I
Jos erotat peruskoulua käyvän lapsesi kirkosta nyt, saat oikeuden harkita, siirtyisikö hän uskonnonopetuksesta elämänkatsomustiedon (et) opetukseen.
Erottamiseen tarvitaan molempien huoltajien allekirjoitus sekä 12 vuotta täyttänen lapsen oma suostumus.
Peruskoulussa oppilas voi siirtyä uskonnosta et:oon välittömästä, ja kevätlukukauden 2015 alku on aivan hyvä aika tehdä vaihdos. Usein pienehköissä ai pienissä ryhmissä ei et:n aloittaminen lukuvuoden puolivälissä ole mikään ongelma.
II
Jos annat 15 vuotta täyttäneen lapsesi erota kirkosta, hän saa oikeudet lukiossa valita katsomusaineen pakollisiksi kursseiksi joko uskonnon tai elämänkatsomustiedon. 15-17 -vuotias voi siis itse erota, mutta eroon tarvitaan molempien huoltajien lupa.
On melkomoista holhousta valtion taholta, että ei edes lukiossa, oppivelvollisuuden jälkeisissä vapaaehtoisissa opinnoissaan opiskelija ei saa itse valita katsomusainetta, vaan hän on "pakkouskonnon" rajoitusten ikeessä.
Jos erotat peruskoulua käyvän lapsesi kirkosta nyt, saat oikeuden harkita, siirtyisikö hän uskonnonopetuksesta elämänkatsomustiedon (et) opetukseen.
Erottamiseen tarvitaan molempien huoltajien allekirjoitus sekä 12 vuotta täyttänen lapsen oma suostumus.
Peruskoulussa oppilas voi siirtyä uskonnosta et:oon välittömästä, ja kevätlukukauden 2015 alku on aivan hyvä aika tehdä vaihdos. Usein pienehköissä ai pienissä ryhmissä ei et:n aloittaminen lukuvuoden puolivälissä ole mikään ongelma.
II
Jos annat 15 vuotta täyttäneen lapsesi erota kirkosta, hän saa oikeudet lukiossa valita katsomusaineen pakollisiksi kursseiksi joko uskonnon tai elämänkatsomustiedon. 15-17 -vuotias voi siis itse erota, mutta eroon tarvitaan molempien huoltajien lupa.
On melkomoista holhousta valtion taholta, että ei edes lukiossa, oppivelvollisuuden jälkeisissä vapaaehtoisissa opinnoissaan opiskelija ei saa itse valita katsomusainetta, vaan hän on "pakkouskonnon" rajoitusten ikeessä.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Tällä palsalla on paikallaan huomauttaa, että varsin moni kirkkoon kuulumatonkin oppilas on uskonnnonoptuksessa eikä elämänkatsomustiedossa (et:ssä). Usein sille ei ole mitään katsomuksellista syytä, eikä aina toiminnallistakaan, vaan kyse on oikeastan laiskuudesta tai jonkilaisesta arkuudesta ja kainostelusta tuoda esiin kirkkoon kuulumattomuutta.
Uskonnonopetuksen "suosion" salainen ase on elaluokkaisen kouluun ilmoittamisen yhteydessä tehtävä valinta-asetelma. Tämä valitant atehdään jo tammikuussa, yli puoli vuotta ennen koulun alkua.
Rehtorit usein suorastaan dissaavat et:oa ja sen tilannetta/järjestelyjä valinnanvapauden omaaville eli kirkkoon kuulumattoman lapsen vanhemmille sekä siten houkuttelevat valitsemaan enemmistön uskonnon, vaikka et olisi heidän lapselleen sopivampi aine.
Kirkoon kuulumattoman lapsen vanhemmilla on kuitenkin oikeus korjata tilanne milloin vain, ja NYT juuri on oikein hyvä aika tehä muutos. Taannoin tehty valinta ei ole sitova, pysyvä, vaan sen voi muuttaa.
Koskisiko tämä tilanne Sinua, perhettäsi? Entä tuttaviasi? Voisiko vinkata, nyt?
Meidän perhettä se koskisi. Soitin koulun rehtorille ja hän sanoi ettei koulussa ole ET opetukseen tulossa riittävästi oppilaita, että sitä aloitettaisiin.
Lapseni joutuisi kauempana olevaan kouluun tämän takia. Ällöttää että joudun lapsillenikin oikomaan näitä uskonnon opetuksen kautta saamia "tietoja" todellisuudesta.
Lapsemme kuuluvat kirkkoon ja ovat uskonnon opetuksen piirissä.
Nuoremman tyttäreni(9v) opettaja ihmetteli siitä suoruutta ja varmuutta, jolla tyttö ilmoitti, ettei usko Jumalan olevan olemassa.
Ko. opettaja opettaa elämänkatsomustietoa...
"Usein sille ei ole mitään katsomuksellista syytä, eikä aina toiminnallistakaan, vaan kyse on oikeastan laiskuudesta tai jonkilaisesta arkuudesta ja kainostelusta tuoda esiin kirkkoon kuulumattomuutta. "
Mitä tehdä vaimolleni tai lapsen suhteen, joka laittaisi lapsemme (jos sellainen olisi) uskonnon tunneille? Mä en hyväksy uskontoa missään muodossa! ET-opetus olisi kaikille hyväksyttävämpi ratkaisu kuin kristinuskoisissa kulkueissa marssiva koulu!
