Huomasin lehdestä, että valtio saattaa korvata uhrille koituneita henkisiä ja fyysisiä vahinkoja, jos tekijää ei saada vastuuseen. Esimerkiksi ryöstön kohteeksi joutunut voi saada korvausta 1-3 päivää kestäneestä stressireaktiosta
Tuli vaan mieleen, miten suhteeton tilanne. Pettämisen kohteeksi joutuneen stressireaktio kestää 1-3 vuotta ja taloudelliset vahingot ja henkiset rasitukset loppuelämän kestäviä, myös lasten ja muiden lähiomaisten osalta. Puoliso saattaa tarvita tielenterveyspalveluja useampia vuosia ja lapsiin kohdistuneet vahingot saattavat näkyä vasta vuosien päästä heidän omissa suhteissaan.
Rikostoveri saattaa hyötyä usein taloudellisesti nauttien yltäkylläisesti perheen rahojen törsäyksestä häneen. Myös rikostoveri saattaa osallistua tilanteen pahentamiseen vaatimalla kunnianloukkaussyytettä, jos on tullut haukutuksi huoraksi.
Tuli vaan mieleen, miten suhteeton tilanne. Pettämisen kohteeksi joutuneen stressireaktio kestää 1-3 vuotta ja taloudelliset vahingot ja henkiset rasitukset loppuelämän kestäviä, myös lasten ja muiden lähiomaisten osalta. Puoliso saattaa tarvita tielenterveyspalveluja useampia vuosia ja lapsiin kohdistuneet vahingot saattavat näkyä vasta vuosien päästä heidän omissa suhteissaan.
Rikostoveri saattaa hyötyä usein taloudellisesti nauttien yltäkylläisesti perheen rahojen törsäyksestä häneen. Myös rikostoveri saattaa osallistua tilanteen pahentamiseen vaatimalla kunnianloukkaussyytettä, jos on tullut haukutuksi huoraksi.
Vastaukset 222
Vanhimmat
Ryöstö on rikoslain mukaan rikos, pettäminen ei.
Joten läpä läpä. Heikot sortuu elon tiellä, vahvat porskuttaa eteenpäin nuoltuaan haavansa. Vuoden 2014 paras päätös oli pistää pettänyt ex pihalle, vahinko kiertämään, nääs. Työkaverinsa saa pitää ukon hyvänään, älköön yrittäkökään palauttaa.
Toisekseenkin... Miten todistat olevasi pettämisestä johtuvan stressireaktion alainen 1-3 vuotta? Ja lähiomaiset eivät kuulut tähän yhtikäs mitään.
Johan on taas paksua paskaa vastauksena. Koska ei ole rikoslain alainen, niin pitäisi saada. Paljon enemmän vahinkoa, kuin muista rikoksista.
Joten läpä läpä, jos sun jutut on niin helvetin hyvin kaiken sen paskapettämisen päälle, niin miksi vaivautua tälle palstalle?
Ja hei, on sitä ennenkin saatu epäkohtiin korjausta, kun niistä on juteltu ja pidetty tarpeeksi ääntä.
Joku toiveikas kakkonen näköjään kirjoittelee ja toivoo, että mies pistettäisiin pihalle. Hah, tiukassa näpeissä on vaimolla sun unelmoima mies!
Tämä siis sille kirjoittajalle, joka on muka pistäny ukkonsa pihalle tänä vuonna...
Läpäläpälle. Lähiomaisetkin kärsivät, kun perhe särkyy. Koettu on ihan omakohtaisesti, oma osani oli petetty vaimo pitkässä aiemmin uskollisessa liitossa. Turha sanoa, ettei muka vaikuta lähipiiriin uskottomuus. Onko esim. kiva juttu lasten ahdistuminen, kun isin salasuhde paljastuu ja äiti masentuu? Vastaappa tähän, läpäläpä.
Sinä siis olit petetty vaimo? Ja teillä lapsia? Kuka teistä on "lähipiiriä"?
Lähipiirillä minä ainakin ymmärrän petetyn puolison ja perheen lapsien ulkopuolisen suvun, ystävät ym. enkä ole koskaan oikein sisäistänyt sitä, miksi nämä pitäisi ottaa erityishuomioon? Herranen aika, ei minun exäni koko sukua pettänyt, vaan minua! Minä olin vaimo, lapset hänen lapsiaan - ei mitään "lähipiiriä", johon tällä palstalla jostain ihmeen syystä koko ajan myös vedotaan.
Ei, ei ole kiva juttu lasten ahdistuminen, jos äiti masentuu. Mutta lapset ovat tärkeintä maailmassa! Ei aikuinen ihminen saa rakentaa omaa maailmaansa, elämäänsä, onneansa niin toisen ihmisen (puolison) varaan, että kaikelta putoaa pohja ja lapset kärsivät, jos jotain tapahtuu. Hyvänen aika, hyvä ystäväni jäi leskeksi muutama vuosi sitten, elämään kolmen kahtapuolen kouluiän olevan lapsen kanssa. Ei hänkään jäänyt tuleen makaamaan ja masentumaan, vaikka hän menetti kokonaan puolisonsa ja lapset kokonaan isänsä. Ja sitten vielä läpätetään jotain vahingonkorvauksista sen vuoksi, että joku pettää....
On aika tasan 10 kk siitä, kun pistin pettäjän pihalle elämästäni. Lasten elämässä hän toki on ja suoriutunut isyydestä tähän saakka ihan mukavasti ja pikkuhiljaa alan juuri ja juuri häntä sietää silmissäni muutenkin kuin vain sen pakollisen viisiminuuttisen, kun hakee tai tuo lapsia.
LäpäLäpälle! Sitten vasta ymmärrät, kun aikuiset lapsesi kohtaavat uskottomuuden ja sinä " lähipiirinä" olet surullinen nähdessäsi heidän pienten lasten kärsivän.
Aika kylmästi rajasit oman lähipiirisi elämäsi ulkopuolelle! Olet juuri sitä ikäluokkaa joilla on joka asiasta ja tilanteesta kaikenkattava ja kaikkitietävä vastaus.(ratkaisu)
Lesken tilanteessa samoin kuin ns. normaalin eron jälkeen yksin jääminen on aivan eri tasolla kuin pettämisdraaman jälkeen, josta toipumiseen vaikuttavat täysin erilaiset seikat.
LäpäLäpän asenne vaikuttaa tosi oudota ja hyökkäävältä, eikä vain. Oli menneisyydessään mikä tahansa, niin on tällä palstalla uskottomuuden takia, joka meneillään. Eipä vaikea arvata, että jonkun ukkomiehen kanssa huoraa. Siitä vimma ja viha.
"Vahinkorvaus ok"
Älä yleistä tuollaista asiaa, jos sinun lähipiirissä tilanne on ollut tuollainen, se ei kaikilla ole niin. Sinun lapsesi ei ole kestänyt pettämistä ja siitä on syntynyt kertomiasi ongelmia.
Useimmat ihmiset selviävät pettämisestä ilman mielenterveys ongelmia tai ilman että lapset saavat ns.traumoja. Olen sitä mieltä lapset kärsivät jos aikuiset eivät pysty käsittelemään asioita aikuisten tavoin.
Ja olen sitä mieltä myös että tilanne ei kuuluu ulkopuolisille, ei äideille, mummoille, tädeille tai muullekaan suvulle. Se on kahden siinä liitossa elävän asia. Ettehän te muutenkaan elä sen parin avioliittoa 24/7, ette tiedä mitä siellä liitossa oikeasti tapahtuu.
Ja minä olen iältäni keski-ikäinen , petetyksi tullut ja eronnut. Lapseni ovat täysipäisiä aikuisia tänä päivänä. Joten ei ainakaan näytä siltä että he olisivat saaneet mitään traumoja asiasta. Itse olen selvinnyt tapahtuneesta, nuollut haavani jo aikaa sitten. Ja elän normaalia keski-ikäisen naisen elämää.
Eli kuten kirjoitin, asia ei kuulu avioliiton ulkopuolisille koska he eivät todellakaan tiedä mitä siinä liitossa tapahtuu (kaikkia asioita ei näytetä ulospäin) ja olen myöskin sitä mieltä että jos pettämään lähdetään syitä on molemmissa. Pettäminen ei ole syy vaan seuraus.
Jos leskivanhus menettää eron myötä ainoan miniänsä, on epätodennäköistä että petturimiehestä löytyy vastuuta hoivaamaan vanhusta. Kyllä isovanhemmilla on merkitystä ja suvun muillakin jäsenillä. Pettäminen tuhoaa läheiset suhteet. Useimmat eivät ole eron jälkeen missään tekemisissä, eivätkä halua nähdä toisiaan.
Aikuismaisesta erosta puhuminen on melko utopiaa. Kaikki kärsivät eri tavoin. Pettäminen on väärin. Toisen ihmisen parisuhteen meneminen on väärin. Toisen elämän varastaminen on väärin. Sairaan ja työttämän hylkääminen on väärin pettämällä.
Sinä ole LäpäLäpä valleinensi.
Miten voi olla keski-ikäinen 30- max 40v ja lapset aikusia? Pahhah.
Mitähän keski-ikäinen vanhus etsii elämäänsä paskalta pettämispalstalta?
Mitähän "ikäluokkaa" minä sitten mahdan olla? Ilmeisesti jotain ihan muuta kuin aloittaja ja muut - mutta kummasti vain on minullakin kouluikäisiä lapsia, joiden elänmään perheen hajoaminen on vaikuttanut. Mutta kertauksen vuoksi: vanhempien tehtävä on suojella lapsiaan ja pehmentää esim toisen vanhemman uskottomuudesta johtuvan eron aiheuttamaa "tälliä". En ymmärrä, miten jotkut heittäytyvät niin sata lasissa petetyn rooliin, että vastuu lapsista unohtuu ja sitten odotetaan lähipiiriä ja yhteiskuntaa apuun. Masentuminen on päivän muotisana - sorry vaan, mutta olen nähnyt sekä oikeasti masentuneita että näitä sääliä kerjääviä "masentuneita" ihmisiä omissa piireissäni. Liian helpolla annetaan itselleen lupa heittää pyyhe kehään ja sitten ruikutetaan, miten lapset kärsivät toisen vanhemman petollisuudesta johtuvasta erosta.
Mitä tulee leskeksi jääneeseen ystävääni, niin miten voit sanoa tietämättä taustaa, että hänen tilanteensa on ollut "samalla viivalla" normaalin eron jälkeiseen yksin jääntiin?! Et tiedä, että ystäväni jäi leskeksi silmänräpäyksessä liikenneonnettomuuden jäljiltä. Ns. normaalierossa etävanhempi JÄÄ ELOON ja olemaan osa lasten elämää. Voi jäädä pettämisen jälkeen tapahtuneessa erossakin, jos aikuisilla on järkeä päässä eikä esim aleta mustamaalata lapsille pettänyttä isää tai äitiä.
Ärhäkkää kommentointiani ihmetellään - onhan se tavatonta, että joku kehtaa olla eri mieltä! Tuo ystäväni varhainen leskeksi jääminen herätti ajattelemaan asioita... Jopa siinä tilanteessa, kun exäni petollisuus paljastui.
Kun vanhempani ovat kasvattaneet minut ja kaksi sisarustani aikuisiksi, heidän velvollisuutensa vanhempina on täytetty. Totta kai he ovat mukana meidän elämässämme, murehtivat ja iloitsevat lastensa ja näiden lapsien mukana - mutta meidän aikuisten lasten asia on kyllä pitää nyt pitää huolta siitä, ettei iäkkäiden vanhempien tarvitse surra itseään "puhki" meidän huoliemme kanssa. Heidän velvollisuutensa ei ole alkaa kokoilla erojen jälkeen palasia kasaan, vaan se on meidän oma hommamme.
No, jos ajatusta kehitellään ja päästään tilanteeseen, jossa tämä vahingonkorvausvelvollisuus "heiluu miekkana" jokaisen pettäjän ja pettämiseen osallistuvan pään päällä... Kun tämä tiedostetaan, ihmiset alkavat erota ennen pettämistä... Sittenkö aletaan eron saamistakin vaikeuttaa tai esim. määrätä uhkasakko, jos alle 2 v eron jälkeen aletaan uuteen parisuhteeseen?
Naisihminen täälläkin, ei kakkonen vaan vaimo ja täysin samaa mieltä kanssasi läpäläpä. Ihan naurettavaa kuvitella olevansa oikeutettu korvauksiin jos tulee parisuhteessa petetyksi. Miten sitten vastaavassa tilanteessa pitäisi hoitaa korvaukset narsistien tai väkivaltaisten puolisoiden osalta, jos ero tulee?
Kasvakaa aikuisiksi. Näitä lampaita on maa pullollaan, jotka odottaa, että joku muu hoitaa ja on vastuussa jopa heidän elämistään. Tuollaisten naisten takia meidän euro on työelämässäkin 80 senttiä. Pah!!!
Entäpä jos miniä sattuisikin joutumaan onnettomuuteen eikä sen takia voisi anopistaan huolehtia vaikka naimisissa olisikin? Entä jos miniä ei halua anoppinsa omaishoitajaksi, vaikka olisikin edelleen naimisissa? Kenen pitäisi maksaa mielipahasta anopille korvauksia? :D
Keski-ikäinen nainen! Voiko enempää yleistää kuten sinä teit? Kirjoitukseni oli yhtälailla mielipiteeni kuten sinunkin.
Sinä et tiedä mitään elämästäni, etkä myöskään vaikutteista joiden vuoksi kirjoittelen uskottomuuspalstalla! Älä siis yleistä ja arvaile!!
Otan asioihin kantaa yleisellä tasolla joka on myös suotavaa..
En ole koskaan eronnut, minua ei ole petetty eikä myös omilla lapsillani ole ko. menneisyyttä! Revi siitä!
Rakastan lähimmäisiäni! Olisin surullinen jos omat läheiseni ajattelisivat yhtä kylmästi kuin "läpä läpä" ja sinä " keski-ikäinen nainen!
Miten hymiö kuuluu lauseesi loppuun? Aihe on vakava, vaikka se sinua naurattaakin.
Vastaus oli tälle elämänsä kevättä elävälle! Meidän lukijoiden ei tarvitse yhtään arvailla motiiviasi.
Nyt menit jo taas yli normaalin ajatustavan...
Miten voit kieltää/estää omien tai exmiehesi vanhempien surun teidän avioeron vuoksi? Kouluikäiset sekä sen alle lapset kärsivät erosta joka tapauksessa ja tietysti toisen vanhempansa kuolemasta yhtälailla.
Molemmissa tapauksissa on kysymys luopumisesta, mutta jos lapsen isä tai äiti muuttaa heti uuteen perheeseen jossa on ennestään uuden puolison lapset niin se on suuri ja pysäyttävä asia jokaiselle, varsinkin pienelle ja syyttömälle lapsen sydämelle. Isovanhemmat surevat vielä enemmän lastenlastensa kohtaloa kuin aikuisten lastensa.
