Luin tätä palstaa yhtenä päivänä ja etsin kaikki kommentit pettämisestä. Ja nyt kun olen hieman rauhoittunut päätin myös kirjoittaa.
Kerron lyhyesti mitä on tapahtunut. Olemme lähes 20 vuotta naimisissa ollut yli 40-aviopari, ja meillä on neljä tasapainoista ihanaa lasta, joita me molemmat rakastamme helvetisti ja olemme olelet heille hyvät vanhemmat. Ja olemme tietysti edelleen vaikka mitä tapahtuisi. Elämämme kulkee (kulki) raiteillaan ilman suuria mullistuksia. Taloudellisia huolia ei enää ole, ystäviä ja harrastuksia paljon ja kaikki niin kuin elämässä pitää. Teknisesti siis. Henkisellä puolella ja parisuhteessa ei ehkä sittenkään.
Luonteeltamme molemmat olmme iloisia, seurallisia ja aktiivisia. Molemmat ovat saaneet vapaasti mennä, ja tulla ja harrastaa myös omia juttujaan.
Viime perjantai-lauantaiyönä vaimoni myönsi minulle rakastuneensa toiseen mieheen ja suhdetta on jatkunut 4 kuukautta. Sellaisia merkkejä oli ollut ilmassa ja minä aavistin sen. Sen takia pystyin puristamaan sen hänestä irti. Nyt viidentenä päivänä tapahtumasta minulla on vieläkin pallo hukassa ja uskoisin että vaimollanikin on. Nyt hän on lyönyt suhteen omien sanojensa mukaan poikki ja haluaisi jatkaa lasten tähden (lapsille ei ole asiasta kerrottu). Samalla kertoo, että rakkaus tuohon toiseen mieheen ei hänen sydämestään noin vain lähde. Se vaatii aikaa. Tämän vieraan miehen kanssa hän on kokenut myös orgasmeja, joita meidän seksielämästämme puuttui.
Olen tunne-elämältäni itse köyhä (lukkoja, lukkoja) ja olen kyllä monta kertaa ajanut vaimoni ahdistavaan tilanteeseen avioliittomme aikana. Olen voinut esimerkiksi olla viikon paljonkaan kiinnittämättä huomiota häneen. Olen kylmin silmin katsonut riidan päätteeksi kuinka hän lähtee matkalaukun kanssa talosta. Näitä oli varsin silloin kun lapset olivat pieniä
Tästä hän on minulle katkera, eikä enää rakasta minua.Samoin hän kertoo olleensa varma, että olen useasti pettänyt häntä avioliittomme aikana työmatkoilla yms.Tätä en ole tehnyt.
Pääasiassa meillä on kuitenkin ollut mahtavaa, kivaa ja hauskaa yhdessä.
Jos avioliitto tähän loppuu, on ainakin hyvät muistot siitä.
Minä koen edelleen, että hän on minulle hyvin rakas, mutta anteeksi tuntuu olevan vaikea antaa.
Tämä hänen rakastamisensa ja seksijuttunsa ja niitten silmilleni heittäminen on ehkä liikaa.
Ja tapa millä hän on järjestänyt tapaamiset ällöttää minua suuresti. Tunne sisälläni on nyt pelottava.
Hyvät ystävät, joille olen puhunut ovat olleet kullanarvoisia. Tänään varasin itselleni ajan psykiatrilta ja uskoisin sieltäkin apua löytyvän. Tämä asia minun on pakko prosessoida nyt. Vaimo taas haluaisi aikaa, mutta kun itse olen on/off tyyppi niin kaikki täytyy tapahtua heti.
Jos jollakulla on samanlaisia kokemuksia, haluaisin jonkun kertovan niistä. Mitä minun pitäisi tehdä? Onko avioliitto lasten takia mistään kotoisin? Voinko koskaan unohtaa tätä rakkaus- ja seksijuttua?
Voiko seksistä meitin välillä enää tulla mitään, kun ajattelen hänen pitävänsä silmiä kiinni ja uneksivansa jostain toisesta.
Tällä hetkellä pelkkä ajatuskin siitä kääntää mahan sekaisin.
Pelkän naimisen olisin ehkä voinut äkkiä antaa anteeksi, mutta tämä rakkauden alkaminen ja toisaalta loppuminen syö miestä. Molemmista päistä.