Samaa asiaa ateistina kysyn jos puoliso on näin "ymmärtämätön" kohtaani ja minun tulisi hyväksyä kristinnuskonnon opetus, jos meillä olisi lapsi!? Mitä sanoisit vaikkapa silloin jos äiti olisi kristitty ja isä muslimi! En hyväksy uskontoa missään muodossa ja oikeampi paikka olisi laittaa lapsi ET-opetukseen kuin uskonnon opetukseen. Me emme pitäisi lapselle ristiäisiä vaan ns. "nimiäiset", minkä takia tulisi sitten lapselle opettaa uskontoa puolisoni mukaan, eihän siinä ole mitään järkeä!! :(
"Nuoremman tyttäreni(9v) opettaja ihmetteli siitä suoruutta ja varmuutta, jolla tyttö ilmoitti, ettei usko Jumalan olevan olemassa."
Pitääkö siis häntä enää "pakolla viedä" enää uskonnon opetukseen tai pitää sitä yhä tärkeänä hänen suhteensa. On varmaan perheitä, joissa joku on agnostikko/ateisti ja vanhemmat pitävät uskon opetusta tärkeänä lapsilleen. En yhtään ihmettele, jos tyttärellenne pidätte saarnoja tästä että on sanonut niin ettei käy enää merkki-, isäin- tai äitienpäivänä poikkeamassa luonanne! N. 9-vuotias kykenee tekemään päätöksen esim. vanhempien suhteen, kumman luona haluaa viettää (n. 5-vuotiasta kuunnellaan tästäkin asiasta ja sosiaalitantat osaa tehdä päätöksen). Kun totesin heille päin näköä n. 5-vuotiaana että äidin luona niin äidin luona elin, kun isä oli hakenut ns. yhteishuoltajuutta! N. 5-vuotiasta kuunnellaan noin tärkeissä asioissa, mitä tulee pojan vanhemmuuteen. Miksei siis 9-vuotiasta tyttöä voitaisi kuunnella kun kyseenalaistaa Jumalassa olemassa olonkin!!? Tulee olemaan 3 vuotta peruskoulussa ihan sairas kärsimystä tyttärelläsi! Yläasteella vasta 7.-luokalla käydään uskonnossa eri uskontoja läpi! Nyt ne lukevat jotakin Jeesuksen elämänkertoja ja Mooseksen kirjassa sanottiin sillai...ja vatkaavat punakirjasta Uutta testamenttia kädessään!! :(
Isäpuoleni piti sitä ateistina punakantista Uutta Testamenttia kuin se olisi ollut jokin "kommunistien jäsenkirja", jota olisi myöskin kohdallani paheksunut, joten se minun "kommunisti taustastani" oletus että ateisti olisi kommunisti menee niin paljon mettikköön kuin ikinä voi! Tekikö isäpuoleni minut ateistiksi - sen teki oikeastaan äitini isä eli isoisäni, joka ei tiennyt koskaan kuuluako kirkkoon vai ei, mutta piti kaikkea uskontoon liittyvää kohdaltani täysin toissijaisena asiana, kun mun olisi pitänyt korottaa ihan muita arvosanoja ala-asteella ja jättää satu sikseen! :)
Suomen lain mukaan pitää, tämä tietty on epäkohta.
Jos lapsi haluaa ja vanhempi suostuu, pitäisi mielestäni kirkkoon kuuluvallakin olla oikeus elämänkatsomustiedon opetukseen.
Tai koko oman uskonnon opetus on aikansa elänyt juttu, koska uskontoja alkaa olla maahanmuuttajavaltaisissa kouluissa pilvinpimein.
Kaikille yhteinen uskontotieto, elämänkatsomustieto ja filosofia pitäisi tulla uskonnon tilalle.
Ei ole mitään saarnoja aiheesta pidetty suuntaan, eikä toiseen, kun uskonasiat ovat tulleet puheeksi, olen sanonut, etten usko Jumalaan.
Varsin luontevasti ovat lapseni siirtäneet n. eka- tokaluokkalaisina uskonnon samaan kastiin joulupukin ja keijujen kanssa.
Asiaa on nähdäkseni vauhdittanut se, että melkein puolet luokkatovereista tulee fundamentalistiperheistä(vanhoillislestadiolaisuus).
Enpä usko uskonnonopetuksen olevan mikään painajainen lapsilleni, vanhempityttäreni sai kympin uskonnosta, vaikka pitää ainetta satuiluna.
"Lapsemme kuuluvat kirkkoon ja ovat uskonnon opetuksen piirissä.
Nuoremman tyttäreni(9v) opettaja ihmetteli siitä suoruutta ja varmuutta, jolla tyttö ilmoitti, ettei usko Jumalan olevan olemassa."
Juolahti mieleen: Tyttäresi kohdalla ei toteudu se kuuluisa 'oman uskonnon opetus'. :-)
KP
"Nuoremman tyttäreni..."
Hyvä tietää. Poikani 6v on saman asian ilmaissut eskarissa hyvin suoraan ja totesi myös että taisi olla ainut, joka ei usko Jumalaan.