Edelleen minun mielipiteeni on, että jos ero on tullut toisen puolison pettämisen vuoksi ja heti perään lapsille talutetaan eteen uusia tätejä ja setiä niin se on suorastaan edesvastuutonta.
Mistäköhän sinä nyt mahdat puhua?
Minä en tietääkseni ole kieltänyt / estänyt ketään tekemästä mitään? Tiedän toki, että oma eroni aiheutti puheita, suretti ja ihmetytti - mutta mitä sitten? Minä olen tietyt seikat selvittänyt niille ihmisille, joille ne kuuluvat ja he, Luoja kiitos, ovat ymmärtäväisiä ihmisiä eivätkä kauhistele ja suurentele asioita porukalla. En ole retostellut kertomalla exäni uskottomuudesta, vaan todennut, että ero tuli hänen toiminnastaan johtuvien syvien ristiriitojen johdosta.
Käsittääkseni olen ainakin kaksi kertaa tuossa aiemmin todennut, että lapset ovat tärkeintä maailmassa - ja juuri siitä syystä olen työstänyt omia vihan ja surun tunteitani kokemaani pettämiseen liittyen niin, että olen jaksanut olla lapsille läsnä ja näyttää rakastamistani. Samasta syystä, rakkaudesta lapsiani kohtaan olen pitänyt suutani supussa heidän isänsä touhuista, koska lapsilla on oikeus isäänsä. Ja kuten tuolla aiemmin totesin, hän on hoitanut isän velvollisuutensa nyt eron jälkeen jopa yllättävän hyvin.
En ole tietääkseni myöskään kirjoittanut mistään uusperhekuvioista, koska exäni ei ole sellaista "pystyttänyt". Kaiketi tapailee edelleen työkaveriaan, mutta lapsille häntä ei ole esitellyt.
Tuollaisten ihmisten takia kuin sinä, voi naisen ja perheensä jättää kirjoittamalla nimensä kaksi kertaa paperiin puolen vuoden sisällä. MEi paljon muuta kuin arabiassa, joss puolison voi jättää kolmella tekstiviestillä.
Jos sinulla ei ole järkyttäviä kokemuksia pettämisestä ja perheen hylkäämisestä niille sijoilleen, niin toki voisit omasta puolestasi ilmoittaa, ettei sinun ole käynyt niin (vaan kirjoittelet täällä ukkomisrakkaasi vuoksi).
Joka tapauksessa, tälläkin hetkellä ihmiset tarvitsevat apua oikeasti sen tähden, että heidät on hylätty julmasti, välinpitämättömästi ja mielenterveyttä rikkovasti. Ei puolison kuolema tai ilman pettämistä taustalla oleva ero ole samalla tasolla.
Mietityttää, miksi hyökkäät kannanottoa vastaan. Olsiko perimmiltään tarve kieltää oma syyllisyys toisia ihmisiä vahingoittaviin tekoihin.
Naisen asema erossa ei ole todellakaan hyvä. Nainen on menettänyt perheen huolehtimisen vuoksi eläkkeensä ja puolisonsa saanut tehdä uraansa rauhassa. Tätä ei huomioida missään. Myös sinä olet menettänyt tösi, jonka teit ilmaiseksi puolisosi ja lastesi hyvää tahtoen. Tai sitten et erosit hyvin aikaisessa vaiheessa., mutta toisilla ovat käyttäneet koko elämänsä perheelleen.
Minä pyydän, lopeta toisen perheen puolisoon sotkeutuminen. Älä varasta toisen naisen perhettä ja elämää omaksi hyväksesi. Jos naiset olisivat tasa-ar
Väärin arvelit. Olen ollut parisuhteessani yli 20v ja tullut itse petetyksi mieheni toimesta. Juu, asia kolauttaa mutta ei minun maailmaani kaatanut. Ja en koe itse "uhranneeni" elämääni perheen ja miehen eteen vaan meillä kaikki on alusta saakka tehty tasajaolla molempien osallistuessa. Olen töissä, tienaan jopa enemmän kuin mieheni eli kyllä se on hän, joka erossa jäisi kurjuuttaan itkemään.
Minusta tuo on ihan varteenotettavaa että joutuu korvaamaan puolisolle ja lapsille mikäli pettää ilman mitään erityistä syytä.
"Ilman mitään erityistä syytä" - no mikä on niin erityinen syy, että saisi pettää ilman vahingonkorvausvelvollisuutta?
Siinäpä sitten palaisi rahaa ja aikaa, kun alettaisiin ensin käräjöidä tuosta "erityisestä syystä" ja sen perään mahdollisesti korvausten laajuudesta.
Ilman suurempaa köröjöintiä voisi määrätä summa jota korvaa petoksesta
Eli kunhan rahaa tulis ja mahdollisimman paljon. Puolisolle, lapsille, anopille ja vielä lähipiirille, eli kavereille! Tulihan sieltä se todellinen syy taas näitten "traumojen" takaa. Menkää töihin saatana.
En kannata ideaa monestakaan syystä. En myös koe että kokemiani tuskia voisi mikään rahallinen korvaus kattaa tai ajan menetystä. Olisi kivempi että yhteiskunta ei syytä työkyvyttömiä petettyjä naisia tai aja hautaan, piippuun. Olisi armollisuus. Ei haluta suomesta mitään afganistania, jossa kaikki köyhät viruvat vankilassa harrastettuaan seksiä "väärän kanssa" ja rikkaat pääsevät rahalla. Elämä opettaa ihmisille kaiken tarpeellisen ja ymmärryksen. Pelimies pääsee joskus kuin koira veräjästä, eikä kukaan kerro uudelle naiselle hänestä. Korvaus ei silti tuo menetettyä sydäntä ja aikaa takaisin. Ei mikään syyttely, vaikka salaa syytteleekin aluksi. Joskus on katsottava peiliin, kaukanko vietti aikaa pettävän kanssa, uskoi hyvään.
Jotkut miehet tosiaan käyttävät hyväksi kakkosia ja ykkönen on tärkein. Mutta kakkonenhan siinä menettää paljon aikaa elämästään, juuri parasta nuoruutta.
Tunne- ja sydämenasiat eivät voi olla rikoslain piiriin kuuluvia. Ei sitten niin millään.
Jep, totta turiset. Miten voitaisiin todentaa, että joku on pettämisen seurauksena masentunut 3 vuotta - eikä vain esitä sellaista rahastusmielessä.
Seuraavaksi joku varmaan esittää, että kun joku vetäytyy seurustelusuhteesta heti sen alkumetreillä huomattuaan, ettei homma toimi, niin hänet pitää laitaa edesvastuuseen siitä, että on harhauttanut toista osapuolta luulemaan suhteen kestävän forever?
mutta ajtteleppa petettyä ihmistä
Ei kai sentään pelkästään seurustelusuhteen päättymisestä korvattaisi?
Yli 10v. yhteistä vuotta ja pienet lapset voisivat olla korvausperusteita! Kyllä siitä isukin hauskanpidosta täytyisikin saada jotain lohdutusta...
Opettaisiko se hiukan pienten lasten isiä harkitsemaan, josko jokaisen hempukan sänkyyn eksyisi? Voipi tulla kalliiksi!:) Menettäisi paitsi perheensä, mutta paljon rahaa joka muuten menisi hempukan ylläpitoon.
Opettaisi eroamaan ennen kuin kaatuu jonkun toisen sänkyyn.
Mitenkäs sitten suu pantaisiin, kun ei voitaisi hakea pettämiseen vedoten vahingonkorvauksia?
Ja mitä tulee hempukoiden ylläpitoon, niin nämä kyllä pystyvät itse pitämään itsestään huolta - toisin kun nämä "mä oon aina halunnut olla kotiäiti"-mammelit, jotka kuvittelevat, että tulevaisuus on turvattu ja mies totaalisen nalkissa, kun pyöräytetään pari-kolme ipanaa. On oikeus ja kohtuus pitää jälkikasvustaan huolta, mutta ei laiskasta akasta, joka vetoaa kotiäitiyteensä siihen saakka, kun nuorimmainenkin alkaa olla rippikouluiässä.... No, elämä on täynnä valintoja ja typerä on se aikuinen ihminen, joka rakentaa kaiken puolisonsa varaan elämänsä, oli lapsia tai ei.
Avioliittorikos takaisin rikoslakiin.
AVIOrikos?
Onko nyt siis niin, että AVOliitossa saisi pettää mielin määrin?
Missään suhteessa ei saa pettää.
OLen itse joutunut henkisen ja taloudellisen petoksen kohteeksi avioliiton aikana.
Enkä ole selvillä vieläkään vaikka erosta on jo vuosia. OLen taistellut saadakseni elämäni kuntoon.
Taloudellisesti on tiukkaa vieläkin mutta elän ja voin hyvin. En koskaan voi mennä uusiin naimisii koska en voisi mitenkään laittaa uutta puolisoa vastuusen exäni kavalluksesta jota makselen edelleen.
Kyllä tällaisissa tapauksissa potäisi olla oikeus saada vahingonkorvaus henkisestä ja taloudellisesta kärsimyksestä.
Ainoa tapa tällähetkellä on vaatia korvausta kunnianloukkauksesta jonka kohteeksi on taloudellisesti hyväksikäytettynä, ja valheiden vuoksi joutunut.
Mutta kuinka moni petetty jaksaa käräjöidä?
Siksi pitäisi olla laki.
!En koskaan voi mennä uusiin naimisii koska en voisi mitenkään laittaa uutta puolisoa vastuusen exäni kavalluksesta jota makselen edelleen.!
Avioehto suojaa.
Tietysti pettäminen loukkaa ja ero on raskas asia lapsille, mutta on jotenkin kummallista pitää avioeroa saman kaltaisena asiana, kuin puolison kuolemaa. Kuolema on kuolema, se toinen on poissa lopullisesti. Häntä ei voi enää nähdä, ei puhua, ei halata, ei mitään. Erossakin lapsille jää molemmat vanhemmat, jos toinen vanhemmista (valitettavasti yleensä äiti) ei ole näitä ihmisiä, jotka katkaisevat viranomaisten avustuksella lasten ja toisen vanhempansa suhteen kokonaan, joka on pelkkää väkivaltaa ennen kaikkea lapsia kohtaan ja myös sitä isää.
Eroja sattuu monista syistä, eikä varmaan lapsen kannalta ole merkitystä mikä isän ja äidin sai eroamaan, pettäminen vai joku muu. Eron voi hoitaa "sivistyneesti" oli syy eroon mikä hyvänsä. Pettäjä -vanhempikaan ei kuitenkaan automaattisesti ole huono vanhempi, vaikka olisi huono puoliso, joten lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa, ja yhteishuoltajuus on ihan hyvä vaihtoehto.
Minusta on aika surullista, jos lasten vuoksi pitäisi pysyä liitossa, joka on huono. Siinä laitetaan lasten harteille melkoinen taakka, heidän täytyy pitää äiti ja isi yhdessä, vaikka vanhempien vihamieliset välit on selvät. Se myös on tuhoisaa lapselle, eikä siinä kovin eheäksi ihmiseksi pysty kasvamaan. Lapsi varmasti syyllistää itseään, kun tietää että isi ja äiti ovat yhdessä vain hänen takiaan, vaikka ovat onnettomia ja vihaavat toisiaan. Lapsi ei riitäkään tekemään heitä onnellisiksi. Voi käydä niin, että lapsesta tulee liian kiltti, joka ei uskalla tuoda esiin negatiivisia tunteitaan, ettei kuormita vanhempiaan enempää. Tämä taas aiheuttaa sen, että lapsesta kasvaa ylipäänsä kynnysmatto, jota kaikki kohtelevat huonosti. Niin koulussa, töissä, parisuhteissa jne... Kiva tulevaisuus?
Isovanhemmat ja muu suku ovat toki tärkeitä ja läheisiä, mutta aina ulkopuolisia perheen elämässä. Suhteiden esim. miniän ja anopin välillä ei tarvi loppua eroon, jos he ovat ystäviä ja läheisiä keskenään. Tiedän itse monta tapausta, joissa pariskunta on eronnut, mutta entisiin appivanhempiin yms. on säilynyt suhteet entisellään. Tämä tietysti edellyttää sitä, että suhteet on jo alunperin hyvät ja läheiset. Useinhan näin ei ole, vaan ne apet, anopit, langot ja miniät yms. saattavat olla hyvinkin epämieluisia ihmisiä, vaikka pariskunta olisikin hyvissä ja rakastavissa väleissä keskenään.
Huomaa, että nämä vahingonkorvausta ja lakimuutosta vaativat eivät osaa suhteuttaa asioita. Pettäminen on joidenkin mielestä rikos josta tulee rangaistus. Missä kuplassa he elävät? Maailmassa tapahtuu niin paljon pahempia asioita, oikeita rikoksia joista niistäkään ei joudu vastuuseen. Pettäminen on pisara meressä verrattanu kamaluuksiin joita tehdään ja ei tule rangaistusta.
En ihmettele jos tulee petetyksi tuollaisen äo:n omaavana.
Kyllä ero voi tuntua toisen kuolemalta (oli sitten ykkönen tai kakkonen), eivät kaikki näe enää jos mies häviää yhtäkkiä tai on toisen kanssa. Ihmisillä on tunteet. Mutta silti on pakko erota esim. jos toinen ei halua olla, ei korjaa ongelmia tai katoaa. Ei väkisin voi olla. Lapsia ei saa sekoittaa aikuisten asioihin, piste.
Ja siis en kannata korvauksia, ainoa joka niitä voisi maksaa on rikas pelimies.
Ero varmaankin voi tuntua kuolemalta niin kauan, kuin ei oikeasti ole menettänyt rakastaan kuoleman kautta. Se on jotain ihan muuta, jotain niin käsittämättömän lopullista ja julmaa. Siihen ei pysty vertaamaan mitään. Usein se tulee myös täytenä yllätyksenä, eikä ole aikaa valmistautua. Ei pysty yrittää korjata asioita, ei pysty puhumaan asioista jotka jäi puhumatta, ei pysty pyytämään vaikkapa anteeksi, jos on loukannut toista. Ei pysty kertomaan kuinka toista rakastaa ja kuinka ikävöi.
Erotessa voi olla esim. katkera ja vihainen sille entiselle puolisolleen siitä, että jätti. Kenelle ollaan katkeria ja vihaisia silloin kun puoliso kuolee? Silloin todellakin jää yksin ihan kaikessa. Yleensä erotessa isät maksavat kuitenkin elatusapua lapsistaan ja mielellään ovat osa heidän elämäänsä, jos äiti vain on yhteistyökykyinen ja antaa siihen mahdollisuuden. Eivät isät lapsistaan eroa, tai lakkaa olemasta isiä ja välittämästä lapsistaan, vaikka eroavatkin äidistä ja lakkaavat olemasta aviopuolisoita. Lapset on isilleen edelleen ne tärkeimmät ihmiset maailmassa.
