Olen aina jotenkin ajatellut, että rakkaus osuu kohdalle jos on osuakseen. kuitenkin pitkän hiljaiselon jälkeen päätin aktivoitua. Romanttisella rintamalla ei ollut tapahtunut yhtään mitään, ikuisuuteen. Tarkoitus oli tavata uusia ihmisiä, deittailla, katsoa mitä löytyy. Alku oli hidasta. Kesälläkin vielä lähinnä vaihtelin viestejä muutaman miehen kanssa, kävin joillakin treffeillä. Ekat pakit mursi itsetuntoa pahasti. Ei sille mitään mahda jos ei nappaa, sama se on toisinkin päin. Eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Ja deittaillut olenkin ihan urakalla. Kaikille, jotka ovat jonnekin pyytäneet, olen sanonut kyllä. Olen itsekin järjestänyt tapaamisia, aina jos joku jollain tasolla miellytti. Pakkeja on tullut, jotkut jutut on kuivahtaneet kasaan ensimetreille ja joidenkin kanssa on synkannut ihan hyvin, ja heitä olen tapaillut enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Kevyttä hengailua, hauskoja tyyppejä.
Ainakin sosiaaliset piirit on laajentuneet. Omat taidot kehittyneet. Eli pääsääntöisesti kuitenkin seurannut hyviä asioita, vaikkei kukaan ole sen erikoisemmin sykähdyttänyt. Mietin paljon, että ehkä vika onkin minussa, viimevuosien tuska ja menetykset ovat ottaneet veronsa ja jotain parisuhteessa olennaista on mennyt rikki. Toivo? Luottamus tulevaan? Kyky heittäytyä?
Kuka tietää.
Nyt vuotta myöhemmin seuraelämäni on varsin vilkasta. Jotain tapahtui kai omassa mielialassakin, en ole eläissäni ollut näin suosittu. Kyynisyys suli... Osittain. Ja edes se, että olen "viallinen" nainen, ei miesten intoa ole heikentänyt. Jotenkin kierosti ehkä jopa nostanut sitä. Mikähän siinäkin mahtaa olla, herättääkö se, että nainen on kokenut kovia, jonkun muinaisen suojelu-pelastus- vietin?
No, jokatapauksessa, viime viikolla tapahtui jotain odottamatonta. Vuosien takainen yhdenillan- juttu otti yhteyttä. Tavattiin, ja kolahti. Ihan odottamaton matot jalkojen alta-efekti, ilotulituksia ja kaikkea. Nyt sydäntä särkee, pyörin sängyssä unettomana ajatellen häntä ja olen vähän jotenkin pyörällä päästäni. En halua enään tavata yhtään uutta ihmistä. En halua tavata enää muita. Tältä sen pitää tuntua. Puhdasta epävarmuutta ja toivoa siitä, että toinen tuntee samoin.
En ole ihan menetetty tapaus sittenkään.
Hyvää Uutta Vuotta palstalaiset.
Ja deittaillut olenkin ihan urakalla. Kaikille, jotka ovat jonnekin pyytäneet, olen sanonut kyllä. Olen itsekin järjestänyt tapaamisia, aina jos joku jollain tasolla miellytti. Pakkeja on tullut, jotkut jutut on kuivahtaneet kasaan ensimetreille ja joidenkin kanssa on synkannut ihan hyvin, ja heitä olen tapaillut enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Kevyttä hengailua, hauskoja tyyppejä.
Ainakin sosiaaliset piirit on laajentuneet. Omat taidot kehittyneet. Eli pääsääntöisesti kuitenkin seurannut hyviä asioita, vaikkei kukaan ole sen erikoisemmin sykähdyttänyt. Mietin paljon, että ehkä vika onkin minussa, viimevuosien tuska ja menetykset ovat ottaneet veronsa ja jotain parisuhteessa olennaista on mennyt rikki. Toivo? Luottamus tulevaan? Kyky heittäytyä?
Kuka tietää.
Nyt vuotta myöhemmin seuraelämäni on varsin vilkasta. Jotain tapahtui kai omassa mielialassakin, en ole eläissäni ollut näin suosittu. Kyynisyys suli... Osittain. Ja edes se, että olen "viallinen" nainen, ei miesten intoa ole heikentänyt. Jotenkin kierosti ehkä jopa nostanut sitä. Mikähän siinäkin mahtaa olla, herättääkö se, että nainen on kokenut kovia, jonkun muinaisen suojelu-pelastus- vietin?
No, jokatapauksessa, viime viikolla tapahtui jotain odottamatonta. Vuosien takainen yhdenillan- juttu otti yhteyttä. Tavattiin, ja kolahti. Ihan odottamaton matot jalkojen alta-efekti, ilotulituksia ja kaikkea. Nyt sydäntä särkee, pyörin sängyssä unettomana ajatellen häntä ja olen vähän jotenkin pyörällä päästäni. En halua enään tavata yhtään uutta ihmistä. En halua tavata enää muita. Tältä sen pitää tuntua. Puhdasta epävarmuutta ja toivoa siitä, että toinen tuntee samoin.
En ole ihan menetetty tapaus sittenkään.
Hyvää Uutta Vuotta palstalaiset.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ytmi jonka kertapanona olit otti yhteyttä koska tiesi että olet helppo ja nyt sydämessä kipinöi.
Ehdottomasti, pakko olla ytmi, koska ainakin kerran saanut!
Romantiikka siis uudelle vuodelle, aivan ihanaa. Onnea tunteiden myrskyihin.
Muita ytmin tuntomerkkejä: harrastaa yhden illan juttuja ja saa naisilta jalat alta.
"herättääkö se, että nainen on kokenut kovia, jonkun muinaisen suojelu-pelastus- vietin?"
Ehkä enemminkin jotain sen tapaista että mies arvelee että tuossa on sellainen nainen joka ei ole niin vaikea ja ehkä pysyy uskollisena/arvostavampana paremmin kuin tasokkaampi tapaus.
Näin se varmasti on. Liian kovia kokenut ei kyllä itseä nappaa, mutta jos on jo nuorena vähän joutunut elämässään nöyrtymään niin se melkeinpä lisää kiinnostusta, koska liian moni nainen huitelee markkina-arvonsa huipulla nuorena ja ylpeänä ja realiteetit iskee vasta kun rupsahdetaan ja juoksut on juostu ja sitten vasta muka viisastutaan kun ikää on jo 30 ja vauvakuume päällä ja perhettä pitäisi perustaa ja rauhoittua jonkun vähemmän jännän ja enemmän luotettavan miehen kanssa.