Itselleni vaan koko aihe on monella tavalla tunnepitoinen ja olisi helpompaa jos ei tarvitsisi asiaa lasten kanssa selitellä.
On hyvä että on tämä palsta, koska tämä on ainut paikka missä on samoin ajattelevia ihmisiä, tietysti mieheni lisäksi. Mieheni ei vaan ole keskustelevaa sorttia.
Aada@
"On hyvä että on tämä palsta, koska tämä on ainut paikka missä on samoin ajattelevia ihmisiä,"
Samat sanat, pienillä paikkakunnilla ei helposti löydy samanmielistä seuraa, jos ajatukset poikkeavat valtavirrasta.
Ateismi ja sitä sivuava keskustelu vain yksi aihepiiri, jolla ennen pitkää on kaikki sanottava tullut sanottua , saa nähdä, kauanko jaksan tällä palstalla roikkua.
Netissä kaikki keskustelu näkyy valuneen naamakirjaan, johon en ole osannut liittyä...
"On hyvä että on tämä palsta, koska tämä on ainut paikka missä on samoin ajattelevia ihmisiä, tietysti mieheni lisäksi"
Jo yli 20 vuotta sitten, kun meidän perheeseen alettiin saada jälkikasvua, piti ihan ilman nettitukea tajuta, ettei ole eettisesti fiksua liittää pentuja yhdistykseen, jonka aatteista kakaroilla ei ole minkään valtakunnan tajua.
Jollakin tasolla jaksan ymmärtää, että jumalapäissään toikkaroiva kansanosa edelleen kehtaa pakkoliittää lapsiaan jäseniksi systeemiin, johon heidät itsensäkin on luvatta liitetty. Mutta kansan enemmistön eli ateistien kohdalla panee tosissaan miettimään, missä on häpy.
A10097
"Jollakin tasolla jaksan ymmärtää,....."
Silloin kun et ole sisältä käsin kokenut ja nähnyt mitä hyviä asioita kristityt saavat aikaan ja vertailukohteena kristittyihin on vain tälläkin palstalla kirjoittelevat fundamentalistit ja muutama muu, niin ratkaisu et-opetuksesta ja kirkosta eroamisesta on hyvinkin helppo.
Asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen.
Minulla on vuosikymmenten kokemus erittäin hyvästä ev.lut kristillisestä yhteisöllisyydestä, jollaista en ole kohdannut muualla. Kristillisyyden paras olemus tai miksi sitä nyt haluaa sanoakin, on jotain ihan muuta kuin nämä hihujen sökellykset.
nim. KP ja agnoskepo ovat ehkä kokeneet jotain samaa, näin olettaisin.
Minut on ehdoitta hyväksytty joukkoon ja sillä on ollut ratkaiseva merkitys kaikelle.
Taitaa olla turha yrittää selittää asiaa sellaiselle joka ei tiedä mistä puhun, sen takia kiva keskustella myös niiden kanssa joilla samanlaista taustaa ja tietävät mitä tarkoitan.
Ihmisten välisestä yhteisöllisyydestä tai yhteisöissä tehtävistä hyvistä teoista minulla ei ole pahaa sanottavaa. Ehkä sellaisia löytyy seurakunnista siinä missä urheiluseuroista ja punaisesta rististäkin. Itse en kuitenkaan hyviä tekoja havainnut, enkä hyvää yhteisöllisyyttä kokenut kirkossa, vaikka minut oli sen jäseneksi perinteiden mukaisesti vauvana liitetty.
Ihmettelen, millaisesta hyvästä yhteisöllisyydestä lapsi jäisi paitsi, jos hänen kirkkoon, keskustapuolueeseen ja kylätoimikuntaan kuuluvat vanhempansa jättäisivät mahdolliset yhteisöihin liittymiset jälkeläisensä oman päätöksenteon varaan -- tapahtuvaksi iässä, jolloin yhdistyksiin voi itse liittyä. Esimerkkeja sopii laittaa.
Lapselle ei ole pakko valita ET:tä vaikka hän ei olisikaan kirkkoyhteisön virallinen jäsen. Toisaalta hänelle ei voi sallia ET:tä, jos hänet on liitetty kirkkoon, eikä kehdata erottaa.
A10097
"Ihmisten välisestä yhteisöllisyydestä tai yhteisöissä tehtävistä hyvistä teoista..."
Kyllä varmaan löytyy urheiluseuroista ja punaisesta rististä kavereita, sitä en yhtään epäile.
Silloin kun ihmiset toteuttavat lähimmäisenrakkautta pyritään siihen, että ketään ei jätetä ulkopuolelle, varsinkaan niintä jotka ovat saaneet jollain tavalla huonomman osan. Heitäkin Suomesta todella löytyy, on esim.ihmisiä joiden itsemurhayritykset ovat alkaneet 9vuotiaana ja jatkuneet pitkälle aikuisikään. Tällainen henkilö tutustutti minut useisiin ihmisiin, kun olin lähtenyt kotoa pois ja olin yksin uudessa kaupungissa, josta en ketään tuntenut, nuorena.