Se jos ajattelee kuoleman ja eron jotenkin samanlaiseksi on mielestäni erittäin pahaa omistushalua. Ajatus, että olisi parempi että puoliso on kuollut, kuin ehkä jopa onnellinen omillaan eron jälkeen. Se on sellainen asenne että "tuo ei saa olla onnellinen, jos ei ole sitä minun kanssani! Se joutaa ennemmin kuolla, tai olla onneton kunhan on kanssani..." eikö se ole hieman sairasta? Sehän kertoo vain siitä, että kuvitellaan omistavansa ihmiset. Lastenkin kannalta on paljon parempi, että molemmat vanhemmat on elossa ja suhteet säilyy hyvinä, vaikka ei enää samassa taloudessa asuttaisikaan. Kyse ei ole isien eikä äitien oikeuksista, vaan lasten oikeudesta molempiin vanhempiinsa.
Törkeää vähättelyä. Ja vielä kehtaat väittää omistushaluksi ihmisten surua. Se mitä sä tunnet, ei ole mitä muut voi tuntea. Kyllä moni on menettänyt läheisiä kuolemalle, eikä se tee eroa sen helpommaksi, jos on ollut se oikea. Ei erossakaan voi puhua enää toisen kanssa, jos toista ei ole kuuntelemassa. Oli toinen ilkeä tai ei, hän on voinut olla tärkeä sille ihmiselle. En viitsi edes perustella enempää, aivan turha selittää kun et ymmärrä tai ole avoin ajattelemaan muiden kannalta.
Elämä on sitä että antaa muiden ihmisten tuntea, niin moni tyrmää toisten tunteet /ajatukset heti. Kuolema on kauheaa, se on totta, mutta eroa ja kuolemaa ei tässä verrata nyt ihan liian kirjaimellisesti... Vaan siten että ihminen on POISSA. Jonkun elämässä ei ole enää toista koskaan, on vain tyhjyys jäljellä. Ei saa kontaktia. Se tuntuu kuin "kuolemalta". Se ihminen päätti lähteä. Se voi aiheuttaa suuria tuskia ihmisille ja kysymyksiä pitkän aikaa.
Ja siis jos on aidot tunteet. Jos ei ole aidot, sitten voisi olla itsekäs.
miten suhteellisuus, huomautan, että aviorikos kuului aikoinaan rikoslakiin. Saisi kuulua edelleenkin niin jäisi monella häpeän ja rangaistuksen pelossa pettäminen toteuttamatta.
Tunteista puheenollen... Totta tosiaan: se ihminen PÄÄTTI LÄHTEÄ, PÄÄTTI LOPETTAA RAKASTAMISEN, PÄÄTTI HALUTA ELÄÄ ILMAN SINUA. Aika kovapäinen pitää olla, jossei tuota tajua.
Kuollut tuskin päätti lähteä, lopettaa rakastamisen ja haluta elää ilman sinua...
Siinä ero.
Koettuani kavaluuden ja pettämisen niin ajattelin ensin, että olisi ollut parempi jos olisi kuollut. Suruni olisi ymmärretty paremmin.
Minulle on vuosia hoettu, että ole iloinen päästyäsi siitä irti. Siis aivankuin minulla ei olisi ollut oikeutta suruun menetettyäni kaiken.
Silloin ajattelin tosiaan, että olisi ollut parempi jos olisi kuollut, Olisin saanut pitää kauniit muistot, nyt jäi muistoksi kauhea kataluus ja minun särkynyt elämä
Muuta kuule esim. Saudi-Arabiaan. Siellä uskonnollinen poliisi kyylää ja kyttää jokaista, etenkin naisia, mutta myös miehiä. Siinä sitä mennäänkin oikeuteen, joudutaan kivitettäväksi tai vankilaan, kun löytyy pahoja kiellettyjä pornografisia julkaisuja, tai joku mies katsoi naista kadulla liian pitkään "silleen". Vankilaan voi joutua myös väärien mielipiteiden vuoksi. Kumma kyllä kaikenlaista kuitenkin tapahtuu, vaikka ihmisillä on syntymästä asti iskostettu häpeän ja rangaistuksen pelko. Mikä sinua riivaa, että haluat tänne samanlaista? Järjetöntä.
Jos ei arabimaahan muutto innosta, niin opettele sietämään ihanaa pohjoismaista, suomalaista vapautta. Ihminen saa ihan vapaasti päättää ketä rakastaa, missä liikkuu, kenen kanssa jne. Suomi on ihana maa!
"Jonkun elämässä ei ole enää toista koskaan, on vain tyhjyys jäljellä. Ei saa kontaktia"
Se on täysin ihmisestä itsestään kiinni jääkö murehtimaan menneisyyttä, jumiin menneisyyteen. Kuoleman vertaaminen eroon on törkeää, itsekeskeistä liioittelua. Eron jälkeenkin voi soitella tai puhua exälle, olla tekemisissä, jos se vain sopii molemmille. Erossa vähintään toinen ei viihdy liitossa. Siksi ero on parempi ratkaisu, kuin sinnittely yhdessä. Ei avioliitolla ole takuuta. Toinen voi jättää mikä päivä tahansa, voit itsekin haluta lähteä (useimmille eroa haluaville se on todellinen yllätys: että itse haluaa eroa). Jos haluaa välttyä tällaisilta tuskilta, murheilta, sydänsuruilta ym. niin kannattaa vältellä parisuhdetta kuin myrkkyä!
Ymmärrän minä sen, että suree jos tulee jätetyksi, mutta sinä olet se joka vähättelet. Se ero nyt vaan ei ole millään tapaa lähellekään sama kuin, että menettää rakkaansa kuolemalle. Et ole ilmeisesti kokenut sitä, ja kannattaa toivoa ettet tule kokemaankaan. Sen hirveämpää ei ole, usko pois. Sinä itse et halua ajatella muiden kannalta, ja toisaalta se on helppo tajuta, koska et sinä pysty ymmärtämään mitä se on kun kuolema vie rakkaan vierestä äkkiarvaamatta.
Sanot "jos on ollut se oikea". Ilmeisesti ei ollut se oikea, kun päätti lähteä. Ainakaan hän ei kokenut sinua oikeaksi jostain syystä... Se vaan on lähinnä perverssi ajatus, että on parempi jos mies kuolee ja lapset menettää isänsä, kuin että tulisi avioero, jolloin lapset saavat pitää isänsä ja sekä äidillä että isällä on mahdollisuus molemmilla tulla onnellisiksi tahoillaan. En tarkoita että menisi yhteen jonkun kolmannen pyörän kanssa, eihän kaikkiin eroihin edes liity ketään kolmansia ja neljänsiä. Mieti sitäkin mitä kaikkea paitsi lapset jäävät kun menettävät isänsä. Isä ei ole paikalla kaikkina heidän elämänsä tärkeinä hetkinä - valmistujaisissa, häissä, lastenlasten syntymissä yms. Ja mitä kaikkea se ennen aikojaan kuollut menettää. Kokonaisen elämän. Vuosikymmeniä elämätöntä elämää. Lapsenlapset eivät saa koskaan tuntea isoisäänsä. Se on niin monilla tavoilla traagista ja julmaa. Sitä ei todellakaan voi verrata avioeroon.
Tänne ihmissuhde -palstoille päädyin tuolta kuolema ja suru -palstalta, kun siellä provoilee joku jätetty nainen ja ilkeilee läheistensä kuolemaa sureville. Hän tuntuu olevan vahvasti sitä mieltä, että on paljon parempi jos puoliso kuolee, kuin että tulee ero. Hän todellakin vähättelee ihmisten surua ja menetystä, ja on ilmeisesti siinä uskossa että vain hän on jotain menettänyt ja oikeutettu suremaan. Päätin sitten tulla katsomaan tänne, onko tuon kaltainen asennoituminen kovinkin yleistä petetyillä ja jätetyillä. Ilmeisesti sitä jonkin verran löytyy, mikä on minusta hämmästyttävää.
Olen kullut kahden naisen suusta lauseen, että helpompaa olisi jos puoliso olisi kuollut! Nämä ovat siis olleet todella vaikeita ja raastavia eroja, joissa puolison on hypännyt vieraaseen petiin...
Kuoleman jälkeen on pohjaton suru, mutta siinäkin kantaa ns. ikuinen rakkaus kumppaniaan kohtaan! Kaunis muisto jää ja se lohduttaa suuressa surussa...
Petetylle ja jätetylle jää rikottu olo! Niistä sirpaleista on vain alettava koota uusi elämä. Rakkaimman ja elossa olevan ihmisen yllättävä menetys vaikuttaa koko loppuelämän eikä lohtuna ole edes se kaunis suru!
Olen seurannut näitä " ajatuksia" kirjoittajan tuotoksia suurella ihmetyksellä!
Hän puolustaa eroamista viimeiseen asti ja sen lukeminen puistattaa..
Hänen ajatusmaailmansa on kylmäkiskoinen! Johtuuko sitten kokemattomuudesta vai mistä?
En puolusta eroa. Sanon vain että sitä ei voi verrata kuolemaan, ne ovat täysin erilaisia. Minusta on lähinnä hirveä ajatus toivoa oikeasti jonkun kuolemaa, varsinkin jos ihminen on joku jota sanot rakastavasi. Ei se rakkautta ole, vaan pelkkää omistushalua... Aivan sama, kuin toivoisit oman lapsesi kuolemaa, jos hän valitsee mielestäsi väärin jossain elämänsä käännekohdassa. Erohan on oma valinta, ihminen tekee sen itse. Miehesi halusi erota sinusta. Syytä en tiedä, enkä edes halua, mutta sinä voit edelleen kysyä sitä häneltä. Kuolleelta ei enää voi kysyä mitään. Hyvin harva ihminen tosissaan toivoo edes vihaamansa ihmisen kuolemaa, tai ajattelee että parempi kun hän kuolisi.
"Petetylle ja jätetylle jää rikottu olo"... Kuoleman kautta rakkaansa menettäneelle jää kertakaikkisen tuhottu olo. Ei ole mitään sirpaleita, joista alkaa kasaamaan yhtään mitään, ne "sirpaleet" meni hautaan sen rakkaan mukana. Älä viitsi puhua asioista, joista et mitään tiedä ja ymmärrä. Et voi tietää miltä se tuntuu, koska et ole rakastasi kuolemalle menettänyt. Nyt kun suollat noita kylmiä mielipiteitäsi, vaikutat pelkästään itsekeskeiseltä hirviöltä. Sellainen kuva sinusta tulee, vai oletko sellainen oikeasti?
Mitään sellaista kuin "kaunis suru" ei ole, kun rakas repäistään viereltä väkivaltaisesti pois ilman varoitusta. Jäljelle jää vain hirveä tuska ja sen kanssa täytyy oppia elämään, mutta se ei katoa minnekään. Koskaan. Se on ja pysyy ja se on kovinta tuskaa mitä voi tuntea. Ainut mikä tuottaa saman tuskan on oman lapsen kuolema. Ehkä "saat" kokea vielä sen, niin sitten tiedät ja osaat hieman suhteuttaa asioita.
Kuolema on ihan eri asia. Lähteneen puolison voi tavata vielä vuosikymmenenkin jälkeen jos hän on kadonnut jonnekin. Aina on mahdollisuus että haluaa tavata lapsensa myöhemmin jos ei lähtiessään. Mutta kuollut ei voi. Minun mies on kaksi kertaa ollut sairaalassa hengenvaarassa ja se pelko toisen puolesta on paljon pahempi kuin pettäminen. Olen tullut petetyksi niin että oli suhde selän takana ja nainen tiesi että varattu. Ei ollut mitään se tuska siihen toisen kuolemisen pelkoon nähden. Ihan oikeesti se on kamalaa enkä toivo kenellekään että kulta makaa vuoteessa ja pulssi laskee olemattomiin.. näet sen mutta et voi tehdä edes mitään. Tai kun toisella on kuolio raajassa ja huutaa tuskissaan monta viikkoa. Paljon mieluummin tulen vain petetyksi. Jos mies olisi kuollut olisin murtunut totaalisesti hetkeksi mutta lapseni vuoksi koonnut
itseni ja jatkanut elämää. Mutta jokaisella meistä on oma surunsa ja se voi olla se siihen asti voimakkain tuntemamme suru. Siksi ei oikeastaan voi verrata omia tunteita toisten tunteisiin. Me emme koskaan oikeasti tiedä miten lujasti toinen ihminen kokee oman surunsa. Jokaisella on oikeus omaan suruunsa ja sen läpikäymiseen niinkuin tarvitsee. Mutta tietysti itseensä sulkeutuminen ei enää kuulu suruprosessiin. Eli päästäkää irti jossain vaiheessa. Minulle ehkä pettäminen oli helpompi asia kestää kuin monille muille kun oli taustalla paljon vakavampia asioita. Ei ollut pahin kokemani tuska. Kyllä väkivalta meni edelle.
Ajatuksia- mistä juontaa syytöksesi: Miehesi halusi erota sinusta! Minä en ole koskaan eronnut! Toivon ja haluan uskoa, että en tule sitä tässä elämässä kokemaan.
.
Olet aikamoinen ja kaikkitietävä pakkaus! Muiden mielipiteillä ei ole mitään merkitystä....
Kysyn uteliaisuudesta, että miksi pyörit uskottomuuspalstalla ja suollat arvailevaa ja syyllistävää tekstiäsi vielä aamuyölläkin! Mikä on sinun motiivisi?
En alennu arvailemaan.
Kyllä surua voi verrata jossain määrin. Ihan järjellä pitäisi pystyä ajattelemaan, että oman rakkaan puolison tai lapsen kuolema on jotain paljon hirveämpää kuin jätetyksi tuleminen. Minusta on lähinnä kummallista, että joku voi oikeasti olla sitä mieltä että ihminen jota hän mukamas omien sanojensa mukaan rakastaa, saisi ennemmin kuolla kuin ottaa eron. Sitä en tule ymmärtämään ikinä. Ei se rakkautta ole, vaan ennemmin vihaa.
Sinä olet täsmälleen oikeassa siinä, että sen puolisonsa jättäneen ihmisen voi vielä tavata, vaikka sitten vuosikymmenten jälkeenkin. Niin kauan kuin ihminen on elossa, on aina mahdollisuus korjata välit edes jossain määrin. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Kun toisen vie kuolema, menee myös toivo. Sitä tuntee kuolleensa itsekin. Se on jotain niin suunnatonta ja hirveää, ettei siihen oikein sanoja löydy kuvailemaan.
Mitä ihmettä puhut? Minun mieheni ei halunnut erota minusta, enkä minä hänestä. Me emme eronneet, hän kuoli. Tuliko asia nyt kiteytettyä sillä tavalla että ymmärsit?
Kuten sanoin - päädyin tälle palstalle, ja ylipäänsä näille ihmissuhde -palstoille kuolema ja suru -palstalta, koska sinne kirjoittelee joku jätetty nainen, joka on sitä mieltä että hänen kohtalonsa on paljon pahempi kuin niiden, jotka ovat rakkaansa menettäneet kuolemalle. Se nainen olet selvästi sinä, ja sinulla on sielläkin tapana vaihdella nimimerkkiä ja esittää monta henkilöä.
