Eräs episodi elämässäni on päättynyt... Ja erittäin julmalla ja nöyryyttävällä tavalla!!!
Minulla oli "salasuhde" toista vuotta mieheen, jonka uskoin olevan kenties se oikea minulle. Hän on hauska, iloinen ja ystävällinen kaikille, mutta pohjimmiltaan tavallinen suomalainen jurrikka, joka ei osaa pahemmin tunteistaan jutella (perusduunari ja kieltämättä esim. taloudellisesti alempana minua).
Hänellä oli ero vireillä jo tavatessamme, mutta se tyssäsi omaan monimutkaisuuteensa, kun mies ei halunnut riidellä. Kuitenkaan liitto ei ole sujunut normaalisti ja ymmärsin, että nyt se ainakin vetelee viimeisiään.
Tämän ystävän perheessä sattui keväällä surullinen tapaus ja sekin sotki kuvioita aikansa, ja annoin heille aikaa toipua surustaan enkä halunnut ahdistella vaatimuksilla...
Tämän meidän seurustelumme aikana minä olen kypsynyt omassa liitossani siihen pisteeseen, että eron ottaminen oli ehkä enää vain viikkojen kysymys. Tämä ystävä on minua siihen kannustanut ja melkeinpä yllyttänyt - ja kertoi alkusyksystä, että oman eronsa pysäyttäminen johtui osittain siitä, että minäkään en nähtävästi ollut eroamassa omasta puolisostani. Eli aika suoraa tekstiä siihen, että kunhan minä teen oman ratkaisuni, niin hän tekee omansa - ja sen jälkeen voimme kokeilla tulisiko meistä yhdesä jotakin.... Tämä lupaus riitti minulle. Tapaamisemme olivat olosuhteista johtuen enimmäkseen hyvin pikaisia (rakastelua autossa) ja ne toteutettiin silloin kun ne miehen aikatauluun sopivat ilman monimutkaisia erityisjärjestelyjä, koska hänellä oli tiukka kontrolli kotona. Minun oli helpompi järjestellä omia kulkujani. Kaikkiaan tapaamisten tahti näytti vaan kiihtyvän loppuaan kohti. Jatkuvasti vain kuitenkin odotettiin aikaa parempaa. Minkään ei pitänyt olla "pielessä" meidän välillämme.
Nyt viikonloppuna miehellä oli työpaikan illanvietto naapurikaupungissa ja hän oikein kauniisti pyysi minua tulemaan myös sinne (kun olisi paljon mukavampaa tulla kotiin minun kyydissäni). Ja kun onnistuin lähtöni järjestämään, niin tokihan lähdin - kun kerrakin olisi tilaisuus viettää aikaa yhdessä pitempäänkin ja tanssiakin!
Alkuilta menikin ihan mukavasti, vaikka tunsinkin itseni hieman ulkopuoliseksi, kun en kuulunut varsinaiseen seurueeseen. Ja minulle oli yllätys, että porukkaan kuului myös naisia, kun olin käsittänyt sen olevan vain miesten saunailta! Huomasin että ystäväni joka yleensä ei juo juuri mitään, oli melkoisessa kunnossa - ja näytti olevan koko seurueen hauskuttaja!!!
Kuitenkin jopa tanssimme yhdessä, vaikka hänellä näytti olevan "velvollisuus" tanssittaa kaikki oman seurueen naiset kertaalleen. Mutta puolen yön jälkeen hän haki erästä naista - ja jäi tämän kanssa parketille miltei koko loppuillaksi!!! Jossain vaiheessa kysyin kuitenkin suoraan, onko hän edelleen lähdössä minun kyytiini ja vastaus oli että tottakai! No odottelin kiltisti...
Kaikenlaisten kuvioiden jälkeen olimme viimein valomerkissä ja olin jo lähdössä kohti eteistä odottelemaan, josko saan kyytiseuraa, kun tämä ystäväni tuli minun luokseni (nainen vanavedessään), ja ilmoitti vaan että lähtee tämän mukaan!!! Ei mitään selityksiä.
Vielä ulkona törmäsin mieheen ja odotin jotakin selitystä, kun ei muita kuulijoita ollut, mutta kuulin vain, että asia on vaan nyt näin!
