Se Oikea?!

Tuo mitä kuvasit on juuri se parisuhteen perusta, minkä itsekin olen kokenut. Tuolle perustukselle oma liittokin on rakentunut, ei tarvinnut pelätä hyppiikö toinen muissa vaan luottaa siihen että kun aika on kypsä, asiat etenevät kyllä. Siihen asti oli niin helppo puhua, olla tuttu. Hän on minulle se oikea vaimo - ehdottomasti. Ja tiedän että olen hänelle seoikea mies - ehdottomasti.

Ihmiset vain pilaavat mahdollisuutensa omilla toimillaan. Kun kokeillaan kaikki, sen oikeankin tullessa vastaan ei voi säästyä vertailulta. Ja ihmiset ihannoivat tuota elämää, joka näyttää itse asiassa aika säälittävältä. Ero on itsekäs päätös lasten kannalta, mutta onhan itsekkyys muutenkin muodissa.

Kriisit lujittavat liittoa, kunhan toisiin ollaan sitouduttu. Asia, jota ei enää ymmärretä.

Tuo "Se oikea"-termi on mielestäni hiukan väärä. Ei maailmassa ole "sitä oikeaa" jokaiselle, vaan joskus vain kohdalle sattuu ihminen, joka sopii kanssasi täydellisesti yhteen. Itse uskon, että noita ihmisiä on maailmassa enemmän kuin yksi. Onnekseni olen minulle sopivan naisen tavannut ja ainakin vielä mietin häntä vähän väliä...

Kyllä uskon tuohon väitteeseesi ja hyvin uskonkin. Olen nimittäin tavannut SenOikean. Tapasimme vain väärässä paikassa väärään aikaan ja olimme tuolloin väärän ikäisiäkin. Ikävöin häntä vieläkin suuresti. Tiedän nimittäin, että hän jos kuka oli minulle se, jonka kanssa voisin viettää yhdessä lopun elämääni. Tavallaan odotan häntä vieläkin, jos tapaisimme uudelleen ja voisimme aloittaa kaiken puhtaalta pohjalta. Olin niin nuori silloin ja höpsö tytön heitukka. Nykyisellä kokemuksellani saisin varmasti suhteestamme paljon enemmän irti ja suhde tyydyttäisi molemmat osapuolet. Olen kyllä ihan onnellinen nykyisenkin avomieheni kanssa, en vain epäröisi sekuntiakaan jos HÄN koputtaisi ovelleni ja pyytäisi minut mukaansa. En kuitenkaan saa nykyisestä suhteesta kaikkea tyydytystä irti ja tiedän, ettei hän vastaa sielultaan minua. Voisin kuitenkin harkita lasten tekemistä avopuolisoni kanssa. Siinä vaiheessa kuitenkin menettäisin vapauteni lähteä suhteesta...

En usko kohtaloon tai karmaan, mutta Sen Oikean voi kyllä löytää. Ei niitä ole vain yksi, se on vain se, joka niistä kohdalle sattuu. Sitten lupaan sitoutua juuri häneen ja keskityn suhteeseemme.

Lupaus ei ole välttämättä avioliitto. Rakastuin, rakastan ja haluan rakastaa. Pidän kiinni siitä. En etsi mitään aidan takaa, sillä tiedän, ettei se tarjoa minulle mitään uutta. Kaikki, mitä haluan, on voida ikuisesti luottaa rakkaaseeni ja teen parhaani sen eteen.

Ei kemia sitä tee, eikä suhde ole loputonta intohimoa. Se voi olla ihmeellinen tuuri, mutta se voi olla tietoinen vaalittu valinta.

Eräät iäkkäät lähisukulaiseni ovat minulle esimerkki.

Itse uskon ainakin tuohon "oikeaan"
ja itseasiassa minulla on jo se! :)

Joskus pienenä hän oli naapurin tyttö jonka kanssa leikin hiekkalaatikolla yms yms... Nykyään hän on tyttöystäväni ja enkä todellakaan voisi toivoa/kuvitella/saada parempaa! Hän on minulle "se oikea!"

ja toi kuvauksesi on hyvin osuva siitä oikeasta, tuolta minustakin tuntuu!