Tulin "pyörimään" uskottomuus -palstalle ja muille ihmissuhde -palstoille vain nähdäkseni onko tuo sinun asennoitumisesi kovinkin yleistä. Eli että toivotaan ihmisen ennemmin kuolevan kuin jättävän. Ilmeisesti se ei ole yleinen. Ainut taidat olla sinä. Sinulla on selvästi korvien välissä jotain vialla pahasti. Sinä et ole koskaan rakastanut ketään, etkä tule rakastamaan. Sinä et edes tiedä mitä rakkaus ja rakastaminen on. Olet sairaalloisen omistushaluinen. Se ei ole rakkautta. Rakastamansa ihmisen kuolemaa ei toivota ja haluta koskaan. Ei ikinä. Mikään asia ei ole sellainen, että ajatellaan kuoleman olevan "kevyempi" vaihtoehto.
Mutta koska sinulla ei ole riittävästi ihmisyyttä tajuta edes mikä olet, niin sovitaanko sitten niin, että sinä olet ainut ihminen maailmassa, joka on surua kokenut. Joka on jotain menettänyt. Kukaan muu ei ole verrattavissa sinuun. Eihän se nyt jos menettää väkivaltaisesti puolisonsa tai lapsensa kuolemalle, ole mitään verrattuna siihen että sinulle tuli avioero. Ei edes muut petetyt ja jätetyt naiset ole mitään yhtä suurta tuskaa kokeneet kuin sinä, sillä eihän heidän rakkautensa puolisoitaan kohtaan ole varmaankaan ollut yhtä suurta kuin sinun. Ei heidän kohdallaan ole kyse siitä "oikeasta" joka lähti lätkimään. Vain sinun kohdallasi näin on... Sinä olet surun, tuskan ja menetyksen Kuningatar, muut hävetkööt ja painakoot päänsä sinun Tuskasi ja Menetyksesi edessä.
Sovitaanko näin? Onko nyt hyvä mieli?
Ja tämän enempää en taida sinun kanssasi "keskustella" sillä kuolema ja suru -palstalla ei ole kukaan lukuisista kommentoijista saanut sinua tajuamaan. Sinä vellot edelleen itsesäälissäsi ja tulet näin tekemään varmaankin loppuelämäsi. Sinä olet pelkkä säälin kerjääjä. Itsekeskeinen omaan napaansa tuijottava ruikuttaja, jonka päähän ei ole mahdollista saada uppoamaan yhtään mitään. Olet jäänyt teini-ikäisen tasolle. Samalla tavalla ulvot ja ruikutat sen entisen miehesi perään, kuin joku pieni teinipimu ensimmäiset sydänsurunsa kohdatessaan. Sitten muka kommentoit muiden kokemattomuudesta, ja luulet itse kokeeneesi enemmän, vaikka olet edelleen hormoonimyrskyisen teinitytön tasolla tunne-elämältäsi... Pidä siis luulosi. Omapa on erittäin kevyt helpolla päässeen lehmän elämäsi, jonka ihan itse haluat pilata ulvomalla, kun mies jätti. Olet todennäköisesti tuota volinaasi jatkanut jo vuosikausia, ellet vuosikymmeniä. Ajattele mitä kaikkea muuta olisit voinut sinä aikana tehdä. Hankkia vaikka sen kuuluisan elämän, niin kuin nykyään kehotetaan. Muut ihmiset jatkavat eteenpäin ulvomatta ja ruikuttamatta, vaikka mies tai lapsi tai toisinaan koko perhe kuolee, ja sinä se vain jäit junnaamaan paikallesi ja kierimään itsesäälissä. Mahtavaa.
Ei sellaista ajatusta voi käyttää pettetyksi ja jätetyksi tullut. Ei ole ketään hyvää jota surra. Petturikumppani on oikeutettu suruun. Jätetty puoliso on häväsity, eikä pääse edes hautajaisiin. Jättänyt petturi ei muista ajatuksellaankaan exäänsä ja hänen ongelmia.
Monet petturit ovat tehneet niin julmia tekoja puolisojaan kohtaan, että voivat jopa toivoa puolisonsa kuolemaa. Ei sellaista kehtaa sanoa edes äänen, tai tunnustaa ajatelleensa. Ajattele sitä.
Sitä on hyvä olla hyvä ja hurskas, kun mitään pahaa ei ole sattunut itselleen. Sitä on hyvä tuomita, kun ei itse ole tullut jätetyksi, petetyksi.
Sinä olet pelkkä oman itsesi korottaja. Huomaa helposti, ettei elämä ole lyönyt kovasti omille kasvoillesi.
Monet petetyt ja jätetyt päätyvät itsemurhaan. Petturikumppanille ei tule mieleenkään tulla hautajaisiin. Kaikki kuittaavat henkensä riistäneen teon sanoin, että oli niin heikko asiatia. Ei johtunut sinusta, vaikka todellakin aiheutti sen.
Petetyllä ei varmaankaan ole "ketään hyvää jota surra" mutta eikö silloin surra omaa elämää - että tuhlasi sen ihmisen kanssa joka ei ollut sinulle rehellinen, kun olisi voinut rakentaa elämäänsä jonkun sellaisen kanssa joka on rehellinen? Eihän tätä ilmeisesti saisi sanoa, mutta se suru ei ole mitään verrattuna siihen, että suree rakastamansa ihmisen kuolemaa.
Sen ymmärrän jos pettäjän kuolemaa toivoo vihastuksissaan siksi, että hän on kohdellut sinua rumasti, mutta eihän siinä enää olekaan kyse rakkaudesta, vaan vihasta. Toki ihmiset pikaistuksissaan toivovat vihan vallassa jonkun kuolemaa, mutta ei se yleensä ole oikea toive. Ei sellainen ihan aito, vaan vain vihastuksissa mieleen tullut. Ainoastaan oman lapsensa raiskaajan, tai oman lapsensa tai puolisonsa murhaajan kuolemaa voi varmaan toivoa ihan aidosti, mutta se onkin vihaa. Aitoa ja puhdasta vihaa.
Tämä asia mitä minä olen ihmetellyt tämän yhden jätetyn vaimon kohdalla on se, että hän sanoo rakastavansa entistä miestään ilmeisesti koko ajan pettämisestä ja jättämisestäkin huolimatta - ja SILTI toivoo miehen kuolemaa. On ihan oikeasti sitä mieltä, että kuolema olisi ollut helpompi kestää kuin jätetyksi tuleminen. Miten noin voi tuntea, jos rakastaa toista ihmistä?! Rakkauteen kuuluu sekin, että toisen annetaan mennä, päästetään irti, jos se on se mitä toinen haluaa.
Sinulle kommentoin vielä, mutta nyt saa olla minun osaltani.
Sinä et edes tiedä mitä paha on. Et tiedä mitä se on, kun elämä todellakin lyö ja kovaa... Mutta mehän jo sovimme, että olet Tuskan ja Surun Kuningatar, joten pidä tuo. Omapa on valintasi - SINUN oma valintasi.
Olet sairas " ajatuksia"! Kenelle nyt luulit vastaavasi?
Sori, unohdin lainausmerkit lauseestasi! "miehesi halusi erota sinusta"!
Sinä sen kirjoitit enkä minä! Taidat olla aika sekaisin. Syydät syytöksiä ja tekstiä metrikaupalla, mutta et itsekään muista mitä kohdistat ja kenelle...
Pääasia, että saat ilkeillä, nimitellä ja loukata tuntemattomia!
"PÄÄTTI LOPETTAA RAKASTAMISEN"
Et ymmärrä rakastamisesta yhtään mitään. Ei kukaan voi päättää olla rakastamatta, tai pakottaa itseään rakastamaan. Rakkaus on tunne, joka ei synny ja pysy päätöksestä. Vaikka rakastaisikin, niin parisuhde, liitto on aivan toinen juttu. Siihen tarvitaan paljon muutakin kuin rakastamista.
Petetyt voivat aivan hyvin myös toivoa puolisonsa kuolemaa. Mutta jos sellaista toivoo, on oma pää varsin pipi.
Normaali ihminen kestää hyvin eroja ja suruja. Ellei kestä, tarvitsee hakea apua eikä jäädä valittamaan ja syyttämään toisia omasta pahasta olostaan, tunteistaan, joita ei osaa itse käsitellä. Eikä sinun tunteita kukaan muu edes pysty käsittelemään kuin sinä itse. Itsemurhaan päädytään aina myös ihan itse. Juuri sen vuoksi, ettei osata käsitellä omia tunteita, ei pyytää apua, ei mitään. Lillua vaan siellä surussaan toisia syytellen. Eihän sekään kyllä mitään elämää ole. Eli kannattaa hakea sitä apua.
"Eron jälkeenkin voi soitella tai puhua exälle, olla tekemisissä, jos se vain sopii molemmille. Erossa vähintään toinen ei viihdy liitossa."
Jo vain. Miettisin myös tarkkaan jos minulla olisi perusteellisen aggressiivinen hinku jatkaa liittoa, kun ex-puoliso ei haluaisi olla tekemisissä kanssani. Hakeutuisin nopeasti hoitoon, jos haluaisin olla mieluummin kuollut kuin kuulleeni puolison pettämisestä. Ihan sairasta.
"Hän tuntuu olevan vahvasti sitä mieltä, että on paljon parempi jos puoliso kuolee, kuin että tulee ero."
Vain persoonallisuushäiriöinen ajattelee noin. Ellen minä saa pitää kumppania, ei kukaan muukaan. Siinä ei todella ajatella yhtään kumppanin parasta, ei yhtään, kun toivotaan pahinta. Toivomalla pahinta, todistaa, ettei kyse ole ollenkaan puolison rakastamisesta, vaan sairaan itsekkään narsistin omista käsittelemättömistä tunteista.
Aha. Nyt leskikuningatar vetäisi taas saman syyttöskortin. On selvää, että sinun pieneen päähäsi ei mahdu, että pettämisen uhri voi vahingoittua niin syvästi, ettei "ajattele positiivisesti" ja "hallitse mielesi" onnistu omin avuin ja hädin tuskin terapiassa.
Sinä itse olet todella katkera ja hyökkäävä. Ihan outoa käytöstä,
Minun on vielä pakko palata tämän " ajatuksia" -kommentoijan pitkään ja sekavaan tekstiin! Hänelle tuntui tulleen vauhtisokeus ja menneen puurot ja vellit sekaisin sillä niin paljon hän haukkui ja toivoi pahaa, nähtävästi vain kuvittelemalleen henkilölle.
Kaikenlisäksi hän kuvittelee jokaista kommentoijaa yhdeksi ja samaksi henkilöksi!
Minun persoonaani sinä tartuit, kun kerroin muutaman petetyn ystäväni tuskasta ja surusta! Kerroin kuulleeni heidän suustaan sanat, että helpompaa olisi surra jos pettäjä olisi kuollut. Ne olivat heidän ajatuksiaan ja mielipiteitään, mutta sinä "ajatuksia" kirjoittaja käänsit arvostelusi ja syytöksesi minuun.
Samassa pötkössä ilkeilet minulle, kun luulet minun olevan petetty! Edellisestä johtuen kommentoin sinulle, että en ole koskaan petetty enkä jätetty. Unohdin vastauksestani lainausmerkit ja sinä otit oman lauseesi minun sanomaksi. Millä oikeudella tuota teet? Ja taas tuli lisää syytöstä...
Kaikki käyttämäsi nimitykset ovat ilkeämielisiä! Toivot jopa puolisoni tai lasteni kuolemaa! Siksi, että saisin kuoleman kokemuksen. Eikö tuo ole jo sairasta?
Edellinen herätti kiinnostukseni sinua kohtaan, joten aloin tehdä yhteenvetoja sinun kokemuksistasi, jotta jotain ymmärtäisin.
Menin jopa elämässäni ensimmäistä kertaa lukemaan " kuolema ja suru" palstaa! Sieltä löysin tietoja sinusta, vaikka välillä vaihdatkin nickiä.
Jatkoa "ajatuksia" kirjoittajan kommentteihin!
Tuolla " suru ja kuolema" palstalla avautuu sinun kokemuksesi ja varmistuu myös se, miksi nyt täällä uskottomuuspalstalla kirjoittelit.
Sinut petti ja jätti puolisosi! Jäit lasten kanssa, mutta odotit ja toivoit miehesi paluuta takaisin n. 10 v, sitten vasta päästit irti. Puolisosi ei palannut koskaan!
Tämän kertomasi kuoleman ja surun kohtasit 4kk. sitten, kun miesystäväsi kuoli!
Nyt ymmärrän jollain tasolla sinun katkeruutesi ja ilkeytesi ja miksi purat sitä täällä uskottomuuspalstalla?
Neuvoisin silti sinua olemaan syyttelemättä umpimähkään muita kirjoittajia...saat minuun kohdistuvat syytökset anteeksi. Nähtävästi olet surustasi sekaisin ja siksi epäjohdonmukainen!
Mikä sua vaivaa? Mikä on ongelmasi? Miksi olet noin vihainen ja hyökkäävä?
No kovinpa olet jaksanut nähdä vaivaa ihan minun vuokseni ja lukenut varmaan kaikki ketjut ja kommentit kyseiseltä palstalta ihan vain etsiäksesi sieltä minua! Kauanko sinulla siihen meni, koko yö? Joo, et todellakaan ole palstaa aiemmin lukenut... Uskokoot ken haluaa. Minä en. Sinä olet sitä lukenut ja aktiivisesti siellä provoilet ja ulvot miehen -tuskaasi. Osta vaikka dildo, niin jos se siitä helpottaisi.
Minä kyllä luen kyseistä palstaa, mutta en kirjoittele sinne mitään, koska siellä on kaltaisiasi hulluja. En halua sinne mitään tämän palstan kaltaista paskan heittoa, koska siellä on surevia ihmisiä. Sinä kyllä osaat pitää huolen ihan ilman minuakin, että paska siellä lentää. Riitelet ja provoilet joka puolella ja olet rasittava jankuttaja, joka ei vain tajua lopettaa. Koskaan. Vaikka kukaan ei kaipaa mielipiteitäsi. Sinulla ei ole kenellekään lapsensa, puolisonsa tai muun läheisensä kuolemaa surevalle mitään relevanttia sanottavaa, koska et tiedä aiheesta mitään.
Syyttelit minua siitä, että toivoisin puolisosi (minkä puolison?) ja lastesi kuolemaa. En toivo, Minä vain sanoin että ehkä vielä "saat" kokea sen, sillä koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ihan hyvin se voit olla sinä, jota elämä iskee kovalla kädellä kun seuraava isku jaetaan. En toivonut - toin vain esille, että näin voi käydä. "Saat" kokea sitten sen "kauniin surun" mistä jauhat. Luulet kai että se on sitä, että pienet itkut pirautetaan ja vähän aikaa huokaillaan kaihoisana, ja kaikki paapoo ja säälittelee. Olet viimein TÄRKEÄ ja kaikkia kiinnostaa miten sinulla menee.