Jouduin siis naurunalaiseksi kaikkien hänen seurueensa jäsenten silmien edessä - kun hän oli alkuillasta suureen ääneen kailottanut, että hänellä on sitten yksityiskyyti kotiin...
Ajoin sen jälkeen täydessä shokissa aamuyöllä melkein 100 km kotiin; ihme että kunnialla selvisin perille!!!
Olisin odottanut tuollaista käytöstä melkeinpä keneltä tahansa muulta, mutta en tältä ihmiseltä! Hän kun jokaiseen vaikeaankin tilanteeseen toteaa vaan rauhallisesti, että "kyllä tämä tästä"...
Eilen laitoin hänelle muutaman harkitun tekstiviestin ja kerroin tuntoni - halusin vain tietää miksi minua piti kaiken yhdessä kokemamme jälkeen kohdella kuin kynnysmattoa??? Yleensä en ole viestejäkään uskaltanut lähettää, koska miehen puoliso on välillä tutkinut puhelinta miltei sairaalloisen tarkasti. Mutta nythän silläkään ei ole enää merkitystä.
Ainut mitä sain vastaukseksi oli, että "Asia on kai käynyt selväksi että olen löytänyt uuden rakkaan. Älä soita tai ota muuten yhteyttä."
Aika tylyä tekstiä, vai???
Eli Onnenetsijä ei taaskaan löytänyt onneaan...
Sitä minä vaan tässä ihmettelen, että mitä oikeastaan tapahtui? Miksi ihminen, joka on tiettävästi ainakin jossain vaiheessa ollut minuun rakastunut, tekee noin julman ja nöyryyttävän tempun??? Eikö hän kyennyt tekemään eroa ihmismäisesti ja siististi? Jos hän oli kyllästynyt ikuiseen vatvomiseen, niin olisi kai sen voinut asiallisesti kertoakin?
Miehet, kertokaa omia kommenttejanne - ovatko kaikki "mukavat" miehet sikoja???
Kiitos, jos jaksoit lukea tänne saakka!!! Vaikka pahin shokki onkin jo ohi, niin kirjoittaminen helpottaa...
Minulla oli "salasuhde" toista vuotta mieheen, jonka uskoin olevan kenties se oikea minulle. Hän on hauska, iloinen ja ystävällinen kaikille, mutta pohjimmiltaan tavallinen suomalainen jurrikka, joka ei osaa pahemmin tunteistaan jutella (perusduunari ja kieltämättä esim. taloudellisesti alempana minua).
Hänellä oli ero vireillä jo tavatessamme, mutta se tyssäsi omaan monimutkaisuuteensa, kun mies ei halunnut riidellä. Kuitenkaan liitto ei ole sujunut normaalisti ja ymmärsin, että nyt se ainakin vetelee viimeisiään.
Tämän ystävän perheessä sattui keväällä surullinen tapaus ja sekin sotki kuvioita aikansa, ja annoin heille aikaa toipua surustaan enkä halunnut ahdistella vaatimuksilla...
Tämän meidän seurustelumme aikana minä olen kypsynyt omassa liitossani siihen pisteeseen, että eron ottaminen oli ehkä enää vain viikkojen kysymys. Tämä ystävä on minua siihen kannustanut ja melkeinpä yllyttänyt - ja kertoi alkusyksystä, että oman eronsa pysäyttäminen johtui osittain siitä, että minäkään en nähtävästi ollut eroamassa omasta puolisostani. Eli aika suoraa tekstiä siihen, että kunhan minä teen oman ratkaisuni, niin hän tekee omansa - ja sen jälkeen voimme kokeilla tulisiko meistä yhdesä jotakin.... Tämä lupaus riitti minulle. Tapaamisemme olivat olosuhteista johtuen enimmäkseen hyvin pikaisia (rakastelua autossa) ja ne toteutettiin silloin kun ne miehen aikatauluun sopivat ilman monimutkaisia erityisjärjestelyjä, koska hänellä oli tiukka kontrolli kotona. Minun oli helpompi järjestellä omia kulkujani. Kaikkiaan tapaamisten tahti näytti vaan kiihtyvän loppuaan kohti. Jatkuvasti vain kuitenkin odotettiin aikaa parempaa. Minkään ei pitänyt olla "pielessä" meidän välillämme.
