Hei, meillä tulee mieheni kanssa jatkuvasti riitaa, jos nostan raha-asiat esiin. Hän ei halua kuulla niistä puhuttavan. Meillä on lapsia, joista yksi on yhteinen lapsemme. Mieheni on korotetulla työttömyyskorvauksella, johon sisältyy myös korotukset kaikista lapsista. Hän maksaa minulle tuloistaan 30% ja käy kerran kaupassa omilla rahoillaan. Muun kuukauden minä maksan kauppalaskut. Minulle kuuluu yhtiövastike, vakuutukset, puhelimet (myös hänen puhelinlaskunsa), kaikki lasten tarvitsema (ruoka ja vaatetus, lelut) ja myös suurin osa miehen vaatteista ja muista tarvitsemistaan asioista (hygienia, tuoksut, usein myös tupakka). Minun on pakko olla hoitovapaalla puoli vuotta joten tuloni laskevat miminiin. Edes tässä tilanteessa tuo ylläoleva vastuu ei muutu. Minä en ymmärrä tätä tilannetta. Mies aikoo vielä matkustaa kesällä. Viimekin kesänä hän matkusti ja minä sain maksaa lennot. Minulla itselläni ei ole varaa matkustaa. Minulle nousee aika usein kateellisia ajatuksia ajatellessani naisia, joiden miehet oikeasti haluavat satsata vaimoihinsa ja perheisiinsä.
en koe että on oikein tämä
katkeroitumassa?
12204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Usein toitottamani yksinkertainen ratkaisu.
Perheen kaikki tulot yhdelle tilille johon kummallakin on rajaton käyttöoikeus.
Ei tarvitse riidellä eikä laskea.
Vaahtoan 45:n vuoden kokemuksella.
Jos laittaisin yhdelle tilille rahat, niin minä ja lapset emme saisi enää mitään...rahat taatusti ajautuisivat miehen perheelle hänen kotimaahansa ja kavereille...Sellaista tyhmyyttä en kyllä tee...Entistä enemmän saisin vain tehdä töitä...ei ei ei...
Yksi vaihtoehto on, että puolisot maksavat menoja samassa suhteessa kuin tienaavat.
Meillä talous on aina toiminut niin, että menot ja tulot ovat yhteisiä, kun kerran yhdessä ollaan. Kerran tai kaksi kuussa katsotaan, mitä laskuja pitää hoitaa ja onko isompia hankintoja. Sitten varataan molemmille sama summa käyttörahaa, ja jos jotain jää, laitetaan säästötilille. Meillä on omat tilit ja yhteinen säästötili, mutta molemmilla on asioiden helpottamiseksi käyttöoikeudet toistensa tileihin.
Varsinainen kysymys tässä on, suostutko maksajaksi ja katkeroitumaan.
Vähemmän sitä tietysti katkeroituisi, jos tietäisi, että tulevaisuudessa tilanne olisi eri. Mutta mikään, ei mikään, takaa sitä, että vaikka mieheni saisi hyvänkin työpaikan, niin hän osallistuisi pennilläkään enemmän. Minä olen kuullut nämä samaiset argumentit ennenkin...koska laskut tulisivat minulle vaikka emme olisi naimisissa eikä mies asuisi kanssamme...niin ne laskut tietysti kuuluvat minulle. Ihan sama kuin jos pyydän viikkaamaan puhtaita pyykkejä, niin ei käy, koska minun pyykit eivät kuulu hänelle. Tai koska minä teen ruokaa ja näin sotken keittiön, niin tiskit eivät kuulu hänelle, koska se olen minä, joka teen tiskejä. Tämä logiikka pätee kaikkeen meidän perheessä.
Minun ex käyttäytyi hieman samoin...hän osti ruokia vain itselleen...ei maksanut asumisesta tai mistään koska sama selitys: joutuisin maksamaan ne laskut ilman häntäkin. En ollut hänen kanssaan naimisissa, joten hän sitten saattoi salaa hankkia asunnonkin (kävi sossulla sanomassa, että on asunnoton). Hän sisusti asunnon ja kun kaikki oli valmista, niin muutti sinne ja ilmoitti, että käy minua katsomassa kerran tai pari viikossa! No...nykyinen mieheni ei voi tehdä näin, koska olemme naimisissa...toisaalta hän on toistuvasti ilmoittanut, että ei aio olla naimisissa minun kanssani lopun ikää ja onpa sanonut, että ei viitsi tämän vuoksi edes satsata minuun...