Kerron lyhyesti mitä on tapahtunut. Olemme lähes 20 vuotta naimisissa ollut yli 40-aviopari, ja meillä on neljä tasapainoista ihanaa lasta, joita me molemmat rakastamme helvetisti ja olemme olelet heille hyvät vanhemmat. Ja olemme tietysti edelleen vaikka mitä tapahtuisi. Elämämme kulkee (kulki) raiteillaan ilman suuria mullistuksia. Taloudellisia huolia ei enää ole, ystäviä ja harrastuksia paljon ja kaikki niin kuin elämässä pitää. Teknisesti siis. Henkisellä puolella ja parisuhteessa ei ehkä sittenkään.
Luonteeltamme molemmat olmme iloisia, seurallisia ja aktiivisia. Molemmat ovat saaneet vapaasti mennä, ja tulla ja harrastaa myös omia juttujaan.
Viime perjantai-lauantaiyönä vaimoni myönsi minulle rakastuneensa toiseen mieheen ja suhdetta on jatkunut 4 kuukautta. Sellaisia merkkejä oli ollut ilmassa ja minä aavistin sen. Sen takia pystyin puristamaan sen hänestä irti. Nyt viidentenä päivänä tapahtumasta minulla on vieläkin pallo hukassa ja uskoisin että vaimollanikin on. Nyt hän on lyönyt suhteen omien sanojensa mukaan poikki ja haluaisi jatkaa lasten tähden (lapsille ei ole asiasta kerrottu). Samalla kertoo, että rakkaus tuohon toiseen mieheen ei hänen sydämestään noin vain lähde. Se vaatii aikaa. Tämän vieraan miehen kanssa hän on kokenut myös orgasmeja, joita meidän seksielämästämme puuttui.
Olen tunne-elämältäni itse köyhä (lukkoja, lukkoja) ja olen kyllä monta kertaa ajanut vaimoni ahdistavaan tilanteeseen avioliittomme aikana. Olen voinut esimerkiksi olla viikon paljonkaan kiinnittämättä huomiota häneen. Olen kylmin silmin katsonut riidan päätteeksi kuinka hän lähtee matkalaukun kanssa talosta. Näitä oli varsin silloin kun lapset olivat pieniä
Tästä hän on minulle katkera, eikä enää rakasta minua.Samoin hän kertoo olleensa varma, että olen useasti pettänyt häntä avioliittomme aikana työmatkoilla yms.Tätä en ole tehnyt.
Pääasiassa meillä on kuitenkin ollut mahtavaa, kivaa ja hauskaa yhdessä.
Jos avioliitto tähän loppuu, on ainakin hyvät muistot siitä.
Minä koen edelleen, että hän on minulle hyvin rakas, mutta anteeksi tuntuu olevan vaikea antaa.
Tämä hänen rakastamisensa ja seksijuttunsa ja niitten silmilleni heittäminen on ehkä liikaa.
Ja tapa millä hän on järjestänyt tapaamiset ällöttää minua suuresti. Tunne sisälläni on nyt pelottava.
Hyvät ystävät, joille olen puhunut ovat olleet kullanarvoisia. Tänään varasin itselleni ajan psykiatrilta ja uskoisin sieltäkin apua löytyvän. Tämä asia minun on pakko prosessoida nyt. Vaimo taas haluaisi aikaa, mutta kun itse olen on/off tyyppi niin kaikki täytyy tapahtua heti.
Jos jollakulla on samanlaisia kokemuksia, haluaisin jonkun kertovan niistä. Mitä minun pitäisi tehdä? Onko avioliitto lasten takia mistään kotoisin? Voinko koskaan unohtaa tätä rakkaus- ja seksijuttua?
Voiko seksistä meitin välillä enää tulla mitään, kun ajattelen hänen pitävänsä silmiä kiinni ja uneksivansa jostain toisesta.
Tällä hetkellä pelkkä ajatuskin siitä kääntää mahan sekaisin.
Pelkän naimisen olisin ehkä voinut äkkiä antaa anteeksi, mutta tämä rakkauden alkaminen ja toisaalta loppuminen syö miestä. Molemmista päistä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Moi, näin ens alkuun pitää sanoa, että nostan hattua sille miten asiaa ajattelet ja vielä ammattiapua olet valmis hommaamaan.
No mulla on hieman samantapaisia kokemuksia, tapahtui itse asiassa ihan vähän aikaa sitten.
No, niitä en viitsi ruveta kertaamaan kun yritän muutenkin unohtaa koko tapauksen.
