Mies patologinen valehelija

Jos kyse on siitä, että hän valehtelee vailla mitään omaatuntoa suosittelen lukemaan samannimisen kirjan "ilman omaatuntoa". Voisiko kyse olla, joka on harvinaisempaa, että miehesi yrittää säilyttää rauhan kanssasi ja esim. välttää sinun räjähdyksiäsi, silloin on kyse eri ilmiöstä. Oli niin tai näin ei kuulosta hyvältä. Ex (nais)puolisoni oli/on uuri tullainen eikä helvetti pääty hänen kanssaan edes eroon.

Ei mitään lääketieteellistä koulutusta, mutta uskoisin tuntevani ainakin yhden tähän tyyppiin kuuluvan. On viimeisen 10v ollut, kartanon omistaja Ruotsista, palkkasoturi, lentokoneen kapteeni, merikapteeni ja perehtynyt aiheisiin niin, että naiset ovat uskoneet 1kk-vuosi, oikeasti on työtön teknikko. Onkohan sinun tapauksessa kysymys kuitenkin vain "valkoisista" valheista, pelkää reaktiota, ei halua riitaa, kerrotko kaikki omat tuntemuksesi ja menot metrin tarkkuudella. Patologinen on käsittääkseni sairas, eikä joskus hankalan tilanteen esille tuleva ilmiö. En hyväksy valehtelua, mutta jos rakas kumppani on sellainen, että seuraa kahden viikon mökötys, jos kertoo olleensa NAISEN kanssa lounaalla (tärkeä asiakas), kerron kyllä valkoisen valheen.

Mä vähän epäilen että sä olisit 10vuotta jaksanut nimenomaan patologisen valehtelijan kanssa, tai sitten sussakin on jotain patologista. Patologinen valehtelija kertoo olevansa pomona polkupyrätehtaalla, nyt viettämässä lomaa, ostattaa vaatteet ja kihlat uhrillaan, kun vielä ei ole lomakorvaukset jostain syystä tulleet, otattaa uhrillaan pankkilainan, kun itsellään ei satu nyt olemaan realisoitavaksi sopivaa omaisuutta. Katkoo puhelimesta johdot, kun se on varmaan jotenkin viallinen, kun puhelinlaskut on nousseet pilviin sen jälkeen, kun on muuttanut uhrin osakkeeseen.. Patologinen sanoo lähtevänsä duuniin, kun lähtee rinnakkaisuhrin luokse,uskoo itsekin pankin mainoksessa olevan tytön olleen hänen edellinen tyttöystävä, varanneensa ensi keväänä maailmanympärysmatkan jne. Hetken (yleensä nainen) uskoo, sitten ihmettelee ja uskoo, ja viimein kun alkaa nähdä tapahtumat oikeassa valossa yleensä häpeää niin paljon, ettei ensialkuun tunnusta edes itselleen tulleensa kusetetuksi. Näin saattaa mennä vielä muutama vuosi, mutta kymmenen vuotta moisessa mahtaa olla jo ennätys ainakin hyväuskoisuudessa.
Jos taas kyse on jostain pienemmästä, mutta kuitenkin havaittavasta valehtelusta, se tuskin vielä patologisuuden kriteereitä täyttää. Se, taas että sä olet 10vuotta katsellut touhua on antanut miehellesi tavallaan luvan toimia noin. Mikähän sun diagnoosisi mahtaa olla..lady dominako ?

Oletpa saanut ihmeellisiä vastauksia. Kyllä minä pitäisin patologisena eli sairaalloisena sitä, jos pitää jatkuvasti valehdella. Joku raja valkoisten valheiden kertomisellakin on.