Nyt viikonloppuna miehellä oli työpaikan illanvietto naapurikaupungissa ja hän oikein kauniisti pyysi minua tulemaan myös sinne (kun olisi paljon mukavampaa tulla kotiin minun kyydissäni). Ja kun onnistuin lähtöni järjestämään, niin tokihan lähdin - kun kerrakin olisi tilaisuus viettää aikaa yhdessä pitempäänkin ja tanssiakin!
Alkuilta menikin ihan mukavasti, vaikka tunsinkin itseni hieman ulkopuoliseksi, kun en kuulunut varsinaiseen seurueeseen. Ja minulle oli yllätys, että porukkaan kuului myös naisia, kun olin käsittänyt sen olevan vain miesten saunailta! Huomasin että ystäväni joka yleensä ei juo juuri mitään, oli melkoisessa kunnossa - ja näytti olevan koko seurueen hauskuttaja!!!
Kuitenkin jopa tanssimme yhdessä, vaikka hänellä näytti olevan "velvollisuus" tanssittaa kaikki oman seurueen naiset kertaalleen. Mutta puolen yön jälkeen hän haki erästä naista - ja jäi tämän kanssa parketille miltei koko loppuillaksi!!! Jossain vaiheessa kysyin kuitenkin suoraan, onko hän edelleen lähdössä minun kyytiini ja vastaus oli että tottakai! No odottelin kiltisti...
Kaikenlaisten kuvioiden jälkeen olimme viimein valomerkissä ja olin jo lähdössä kohti eteistä odottelemaan, josko saan kyytiseuraa, kun tämä ystäväni tuli minun luokseni (nainen vanavedessään), ja ilmoitti vaan että lähtee tämän mukaan!!! Ei mitään selityksiä.
Vielä ulkona törmäsin mieheen ja odotin jotakin selitystä, kun ei muita kuulijoita ollut, mutta kuulin vain, että asia on vaan nyt näin!
Jouduin siis naurunalaiseksi kaikkien hänen seurueensa jäsenten silmien edessä - kun hän oli alkuillasta suureen ääneen kailottanut, että hänellä on sitten yksityiskyyti kotiin...
Ajoin sen jälkeen täydessä shokissa aamuyöllä melkein 100 km kotiin; ihme että kunnialla selvisin perille!!!
Olisin odottanut tuollaista käytöstä melkeinpä keneltä tahansa muulta, mutta en tältä ihmiseltä! Hän kun jokaiseen vaikeaankin tilanteeseen toteaa vaan rauhallisesti, että "kyllä tämä tästä"...
Eilen laitoin hänelle muutaman harkitun tekstiviestin ja kerroin tuntoni - halusin vain tietää miksi minua piti kaiken yhdessä kokemamme jälkeen kohdella kuin kynnysmattoa??? Yleensä en ole viestejäkään uskaltanut lähettää, koska miehen puoliso on välillä tutkinut puhelinta miltei sairaalloisen tarkasti. Mutta nythän silläkään ei ole enää merkitystä.
Ainut mitä sain vastaukseksi oli, että "Asia on kai käynyt selväksi että olen löytänyt uuden rakkaan. Älä soita tai ota muuten yhteyttä."
Aika tylyä tekstiä, vai???
Eli Onnenetsijä ei taaskaan löytänyt onneaan...
Sitä minä vaan tässä ihmettelen, että mitä oikeastaan tapahtui? Miksi ihminen, joka on tiettävästi ainakin jossain vaiheessa ollut minuun rakastunut, tekee noin julman ja nöyryyttävän tempun??? Eikö hän kyennyt tekemään eroa ihmismäisesti ja siististi? Jos hän oli kyllästynyt ikuiseen vatvomiseen, niin olisi kai sen voinut asiallisesti kertoakin?
Miehet, kertokaa omia kommenttejanne - ovatko kaikki "mukavat" miehet sikoja???
Kiitos, jos jaksoit lukea tänne saakka!!! Vaikka pahin shokki onkin jo ohi, niin kirjoittaminen helpottaa...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Sinua ja sinun herkkäuskoisuuttasi käytettiin hyväksi. Elämä on semmoista peliä missä "puusilmät" eivät pärjää, niin se vain on.