Mutta kyllähän teillä vois olla tulevaisuutta, jos saat vaimosi sitoitumaan siihen että yritätte kummatkin tosissanne uudelleen.
Mutta ei tän asian kanssa missään nimessä kannata kiirehtiä, eikä sitä kautta tehdä hätiköityjä päätöksiä suuntaan tai toiseen. Kannattais varmaan muutama viikko olla iisisti ja miettiä mitä tekee, kuitenkin iso asia kun teillä on lapsiakin.
Vähän oli laihat vinkit mulla, mutta zemiä sun koitokseen toivotan.
Rakkaus ei ole sama kuin rakastuminen. Rakkaus on myös tahtokysymys. Ei avioliitossa voi olla koko ajan "rakastunut" omaan aviopuolisoonsa, mutta voi rakastua kuitenkin yhä uudelleen ja uudelleen.
Toivottavasti saatte asian ratkaistua. Anteeksiantaminen on joskus todella vaikeaa, mutta se voi kannattaa.
Viestissäsi pisti silmään kohta "...meillä on neljä tasapainoista ihanaa lasta, joita me molemmat rakastamme helvetisti ja olemme olelet heille hyvät vanhemmat. Ja olemme tietysti edelleen vaikka mitä tapahtuisi."
Kuitenkin toisaalla kerroit katsoneesi kylmin silmin vaimoasi riidan päätteeksi. Ja kuitenkin pätee että parasta mitä voit lapsillesi antaa, on rakastaa heidän äitiään. En epäile etteikö tuo kylmyys olisi vaistottavissa, lapset on siinä hyviä. Siksi ihmettelen miksi tunnet olevasi täydellinen mies ja isä. Itse kun en sorru kehumaan itseäni hyväksi kasvattajaksi, vaikken näiden vajaan 20 vuoden aikana ole katsonut vaimoani kylmästi kertaakaan.
Voisiko olla niin että vaimosi kyllästyi täydelliseen liittoonne? Toisaalta ajattelet aika kevyesti, että jäähän sinulle hyvät muistot. Minua ne ei tuossa tilanteessa lohduttaisi pätkääkään.
että kuvittelin olevani hyvä kasvattaja ja täydellinen mies ja isä. Viimeistäänhän nyt on totuus valjennut minullekin ja olen repinyt itsestäni ulos sellaista mitä en aimemin ole edes tiennyt olevankaan. Tämä on varmasti kasvattava kokemus.
Sanoin vain että lapset ovat tasapainoisia, mukavia ja kilttejä ja minä rakastan heitä. Vaikka me lähtisimme erilleen, ei meiltä kummaltakaan lapsia viedä.
Ja olen kyllä varmasti rakastanut vaimoanikin.
Ja niinhän minä sisimmässäni pelkäänkin, että hän on kyllästynyt totaalisesti. Minua muistot lohduttaa kyllä. Me kaikki ihmiset olemme erilaisia.
Elän avoliitossa ja rakastuin erääseen toiseen varattuun.
Jo toisena yönä olimme 100% mukana. rakas ei halua kertoa miehelleen muttei pettääkään.
Yritämme kahlehtia vasta syttynyttä rakkauttamme kiihkoa ja kaikkea sitä mitä toisia kohtaamme tunnemme. välissämme on 400km mutta olemme tiukemmin yhteydessä kuin aikoinaan rakkaani kanssa. puh lasku hyppii 3000 mk
En tunne tai akdu mitään itse asiassa haluaisin kummankin. sillä he täydentävät toisiaan.
HOMMA kusee tiedän.
Kukaan ei vielä tiedä mutta aika on edessä.
on niinku peiliin katsois..samallainen tilanne ollut meillä vaan en pystynyt tilannetta hoitamaan niin kuin ajattelin. lapset oli vielä pieniä ja olin valmis jatkamaan lasten tähden.siitä on jo 2v aikaa mut kyllä se kalvaa vieläkin.ja tämän jälkeen hyvätkin muistot maistuu pahalta jostain syystä..en tässä nyt neuvoa osaa antaa mutta jaksamista tarvitsette kaikki!!!ja hyvä jos jaksat hakea apua.itse olin niin pihalla et en kyennyt apua hakemaan.