Tunnen useita ihmisiä, joille todella voi kertoa itsestään aivan kaiken ja he hyväksyvät ja auttavat sen mitä osaavat ja ovat käytettävissä 24/7. Ei todellakaan mitään helvetillä tai riivaajilla puoskarointia, päinvastoin.Siitä yltiökarismaattisesta koheltamisesta puhutaan joskus yhtä kriittiseen sävyyn kuin tällä palstalla ja tehdään naurettavaksi koko asia.
Vaikea sitä on selittää sellaiselle, joka ei ole sitä aitoa ja ystävällistä välittämistä kokenut. Moni ihminen ei koskaan pysty edes parisuhdetta saamaan, puhumattakaan omasta perheestä tai lapsista. Silti he auttavat toisia. Olen tähän ikään mennessä ehtinyt nähdä jo kaikenlaista, enkä voi olla arvostamatta kokemiani asioita erittäin korkealle.
Tästä aiheesta voisi jatkaa vaikka kuinka paljon, mutta jääköön nyt tähän.
Mitä olen ihmisiä reaalimaailmassa tavannut, niin en ole tullut huomaamaan kirkkoon lapsenaliitettyjen olevan kokemuksiltaan muita rikkaampia.
A10097 (ek)
"Mitä olen ....."
No, mitä sitten? Ihmiset monesti elävät vain niissä omissa pikku kuvioissaan, eivätkä tutustu juurikaan muuhun. Kaikki mikä vähääkään poikkeaa siitä heidän omasta tutusta ja turvallisesta on poikkeavaa ja torjuttavaa, vaikka se olisi parempaakin kuin sen oman mikrokulttuurin tuotokset.
Suomessakin se kristillisyys on äärimmäisen laaja ilmiö ja kirjoitan omista kokemuksistani.En kaikista vauvana liitetyistä, vaan itsestäni ja tuntemistani ihmisistä, jotka ovat uskovia ja toteuttaneen kristillistä lähimmäisenrakkautta omassa elämässään, sillä kapasiteetilla mitä kullakin on ollut.
Tuolla ylempänä kirjoittamallani yritin avata sitä asiaa, millaista on rakentaa maailmankuvaansa kun on sitoutunut rakkauden arvoihin joita kristillisyydessä opetetaan. Olen päätynyt uskonnottomaksi ja se irtautuminen on aivan toisenlainen prosessi kuin
ihmisellä, joka ei ole kristillistä etiikkaa koskaan sisäistänytkään tai tosissaan pyrkinyt toteuttamaan.
"No, mitä sitten?"
Sitä vain, että ei ole tullut vastaan syytä kuvitella, että lapsen liittäminen kirkkoon antaisi hänelle muita paremmat eväät kokea yhteisöllisyyttä tai muutenkaan tulla osalliseksi rikkaaammasta kokemusmaailmasta.
Jos sinulla on perusteltuja syitä ajatella toisin, niin kerro toki niistä syistä.
"Sitä vain...."
Ei minullakaan, ikään kuin et haluaisi ymmärtää mitä yritän sinulle kertoa.
On täysin vanhemmista ja perheestä kiinni minkälaisen kokemusmaailman lapsi saa.
Mikäli vanhemmat hyväksyvät erilaisuutta, auttavat ja ottavat seuraansa heikompiosaisia ihmisiä, lapset myös näitä arvoja oppivat. Tällaisen kristillisyyden parissa elin noin 20v elämästäni. Silloin kun siitä maailmankuvasta se Jumala jää pois, on hyvä että on saman kokeneiden ihmisten kanssa mahdollista keskustella, ymmärsitkö nyt?
A10097
Tuolla ylempänä kirjoitit:
"Jollakin tasolla jaksan ymmärtää, että Jumalapäissään toikkaroiva kansanosa edelleen kehtaa pakko liittää lapsiaan jäseniksi systeemiin, johon heidät itsensäkin on luvatta liitetty. Mutta kansan enemmistö eli ateistien kohdalla panee tosissaan miettimään, että missä on häpy."
Ev.lut. kirkon kristillisyydellä on niin paljon hyviäkin vaikutuksia ja esim. yhteydenottoja toiminnan ohjaajan mukaan perus .ev.lut. kirkosta ei tule uskonnon uhreihin. Vapaa ajattelijoista on uskonnon uhreihin tullut yhteydenottoja. Tämä ei taaskaan todista Jumalan olemassa oloa, vaan ehkä selventää juuri mainitsemaasi asiaa, mitä ihmettelet.
Olettaisin että sukujen pitkään perinteeseen on kuulunut kristillisiä tapoja, jotka ovat tuoneet juhlan tuntua.Kirkosta on saatu kriisitilanteessa tukea, kirkossa on menty naimisiin ja hautajaiset järjestetty kristillisin menoin. Mikään tästä ei ole tuottanut ihmisille mitään vahinkoa, eivätkä he näe mitään syytä erotakaan, näin itse voisin olettaa. Lisäksi tällainen omiin kokemuksiini perustuva hyvän perheen kaltainen yhteisöllisyys on kyllä merkittävä tuki monille ihmisille.
Voisiko mielestäsi näillä asioilla olla vaikutusta siihen, että ihmiset edelleen liittävät lapsensa kirkkoon, vaikkeivat Jumalaan uskoisikaan?
