Millainen ihminen?

Kuulostaa joltain lapsuuden aikaiselta perusturvattomuudelta ja epävarmuudelta, traumojen aiheuttamalta pitkäaikaiselta PTSD:ltä tai vastaavalta. Jokatapauksessa on nyt diagnoosi ja siihen johtaneet tapahtumat mikä vaan, on tuossa ihmisellä selkeä ristiriita sen kanssa mitä kokee ja tuntee, miten ne hallitsee ja mitä on pidemmän päälle vs. mitä toivoisi olevansa. Selkeästi impulssiivisuuttaan hän ei ainakaan hallitse eikä osaa kontrolloida reagointiaan tunteisiinsa.
Tietenkään en nyt tiedä mitä tarkoitat "harhaluuloilla", onko se skeptisyyttä, pessimismiä ja epäluottamusta muita kohtaan vaan ihan vakavia salaliittoteorioita ja tosiaan persoonan muutosta. Kyse voisi olla siis myös ihan mielenterveydellisestä ongelmastakin, mutta oli sekin miten oli (sitä ei voi kukaan tuon perusteella tuntematta ihmistä ja sinua tietää), ulkopuolista apua kuitenkin tarvitaan.

Arkiminä toimii niin kauan kun toimii, se kuka hoitaa hommat ja se, kuka ehkä pohjimmiltaan on: ihan tavallinen ja huolehtiva ihminen. Mutta koska ongelmat on olemassa, mikä tahansa huomaamaton laukaiseva tekijä aiheuttaa epävakautta, raivareita ja regressiota jopa lapsuuteen saakka. Reaktiot ovat liioiteltuja ja käytös kuin 3-vuotiaalla: 3-vuotiashan on ilman kuria jopa väkivaltainen, saattaa lyödä tai potkaista, reagoi eikä pysty hallitsemaan aina tunteitaan ja kiukkuaan, syyttää muita jne. koska tunne-elämä ei ole kovin kehittynyt ja uhmaa piisaa.
Aikuisella se vaan on vaarallisempaa kun on jo voimaa ja valtaa jne. Regressio ei tarkoita mitään älyllistä jälkeenjääneisyyttä eikä sitä, ettei meillä kaikilla olisi sitä joskus ja joissain asioissa, vaan tässä nyt sitä sen voimakkuutta.

Sanokoot mitä sanoo siitä, ettei enää näin tule käymään, mutta niin kauan tulee aivan 100%:n varmuudella tapahtumaan aina uudelleen ja uudelleen, kunnes pitkäkestoisessa terapiassa käydään läpi elämä, tunteet, ja opetellaan hallitsemaan itseä ja arkea paremmin. Niin kauan kun ei hoideta sekä syytä että oireita, tulee ihan takuulla käymään noin.
Pitäisi jo oppia tunnistamaan niitä laukaisevia tekijöitä, mutta se voi olla aika vaikeaa yksin. Tuommoista ei voi juurikiaan oppia hallitsemaan yksin, koska sen olisi varmaan tehnyt jo. Siihen tarvitsee ulkopuolisen peilaavaa apua, ja läheinen siihen ei käy.
Katumus on varmasti aitoa, mutta kun ei hae apua, jokainen kohtaus vahvistaa vain heikkoa itsetuntoa, pelkoa uudesta epäonnistumisesta, lisää stressiä ja kaikin puolin ainoastaan edesauttaa seuraavaa kohtausta. Tuo on varmaan tuolle ihmiselle itselleenkin kärsimys, aiheuttaen syyllisyyttä ja pahaa mieltä. Aikaa myöden hoitamattomana se johtanee vain pahempaan tilanteeseen.

Joten jos hän ei hae apua, psykoterapiaa jne. niin kauan kunnes löytää sekä sopivan avun että itseään auttavan avun, ja uskalla myöntää ettei hän enää hallitse tuota yksin, on sinun vain valittava kestätkö tuota vai et. Mutta ilman muutosta tuo tilanne ei tuosta muutu ja se on 100% varmaa. Sinun pitää täten myös löytää realistinen suhtautuminen tuohon ja se mitä kestät ja mitä et, mitä hyväksyt ja mitä et. Eli on turha silpoutua sanoihin ja uskoa lupauksiin, kun tietää. Hänen täytyy valita haluaako hän apua (koska hän sitä kyllä tarvitsee) ja sinun pitää valita aiotko olla tuossa suhteessa tietäen kaiken mitä nyt kuitenkin tiedät. Teidän pitää molempien valita erikseen ja sitten yhdessä.

Voisko olla kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvää?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksisuuntainen_mielialahäiriö

Joskus olin tekemisissä ihmisen kanssa, joka tuota sairastaa, nuo jaksot oli niin ääripäästä toiseen, välillä oli kaikki mahdollista ja naama kuin naantalin aurinko, sitten alkoi depressiojakso ja kaikkien olisi joutanut kuolla, kaikki oli täysin turhaa...

Jos se on tuollaista, niin siihen on lääkkeitä olemassa jotka helpottaa jonkin verran...

Miehen päässä vellovat vääristyneet ajatukset sinusta, parisuhteesta ja arjesta. Mies marttyyrina leikkii kiltisti kotia, mutta mielessä velloo syytökset sinua kohtaan:"Miksi aina minä? Sä et tee koskaan mitään". Tarpeeksi kun pyörittelee noita ajatuksia sillä aikaa, kun sä katot teeveetä sohvalla ja mies tekee kotitöitä niin niin kyllä siinä pienet epäoikeudenmukaisuuden tunteet herää.

Eli miehellä meni kuppi nurin. Liikaa käsittelemättömiä ajatuksia(joita tuskin osaa itsekään käsitellä) jolloin nuppi leikkas kiinni. Seuraukset ovat raivokohtaukset, väkivalta ja myöhemmin katatoninen apatia.