Sanot, että teillä on 20 yhteistä vuotta. Vaimosi sanoi uuden suhteensa poikki, kun olit saanut tietää asiasta. Minusta vaimosi suhde näytti kriisin ja kun se oli sinunkin tiedossasi, hänen ei tarvinnut jatkaa suhdettaan. Se mielestäni osoittaa, että vaimosi haluaa jatkaa kanssasi. Ehkä hän on nimenomaan halunnut paljastua, jotta "kissa" saadaan pöydälle.
On kulunut vasta vähän aikaa. Rauhallisuutta siis. En pitäisi mitenkään epätodennäköisenä, ettetkö voisi jatkaa suhdettanne. Sanothan, että teillä on ollut kivaa, mahtavaa ja hauskaa yhdessä.
Et varmasti pysty unohtamaan vaimosi rakkaus- ja seksijuttuja, mutta ajan kanssa ajatuksesi niistä voivat muuttua ja tunteesi niitä kohtaan haalistuvat väistämättä. Mutta toisaalta teillä on takananne suuri määrä uskollisia vuosia.
Uskon toisen suhteen olleen vaimollesi viimeinen yritys herättää sinut. Suhteen nopea päättäminen ei kieli syvästä rakkaudesta. Sen sijaan en usko, että suhteenne on ollenkaan kuollut. Sanot häntä edelleen itsellesi rakkaaksi.
On hyvä, että olet niin reippaasti liikkeellä, että olet hankkinut ajan psykiatrille. Puhuit omista lukoistasi ja nyt voisi olla hyvä tilaisuus aukaista ne.
Tulevat ajat eivät tule olemaan teille helppoja, mutta tuntuu siltä, että haluatte löytää ratkaisun.
Teillä on ollut hieno elämä ja elämään kuuluu myös kriisejä, joista ilmeisesti vasta ensimmäinen on teitä koskettamassa. Teillä on paljon yhteistä ja onnellisia hetkiä sekä lapsenne. Te olette molemmat selvästi valmiit... jatkamaan vaikeuksistanne huolimatta.
herää pahvi vaimosikin on tunteva ja seksuaalinen ihminen älä ole liikaa täynnä itseäsi ota vaimosi seksualiset halut myöskin huomioon et ole täydellinen ihminen anna myöskin jotain älä aina pyydä ps.seksistä teillä on kyse ei muusta. vaimosi haluaa olla eroottinen .kuin varmasti onkin ,ei teillä muuten olisi neljää lasta .hyvät jatkot jos ei omat riitä tulet huomaamaan
Voi kun mieheni ymmärtäisi asiat niinkuin sinä! Vaikka minä sanoisin suoraan että haluaísin huomiota ja tuntea itseni naiseksi niin hän ei ymmärrä tai ei välitä..saa nähdä pitääkö pian etsiä sekä henkistä että fyyssistä seuraa muualta.
Ensinnäkin onnittelut sinulle siitä, että olet analyyttisesti käynyt tapahtumaa läpi mielessäsi, puhunut asiasta ystäviesi kanssa ja hakenut apua. Pahimman virheen tekisit, jos sulkeutuisit itseesi ja yrittäisit hukuttaa epätoivosi alkoholiin.
Nythän on niin, että kukaan ei rakastu toiseen, "käy vieraissa", jos oma parisuhde on kunnossa. Ehkä vaimosi tunsi kaipaavansa jotain; huomiota, hellyyttä, seksiä? Ehkä hän jo ennen tätä yritti viestittää sinulle jotain?
Jos kumpikin haluatte jatkaa liittoanne ja rakastatte toisianne, se kyllä onnistuu. Mutta töitä sen eteen on tehtävä. Puhukaa paljon, kertokaa toiveistanne ja pettymyksistänne. Pyyhkikää pöytä puhtaaksi ja nollatkaa tilanne täysin. Älä missään nimessä myöhemmin muistuta tapahtuneesta mustasukkaisesti.
Pelkästään lasten takia on avioliittoa raskas jatkaa, mutta rakkautenne vuoksi kannattaa yrittää. Kääntäkää tämä kriisi voitoksenne ja teidän suhteenne voitoksi.
Tsemppiä!
Kyllä tuon pöydän pyyhkiminen on vaikea juttu, kuten on vaikeaa saada myöskin luottamus takaisin. Onhan kuitenkin niin että tuo vaimo haikailee pitkään niitä sänkyjuttuja ja sitä miestä, vaikka rakastelisikin oman miehen kanssa. Kun parisuhteessa menettää luottamuksen, sitä tuskin saa koskaan sellaisena takaisin kuin se oli. Jää varjo, olkoon se varjo josta ei puhuta koskaan, mutta kuitenkin. Sen varjon kanssa kuitenkin voi elää ja parisuhde voi jatkua.