Ei se niin ole. Itku, kaipaus, tuska ja suru ei lopu... Ja sinä jäät yksin sen kanssa, sillä ihmiset eivät loppujen lopuksi tahdo olla surevien kanssa tekemisissä, jos ei siitä omakohtaista kokemusta ole. Siinä kun joutuu kohtaamaan ajatuksen "mitä jos minulle käy noin." Ihmiset haluavat uskoa, että he itse ja heidän läheisensä ovat kuolemattomia. He eivä tahdo minkään muistuttavan, että joku päivä hekin kuolevat, ja mikä pahempaa - joku heidän rakkaansa kuolee... Katsos, kun niiden joita rakastetaan kuolemaa PELÄTÄÄN ei toivota, niin kuin sinä toivot.
Minä en ole kyseinen nainen joksi minua luulet. Minua ei ole petetty ja jätetty, enkä ole entisissä roikkunut. En ole edes niin vanha, että olisin ehtinyt perhettä perustaa ja jätettynäkin 10 -vuotta ulista entisen perään, ja sitten mennä vielä yhteen jonkun kanssa ja sinä varmaan osaat sanoa kauanko tuo suhde kesti - vuoden? Viisi vuotta? Kymmenen, vai enemmän? Minulla ei ikää kuitenkaan tuohon tarpeeksi ole... Puolisoni - sen ainoan, kuolemasta on kuitenkin enemmän aikaa kuin neljä kuukautta.
Pakko oli sinulle vielä vastata, vaikka en enää aikonut, kun noin olet vaivaa vuokseni nähnyt ja pikkuista neiti -etsivää leikkinyt. Jopa monta, monta jätetyn naisen tuskan huutoa tänne päästänyt eri nimimerkkien suojista.
Tiedätkö mitä? Minä uskon sinua, kun sanot ettei sinua ole koskaan petetty. Mutta sitä en usko että sinua ei olisi koskaan jätetty. Sinut on ihan tasan tarkkaan jättänyt puolisosi, mutta ketään kolmatta pyörää siinä tuskin on ollut mukana. Hän jätti sinut, koska olet todella vaikea ja vastenmielinen ihminen. Aivan seinähullu... Varmaan meni vuosia ennen kuin hän löysi uuden parisuhteen, mutta sinä harhaisessa ja sairaassa mielessäsi pidät sitä uutta naista liittosi rikkojana ja "elämäsi varastajana" vai mikä se termi olikaan jota käytät, vaikkei hän kuvioissa ollutkaan mukana, kun sinut jätettiin. Ei pelkkä pettäminen ja jättäminen kenestäkään noin hullua tee kuin sinä. Kyllä sinä olit viallinen jo alusta lähtien.
Hieman selkeämpi -järkistä ja parempaa tulevaisuutta sinulle toivottelen, kun vuosikin on juuri vaihtunut... Ja nyt - jää hyvästi sekopää.
Voiko joku olla todella noin ilkeä, rumakielinen ja hävytön ihminen? Ei ole todellista! Jatkat sitä samaa potaskaa sotkien asioita. Olen sanaton...
Suru tekee ihmisen nöyräksi, mutta ei sinun tapauksessasi.
Hyvää vuoden jatkoa sinulle ja lämpöä sydämeesi sillä sitä sinä tarvitset! En ole moista ennen kohdannut....*puistattaa*
Mikä sua vaivaa? Mikä on ongelmasi? Miksi olet noin vihainen ja hyökkäävä? Onko sinulla omaa elämää ollenkaan, vai ystäviesikö kautta vain elät? Jos joku on sanonut sinulle jotakin, josta et mitään tiedä, niin miksi luulet tietäväsi miten asia on? Jos et olisi koskaan haistanut ruusua ja joku sanoisi, että se haisee kakalle uskoisitko, kertoisitko omana tietonasi, että ruusu haisee kakalle? Mitä jos joku toinen sanoisi, että se maistuu porkkanalle ja et olisi maistanut koskaan? Uskoisitko, kertoisitko omana tietonasi kaikille, että ruusu maistuu porkkanalle? Miksi luulet ystäviesi kokemuksia omiksesi? Miksi tahdot omia heidän elämänsä, tunteensa ja kokemuksensa? Onko ne edes oikeita ystäviä, vai työkavereita tai naapureita, ehkä omaa keksintöäsi? Miksi olet tällä palstalla, jos ei sulle ole tapahtunut pettämistä ja jättämistä? Oletko ollut edes koskaan parisuhteessa? Oletko vielä neitsyt, vanhapiika? Onko sinut raiskattu, tai käytetty muuten hyväksi, vai miksi olet niin vihainen ja katkera? Oletko yksinäinen? Onko sinulla ketään kelle puhua? Onko sinulla lääkitystä, käytkö psykiatrilla? Käsitteletkö missään muualla noita ongelmiasi kuin vain täällä, jos et niin miksi? Miksi olet niin vihainen? Minua vähän huolestuttaa. Sinähän sanoit haluavasi tehdä itsemurhan, koska elämäsi on varastettu.
Sulle voi käydä joskus niin että tulee oikein ikävä ero. Sitten tiedät mistä puhutaan. Se että joku lähtee suhteesta, ei tee jätettyjen tunteista yhtään huonompia. Tai jos toinen ei kiinnostu. Ihmiset voivat silti surra, se ei ole itsekästä. Kun toinen on poissa lopullisesti, se tuntuu kuin kuolemalta joillekin. Jos se ei mene ahtaaseen maailmankuvaasi, sillehän ei mitään voida.
>Mieti sitäkin mitä kaikkea paitsi lapset jäävät kun menettävät isänsä. Isä ei ole paikalla kaikkina heidän elämänsä tärkeinä hetkinä - valmistujaisissa, häissä, lastenlasten syntymissä yms>
Erä ukkomies meni työpaikkahuoransa tyttären vanhain tansseja juhlimaan, muttei välittänyt poikansa varusmiespalveluksesta.
Kyllä petturiluonteilla saadaan paljon pahempaa aikaiseksi, kuin kuollut ikään saa.
Läpä läpä = Ajatuksia
" Ajatuksia" kirjoittajan tekstiä lukiessani ajattelin koko ajan siinä olevan jotain tuttua!
Kirjoitustyyli on presiis sama! Kuten myös ajatusmaailma!
Nähtävästi et saanut kannatusta läpä-läpänä, joten vaihdoit nickisi.
No just, onpa mahtavasti päätelty. Olin eilisen päivän poissa netin äärestä ja nyt sitten joku päättelee, että olen vaihtanut nimimerkkiä. Voihan veljet...
Minä en kirjoittanut aiempia kommenttejani saadakseni kannatusta, vaan koska aloitus herätti ajatuksia... Ups, apua: nyt käytin sanaa "ajatuksia" - pakkohan minun siis on olla sama kirjoittaja nimimerkin "Ajatuksia" kanssa, eikö vain ?!
No aivan sama, mitä sinä "Sana on vapaa" pienessä päässäsi kuvittelet ; minä ja "Ajatuksia" tiedämme, ettemme ole sama persoona.
Whatever, tie vie ja taas mennään - tästä vuodesta toivon mukaan tulee vähemmän dramaattinen kuin 2014 oli. Tasan vuosi sitten en osannut aavistaa, miten moni asia tulee muuttumaan lyhyessä ajassa ja hyvä niin, etten tiennytkään. Nyt elämä on uudessa järjestyksessä ja pahimmasta tärskystä selvitty kunnialla.
Ainut nimimerkkiä vaihteleva olet sinä itse, ja tiedät sen itsekin. Mutta minun osaltani tämä on nyt loppu. Ei tämän palstan aihepiiri edes minulle kuulu, sillä en ole petetty ja jätetty. Mieheni kuoli. Ja vielä selvennän, että en ole puolustellut eroa, en ole siihen ketään kehottanut, en ole vähätellyt sen aiheuttamaa surua. Ainut mitä olen sanonut on, että eron ja puolison kuoleman aiheuttamaa surua ei voi verrata, ja se joka vertaa, vähättelee itse joka ikisen lesken, joka ikisen lapsensa menettäneen isän ja äidin surua. Kuolemaa pahempaa ei ole. Jos oikeasti ei pysty sitä tajuamaan, niin kannattaa mennä jo psykiatrin puheille... Mutta jatka sinä vain valitsemallasi tiellä aivan vapaasti. Ja se todellakin on sinun oma valintasi, kuolema ei ole.
Kukaan ei vähättele rakkaan puolison tuntemaa tuskaa. Petetyltä on vain riistetty mahdollisuus rakastaa puolisoaan. Petetty on hääväisty kelvottomaksi vaimon rooliin. Hylkäämällä rakkauden, voi petetty yrittää uutta elämää. Yrität tehdä omasta menetyksestäsi jotain elämää suurempaa. Kuolema on meidän kaikkien kohtalo, mutta monet meistä eivät saa kohdata sitä puolisonsa ja lastensa tukemina, vaan yksin ja hyvättyinä.
Kuolema ON elämää suurempaa, petetyksi ja jätetyksi tuleminen on elämää. Mieti sitä.
"Kuolemaa pahempaa ei ole. Jos oikeasti ei pysty sitä tajuamaan, niin kannattaa mennä jo psykiatrin puheille... "
Se on juuri näin. Ja kuitenkin lopuksi jokainen meistä kuolee. Siksi ei kannata haaskata elämäänsä eron eikä muissakaan tuskissa rypemiseen.
Ei todellakaan ole.
Elämä jatkuu pettämisen jälkeen, vaikka koko elämä on varastettu, niin taloudellisesti kuin henkisesti. Monien petettyjen personallisuus muuttuu, eivätkä he enää koskaan tule sellaisiksi, kuin olivat ennen pettämistä.
Kannattaisi kunnioittaa ja arvostaa lähimmäistään, juuri kuoleman takia., mutta monet pettäjät jättävät vaikka syöpään sairastuneen puolisonsa. Se osoittaa, miten vähän välittämistä heillä on (entistä) läheisintä ihmistä kohtaa.
Ajattele itse omaa kuolemaasi ja että sinut hylättäisiin juuri silloin. Juuri sellaista kakkoset saavat aikaiseksi. Kenenkään ei tarvitse olla säälitstä kuolevan kanssa.
Hei haloo. Tuon mitä kerroin, on todellakin TÄYTTÄ TOTTA, eikä satua.
Se että jättää rauhaan edes kuolinvuoteella, voi olla armollisempi ratkaisu kuin se että jää kuolinvuoteelle katsomaan toisen kuolemaa. Hyvin usein läheiset ihmiset ovat ne jotka aiheuttavat toisille ihmisille syöpää. Läheiset ihmiset kun houkuttelevat sellaiseen elämäntyyliin mistä on haittaa ihmisen terveydelle.
Vaikka kovasti mainostetaan että yksinäisyys tappaa, ei kyse ole siitä että yksinäisyys tappaisi vaan siitä että ihmiselle tulee psyykkisiä ongelmia ja pelkotiloja yksinäisyyden kautta. Nämä pelot ja psyykkiset ongelmat johtuvat narsisteista jotka hallitsevat ihmisiä psykologisen manipuloinnin kautta ja ihminen joutuu kohtaamaan manipuloinnin tuottamat psyykkiset ongelmat ollessaan yksin. Psyykkiset ongelmat tuottavat yhden ongelman lisää siihen että ihmisen selviytyminen esimerkiksi syövän tuottamista ongelmista heikentyy.
Lapset oppivat pelkäämään mörköjä jotka tulevat sängyn alta pimeyden laskeuduttua. Mutta he eivät opi pelkäämään näitä jos kukaan ei näin opeta. Ihmisille opetetaan täysin tarpeettomia pelkotiloja kuten pelkäämään yksinäisyyttä, kuolemaa tai vaikkapa näiden yhdistelmää.
Lapset eivät pelkää puhuvia käärmeitä tai Saatanaa koska se on heille satua. Lapset oppivat kuitenkin vihaamaan, pelkäämään ja varomaan valehtelijoita koska he ovat todellisia. Yksikään järkevä lapsi ei ymmärrä miksi aikuiset tai lapset valehtelevat tahalleen. Siltikin hyvin moni oppii sen viimeistään yläaste-ikäisenä että tällaisia ihmisiä on yhteiskunnissa. Ja aikuisenakin sen huomaa parisuhteen kautta kun ihminen alkaa syyllistämään toista osapuolta petturiksi vaikka osapuolet eivät olisi etukäteen sopineet minkäänlaisista säännöistä. Hyvin usein ihmiset pyrkivät pitämään omanlaisista säännöistä ja omanlaisesta moraalista kiinni vaikka tästä ei ilmoittaisi suullisesti kenellekään. Muilta on kuitenkin turha odottaa samanlaisen moraaliopin omaksumista jos sitä ei ole tarkkaan laadittu paperille. Ne jotka vaativat, heistä tulee usein psyykkisesti häiriintyneitä ihmisiä jotka vaativat muilta hyvin paljon, mutta silti itse katsovat olevansa oikeutettuja vaikka mihin. Myös valheisiin. Ja tätä kautta aiheuttamaan myös vahinkoa muille ihmisille. Välittämättä siitä koituuko vahingosta toisen ihmisen kuolema. Jos ihminen vihaa riittävästi muita ihmisiä niin ihminen on valmis aiheuttamaan toisen ihmisen elämänlaadun heikkenemisen siihen pisteeseen että toiselle tulee esimerkiksi syöpä tai jokin muu elintasosairaus.
Entä jos rakastut uudelleen, saako hän zombien?
Jotkut ihmiset ovat jo itsessään syöpä. Tähänkin ketjuun sellainen kirjoittelee. Hänen elämänsä on kuulemma varastettu, mutta silti häntä ei ole petetty ei jätetty. Ihan vain ystäviensä puolesta kirjoittelee.
Ajatuksia, jaksoit aika pitkään keskustella tuon palstanvaltaajan kanssa.
Olet uusi täällä mutta lue muutama pitkäksi venynyt viestiketju niin löydät "ystäväsi" sieltä.
Aiheita on monenlaisia mutta pääsääntöisesti,hänen elämänsä on rikottu muiden toimesta ja hän on ulkoistanut koko elämänsä toisten käsiin jotka ovat sen sitten särkeneet.
Tunnusmerkkinä on se että ketjut eivät lopu ennenkuin vastapeluri huomaa mistä on kysymys...
Olen sinun kanssasi aivan samaa mieltä, kuolema ja avio/avoero ovat kaksi aivan eri asiaa ja niistä on turha puhua samoissa yhteyksissä.
Kun noin käy, on varoittava esimerkki siitä, mitä aikuinen ihminen ei saisi ikinä tehdä: laskea vastuuta omasta onnellisuudestaan toisen ihmisen varaan.
"Vaikka koko elämä on varastettu" - kuka sinun elämäsi on varastanut? Jos niin on mielestäsi käynyt, miksi annoit sen tapahtua? Miksi luovuit itsestäsi?
Jokainen meistä muuttuu elämän tuomien kokemusten ja kolhujen myötä, mutta jos tuollaista kuvaamaasi tapahtuu, terapia on tarpeen!