"Ei minullakaan, ikään kuin et haluaisi ymmärtää mitä yritän sinulle kertoa."
Paljon tunnut haluavan kertoa omakohtaisista tuntemuksistasi kivasta uskonyhteisöstä. Tunnut myös haluavan arvioida sitä, että vaikkapa minä en olisi 'sisältä käsin kokenut ja nähnyt mitä hyviä asioita kristityt saavat aikaan'. Nuilta osin on helppo saada käsitys, mitä haluat kertoa. Käsitys voi tietenkin olla myös väärä.
Tuollaisia ajatuksiasi tuot esille kommenttina provosoivaan ihmettelyyni, jonka ydinajatus on hämmästys siitä, että ihmiset sumeilematta liittävät massoittain vauvoja jäseniksi yhteisöön, jonka perusajatukseen he itse eivät edes usko. Siitä saan sen kuvan, että haluat kommenteillasi puolustaa lasten yleisesti hyväksyttyä pakkoliittämistä kirkkoon. Kuva voi tietenkin olla myös väärä.
"Silloin kun siitä maailmankuvasta se Jumala jää pois, on hyvä että on saman kokeneiden ihmisten kanssa mahdollista keskustella, ymmärsitkö nyt?"
Ei tuon ymmärtäminen ole ainakaan minulle ollut milloinkaan hankalaa, enkä lainkaan väheksy netin keskustelutuen merkitystä. Totesinpa vain, että kirkkollisten perinteiden vastaista tohua on kehdattu suorittaa silloinkin, kun sellaista tukea ei [ainakaan omalla kohdalla] ollut.
"Ev.lut. kirkon kristillisyydellä on niin paljon hyviäkin vaikutuksia ja esim. yhteydenottoja toiminnan ohjaajan mukaan perus .ev.lut. kirkosta ei tule uskonnon uhreihin. Vapaa ajattelijoista on uskonnon uhreihin tullut yhteydenottoja. Tämä ei taaskaan todista Jumalan olemassa oloa, vaan ehkä selventää juuri mainitsemaasi asiaa, mitä ihmettelet."
Ei vaikuta käsitykseeni asian tilasta.
"Olettaisin että sukujen pitkään perinteeseen . Voisiko mielestäsi näillä asioilla olla vaikutusta siihen, että ihmiset edelleen liittävät lapsensa kirkkoon, vaikkeivat Jumalaan uskoisikaan?"
Totta kai lasten kirkkoon liittämisessä, liittämättä jättämisessä ja kirkosta erottamisessa (ks. ketjun aihe) ateistienkin vaakakupissa painavat perinteet ja yhteisöllisyys (sekä myös sosiaalinen paine, valtavirran mukana kelluskelu, ja vaikka mikä). Sellainen on varsin tuttua ja selvää. Minä olen tässä kuitenkin ketjun aihetta speesaten tarjoamassa toiseen vaakakuppiin oikeudenmukaisuutta (asiasta ymmärtämätöntä ei saa liittää aatteelliseen yhdistykseen) ja rationaalisuutta (kirkkoon kuuluminen ei ole lapselle tarpeellista).
"Minä olen tässä kuitenkin ketjun aihetta speesaten tarjoamassa toiseen vaakakuppiin oikeudenmukaisuutta (asiasta ymmärtämätöntä ei saa liittää aatteelliseen yhdistykseen) ja rationaalisuutta (kirkkoon kuuluminen ei ole lapselle tarpeellista).
Minkälaisessa yhteisössä olet itse elänyt ja minkälaisilta ihmisiltä saanut tärkeimpiä vaikutteitasi elämässäsi?
Aika asenteelliselta vaikuttaa tuolla ylempänä lauseesi "Jumalapäissään toikkaroiva kansanosa." Kyllä useimmat minun tuntemat kristityt ovat oikeudenmukaisia ja rationaalisia.Onko vauvan liittäminen kristilliseen yhteisöön sitten rationaalista ja oikeudenmukaista, niin sitä tuskin tulee erityisesti pohdittua jos ihmisen kaikki kokemukset kyseisestä yhteisöstä sattuvat olemaan myönteisiä.
En kertonut sinulle kivasta uskon yhteisöstä, kuten tuolla ylempänä vähättelevään sävyyn kirjoitit, vaan ihmisistä joiden kanssa olin kuin yhtä hyvin toimivaa perhettä.
"En kertonut sinulle kivasta uskon yhteisöstä, kuten tuolla ylempänä vähättelevään sävyyn kirjoitit, vaan ihmisistä joiden kanssa olin kuin yhtä hyvin toimivaa perhettä. "
Parhaimmillaan asia on juuri näin.
Joku rinnasti uskonyhteisön urheiluseuraan tai muuhun sosiaaliseen toimintaan. Olen vaikuttanut sellaisissakin, mutta lähellekään samanlaista yhteyttä en ole kokenut kuin seurakuntamme nuorten ja myöhemmin nuorten aikuisten yhteisössä. Tiedän, että porukat pitävät vieläkin melko tiiviisti yhteyttä, vaikka vuosikymmeniä on kulunut.
Niin siis parhaimmillaan. Toisenlaisiakin juttuja olen kuullut.