Huh huh.. aika epeliin olet sekaantunut. Mutta viestiä lukiessa paistaa kyllä selvästi läpi ne varoitusmerkit, joita sinun olisi pitänyt tunnistaa. Tyhjät lupaukset yhteisestä tulevaisuudesta, pitkitetty eroprosessi ja pikaiset tapaamiset panon merkeissä. Olit hänelle hauska vakiviihdyke ja sillä selvä. Nyt hän jatkaa kusettamistaan tämän uuden "vaimo"ehdokkaan kanssa. Tuskin hänellä on aikomustakaan jättää vaimoaan ja mistä oikeasti tiedät mitä siellä kotona tapahtuu. Luultavasti tiedät vain miehen kertoman väritetyn version.
Olet elänyt haaveissa ja nyt pitemmällä yhteisellä matkalla huomasit totuuden. Erittäin ikävälla tavalla, mutta avasipa silmäsi kertarytinällä. Olet hukassa ja sinulla on paljon kysymyksiä, koet että sinua on petetty. Nyt on aika miettiä miten päädyit tähän tilanteeseen ja miten tästä eteenpäin. Muista ettei vika ole yksistään sinussa. Olet törmännyt ihmiseen joka ei kykene hallitsemaan elämäänsä. Se miksi ei sanonut sinulle suoraan, niin eihän hän saanut edes erottua vaimostaan, niin miten hän sinun kanssa kykenisi käymään eroprosessin läpi inhimillisellä tavalla? Hän ei halua riidellä vaimonsa kanssa, kuten itsekin sanoit, joten ei myöskään sinun kanssa. Ikävä keskustelu=riitelyä hänen mielestään. Tämä tyyppi haluaa vain elää ja mennä etiäpäin taakseen katsomatta ja satuttaa mennessään monia ihmisiä. Äläkä suotta käy jossittelemaan, että jos oisit eronnut miehestäsi aikaisemmin.. tai jos sitä tätä. Tehty mikä tehty.
Pää pystyyn ja ota opiksi. Nyt varmasti osaat erottaa "mukavat miehet" ja oikeasti mukavat miehet toisistaan? Ps. Oikeasti mukavia miehiä on olemassa, joten älä turhaan ryhdy katkeraksi ja luule kaikkia miehiä sioiksi.
Kiitos kannustuksesta!
Toki olen tässä itsekin miettinyt ja "nähnyt" yhtä sun toista menneessä ajanjaksossa. Mutta silti en täysin pysty "nielemään" kaikkea mitä sinä arvelet...
Sen verran tarkennusta, että tiedän melkoisen tarkkaan heidän elämänsä, koska tunnen myös tämän vaimon kaukaisilta ajoilta (joskaan hän ei ainakaan näytä tunnistavan minua), ja olemme aika usein olleet samaaan aikaan esim. tanssipaikoilla ja olen hyvin läheltä päässyt seuraamaan heidän tekemisiään.
Tietenkään en voi tietää täysin, mitä heillä kotona tapahtuu, mutta niin aukottomasti kaikki kertomukset on sattuneet siihen mitä itse olen nähnyt ja muita kautta saanut tietää, että ei ole ollut mitään syytä epäillä totuudenmukaisuutta.
Kiitos, toi sopi meikäläisenkin juuri päättyneeseen juttuun! Tosin itse olin vapaa ja niin tämä nainenkin "väitti". Exä vei siltä kuitenkin voiton ja nuo "merkit" oli kyllä huomattavissa aiemminkin ja mitään selityksiä en ole saanut mihinkään, mutta en tosin niitä valehteluja kaipaakaan...parempi kuin jää sellainen kuva naisesta kuin on nyt, niin ei ota niin paljon päähän.
Täältä sitä tullaan, hyväntahtoinen keppi sojossa kohti ampiaispesää...Vedän universumista ihan opposiitin hypoteesin:
Mitäs jos mies on pitäny sua kivana leikkikaluna joka tulee aina panemaan kun miestä kiinnostaa. Se huomas et sä meet kieli vyön alla sen perässä ja oot valmis eroomaan kert mies ehdotti, et "jos sä eroot ensin niin mä eroon sit". Susta saa helpon vaikutelman (mutta vain kirjoitusten perusteella, totuuttahan en tiedä)
Musta semmoset ihmiset jotka alkaa salatapailee toisia vielä vanhan suhteen ollessa toiminnassa ei oo kauheen luotettavii ihmisii, esim. toi mies: jos se kerran suakin tapaili muijansa aikana, miksei se siis tapailis muita sunkin aikana? Aika naiivia uskoo et joku petturi parantais tapansa Juuri Mun Takii. Ja päinvastoin: ehkä se mies näki sun luotettavuuden et kert sä painat vierasta nytkin, miks suhun tarvitsis luottaa?