Ap ja kannattajansa ovat niitä ihmisiä, joiden mielestä muut ihmiset (= puoliso) ovat vastuussa heidän onnellisuudestaan. Ja kun he itse omasta mielestään toimivat "oikein", muut ovat hänelle velkaa sen, että käyttäytyvät hänen tahtonsa mukaisesti. Ja kun he eivät tee niin, vaan puoliso esimerkiksi menee ja pettää, niin elämän tarkoitushan on rangaista häntä, mieluiten lopun ikää.
Ja ne lapset: väitän, että enemmän kuin itse ero lapsia vahingoittaa vanhempi, joka jää katkerana kieriskelemään suhteen päättymiseen.
Elämä sisältää pieniä ja suuria vastoinkäymisiä. Vastuullinen aikuinen kohtaa ne, käsittelee ne ja jatkaa eteenpäin eikä jää vatvomaan sitä, että asioiden olisi kuulunut mennä jotenkin muuten.
En liioin ymmärrä, mitä jollain rangaistusmentaliteetilla saavutettaisiin? Olisiko teille siis ok, että puolisonne haluaisi pettää teitä, mutta rangaistuksen pelossa jättää sen tekemättä? Minusta tavoiteltavampaa on, että sekä minä että mieheni haluamme olla toisillemme uskollisia ja haluamme elää yhdessä, ei se, että jostain ulkopuolisesta pakosta pysymme liitossamme.
Onnellinen..uskon että olet onnellinen olet ainakin tervejärkinen.
Mutta kun mun elämä varastettiin!
Pettäjien lapsista kasvaa onnettomia aikuisia, ainakin osasta.
Pettäjien lapsista kasvaa pettäjiä ja kakkosia. He oppii jo kotona mallin parisuhteista, vai pitäisikö sanoa pareista suhteista?
Niin, joistakin pettäjien lapsista kasvaa pettäjiä, joistakin kakkosia, joistakin petettyjä ja joistakin onnellisia puolisoita. Ihan niin kuin ei-pettäjienkin lapsista.
Ei-pettäjien lapsien mielenhäiriölle ei ole niin selkeää syytä kun pettäjien lapsilla on olla pettäjä, sama kaava kuin alkoholisten lapsilla. Tuossa puhuttiin että kuolemakin olisi helpompi kuin pettäminen mutta minusta siinä nyt ei niin kauhian isoa vahinkoa tule jos pettäjä kuolee.
Elämä ei ole noin mustavalkoista ja hyvä niin. Kaikista pettäjien lapsista ei tule pettäjiä ja myös pettäjien lapsista tulee. Ihmiset tekevät virheitä, niin sinä kuin me muutkin, eikä meistä kukaan ole niin puhtoinen, että olisi varaa toisia osoitella sormella. Kuinkahan moni yrittää omia virheitään näillä sormenosoitteluilla kaunistella?
Eniten siihen lapseen vaikuttaa, se, miten vastuuntuntoisesti vanhemmat ongelmansa käsittelevät - oli se sitten pettämistä tai alkoholismia tai jotain muuta. Yhtä suuri syyllinen kuin pettäjäkin sen lapsen pahaa oloon on se petetty vanhempi, jos jää rypemään ja katkeroitumaan ja syyllistämään eikä ota itsestään vastuuta ja jatka eteenpäin.
... siis piti kirjoittamani, että myös joistakin ei-pettäjien lapsista tulee pettäjiä...
Niinpä niin...käsittelevätkö pettäjät vastuuntuntoisesti asiat ja petetyt? Harvemmin. Ei pettäjillä ole moraalia, oikeasti ja vastuuntuntoa, oikeassa elämässä.
Kyllähän tuohon rikoslakiin pitäisi saada kohta myös näissä avioero- ja myös osittain avoerotapauksinen varalle.
Tilannehan on se, että puolisot ovat laittaneet kotiaan ja elämistään kahden henkilön tuloilla.
No eron tullessa eteen, se vielä tulee usein toisille puskasta ja yhtä-äkkisenä. On se kolmas pyörä ollut vaikuttamassa. Toinen on saattanut siirtää varoja jo huomattavastikin pois, jotta eivät ole osituksessa.
Taloudellisesti hyvin moni putoaa täydelliseen rotkoon, kun lisäksi ajatukset ovat täysin sekaisin, ei osata hoitaa asioita millään tavoin.
Monesti vielä jää käsiin keskeneräinen rakennus tai suuri velka, eikä asunnon hinta edes kata sitä..
Siinä sitä sitten aika usein äiti on lapsineen aivan tyhjän päällä, kaikki muuttuu, lapset ongelmoivat.
Minusta asia täyttää rikoksen merkit, mitä suuremmin, mutta tähän ei kukaan päättäjistä puutu, sillä heissä on suuri joukko näitä rikollisia Tilanteensa on toinen suuriempien tulojen vuoksi, lapsi toki se ei auta ymmärtämään hylkäämistä.
Jos lakiin olisi edes osittainen merkintä rikoksesta näissä tapauksissa merkitty, hiljentäisi se varmasti tuota ihmissuhteiden vauhtisokeutta, kun se todella merkittäisiin rikoksena kirjoihin ja kansiin ja määrättäisiin korvausvelvollisuus.
Mikään tai kukaan ei saisi vapautusta tuosta käsittelystä. Ensinnäkin olisi kansanedustajiksi valittava vain henkilöitä, joilla ei tätä rikosta ole takanaan, sillä tältä osin he ovat jäävejä käsitittelmään minkäänlaista asiaa, joka koskee ihmissuhteita, lapsien asioita eron yhdessä tai kenenkään.
Kansanedustajien tulee puhtaita, jotka arvostavat perhe-elämää, nyt meillä koko eduskunta ja hallitus on täynnään näitä rikollisia.
:D Voi hyvä sylvi, toivottavasti tämä oli sarkasmia eikä kukaan oikeasti ajattele näin...
Tottahan tuo. Ajattelen samoin. Pettäminen on kaukana sarkasmista. Se on silkkaa myrkkyä.
Entäs väkivaltaiset (henkinen tai fyysinen) väkivalta tai alkoholismi, joka johtaa eroon. Sama tilanne äidillä ja lapsilla, tämä myös rikokseksi? Mikä tahansa syy eroon onkin niin tuomio sille, joka eron haluaa? Äly hoi, älä jätä.... Ehkä tuollaisten vössyköiden ei koskaan pitäisi mennä naimisiin tai tehdä lapsia, kun noin riippuvaiseksi puolisosta tulette?
Älysi on nuppineulan tasoa, Eiköhön sen päivänselvää useimmille, ettei hakkaavan ja alkoholistin kanssa ole pakko olla. Ei ole edes pakko-olemisesta, vaan taloudellisesta ja henkisestä vahingonteon korvauksesta joka saanut alkunsa uskottomuudesta / puolison hylkäämisestä.
Entäs peliriippuvainen puoliso joka salaa pelaa rahat? Korvauksia siitä myös?
Oletko ihan tosissasi! Oletpa kyllä homoressukka kova länkyttämään. Kaikesta sitä ilonsa ihminen repii, kun pettämispalstalla itsensä erinomaisuuden esittämisestä.
No miten se on sen enemmän pakko olla pettävän puolison kanssa? Ja yhtälailla alkoholisti tuhlaa rahat viinaan, väkivaltainen voi vaikka tappaa, jos puoliso yrittää jättää - eikä alkkis tai väkivaltainen sen kummemmin maksa elareita yms. Ihan typerää paskanjauhamista sinulta. Taitaa olla niin ettei sulle edes järkeä jaettu, sen nuppineulan vertaakaan.
Juu juu - ja sinä se jaksat vetää ketjussa kuin ketjussa tuon "homoressukka"-korttisi esille ja moittia muita länkyttämisestä....
Jos ne teidän pettävät miehet on niin kauheita, että rikkovat lapsensa ja pienempi paha on se, että he kuolisivat, niin miksi - MIKSI - te roikutte noissa avioliitoissanne?
Hirveää katkeruutta ja syyttelyä, suoranaista murhanhimoa vaimojen taholta omia puolisoita ja lasten isiä kohtaan. Ihan puistattaa... Miksi pysyä suhteessa, joka saa katkeroitumaan tuolla tavalla, että muuttuu oikeastaan julmaksi?
Ei pettäjien lapsista tule pettäjiä, kakkosia tai petettyjä, jos sitä katkeraa roskaa ei heitetä heidän silmilleen oman äidin ja isän toimesta. Usein huonoissa liitoissa, olipa kyse pettämisestä, alkoholismista tai mistä tahansa, se toinen vanhempi ottaa jonkun marttyyrin roolin ja lapset joutuu likasangoksi joiden päälle kaadetaan ihan KAIKKI...
Lasten pitää valita puolensa - ja vastakkain on hyvä, melkeinpä pyhä äiti ja huono ja paha isä. Auta armias jos lapsi syvällä sisällään uskaltaa edelleen rakastaa isäänsä! Mikä syyllisyys... Monet vanhemmat taas eivät kaada paskalastejaan lastensa päälle tahallaan ja tietoisesti, vaan puhuvat ystävilleen ja sukulaisilleen. Eivät huomaa, että ne pienet korvat kuulee ja silmät näkee monenlaista...
Ei liitosta erota tarvi, jokainen päättää ihan itse omalla kohdallaan, mutta jos siinä ollaan hampaat irvessä "katkeraan loppuun asti" ja todellisuudessa luodaan kuvaa toisesta vanhemmasta paholaisena, niin se jos joku rikkoo lapset. Miten lapsi voi kokea olevansa hyvä ja arvokas, kun on puoleksi pelkkää paskaa? On perimältään puoleksi ihminen, joka on äidille niin vastenmielinen että joutaisi kuolla... Miten silloin voi kokea olevansa paljon parempi itsekään, jos yhtään? Kuinka monesti lapsen tehdessä jotain "väärää" on teiltäkin palstan äippäliineiltä pikaistuksissa päässyt halveksiva "olet ihan kuin isäsi!"?
Mikä maailmassa on niin arvokasta ja tärkeää naimisissa olossa, että ei voi kaikessa yhteisymmärryksessä ja yhteishengessä keskustella asioita puolison kanssa halki, ja jos ei muutosta tule, niin erota? Miksi ennemmin kannattaa antaa itsensä muuttua naama norsunvitulla kulkevaksi katkeraksi nartuksi, joka myrkyttää omien lastensa mielen, ja tuhoaa heidän itsetuntonsa ja minäkuvansa? Eikö minkä tahansa eläinlajin emon tarkoitus ja tehtävä tässä maailmassa ole ennen kaikkea suojella jälkeläisiään? Laittakaa viimein ne lapsenne etusijalle elämässänne, ottakaa päänne pois perseistänne ja tehkää vaikka omalta kannaltanne kipeitäkin ratkaisuja... Ja lapselle kuollut isä ei ole koskaan se parempi vaihtoehto. Huono isäkin on paljon parempi vaihtoehto, kuin kuollut.
Tämä ketju on kyllä uskomattominta ja julminta paskaa, mitä pitkään aikaan olen lukenut.
Mikä marttyyri sinä itse olet? Norsunvitulla itse olet kiivaana kirjoittanut.
Tässä aloituksessa perätään juurikin niitä oikeuksia! Jos oikeus ja kohtuus mahdollistuu petetylle, niin katkeruus vähenee.
Mitä se on muka sinulta pois, jos petetyt ja jätetyt saisivat parempaa/oikeudenmukaista elämää itselleen, lapsilleen ja läheisilleen?
Hänen Ajatuksensa tunnistetaan vaihdetulla nimimerkilläkin! Surullista lukea tuota katkeruutta!!
Pata kattilaa soimaa....
Hyvä aloitus kadotti lankansa Ajatuksia nimisen kirjoittajan takia. Hän olisi voinut tehdä oman aloituksensa, mutta tulipahan verrattua leskeksi joutumisen ja petetyksi tulemisen satuttavuutta läheisiin: ei juurikaan yhteistä.
Vahvasti epäilen, että Ajatuksia -kirjoittaja ei ole oikein terve. Kuka muka haluaa kadehtia petetyksi joutunutta uskottomuuspalstalla ja korostaa samassa yhteydessa omaa suruaan? Melkeinpä uskon, että siinä on ukkomies salarakas potkaissut tyhjää. Sellaisesta jää varmaan tosi paha mieli, eikä mikään ihme jos joutuisi syvään sisäiseen kriisiin. Tiedä häntä.
Mutta asiaan. Suomessa pettäjät ja eroa hakevat miehet, eivät joudu takaamaan taakseen jättämälle perheelle ja lapsille samaa elintasoa, kuin mitä heillä on ollut avioliitossa ollessa. Tämä perustunee siihen, että Suomessa on pitkään uskottu naisten ja miesten olevan tasavertaisia. Ei siitä ole kauankaan, kun alettiin laskemaan naisen ja miehen euroa ja kiistelemään siitä lasikatosta. Naisilla on hyvä koulutus, mutta eivät etene ja hanki samoin kuin miehet. Tästä syystä, nainen on useinkin avioerossa se häviäjä lapsineen.
Kun miettii, miten nämä miehet tuhlaavat rahaa uusiin naisiinsa, niin tekee pahaa. Toisalta pitkällä tähtäyksellä panostus saattaa laskea. Kun seksi arkipäiväistyy ja latistuu, ei kakkoseen välttämättä haluta enää panostaa. En ole varma tästä, mutta olettaisin näin.
Eikö juuri tätä varten erossa omaisuus jaeta puolisoiden kesken? Ja maksetaan elatusmaksut?
Mites ne eläkeet muka jaetaan? Vaimo on hoitanut kotona lapsia. Mies on rakentanut hyvän uran ja jonkun hutsun takia ottaa eron. Vaimon eläke ei ole miehen uran aikana kertynyt.
Kuka on pakottanut luopumaan omasta elämästä tai urasta? En minä ainakaan niin tyhmä ollut.
Lopeta narsistihoro sönkötyksesi, jos ei mitään asiaa.
Jotain selkeesti harmittaa, kun joku nainen osaa itse huolehtia itsestään eikä roiku puolison lompakossa?
Tuskin sinä edes nainen olet. Homoressukka ja säälittävä.
Enemmän nainen kuin sinä ikinä ;)
Sinä olet sama narsistitrolli typerine hymyineen. Homothan ovat tunnetusti aina "enemmän naisia, kuin naiset".
Minä en sentään alennu haukkumaan tuntemattomia mielipiteistään kuten sinä ;)
Sinä länkytät ja länkytät. Että ihminen osaa olla typerä. Tyytyväinen ihminen ei viettäisi aikaa länkyttämässä itsensä paremmuudesta tällaisellä palstalla.
Menepä sinäkin vaikka ulos lenkille niin lähtee tuo paha mieli?
Ehdotus sopii sinulle itsellesi erinomaisesti.
Jospa minä menen lenkille niin ota sinä vaikka rauhoittavia. Taitaa kaapista sulta sellaisia jo löytyäkin?
Hyvä. Oletkin provoillut koko päivän koneella.
Ei tähän konetta tarvita kun puhelin toimii. Toimiiko sulla?