"Minkälaisessa yhteisössä olet itse elänyt ja minkälaisilta ihmisiltä saanut tärkeimpiä vaikutteitasi elämässäsi?"
Monenlaisia yhteisöjä on osalleni sattunut. Tärkeimmät vaikutteet ovat tulleet rehellisiltä ihmisiltä. Sata liuskaa näistä aiheista olisi pintapuolista, mutta off-topic.
"Aika asenteelliselta vaikuttaa tuolla ylempänä lauseesi "Jumalapäissään toikkaroiva kansanosa.""
Hyvä. Ja jos kykenet hahmottamaan, mihin osaan kansakuntaa sillä viittan, et varmaan itsekään pidä outona, että heidän lapsensa kirkkoon liitetään.
"Kyllä useimmat minun tuntemat kristityt ovat oikeudenmukaisia ja rationaalisia."
Mutta ovatko he sitä kaikissa ajatuksissaan ja teoissaan?
"Onko vauvan liittäminen kristilliseen yhteisöön sitten rationaalista ja oikeudenmukaista, niin sitä tuskin tulee erityisesti pohdittua jos ihmisen kaikki kokemukset kyseisestä yhteisöstä sattuvat olemaan myönteisiä."
Näinhän se valitettavasti pukkaa olemaan.
"En kertonut sinulle kivasta uskon yhteisöstä, kuten tuolla ylempänä vähättelevään sävyyn kirjoitit, vaan ihmisistä joiden kanssa olin kuin yhtä hyvin toimivaa perhettä."
Jos ei ollut kyse kivasta uskonyhteisöstä, niin sitten ei ollut. Ymmärsin kai sitten väärin.
"Joku rinnasti uskonyhteisön urheiluseuraan tai muuhun sosiaaliseen toimintaan."
Tunnustan. Pointtina oli, että vaikka itselläni ei kirkkoon kuulumisesta huolimatta ole uskonyhteisöistä positiivisia kokemuksia, niin yskonyhteisöissä voi epäilemättä silti olla ihan OK meininki, kuten muissakin yhteisöissä.
Aada vertasi uskonyhteisöään perheeseen. Mielestäni rinnastus on erittäin hyvä, silloin kun on kyseessä sellainen uskonyhteisö, jossa itsekin nuorempana elin.
Seuraavaksi läheisin minulle oli myöhemmin työyhteisömme "projektiporukka", joista tuli perhe- ja saunatuttavia keskenään, mutta ei kuitenkaan kuin samaa perhettä. Sitä kesti aikansa.
Kolmas minulle läheinen sosiaalinen yhteisö syntyi treenisalilla, jossa vaikutin vuosia. Muutamasta ihmisestä tuli enemmän kuin treenikavereita ja jopa lasteni äiti löytyi salilta. Tätäkään ei voinut mitenkään rinnastaa uskonyhteisössä kokemaani sosiaalisuuten muuten kuin ehkä aivan muutaman ihmisen osalta.
Nyt eläkkeellä lasteni jälkeen tärkein porukkani ei liity harrastuksiini, vaan paremminkin entiseen työhöni. Käyn pari kertaa viikossa saunomassa, syömässä ja kortilla äijäporukan kanssa. Reilu kymmenen vuotta sitten en vielä tuntenut heistä ketään (isohko työnantaja hajallaan ympäri Suomea), mutta kyllä hyviä ihmissuhteita näköjään voi solmia vanhanakin. Tätäkään porukkaa ei luoja paratkoon ;-) voi rinnastaa uskonyhteisön sosiaalisuuteen.
Ilmeisesti sekä minulla että Aadalla on käynyt hyvä tuuri seurakuntaporukan suhteen.
"Tätäkään porukkaa ei luoja paratkoon ;-) voi rinnastaa uskonyhteisön sosiaalisuuteen."
Kaiketi jommasta kummasta sitten puuttuu jotain sosiaalisuudelle olennaisinta. ;-)
A10097
"Mutta ovatko he sitä kaikissa ajatuksissaan ja teoissaan?"
Oletko sinä oikeudenmukainen ja rationaalinen kaikissa ajatuksissasi ja teoissasi?
Kuka sellaiseen pystyy?
"Hyvä. Ja jos kykenet hahmottamaan, mihin osaan kansakuntaa sillä viittaan, et varmaan itsekään pidä outona että heidän lapsensa kirkkoon liitetään."
Ehkä tarkoitit tieteellisen maailmankuvan kokonaan tai lähes kokonaan hylkäävät ihmiset. Kyllä se monesti minustakin Jumalapäissä toikkarointia on. Mistä sekin sitten johtuu ettei siihen oteta vakavasti kriittistä kantaa yhteiskunnassamme, en osaa kyllä mitenkään kokonaisvaltaisesti hahmottaa.
Onneksi monet siitä kuitenkin kasvavat eteenpäin ja silloin kun tieteellistä maailmankuvaa ja lähimmäisenrakkautta toteutetaan Jumaluskon kanssa tai ilman, niin kyllä tulokset ovat monesti niin hyviä, että elämäntapana sitä voi suositella. Tämä laaja kirjo tekee kristinuskon arvioimisen tai siitä puhumisenkin todella hankalaksi.
