät ole toisiltaan pois. mutta kiva kirjotus

Minulle erakolle someystävät ovat päinvastoin tärkeimpiä!!

Someystävyys, ei todellakaan ole mitään oikeaa ystävyyttä, somessa olevat ystävät ovat vain nykyajan trendi, jossa nuoret seuraavat toistensa käyttäytymistä. Todellinen ystävä on ystävä hädänkin hetkellä.

Minun yksi facebook kaveri kirjoitti minulle yksityisen viestin jossa sanoi: mitä sitä kieltämään, että tunnetta on. Olemme alunperin tutustuneet oikeassa elämässä

Kerrankin joku ottaa tämän asian esille! Kerronpa tässä lyhyen tarinan itsestäni: olen aina ollut hyvin sosiaalinen, seurallinen ja tutustunut helposti uusiin ihmisiin. Tuttavapiirini on aina ollut laaja. Minulla oli facebookprofiili teininä vain hetken aikaa, mutta poistin sen nopeasti, sillä en vain kokenut sitä millään tavalla hyödylliseksi. En ole koskaan jaksanut roikkua netissä tai päivitellä ja lisäillä omia kuvia. Ja kaikkiin kavereihin ja sukulaisiin pystyi pitämään yhteyttä muulla tavoin. Jos jotain ihmistä ei voi tavoittaa, en tällaista ihmistä elämääni tarvitse (Hyvä esimerkki joku bileissä tavattu tuttavuus, jota ei enää koskaan sen jälkeen näe. Näitä vastaavia tapauksiahan joillain ihmisillä on fb-kaverilistalla useita).

Sitten kului joitain vuosia ja minulla meni välit poikki yhden parhaimman ystäväni kanssa. Tuon riidan päätteeksi tämä henkilö sanoi minulle, että jos nyt "ystävyytemme" loppuu, minulla ei ole enää ketään, sillä minulla ei ole kavereita. En edes osannut ottaa tätä itseeni tai tosissani, mutta jäin jälkeenpäin mietiskelemään mitä hän mahtoi moisella tarkoittaa. Minullahan juuri nimenomaan oli useampi hyvä ystävä - siis harvoja valittuja PARHAITA ystäviä, joiden kanssa pystyn jakamaan kaiken ja luottamaan täysin - sekä ehjä perhe ja avopuoliso. Miten niin ei ole kavereita? Sitten minulle valkeni, että hän on vain itse koko elämänsä ajan tuijottanut some-seuraajien listoja ja keräillyt satoja facebook kavereita vuosien aikana. Todellisuudessa tämä sama ihminen on aina ollut pintaliitoinen, naiivi, "kaikkien kaveriksi" itseään tituleeraava, itsetunto-ongelmien kanssa kamppaileva ikisinkku, joka riitautuu hyvin helposti muiden kanssa.

Tämä somen aikakausi todistaa sen, että ihmiset voivat kompensoida laadun määrällä - ystävissä. Aika surullista eikä yhtään tervettä. Olen kyllä myöhemmin liittynyt facebookiin, sillä ilman sitä olisi aivan pihalla kaikista tapahtumista ja opiskeluun liittyvistä asioista. Silti minä edelleen pidän tiivistä yhteyttä vain tärkeimpiin ihmisiin. Toki uusia tuttavuuksia ja syvempiä ystävyyssuhteita tulee solmittua elämän aikana, mutta ei voisi vähempääkään kiinnostaa kytätä muiden somepäivityksiä tai chattailla puolitutun kanssa smalltalkia. Sitä paitsi elämässä saa paljon enemmän irti kun ei roiku netissä ja haavemaailmassa kiinni! Itse rakastan esimerkiksi matkustelua ja olen mukana monissa järjestöhommissa. Minusta on siis ihanaa tutustua uusiin ihmisiin, mutta en koe mitään tarvetta leikkiä jotain julkkista ja keräillä tykkäyksiä/klikkauksia/seuraajia/näennäiskavereita. Livenä ihmisistä ja elämästä saa paljon enemmän irti. Vain aidosti tutustumalla ihmiseen, kuuntelemalla, välittämällä ja jakamalla syvempiä asioita voi luoda terveitä ja pysyviä ystävyyssuhteita.

Ehkä sitten olen vanhanaikainen tai kuulosta kliseiseltä, mutta tällaisia ajatuksia parikymppiseltä.