Juu. Lueppa uudestaan:
Huomasin lehdestä, että valtio saattaa korvata uhrille koituneita henkisiä ja fyysisiä vahinkoja, jos tekijää ei saada vastuuseen. Esimerkiksi ryöstön kohteeksi joutunut voi saada korvausta 1-3 päivää kestäneestä stressireaktiosta
Tuli vaan mieleen, miten suhteeton tilanne. Pettämisen kohteeksi joutuneen stressireaktio kestää 1-3 vuotta ja taloudelliset vahingot ja henkiset rasitukset loppuelämän kestäviä, myös lasten ja muiden lähiomaisten osalta. Puoliso saattaa tarvita tielenterveyspalveluja useampia vuosia ja lapsiin kohdistuneet vahingot saattavat näkyä vasta vuosien päästä heidän omissa suhteissaan.
Rikostoveri saattaa hyötyä usein taloudellisesti nauttien yltäkylläisesti perheen rahojen törsäyksestä häneen. Myös rikostoveri saattaa osallistua tilanteen pahentamiseen vaatimalla kunnianloukkaussyytettä, jos on tullut haukutuksi huoraksi.
Ja edelleen totean, että KAIKKI eivät menetä mielenterveyttään vaan elämä jatkuu pettämisen ja eron jälkeenkin. Pitäisikö silti kaikille maksaa korvauksia ihan vaan pettäneelle puolisolle kostoksi? Entä, jos pettäjä oli parisuhteen "köyhempi" osapuoli, kuuluuko hänenkin maksaa reilun pelin nimessä korvauksia paremmin toimeentulevalle puolisolleen?
Vai laitetaanko valtio maksamaan nämä korvaukset? Joo, ihan varmasti kansa tätä kannattaisi. Veroja vaan lisää, kyllä työssäkäyvä kansa maksaa mielellään.
Parasra olisi, että vahingon aiheuttanut korvaisi lasten ja puolison mielenterveyskustannukset. Kyllä köyhätkin joutuvat maksamaan rikoksistaan lain mukaan.
No tästä voin olla täysin samaa mieltä. Ja sama kohtelu, kun kyseessä on ollut henkinen tai fyysinen väkivalta.
Yhden mielestä pettämistä on, kun panee vierasta. Toisen mielestä pettämistä on netissä chattailu. Entäs jos panet vain kerran kovassa humalassa tai olet pitänyt toista suhdetta usean vuoden ajan? Tai jos petetty löytääkin heti uuden kaiffarin itselleen lohduttajaksi? Miten järkytyksen määrä määritellään? Ei minun maailmani kaatunut siihen, kun puolison salasuhde paljastui. Olisiko pitänyt vähän feikata korvauksien toivossa?
Salasuhteeseen on kulutettu sinunkin perheesi rahoja. Millä luulet maksettavatn matkat, mökit, ravintolatarjoilut ja hotellit? Se on aika kallista suomessa. Samaan aikaan on tingitty perheelle jaettavasta ajasta. Oma perhe on saanut viettää kotona lomansa.
Jos yksinhuoltajilla menisi lujaa, niin eivät olisi valtakunnan heikoimmin toimeen tulevia. Onko sinulla tähän lisättävää tai kysyttävää?
No ei omassa taloudessa näkynyt millään tavalla, sori.
Oletko tyhmä? Koska niistä ei sinulle kerrottu! Bensaa paloi, kun ukkomies painoi kärryyllään pitkin maata salapanonsa perässä.
Ja huomaa. Tässä on vain taloudellinen menetys. Henkisen pahoinpitelyn määrää voidaan mitata vain mielenterveyspalveluissa.
Tuskin sinulla on normaalista perhe-elämästä ollut käsitystä. Olet ollut aviossa tai avoliitossa pari vuotta ja sitten on menneet jo sukset ristiin. Jos ikänsä on ollut yksinelättäjä, niin ei osaa antaa arvoa perheelle ja lastensa isälle.
Nähtävästi sinulle oli puolisosi täysin yhdentekevä, kun maailmasi ei kaatunut salasuhteeseen! Jotkut jopa toivovat puolisonsa löytävän uuden, kun ovat täysin kyllästyneitä. Silloin se ero olisi helpompaa selittää läheisilleen!
Kommentti oli " höpö höpölle"..
Tai ehkä mulla on vaan sen verran rahaa, että ei todellakaan tuntunut missään se raha?
Olemme edelleen naimisissa, kohta 20 v jo täynnä. Salasuhde ei päättynyt eroon, koska en antanut sen tapahtua, vaikka mies eroa ehdottikin.
Söhläät ja sotket aloituksia siis tahallasi. Jätä kommentoimatta aloituksiin, joihin sinulla ei todellisuudessa ole mitään sanottavaa.
Kateus vie kalatkin järvestä. Jos sä et saa mitään syystä jota emme teidä, niin sitten ei muillekaan. Ole horo hiljaa.
Ohhoh, eikö täällä sana olekaan vapaa? Vain katkeroituneet petetyt saavat ottaa kantaa?
Sotket tahallasi aloitusta. Olet helvetin kateellinen petetyille ja yrität sotkea aloituksen tahallasi.
Vaihdat aihetta. Olet kuin ankerias, jonka limaisen mustan nahkan pitäisi kiiltää palstalla. Olet etova kaikin tavoin. Jos olet todella niin onnellinen ja erinomainen, et olisi täällä lällättämässä ihan vaan paskaa.
Hah, koeta sinä vain ymmärtää, että jotkut ne vaan selviää, vaikka puoliso pettäisi.
Sinähän tässä kateellinen olet ja haukut toisia?
Olisiko se sinulta pois, jos muut saisivat korvausta? Miten kateellinen oikein olet?
Sinä olet todellakin palstatrolli ja typerä. Länkytilänkyti ja viimeinen sana länkyti länkyti saatava.
Kukaan ei puhu petetyistä miehistä ja heille kuuluvista korvauksista. Puolustapas nyt vähän heitäkin, jooko?
Kylläpäs jollain nyt hermo palaa? Rauhoitu ennen kuin päästä verisuoni katkeaa :)
Niinkö luulet. Tiedänpä vaan, että tuo tekohymyn ole tarkoitus peittää vihaa jota tunnet. Vanha vitsi ja läpinäkyvä.
Jospa tekisit ehdotuksen siitä aloituksen aiheeseen liittyen ja petettyjen miesten näkökulmassa. Osaa varmaan, eikö vaan?
Voi kuulepa kun edelleen minä olen nainen, joka ei katkeroitunut eikä elämäänsä pilannut sillä faktalla, että olen tullut petetyksi. Tiedän kyllä tuttavapiiristä parikin perhettä, joissa mies kävi töissä, vaimo lasten kanssa kotona ja hupsheijaa, vaimo hyppäsikin vieraisiin ja jätti miehen. Pitäisikö petturinaisen maksaa sossun rahoistaan hyvitystä petetylle miehelle?
Koeta herätä tähän päivään. On miljoona kertaa pahempiakin asioita kuin pettävä puoliso. Paitsi jos itse päätät siihen pas*aan jäädä tarpomaan.
Ai sinä ihan tunnet minut? Enpä usko :D :D
Höpö höpö, mitä ihmettä sitten sönkkäät tässä ketjussa? Olet petetty, ilmoitit ettei se vaikuttanut taloudelliseen tilanteeseesi eikä se tapaus sinua hetkauttanut. Nyt kerrot, että et ole eronnutkaan...sekaisinko olet? Tietenkään se ei vaikuta talouteen jos ei olla erottu.
Millä verukkeella sinä niitä korvauksia olisit edes hakenut?
Aloittaja tarjoaa ehdotusta korvauksen piiriin jos on petetty ja erottu, sekä perhe joutuu sen kieroilun vuoksi taloudelliseen ahdinkoon. Ja kyllä kivusta ja särystäkin kuuluisi saada jotain!
Toki. Yksi miljoonista pahemmista on muiden parempaa estävä kirjoitus. Oikeasti sinua ei ole petetty tai mitään. Haluat vain länkyttää ketjussa, jotta tulisit edes pahassa huomatuksi. Viet kuitenkin tilan oikeilta asioilta. Oma perse puhunee sinulle kaikessa kaiken. Valehtelet, vaihdat ja vehtaat tässä ketjussa. Narsistista paskaa josta olet varmaan tietoinen. Jos vastaan tulisit, niin kunnon poskilävärit antaisin.
Vanha palstatuttu olet. edessä ollaan hymyileviä naamoja ja takana persereikiä.
Missä se aloitus muuten viipyy. Fakta on, ettet välitä edes miesten huomioimisesta.
Kovin agressiivista sakkia tällä palstalla. Kannattais tehdä asialle jotain?
Voi kuule pieni kun ei ole omakohtaista kokemusta asiasta enkä tuttavaperheen asioihin tämän enempää halua puuttua niin aloittakoon ketjun ken tahtoo. Tämän aloittajan otsikkohan voi päteä niin naisiin kuin miehiinkin. Miksei asian kaikkia näkökulmia voi tässä samassa aloituksessa käsitellä? Vai onko sinun kärsimyksesi suurempaa kuin perheensä elättäneen, petetyksi tulleen miehen? Mihin vedät rajan, jos asia kirjattaisiin lakiin? Tuolle korvaus, tuolle ei, tuo ei ole tarpeeksi kärsinyt kun tuo taas voisi olla....?
Mielenkiintoista ottaen huomioon, että ensimmäisen kerran kävin palstaa lukemassa vasta joulukuussa :) Ehkäpä minusta vakkarin tänne vielä saatte?
Niin, kaikki eivät koe suurta henkistä draamaa, vaikka puoliso pettäisikin. Vaikka ero siitä seuraisi, miten perustelisit kärsimyksen suuruuden? Kuka feikkaisi vain saadakseen lypsetyksi ex-puolisoltaan rahaa? Aika moni, luulen.
Korvaus kivusta ja särystä? Mitenkäs sen todistat?
Vaikka olisinkin aikanaan eronnut ja jäänyt lasten kanssa keskenään, en silti olisi jäänyt rannalle ruikuttamaan. Olen töissä. Tienaan enemmän kuin mieheni. Miksi minun olisi pitänyt häneltä vielä viimeisetkin viedä? Siksi kun v*tuttaa kärsimäni mielipaha?
Kun ero tulee, laitetaan omaisuus puoliksi ja etävanhempi hoitaa elarit lähivanhemmalle. Eikö se sinulle riitä? Entäs jos puoliso onkin pettänyt mutta ei jääkään siitä kiinni, ehtii hakea eroa ennen sitä? Pettäminen paljastuu myöhemmin. Oletko sitten oikeutettu korvaukseen? Tämä asia on niin fuulaa kuin voi taas olla. Hankkikaa koulutus, menkää töihin. Miksi kukaan jäisi kotiin miehensä elätettäväksi, kun aina voi elämässä käydä niin ikävästi, että ero jostain syystä tulee? Ei ne eläkkeet siitä kasva, johtuipa ero pettämisestä, väkivallasta vai vaikka peliriippuvuudesta (ja silloinkin ne perheen rahat on selän takana salaa tuhlattu johonkin turhaan).
Sinä et ole missään töissä. Lorvit provoilemassa täällä päivät pitkät.
Vaöehteleva paskakasa. Se sinä olet. Narsistina voi vaihtaa tuulta mielesi mukaan. Älä luule, että paskasi uppoa kaikkiin. Revi siitä paskahousu!
Eli sinulla ei ollut todellakaan mitään sanottavaa. Turhaa länkytystä koko päivä. Vänkäämiesi perusteella oletan, että sinua ei ole petetty millään muotoa. Olet itse vilpillinen ja valehtelet joka käänteessä asiat mieleiseksesi. Täällä palstalla se valehtelu pakkaa näkymään, kun et osannut vaihtaa nimimerkkejäsi.
Kannattaisi miettiä, miksi provota päivät pitkät ja sotkea muiden aloituksia. Olet tyhjä trolli, jonka ainoa ilo on tuottaa pahaa mieltä muille. Ei ole kehuttavaa elämäsi. Eikö ole muka muita palstoja, kuten ML24, josta varmaan oletkin kotoisin
Et ole elänyt kenenkään kanssa tai odottanut mitään. Naiselle kuuluvan osuuden eläkkeestä voi laskea helposti. Tässä maassa on liikaa naisvanhuksia todella heikoilla tuloilla avioeron takia. Tulevaisuudessa varmaan vielä enemmän ja vielä vaikeammassa tilanteessa. Uskon, että aloitus tulee tulemaan yhä uudelleen esille tulevaisuudessa.
Hanki itse itsellesi yhteiskunnallista tietoa, äläkä vänkää vastaan ilman todellsta asiaa. Osaathan päätellä vastaukset noihin kysymyksiin vaihtamalla petos esim. varkauteen.
Onneksi en ole kuten sinä ja pärjään itsenäisestikin tarpeen tullen :)
Jos etittäis sulle yhdessä netistä jotain vihanhallintakursseja?
Ja sinun ainoa asiasi on haukkua sinun kanssasi eri mieltä olevat kommentoijat. Onnea ja menestystä elämään vaan tuolla asenteella!
Ehkä sinun työssäs ei onnistuis mut mullapa onnistuu ;)
Kirjoitustyylistäsi päätellen et ole nelikymppinen, vaikka 20 vuotta väitit olleesi avioliitossa! Elatusmaksuista kirjoitat, mutta kyllä useammalla alkaa tuossa iässä olla täysi-ikäiset lapset.
Vaikutat ärsyttävän itseriittoiselta nykypäivän keskenkasvuiselta!
Miksi kirjoitat uskottomuuspalstalla, kun se ei sinua hetkauta? Olet erikoistapaus sillä useampia petettyjä hetkauttaa.
Kehut hankkivasi miestäsi enemmän, joten taloutesi on turvattu! Oletpa noin fiksuksi naiseksi huolinut huonopalkkaisen ja kouluttamattoman miehen. Ja vielä pettämisenkin hyväksyt, vaikka mies olisi halunnut erota. Eipä sieltä paljon elaria tulisikaan, kun omat tulosi ovat paremmat. ( ainakin täällä netissä):))
Kyllä netissä voi esittää olevansa vaikka Kiinan keisari!
Mulla ei sentään ole tarvetta nimettömänä uhkailla vetäväni ketään mielipiteensä sanovaa turpaan. Omat lapset tosiaan alkavat lähellä täysi-ikäisyyttä olla mutta kommenttini elareista koskikin yleisesti erotilanteita, ei omaa elämäntilannettani. Ja mitä tulee puolison valintaani... niin, kouluiästä asti on yhdessä kuljettu, sitä ei 16 vuotiaana vielä arvannut, mitä meistä "isoina" tulee :)
Ja kehuttavaa käytöstä on nimettömänä nettipalstalla uhkailla väkivallalla? Juuri näin...
Minkähän takia nämä naiset eivät itse huolehdi omasta eläkkeestään vaan heittäytyvät toisen elätettäväksi? Kuka pakottaa? Ei lasten takia kenenkään tarvitse koko elämäänsä kotona olla ja aika harva perhe nykypäivänä useamman kuin pari kolme lasta tekee.