Avain ratkaisuun on sinulla. Jos mies ei suostu edes keskustelemaan asiasta, sinun ei tarvitse suostua elämään sellaisen miehen kanssa. Avioliittoon kuuluu toimia yhdessä perheen parhaaksi. Miksi annat miehesi käyttää sinua hyväksi? Kuvitteletko, että hän muuttaisi käytöstään, jos sanoisit hänelle, että hän toimii väärin? Sillä ei ole väliä, mistä mies on kotoisin. Sillä on väliä, mitä sinä elämälläsi teet. Valittamalla et saa mitään.
Miten niin sinä sait maksaa lennot? Itsehän sinä rahoistasi päätät, niin kuin miehesikin. Mitä siis valitat?
Sen siitä saa, kun sekoaa etelän miehiin, jotka tulevat tänne vain onnea onkimaan... Älä maksa hänelle mitään. Pärjää sinä omillasi, hänen on pärjättävä omillaan. Jos se on tuollaista, ota ero. Ei se miksikään tuosta muutu.
Suosittelen ostamaan pelkän menolipun kaiffarille ensi kerralla...
Miksi ihmeessä suostut maksamaan hänen lentonsa, puhelut tai tupakat yms. Olkoon ilman niitä, jos ei ole varaa maksaa tai etsikööt uuden elättäjän. Niin ihmeellistä miestä ei maailmassa ole, että suostuisin tuommoiseen hyväksikäyttöön ja alistamiseen. Sinullakin on valinnan mahdollisuus.
Rehellisesti sanottuna olet alistunut ja antanut alistaa itsesi tuohon tilanteeseen. Vain sinä voit päättää, kuinka kauan tilanne pysyy tuollaisena. Mikä selitys se on, että mies suuttuu, kun tarttuu arjen talousongelmaa käsittelemään?
Sun vaan täytyy olla päättäväinen ja määrätietoinen ja edetä tavoitteessa, jossa tilenne ei ole kertomasi kaltainen. Jos se vaatii eron, niin sitten otat eron ja sillä selvä. Toki sitä voi käännellä ja väännellä, mutta, mutta kun rakastan ja plaa plaata päälle. Tarkastelehan omia ajatuksia, ettet vain rakasta unelmaa, joka ei toteudu.
Aivan! Joillakin on ihme käsitys, että kun tarpeeksi rakastaa ja osoittaa toiselle hänen virheensä, toinen muuttuu. Harvoin näin käy. Jos käykin, se vaatii oivalluksen tältä ihmiseltä itseltään. Pitää itse määritellä omat rajansa ja kuinka sallii muiden kohtelevan. Ja vaikka toinen sanoisi rakastavansa (mikä voi pitää paikkansakin), se ei silti oikeuta kohtelemaan puolisoa miten tahansa. Ap, olet ehkä pettynyt siihen, ettei tämäkään suhde toimi, mutta elämä ei ole aina reilua. Mitään hyvitystä ei ole luvassa eikä mikään muutu, jos et itse ala muuttaa asioita. Elämäsi ei muutu kärsimällä ja kestämällä.
Mies on toisesta kulttuurista ja maasta, jossa ei ole Suomen sosiaaliturvaa. Siinä kulttuurissa mies on perheen pää ja naisen rahat ovat miehen rahoja, joiden käytöstä hän voi päättää. Siinä kulttuurissa lähetetään rahaa kotimaahan, jotta siellä olevat sukulaiset tulevat toimeen. Näin on toimittu satoja vuosia. Sinä toivot hänen mukautuvan pohjoismaalaiseen tasa-arvoiseen muottiin, jossa tulojen mukaan kannetaan yhdessä vastuuta perheestä. Niin ei taida tapahtua.
Jos omistat asunnon, josta maksat vastiketta, toivottavasti olet tehnyt avioehdon, että et menetä sitä mahdolllisessa avioerossa.
Ihmettelen samaa kuin muutkin kirjoittajat, että miksi suostut maksamaan miehen matkat, vaatteet ja tupakat. Jos hänelle jää 2/3 tuloistaan käytettäväksi pelkästään omiin menoihin, niin voit edellyttää että hän tekee ostoksensa niillä rahoilla.
Ihmettelen myös tilannetta edellisen miehesi kanssa. Eikö sinulla hälytyskellot soineet kun mies edellytti kaikkien asumiskustannusten maksamista, koska ne kuuluu muutenkin sinulle. Normaalitilanteessa , jos kumpikin käy töissä, tuollaiset kustannukset jaetaan tyyliin puolet vastikkeesta, sähkölaskusta..etc. Aikamoista hyväksikäyttöä.
Olet aikamoisessa pinteessä. Sinulla ei taida muuta vaihtoehtoa kuin joko hyväksyä tilanne ja samalla pitää kiinni lujasti rahoistasi tai erota. Miestä et voi muuttaa ellei hän halua sitä.