Seurustelin miehen kanssa, joka valehteli milloin mistäkin. Myös silloin kun ei olisi tarvinnut. Hän esim. etsi vuokra-asuntoa ja keksi sitten ihan oudon selityksen vuokranantajalle, miksi kämpän tarvitsee. En ymmärrä, miksi piti valehdella tai ylipäätään selittää mitään. Mitä se asunnon omistajalle kuuluu? Kämpän tarvitsee asumiseen ja sillä hyvä. Sitten oli paljon sellaisia valheita, joita mies keksi hätäpäissään silloin, kun oli tehnyt jotain kyseenalaista esim. kännissä eikä voinut kertoa totuutta minulle. Kun sain hänet valheesta kiinni, hän valehteli vielä vähän lisää. Hän yritti estää minua suuttumasta kertomalla valheita muttei tajunnut, että suutun valehtelusta vielä enemmän. Ei siitä suhteesta tullut yhtään mitään.

Valehtelu on piintynyt tapa ja jos siihen on tottunut turvautumaan, aika vaikea on oppia pois. Ihmettelen, miten olet jaksanut patologisen valehtelijan kanssa 10 vuotta. Minulle riitti kuusi kuukautta.

Olin neljä vuotta avoliitossa sellaisen miehen kanssa, joka valehteli ihan lakkaamatta. Hän saattoi kertoa ihmisten puhuneen asioita, joita he eivät olleet puhuneet tai tehneensä jotakin, mitä ei tosiasiassa ollut tehnyt ja pahimmissa tapauksissa kesti kuukausia ennen kuin minulle selvisi että kyse oli valheesta. Hän saattoi olla selvittävinään jonkun virallisen asian puhelimitse, vaikka tosiasiassa puhui tyhjään luuriin jne. Valehteli jopa suhteen alussa että hänellä on ajokortti, ja ajeli mun autolla ilman korttia useita kertoja! Onneksi pääsin eroon...

valehtelee asioista mistä ei olisi edes mitään järkeä valehdella,millä ei ole mitään merkitysta/riidan aihetta..ehkäpä se on huonon itsetunnon takia keksimistä että olisi "parempi kun on" tai kelpaisi paremmin vaikka kelpaisi juuri omana itsenään.. toisinaan kiisti valheet vaikka näin omin silmin kun mies "toteutti valheitaan".. kun kysyin miksi valehteli niin suuttui siitä eikä ainakaan myöntänyt tai lähti "renkaat ulvoen" pois.. eli ei pystynyt kohtaamaan mitään moitetta saati aiheellista kysymystä... aluksi luulin että asiat oli totta mutta kun valheita rupee huomaan niin kaikkee rupee epäileen ja tiedostaan niitä yhä enemmän.. väitti kavereideni puhuneen ja siskonsa musta asioita mitkä oli täysin puusta temmattuja, väitti olleensa paikassa missä ei ole, hankkineensa sovitun asian vaikka ei ollut hankkinyt..listaa vois jatkaa vaikka kuinka pitkälle mutta tila ei riittäs..kuitenkin, jos sun tapauksessas on yhtään samanlaista niin ei sellasessa oo mitään järkee olla! tee selväks ettet hyväksy enää sitä ja että rakastat miestäsi just sellasena kun se on ilman mitään keksittyjä' juttuja/valheita ja että et aio enää katsella moista! tsemppiä =)

Joku tässä epäili, että vika on minussa, epäilen sitä kuitenkin. Mieheni tosiaankin esim. on lähtevinään töihin, mutta saattaa jäädäkin kaupungille rullaamaan. Ilmoittaaa vaan olevansa sairas. Toinen juttu on tämä chatti. Mun mielestä tämä on mukavaa, kun voi toisten ihmisten kanssa jutella sukupuoleen katsomatta kaikenmaailman asioista. Mieskin chattaa. Kerran sillä jäi kone auki ja uteliaisuus voitti: se esittää chatissa eronnutta, suhteessa huonosti kohdeltua ressukkaa ja saa sillä naisten sympatiat puolelleen. Voisko tämä olla jo sitä sovinismia, jos ei patologisen valehtelijan kriteerit täyty, tiedä sitten?