" Naiselle kuuluvan osuuden eläkkeestä voi laskea helposti."
Siis? Naiselle kuuluva osuus?!? Eihän sitä edes tarvitse laskea, kun ne näkyy työeläkeotteessa, joka vuosittain tulee :).
Joo, ei tarvitse olla koko elämää kotona. Itse olin lähes kymmenen vuotta. Tämä ratkaisu oli helppo, kun oli ainoa vaihtoehto :D. Tosin erittäin hyvä, lapsille paras sellainen. Elämässä on muutakin kuin dollarit.
Sinä nyt et ainakaan pärjää itsenäisesti. Ei mitään todellista elämää. Vain trollaaminen. Etkä malttanut olla plusaamatta itseäsi...
Vain rakkaus? Palstakirjoittelusi mukaan olet aviossa, koska et halunnut erota. Nyt on esillä rakkauskortti, kohta olet leski, seuraavaksi kakkonen, kolmanneksi itsenäinen eronnut. Olet valehteleva narsistiressukka etkä parane siitä koskaan. Tämänkin keskustelun aikana olet joutunut vaihtamaan roolista toiseen.
Olet kommenttisi antanut ja nyt vain länkytät länkyttämästä päästyäsi. En voi sille mitään, että aloitus ärsyttää sinua, mutta yritä kestää.
Ai postineiti?
Turhaa draamaa. Kaikki voi lukea ja nähdä sen miten itse roikut tässä.
Niin. Jospa yrittäisit pysyä poissa tästä aloituksesta, niin osoittaisit itsehillintää.
Aim sori mutta puhelimella, mobiiliversiolla, ei ole mahdollista mitään plussailla. Ikäväksesi siis joudun sulle toteamaan, että kyllä nyt plussaa on tullut ihan jostain muualta kuin itseltäni. Ja miksi olisin trolli? Onko niin käsittämätön ajatus, että kaikki ei menetä mielenterveyttään tai katkeroidu pettämisen tultua ilmi? Tai että pärjäisivät taloudellisesti ilman miestä?
Todella hauskaa, että minua täällä väitetään kateelliseksi. En vain oikein ymmärrä, mistä minun pitäisi kateellinen olla? Siitä kun sinä olet katkera ja kostonhimoinen ja minä en?
Suomessa sana on vapaa. Aion siis osallistua keskusteluun, jos minulle joku kysymyksiä tai kommentteja kirjoittaa :)
Valahtelet sulavasti taaskin. Kuka sinua edes uskoisi enää.
Heh heh, ihanaa toi sun jankuttaminen :) Ehkä alan sitten valehtelemaan jatkossa, kun sitä niin toivot :D
Ja mitä sinä teet?
Ja sinua ärsyttää, kun et saa viimeistä sanaa?
You wish ;)
Varmaan sun pitäis olla kateellinen kun hän on niin erikoisen ja ainutlaatuisen rikoksen uhri... Tuskin nyt keneltäkään toiselta koko maailman historian aikana on VARASTETTU ELÄMÄ.
Eli raha on vaimoille tärkein. Siinä syy, miksi pysytään naimisissa.
Ihanko totta? Perheen hyvinvoinnin imevä naikkonenko se on tärkein!
Siis minua vituttaa ihan suunnattomasti, että perheen yhteisiä rahoja on tuhlattu johonkin salapanoon. Se on talouspetos pettämisen päälle.
Ja sinullekin tiedoksi. Mene huora plussaamaan muualle itseäsi.
Vaimo on tuonut oman panoksensa yhteiseen pesään, joten se ei ole mikään läpihuutojuttu jos hänenkin rahojaan käytetään suhteen ulkopuolisen tarpeisiin.
Tälläkin palstalla on saanut lukea joidenkin kakkosten kehumista silloin tällöin mitä kaikkea ukkomies kustantaa. Tulee ruokakassin ja viinipullon kanssa, vie hotellimatkalle ja ostaa kalliita lahjoja.
Se raha tulee myös vaimon työpanoksesta! Kakkoset hurmaantuvat ylellisiin lahjoihin ja parempaan elämään, kun itsellä ei ole niihin varaa. Palkka menee elämiseen...
Sieltä juontaa kateellisuus vaimojen elämään! ( ja katkeruus parempiosaisia kohtaan)
"Vaimo on tuonut oman panoksensa yhteiseen pesään, joten se ei ole mikään läpihuutojuttu jos hänenkin rahojaan käytetään suhteen ulkopuolisen tarpeisiin"
No eikö mies muka sitten ole? Jos mies ostelee kakkoselleen/kakkosilleen lahjoja, niin ne lasketaan kreditiksi HÄNEN budjetistaan, ei vaimon. Eikö niin? Jos miehellä on omaa rahaa, hän päättää vähintään osittain sen käytöstä. Vai mitä? Noin niin kuin ihan yleisesti: harmittaako sinua eniten miesten kakkosissa "hukkaan" mennyt raha? Muista nyt kuitenkin, ettei kaikki miehet ostele mitään lahjoja kakkosilleen, puhumattakaan että matkustaisivat hänen kanssaan.
No sinähän se varsinainen huorien huora olet, kun sulle pitäis puolet omaisuudesta antaa, ja maksella vielä elareitakin, kun olet sitä revaasi ehkä jouluna ja juhannuksena entiselle ukollesi antanut. :D Ei sitä tarvi olla idiootti ja vain oman laiskuuden ja leväperäisyyden takia jäädä miehen elättinä makoilemaan. Se voi kostautua, kuten nyt huomaat... Mutta saithan sentään nukuttua päikkärit ja pitkät yöunet ja maattua loppupäivän sohvalla tuijottamassa saippuaoopperoita telkkarista. Sitten kun mies tuli kotiin kaupan kautta, niin se varmaan ihan itse ruokki itsensä ja lapset, teki kaikki kotityöt - koska tasa-arvo. Tosin se tasa-arvo ei sitten toiminutkaan niin päin, että sinäkin tasa-arvoisesti olisit tienannut perheelle elantoa. No muistele lämmöllä vaikka kaikkia niitä kuumia päiväunia Ridgestä tai jostain muusta saippuaooppera -sankarista, josta haaveilit käsi housuissa päivät kotona maaten. ;) Itsepä olet tyhmä ja laiska. Ei kenenkään kuulu elättää tuollaista loista.
Hei, kakkonen on perheen ulkopuolinen ja petoskumppani. Kaikke muuta kuin hyvää perheelle tuottava ihminen. Loiseksi ja verenimijäksi kuvaaminen ei ole kaukaa haettu. Jos ajattelisivat omilla aivoillaan, niin osaisivat edes hävetä.
Jotkut osaa olla idiootteja ja kirjoittaa turhaa leukojen louskutusta ja länkytystä. Sinulla ei ole mitään oikeutta edes keskustella muiden aviosuhteista, kun ne eivät sinulle kuulu, etkä tiedä niistä todellisuudessa mitään.
Vastaukseni oli yleinen mielipide! MYÖSKIN vaimo on tuonut panoksensa pesään. Älä turhaan ala siitä vaahtoamaan sillä se on naurettavaa.
Aina pitää muistaa oikeus ja kohtuus!
vain rakkaus on tyhjänpäiväinen läpättäjä. Hän syyttää tai puolustaa milloin ketäkin. Välillä kuolleita ja sitten taas eläviä, olkoonkin he vaikka kieroja pettäjiä.
Palstan ilopilkku!:D
Todellisuudessa ukkomiehet eivät kustanna, eivät anna lahjoja. Sekö sinua vain huolettaa? Ettet vain itse olisi kateellinen?
Kakkosta pannaan/tavataan hänen kotonaan, tai ei ainakaan keskitasoa paremmissa hotelleissa, silloin kun miehelle sopii. Luksuskakkoset sitten ovat asia erikseen. He myyvät itseään rahasta, mutta kuvittelevat sitä rakkaudeksi. Ei tosin välttämättä.
Onko pakko olla tuollainen tiukkapipo? Asiat on juuri sitä miksi ne tekee. Et voi muuttaa todellisuutta, ainoa mitä voit muuttaa on oma asenne. Kokeile.
Itse aloitit "keskustelun" avio - anteeksi - entistä avioliitostasi. Ei pidä aloittaa jankuttamaan paskaa omista mokista, jos ei kestä vastauksia. Laiskoja ja tyhmiä emakoita harvemmin kohdellaan "silkkihansikkain". Syö paskasi, kun itse pöydällesi paskansit.
On se katkeraa, jos ex rakastuu ja elää mukavaa elämää. Kun itse vain kärsii, voi niin paljon. Neuvon kasvamaan aikuiseksi, ja ottamaan vastuun elämästäsi. Tai ainakin ottamaan vastuun elämästäsi. Ihan turha ruikuttaa parisuhteesta korvauksia. Se on ollutta mikä mennyttä, that's it.
Kävin itse likimain kolme vuotta terapiassa erottuani sairaanloisen mustasukkaisesta miehestä. Siinä vaiheessa, kun salaa järjestin itselleni asunnon ym asiat., jouduin stressiperäisten reaktioiden vuoksi sairaslomalle useaksi viikoksi. Koska halusin miehestä eroon ilman tappelua omaisuudesta, luovuin osituksessa oikeudestani saada tasinkoa, sillä en jaksanut ajatusta, että mies "riivaisi" minua vuosikaudet... Sen seikan hän teki minulle selväksi, että rinnastaisi minut maksettuaan tasinkoa varkaaksi ja tekisi elämäni ikäväksi. Sen sijaan hän piti kyllä hyvällä omalla tunnolla hankkimastani koti-irtaimistosta sen osan, jota en saanut heti lähtiessäni mukaani.
Tarinani on yksi monista samanlaisista... Ihminen voi kohdata henkistä väkivaltaa ja taloudellisia menetyksiä parisuhteen päättyessä muussakin kuin pettämistilanteessa. Miksi siis vain pettäminen nostetaan otsikoihin?
Voit tehdä oman aloituksen asiasta. Miksi tyydyt purnaamaan muiden aloituksia sen sijaan, että tekisit oman ajatuksen eteen töitä? Jos sinun asiaa ei aja kukaan, niin eikö muiden asioita saisi ajaa.
Kuka sitä nostaa otsikoihin muu, kuin epäoikeudenmukaisuutta itse kokenut?
Oletteks te keskustelijat oikeesti ihan täyspäisii ja vieläpä naisii? Aivankuin teillä olisi unohtunut että olemme jokainen ihminen erinlainen, siinähän se rikkaus onkin . Koemme jokainen asiat eritavalla. Se mikä on minulle suurta jossakin asiassa on jollekin toiselle vain bakatelli ja taas toinen asia aivan päinvastoin.
Kenekään kokemuksia ja tunteita ei saisi vähätellä/mitätöidä ja vieläpä pahempaa haukkua ja yrittää nimittelemällä saada toinen tuntemaan itsensä tyhmäksi ja epäoikeutetuksi omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiisna.
Lopettakaa ihmeessä tyhjät ilkeilyt ja nimitelyt. Keskustellaan asiasta asiana menemättä henkilökohtaisuuksiin.
Valoon päin sinulle sanoisin, tein itse samoin. Olin vain onnellinen että pääsin pois. Tietenkin olen vuosien aikana miettinyt monta kertaa kuinka elämäni olisi ollut taloudellisesti helpompaa jos olisin pitänyt kiinni oikeuksistani. Mutta aina ei voi eikä kannata ajatella vain rahaa. Itselläni oli oma.ja lasten mielenrauha paljon tärkeämpi kuin raha. JA tiedän, että lapsillani on joskus tulevaisuudessa sievoinen perintö.
Jos sinä olet luopunut omasta osuudestasi, niin pitäisikö muiden lampaina olla sinua seuraamassa? Lapsellinen ajatus ja omaa napaansa tuijottava. Teit omat ratkaisut, joten tarpeetonta purnata niistä tässä aloituksessa. Eikö?
Ahaa nyt heräsivät marttyyrit kilvan kehumaan kuinka jättivät oman osuutensa omaisudesta puolisolle, kun pääsivät vain hänestä eroon!
Tuota ovat ainaisemmin tehneet intohimonsa sumentavat pettäjäluuserit!
Nyt vaikuttaa siltä, että petetyt vaimot nostavat itsetuntoaan taloudellisella pärjäämisellään ja paremmalla tulotasolla kuin on pettäjällä. Hyvä vain, että yh:t ovat itsellisiä eikä sossun luukulla hakemassa avustusta, mutta onhan se tavallaan väärin, että he eivät ole lastensa etuja ajaneet osituksessa.
Aloitukseen viitaten ihmettelen useamman kiivastumista sillä eihän tuollaista lakia ole ainakaan vielä joka puoltaisi petetyn ja lasten korvausten saamista.
Minusta aloitus oli hyvä ja aihe aina ajankohtainen!
Hyvä keskusteluketju muutamaa poikkipuolista kirjoittajaa lukuunottamatta..
Ihme kommentointia sinulta. Minä tein valinnan lähteä ja jättää "koko paskan" enkä ole sitä katunut hetkeäkään. Se, että tein noin ei ollut se pointti... Vaan syyt, jotka siihen johtivat, mutta no, mitäpä sitä rautalangasta vääntämään, jossei kapasiteettisi sitä riitä ilman ymmärtämään.
Pettäminen ei ole ainut henkisen väkivallan muoto, jota ihminen voi kohdata parisuhteessa.
Niin mitäpä minä siitä tietäisin, kun en ole itse kokenut! Sori!
Pitikö muuten sinun heittää lokaa kapasiteettisanalla? Olet siis katkera.
valoon päin 09. olen kanssasi täysin samaa mieltä. Minä myös tein valinnan vain lähteä ja jättää koko "paskan".
KAhdelle edelliselle kommentoijalle sanon, että en ole marttyyri enkä katkera, sillä pärjäsin taloudellisesti paremmin lasten kans yksin kuin petturin kans yhdessä.
"Mutta aina ei voi eikä kannata ajatella vain rahaa"
No ei todellakaan! Rahan ajatteleminen sekoittaa monen pään, tekee katkeraksi. Siinä taas on vaarana mennä oma elämä piloille. Ihan omatoimisesti, mutta kuitenkin.
"Lopettakaa ihmeessä tyhjät ilkeilyt ja nimitelyt. Keskustellaan asiasta asiana menemättä henkilökohtaisuuksiin."
Se on juuri noin! Täysin hyödytöntä. Tuhoaa etenkin vihankylväjän itsensä.
:D :D :D. Vai että oikein rikoskorvauksia. Ihan pimeetä. Miten syvälle katkeruuteen oletkaan vajonnut?
Mutta kun siltä on VARASTETTU ELÄMÄ!!
Sinä jolta on VARASTETTU ELÄMÄ!! Miksi et mene poliisille tekemään rikosilmoitusta?
daameja tämä ketju tulvillaan. Kyllä se on niin, että jos laissa määritettäs aviorikos rangaistavksi teoksi niin ei yksikään petetty, jätetty ja taloudellisen rikoksen kohteeksi joutunut jättäisi mahdolisuutta käyttämättä.