Niin onko avioero tosiaankin epäonnistuminen? Mitä mieltä te olette jotka itse olette eronneet?
Pitävätkö muut ihmiset sitä epäonnistumisena? Itse sanon että seon elämää, tietystikään minulla ei ole kunon näkökulmaa siihen koska en ole eronnut enkä kyllä naimisissakaan mutta kiinnostaa ystävien sukulaisten ja muiden ihmisten suhatutuminen asiaan ja tietysti teidän eronneiden näkökulma...?
Pitävätkö muut ihmiset sitä epäonnistumisena? Itse sanon että seon elämää, tietystikään minulla ei ole kunon näkökulmaa siihen koska en ole eronnut enkä kyllä naimisissakaan mutta kiinnostaa ystävien sukulaisten ja muiden ihmisten suhatutuminen asiaan ja tietysti teidän eronneiden näkökulma...?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ero sinänsä ole epäonnistumisen merkki, vaan yleensä se vaikuttaa rahallisesti( elatusmakst)
koko loppu elämään. Jos nuoripari eroaa ja lapset on pieniä, niin se on tulevaisuus silloin rajattu. Erota voi vaikka päivittäin jos ei lapsia ole. Käytännössä ero tarkoittaa useammille
elatusvelvollisille sitä että on sitten vasta naimisissa ja sosialitoimiston kanssa.
Jos eron jälkeen löytää sopivamman puolison ja muuten taloudellisesti menee hyvin niin ero on onnistunut ainakin omalta osaltaan (lapset on taas asia erikseen ja niiden onni eron jälkeen).
Jos kyse ei ole perheväkivallasta tai alkoholismista, jotka tulevat esille vasta liiton aikana, avioero on mielestäni epäonnistumista ihmissuhteessa. Ilman muuta. Epäonnistumisen syy ei tarvitse olla itsessä aina, mutta siltikin se on epäonnistumista.
Epäonnistumistahan voi ehkäistä sitoutumalla, johon nykyihminen ei useinkaan pysty vaan heti kantapäät on vastakkain kriisin sattuessa. Parisuhde on kahden kauppa, siihen kuuluu kriisejä,mutta siihen kuuluu 100 % sitoutuminen toiseen. On tosiasia että on hyviä, tasavertaisia, epätasapainoisia ja huonompia parisuhteita. Yhtä kaikki, toiseen pitäisi tutustua tarpeeksi ennen kuin parisuhdetta rakentaa. Ei parisuhde epäonnistu jos se rakennetaan oikeaoppisesti, sitä hoidetaan ja haetaan apua, kun sitä tarvitaan.
Olen sitä mieltä, että vaikka kuinka ihmiset vaikuttavat olevan oikeita oisilleen, ei heidän avioliittonsa välttämättä toimi. Mielestäni se ei ole epäonnistumista ja mielestäni se voi molemmille olla jopa suurensuuri helpotus vaikka he eivät sitä aluksi itse huomaisikaan.
Oletko itse eronnut, vai?(Anteeksi vain nuo kamalat kirjoitusvirheet tuossa aikaisemmassa...)
olin naimisissa 15v ja kaksi lasta,vaimo petti ,otti eron.en pitänyt avioliittoa epäonnistumisena vaan liitto oli onnistunut siihen asti kunnes ex teki virheen jota ei voi antaa anteeksi..mun mielestä epäonnistunut liitto on just sellanen jossa on väkivaltaa ja yleensä kanssa alkoholi ja taloushuolia...
Kyllä se on epäonnistumista.
Nykymaailma on mennyt siihen, että kun ei enään toiselle seksi maistu tai
raha-asiat on hiukan vinksallaan, niin uutta vaan kehiin ja ero vireille.
Olen itse henkilökohtaisesti sitä mieltä, että avioliitto ei ole pelkkää rakkautta...
aivan varmasti ennemmin tai myöhemmin toinen alkaa ottamaan päähän eikä
elo enää olekaan auvoista, mutta lupauksen, joka alttarilla tehdään, tulisi
pitää.
Siis sen, että yhdessä ollaan kunnes kuolema meidät erottaa. Jos suhde alkaa
kuivumaan kokoon, niin asialle on tehtävä jotain. Tähän päivään asti ovat
tuhannet avioparit sinnitelleet yhdessä kuolemaansa saakka, miksi nykyihminen
muka olisi jotenkin erilainen...?!
Kaikki mikä ennen on ollut pyhää ja särkymätöntä muuttuu nykyään halvaksi
ja kertakäyttöiseksi, kyllä joistain asioista on taisteltava...ei aina voi luovuttaa
ensimmäisessä vastamäessä.
On se. Pitäisi miettiä ennekuin menee naimisiin.
Tietysti nykyään erotaan hirveästi, ja ENITEN se johtuu FEMINISMIN kasvusta. Naiset ovat usein erossa niin itseään täynnä.
tähän saada vähän perusteluja?? Itsekkyydestä: vasta kuulin kun eräs pariskunta erosi ja mies sanoi en minä rahasta välitä jne. mutta kaikki (arvotavarat) oli kuitenkin saatava... nooh ehkä huono esimerkki mutta...