Noi kuviot et suhteen aikana ihastutaan toiseen tyyppiin kertoo kai vaan luonteen heikkoudesta. Ruoho on aina vihreempää aidan toisella puolella ja jos parisuhteen ongelmat on kevyempiä kuin alkoholismi, huumeet, pettäminen, mustasukkaisuus, väkivaltaisuus yms. niin ne on yleensä korjattavissa, ja sillo pitäis muistaa et ei se mies vaihtamalla parane. Aikuisten pitäis tosin osaa jo erottaa et millon se niitty on oikeesti vihreetä ja millon sitä vaan yrittää alitajuisesti uskotella itelleen et kyl se on joo vihreempää.
Sua on onnenetsijä nyt viety ku pässiä narussa, mutta eihän se elämä tähän kaadu: nyt ollaan taas yhtä kolhua viisaampia: kun olet liitossa, et heilastele muita, kun heilastelet, älä koske liitossa oleviin ja pidä silmät auki, älä luota sokeasti. Noi mun läpinät ei oo tarkotettu sulle mitenkään henkilökohtaiseksi herneeksi, vaan tarkoitus antaa kaikille aihetta pohtimiseen! Hyvää jatkoa sulle kun otat uutta suuntaa elämässäs!
ps. mukavalle kierolle miehelle on synonyymikin: "pelimies" ;)
Hmmm. Olit siis itse varattu (naimisissa?) mutta nuohosit autossa toisen miehen kanssa? Tässä et nähnyt mitään kummaa? Sanoisin että niin makaa kuin petaa, en pysty kummoista empatiaa tuntemaan.
Mikähän siinä on että näitä salasuhteita jaksetaan perustella mitä erilaisemmilla tavoilla, mutta ei pystytä tekemään rehellisiä, avoimia ratkaisuja. Jos suhde ei toimi, sitten erotaan. Sen jälkeenhän ei sitten tarvitse kenellekään selitellä mitään.
helppoa olisi elämä jos ei tarvitsisi surra entistä jatkas vaan eteenpäin kun mitään ei olisi tapahtunut.Onnistuukohan miehiltä paremmin tallanen-joskus tuntuu siltä.
"Miehet, kertokaa omia kommenttejanne - ovatko kaikki "mukavat" miehet sikoja???"
Niin, tuo asia mielestäni riippuvainen siitä, että onko hän empaattinen tai vastaava. Jos mies ajattelee vain alapäällään, niin mitkään naiset ei riitä hänelle. Toisin sanoen jos kotona ei saa tarpeeksi, niin sitten mennään vieraisiin. Mutta ei kaikki miehet suinkaan elä pelkällä alapäällä, mutta suurin osa kylläkin.
Kyllä kunnon miehiäkin on. Mutta ne ei kelpaa suurimmalle osalle naisista! Tämä on totuus. Naiset hakevat erityisesti erovaiheessa sitä jotain "renttua" ja naisten naurattajaa. Eikös vaan? Mukava ei kerro vielä mitään, jos mies on halukas pettämään. Joten yksi keino varmistaa asia on kysellä mieheltä, että onko hän pettänyt nykyisessä tai menneissä suhteissa. Jos on, niin näkemiin vaan muru...Mies ei muutu. Vertaa taparikolliset.
Joo, myönnetään että olen ollut ehkä sinisilmäinen ja tyhmä, mutta asioita ei ole niin helppo noinkaan pitkään viestiin yksiselitteisesti kirjoittaa...
Sen verran kaverista, että kun aikanaan tavattiin, ei todellakaan rynnätty suoraan sänkyyn (taikka autoon), vaan ehdittiin tutustua useita viikkoja sitä ennen. Ja siinä keskustellessamme kävi ilmi että mies ei ollut pettänyt vaimoaan aikaisemmin - mutta vaimo oli kylläkin! Monesta muustakin keskustelusta kävi ilmi, että kaveri oli hyvin tavallinen perusmies, joka ei ollut mikään naistenmies maineeltaan.