Vaimohan osoitti ettei hän kykene sitoutumaan eikä kykene olemaan rehti. Minun mottoni on se että annan omalle vaimolleni mahdollisuuden ja hän antaisi sen minulle kertomalla että nyt lähden vieraisiin sänkyihin jos meidän suhde ei muutu. Silloin toisellakin on mahdollisuus vaikuttaa asioiden kulkuun, eihän toinen aina edes tiedä että suhteessa on joku pielessä! Maailmassa olisi paljon vähemmän murhetta jos näin toimittaisiin.
On tietysti nykyaikaa ja äärettömän helppoa hakea uusi suhde edellisen päälle, silloinhan ei tarvitse käydä luopumisen prosessia. Voi vain toiselle sitten sanoa että uusi on, kävelepäs ulos. Epäreilua mutta yleistä! Johtuu oman navan tuijottelusta.
Olen 44 vuotias nainen pääkaupunkiseudulta. Tein saman tempun viisi vuotta sitten. Löysin ihanan miehen seminaarireissulla. Rakastuin tulisesti ja salainen suhteemme oli kipinää ja hehkua. Aviomies haalistui lakanaksi. Otin eron puolen vuoden jälkeen ja muutin yhteen tämän uuden kanssa. Vaikeudet alkoi heti, sillä lapset eivät tätä uutta hyväksyneet millään muotoa. Olivat aina isänsä luona eivätkä juuri puhuneet tälle uudelleni. Silloin kun hän oli viikonloppuisänä omille kersoilleen, saimme jonkinlaista aikaan. Meidän suhteen se raastoi rikki ja intohimo ei ollutkaan enää alkuaikojen luokkaa. Hieltä kaikki äijät haisee, sitä ei vaan alussa huomaa. Lasten takia muutin puolen vuoden jälkeen yksin asumaan välit lapsiin eivät ole korjaantuneet senkään jälkeen. Sitä aviomiestä ei niinkään ole ikävä, mutta jälkeenpäin ajatellen tein ihan liian suuren ja itsekkään mokan. Varmaan elettäisi avioliitossa vieläkin.
Sinulle sanoisinkin, että yritä voittaa sen vaimosi rakkaus takaisin. Jos et ole ollut täydellinen kusipää koko ajan, kyllä sinulla on mahfollisuuksia.
40 v-ihmisten mielessä ei enää saisi olla joku seksi, oma etu tms. Se ensihuuma hyytyy tutkimuksienkin mukaan parissa vuodessa tai 600 yhdynnän jälkeen. Mitäs sitten lohduttaa jos lapset ei käy ja vanhuus pukkaa päälle. Minulla on kavereissa monia esimerkkejä, jossa lapset ovat valitettavasti hakeneet oman suosikkinsa ja se on kyllä helposti se petetty, jos molemmat vanhemmat ovat rakkaita. Jospa vaimosikin tajuaisi tämän ja päättäisitte yrittää.
Miehiä en enää elämääni halua kuin ehkä silloin tällöin.
.. sitten teidän rakkauden ensimmäisen miehesi kanssa? Varmaankin aluksi olitte rakastuneita, mutta tekstistäsi päätellen et kadu tekoasi muuten paitsi lapsien takia.
Olette molemmat vissiin täysiä toopeja. Ettekö ymmärää, että rahahuolet alkaa jos nyt on talous kunnossa. Anna vaimosi vipeltää muualla jos kerran haluaa ja on se luontonen, helvetti, etkä pysty häntä kotona pitämään. Ei ketään voi omistaa.
Tai sitten rupee rakastamaan häntä ja voita takaisin. Älkää nyt suistako itseänne ja lapsianne taloudelliseen ahdinkoon. Kun omaisuus menee jakoon, velat otetaan päältä ja hommataan uusia asuntoja ja autoja ja veneitä, kaikki häviää siinä kaupassa. Aikuisiässä alkunainnin jälkeen nämä kaikki tulee vastaan nopeammin kuin nuorina kun oltiin rakastuneita ja elämää rakennettiin.
Idioottityhmät. Mää erosin, nyt ei ikinä oo rahaa, laskuja vaan.
Tai enhän tiedä mitä kroisoksia olette.
siksi juuri minäkin vielä naimisissa...