Lähes kaikki tai kaikki ihmiset ovat tavalla tai toisella haavoittuneita, vajavaisia ja "sokeitakin".
Kaikilta ihmisiltä on myös jotain opittavaa, tämä sinunkin kanssa käyty väittely on auttanut minua huomaamaan ja tietyllä huvittuneisuudellakin ihmettelemään avokkini suhtautumista joihinkin asioihin, ei siitä nyt enempää.
Mutta ihmiset ovat mielenkiintoisia ja pyrin mm.siksi avoimuuteen, koska korjattavaa löytyy minusta, kuten kaikista ihmisistä. Kaikkien ihmisten kautta voi myös oppia uutta ja oppia arvostamaan sitä mitä on ja vaikka mitä.
Kaikki tältä palstalta saadut kirjallisuus suositukset, keskustelut ym ovat tällä hetkellä ykköskiinnostukseni aiheita. Olen oppinut uusia tärkeitä asioita tämän pastan kautta
agnoskepo
"Ilmeisesti sekä minulla että Aadalla on käynyt hyvä tuuri seurakuntaporukan suhteen."
Olen ajatellut että miljoonien vuosien aikana evoluution tuloksena kehittyneet henkiin jäämisstrategiat ohjasivat minut oikeiden/sopivien ihmisten luo, joka taas mahdollisti henkisen kasvun käynnistymisen. Olin kyllä 20v kieppeillä sen verran "pystyyn kuollut" ettei näin jälkikäteen ajateltuna kovin valoisalta näyttänyt.
Raamatunaikainen kieli voi sanoa saman asian uudestisyntymiseksi ylhäältä tai jotain sinnepäin.
Sosiaalisuuttakin taitaa olla erilaista.
Vanhojen kyynisten paljon maailmaa nähdeiden äijien sosiaalisuus tuskin voisi ilmentyä samalla tavalla kuin seurakuntanuorten. Kyseisen herraseuran suorapuheisuus vaatii paksua nahkaa, jos haluaa seurueessa olla. Kavereiden kunnioittaminen, ei välttämättä näy hienotunteisuutena.
"Oletko sinä oikeudenmukainen ja rationaalinen kaikissa ajatuksissasi ja teoissasi?
Kuka sellaiseen pystyy?"
Minä pystyn, se on aivan helppoa. Ateistit eivät pysty, sillä ateismi estää heitä pystymästä. Heille se siis on vaikeaa.
Toivottavasti Herra antaa ateisteille anteeksi sen, että he tässäkin asiassa ovat valitettavan puutteellisia.
Itse olin 16 v ja eksynyt seuraan, josta osa putosi kelkasta jo melko nuorena. Minulle termi uudestisyntyminen on mielestäni aivan oikea. Muutos oli todella radikaali ja sen jälkeen elämä näytti aivan erilaiselta. Tosin sen aikainen psykologiksi opiskellut läheinen kaverini sanoi hengellisen herätyksen olevan psykologisesti verrattavissa radikaaliin poliittiseen kääntymiseen.
En osaisi valita paremmin, jos voisin kääntää aikaa taaksepäin. Uskoontulo ja ehkä tärkein kasvuaika uskiksena on vaikuttanut elämääni paljon ja mielestäni pääosin positiivisesti.
.
Juuri kaltaistesi takia vieraannuin uskonnosta. Ajattelusi tuskin on aina oikeudenmukaista eikä se ainakaan ole rationaalista. Aadalla on agnostikkona realistinen käsitys itsestään, mitä ei suinkaan voi sanoa sinusta.
Uskovako oikeudenmukainen? Pidät kai Raamatun sanaa totuutena?
Paavali roomalaiskirjeessään:
Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan....
niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
ja rauhan tietä he eivät tunne.
Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
Paavali kirjoittaa me muodossa. Hän tarkoittaa tuolla itseään ja kristittyjä. Ja sinä väität olevasi oikeudenmukainen. Melkoista röyhkeyttä.
"Oletko sinä oikeudenmukainen ja rationaalinen kaikissa ajatuksissasi ja teoissasi?"
En toki. Kysymykseni oli retorinen. Sen tarkoitus oli hoksauttaa, että ajatusten ja tekojen rationaalisuutta ja oikeudenmukaisuutta on ihan validia pohtia vaikka sinä tuntisit kuinka monta rationaalista ja oikeudenmukaista ihmistä.
"Ehkä tarkoitit tieteellisen maailmankuvan kokonaan tai lähes kokonaan hylkäävät ihmiset. Kyllä se monesti minustakin Jumalapäissä toikkarointia on."
Jäi illalla tuo 'soimaan'. Spekulaatiosi on virheellinen. Vaikka biologeista ei juurikaan löydy kreationisteja, ei minulla sentään ole tarvetta vetää yleistävää yhtäsuuruusmerkkiä voimakkaan uskonnollisen uskomisen ja tieteellisen maailmankuvan hylkäämisen välille. Rationaaliseen ajatteluun kykenevillä ihmisilläkin on hyvin yleistä helliä irrationaalisia ja taikauskoisia ajatuksia.
agnoskepo
Aikani n.17-20 vuotiaaksi vapaiden suuntien karismaattisessa fundamentalismissa tuntuu täysin kohtuuttomalta kokemukselta edelleen. En pysty arvostamaan kristillisyyttä, joka ohittaa tieteellisen tutkimuksen saavutukset ja pitäytyy jossain esitieteellisessä ajassa.