Niihin kaikkiin tarinoihin (jotka kuulin moneen kertaan joko itselleni tai yhteisille ystäville kerrottuina aina samanlaisina) vedoten tuo viime viikonlopun toiminta oli täysin ristiriidassa siihen käsitykseen mikä minulla (sekä hyvällä ystävällämme) on miehestä!
Ja vielä itsestäni ja omasta liitostani sen verran, että avioliittoni on mennyt huonosti jo vuosikausia. Mieheni tunnustaa ettei kykene minua tyydyttämään, ja on antanut minulle luvan käydä "vieraissa", jotta en jättäisi häntä!!! Tosin tästä nyt loppuneesta suhteesta en ole hänelle kertonut.
Mutta kun se ei ole ainut asia liitossa, mikä on alkanut tökkiä ja siksi (jo lastenkin painostuksesta) olen pikkuhiljaa kypsynyt eroajatukseen, mutta se on sen verran iso asia, etten ole halunnut turhaan kiirehtiä.
Mieti nyt vähän, montako tuntia "keskustelitte" tämän muutaman viikon aikana ennen sänkyyn menoa. Olikohan vain kosiomenoja ja jännitystä, ei ne ystävätkään kerro kaikkia, kun sinä hehkutat rakkauttasi, riita ja loukkaantuminen siitä seuraa. Harva ihminen kertoo, että on aikaisemminkin pettänyt, kerroitko sinä. Siinä rupeaa hälytyskellot soimaan, on parempi sanoa, että olet ensimmäinen. Astuit miinaan, tosielämä ei ole sitä, mistä haaveilee. Unohda koko mies.
Oma avioliitto on itsesi päätettävissä, mutta uskallatko lähteä yksin elämään, ilman jotakuta retaletta, joka lupaa ja lupaa.
Ikävä juttu, mutta kun tuolla alussa kyselit, eikö mies kyennyt tekemään eroa ihmismäisesti ja siististi, niin etpä siihen itsekään kyennyt. Siis et kyennyt eroamaan omasta miehestäsi. Tosin jos sinulla on lupa käydä vieraissa, miksipä sitten eroaisitkaan.
Kommentoisin myös sitä, kun tuo pelimies kertoi, ettei ollut koskaan aikaisemmin pettänyt. Hohhoijaa, niin varmaan. Vanha virsi. Tuollaiset miehet puhuvat kuule paskaa, minkä ehtivät. Et varmasti ollut ensimmäinen etkä viimeinen nainen, jonka kanssa mies pettää vaimoaan. Unohda kertakaikkisesti koko tyyppi ja järjestä oma elämäsi.
toista naista salarakkaana..??
Ei sen kummempaa.. ei heru sympatioita tippaakaan. Ootte molemmat samanlaisia tavallisen taatelintallaaja pettureita mitä on suomenniemi pullollaan!
Mutta sinähän olet kiero petturi? Kuinka sulla on pokkaa vielä alkaa syyttämään miehiä jostain jos itse olet epäluotettava paska?
Tuosta tekstistäsi taas huomattiin kuinka itsekeskeisiä ja itsekkäitä naiset voivat olla.
Kaikista moitteista ja paheksunnasta huolimatta laitan muutaman rivin taustatietoa itsestäni.
Uskon että lukijat ovat saaneet minusta aivan vääränlaisen mielikuvan?
Olen jo li 40-vuotias ja hyvin epävarma itsestäni. Tiedän vikani (lievää ylipainoa, pihtikintut yms.) ja itsetuntoni on miltei olematon!!! Seksiasioissa olen melkoisen tietämätön, vaikka olenkin elänyt vakituisessa parisuhteessa jo 18 vuotta... Vasta nyt aikuisena olen oppinut tajuamaan, mitä kahden aikuisen ihmisen välinen seksielämä voisi olla!
Jos törmään "oikeaan" naistenmieheen, niin sellaisen seurassa tunnen itseni täysin osaamattomaksi, enkä halua olla missään tekemisissä sellaisten kanssa.