Kovin kaukana tuollaisesta yhteisöllisestä sokeudesta ei olla joukkoitsemurhaan päätyneitä lahkoja.
Mikäli riittävän älykäs ja häiriintynyt henkilö saa mukaansa ihmisiä, niin seuraukset voivat olla todella tuhoisat.
A10097
"En toki....."
Totta kai on aiheellista pohtia tekojensa rationaalisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Tuskin olen muuta koskaan väittänytkään.
A10097 (ek)
"Rationaaliseen ajatteluun kykenevillä ihmisilläkin on hyvin yleistä helliä irrationaalisia ja taikauskoisia ajatuksia"
Ihmisellä on yleistä helliä kaikenlaisia ajatuksia itsestään ja usein ne liittyvät myös omaan paremmuuteen suhteessa muihin ihmisiin.
Tämä itsensä paremmaksi kokeminen taas voi liittyä älykkyyteen, ulkonäköön, sosiaaliseen statukseen, sukupuoleen, ihonväriin, mielenterveyteen, sukupuoliseen suuntautumiseen, kansalaisuuteen, uskontoon, lista on loputon.
Kyläyhdistyksiin ja urheiluseuroihin ei oteta jäsenmaksuvelvoitteen omaavia lapsijäseniä vauvoina. Eri asia on, että lapsille on tapahtumia. Voihan pikkulapsia kirkkoonkin viedä, vaikka lara ei ole rekisteröity kirkon jäseneksi. Ja yhdistyksissä voi jo 15-vuotias itse liittyä jäseneksi, ja yhdistyslain mukaan voi myös osallistua päätöksentekoon yleisessä kokouksessa.
Jos en ihan väärin viestihierarkiaa lue, niin kommentoit viestiäni
http://keskustelu.suomi24.fi/node/13229142/#comment-76295475
Se juuri olisi hyvä ihmisten tajuta, ettei lapsen kirkkoon liittäminen luo automaattisesti lapselle hyvää kristillistä yhteisöllisyyttä, eikä liittämättä jättäminen puolestaan estä sellaisen kokemista.
Mielenkiintoista, jos moiset itsehellimiset juolahtivat mieleesi kommentistani. Tarkennan varalta, että tarkoitin tuossa irrationaalisilla ja taikauskoisilla ajatuksilla uskonnollisia uskomuksia, joita siis esiintyy myös yleisesti rationaaliseen ajatteluun kykenevillä ihmisillä.
"Tuskin olen muuta koskaan väittänytkään"
Eikä kukaan ole sellaista esittänyt. Sinähän vain kerroit, että useimmat tuntemasi kristityt ovat oikeudenmukaisia ja rationaalisia.
"Erottamiseen tarvitaan molempien huoltajien allekirjoitus sekä 12 vuotta täyttänen lapsen oma suostumus."
Mielestäni tulisi riittää tuo 12 vuotta täyttäneen lapsen oma suostumus ja koulun ymmärrys sille että saa "lintsata" pois aamunavauksista, jotka monet ovat hyvin uskonnollisia. Ei lapsen vanhemmat sen lapsen elämää elä, eikä opettajakaan! Lapsella varmaan on oikeus tulevaisuudessa aikuisempana liittyä kirkkoon takaisin tai lukea ittensä halutessaan vaikka papiksi jos niikseen ITSE tahtoo!?
Tämä tammikuu on ainaerityisen tärkeä koulujen elämänkatsomustiedon (ET) oppilasmäärien kehityksen kannalta, sillä elokuussa peruskoulun eka luokalla aloitavat ilmoitetaan kouluun jo tammikussa tai jossain kunnassa aivan helmikuun alussa. Info-tilaisuuksia huoltajille järjestettään tammikuussa kouluilla.
ET:oon oikeutettujen oppilaiden huoltajia pyritään yhä monissa kouluissa suorastaan taivuttelemaan tai houkuttelemaan valitsemaan lapselle katsomusaineeksi ET:n sijaan luterilainen "oma uskonto". Huoltajille pidetyissä infotilaisuuksissa saattaan kertoa jopa virheellistä tietoa, että ET-opetusryhmää ei ole tai ei ole tulossa, joten olisi parempi vain mukautua enemmistön uskonnonopetukseen.
Tosiasiassa, jos vanhemmat eivät ilmoita lasta pois ET:stä, opetus kuitenkin toteutetaan, ja mitä enemmän oppilaita on, sitä parempi on sen asema lukujärjestyksessä. Toki myös pienemmissä opetusryhmissä olevia pitää kouluissa ja kunnissa kohdella hyvin, yhdenvertaisesti ja syrjimättä.
Et-opetus.fi -sivustolla http://et-opetus.fi/ on tulostettavissa materiaalia ET-opetuksesta, ks. http://et-opetus.fi/et/esittelymateriaalit
Mitäpä jos tulostat muutaman kappaleen, paitsi itsellesi myös muille vanhemmille, joiden lapsi on tulossa samalle luokalle. Yhteistyöllä ET-opetuksen asemankin kehittyminen kouluissa sujuu.