Siksi kai tuo viimeisin "ystäväni", jonka ei ainakaan pitänyt olla minkään tason naissankari, sai minut tuntemaan itseni tasavertaiseksi kanssaan!
Kun hän oli tosiasiassa ja kylmästi ajatellen (näin jälkikäteen) täysin eri luokasta kuin itse (siis alapuolelta) - vaikka minäkin olen täysin tavallinen konttorirotta!
Hän on keski-ikäinen rividuunari, joka elää kädestä suuhun, eikä pahemmin peiliin vilkaise kun ulos lähtee. Tulihan hän minunkin luokseni usein suoraan likaisesta työstä, peseytymättä...
Mutta silti, kun ihmisestä tykkää, niin eihän noihin ulkoisiin seikkoihin niin kiinnitä huomiota!
Hän sai minun itsetuntoni kohoamaan ja seksiasioissakin uskalsin kokeilla asioita, mitä en koskaan aikaisemmin. Eihän hänkään ollut kai mikään unelmarakastaja, mutta ajattelinkin, että yhdessä voisimme ajan kanssa opetella kaikenlaista silläkin saralla...
Siksikin ihmettelin tuota viikonlopun episodia, kun se uusi valloitus oli oikean maailmannaisen oloinen. Hän oli koko porukan tyylikkäin tiukkajakkuisessa housupuvussa ja korkeissa piikkikoroissa - mutta silti viileän vaalea ja hillitty.... Mutta mies oli seureen ääripää toisesta laidasta - ylipainoinen ja pukeutunut mainos T-paitaan ja ruudulliseen flanellipaitaan , ja oli paljosta tanssimisesta likomärkä hiestä.
Mitä se tyylikäs nainen näki ja haki siitä miehestä - varsinkin kun taatusti tajusi mikä oli kuvio minun osaltani? Oliko se vain kiusantekoa minua kohtaan???
... että sivusuhde sinuun haluttiin katkaista. Teko oli, täytyy myöntää, tökerö, mutta jos et vähemmästä ymmärtänyt. Tuskin se blondi kauan viihtyy ylipainoisen hieltä haisevan x-rakastajasi seurassa, mutta auttoi ilmeisesti kaveria pulassa.
Jos sulla kerta on huono itsetunto ja olet epävarma ja ylipainoinen niin sehän oikeuttaa sinut pettämään miestäsi?
Luitko kaikki osat ketjusta?
Ihan kuin sinulta olisi jäänyt huomioimatta tämä pieni osa aikaisemmasta kirjoituksestani:
Ja vielä itsestäni ja omasta liitostani sen verran, että avioliittoni on mennyt huonosti jo vuosikausia. Mieheni tunnustaa ettei kykene minua tyydyttämään, ja on antanut minulle luvan käydä "vieraissa", jotta en jättäisi häntä!!!
Mieheni ajoittain jopa yllyttää minua sanoen esim., että minun pitäisi käydä välillä "tuulettamassa pöksyjä"...
Kotona meillä ei ole seksi toiminut enää vuosikausiin (kunnolla ei koskaan) - nyt ei oikeastaan ole ollut oikeaa toimintaa heinäkuun alun jälkeen! Jos joskus jotain on yritettykin, niin ne on päättyneet siihen, kun mies toteaa ettei viitsi sotkea paikkoja (ilmeisesti hoitaa homman itse vessassa)!!! Sellaiseenko pitäisi tyytyä - nainen muka parhaassa iässä?????
Teillä on todella asiat pielessä, miehesi on joko sairas, homo tai sillä on toinen ja sinä olet saanut luvan tyydyttää itsesi muualla, mutta oletko saanut myös luvan ruveta perustamaan uutta suhdetta. Mitä tulee pelimiehen huomaamiseen, niin kyllä sanonta, hiljaisissa vesissä ne kalat kutee, pätee. Tälle uudelle jakkupukuiselle on puhunut aivan samat asiat kuin sinulle ja niinhän naista viedään. Olisikohan nyt parasta, että eroaisit, tyydyttäisit itse itsesi ja kasvaisit ihmisenä.
Ilmeisesti olen edelleen jonkinlaisessa shokissa, koska haluaen kirjoittaa vielä vähän lisää näitä ajatuksiani, mitä tämä tapaus on minussa herättänyt...
Sitä olen ihmetellyt, että olen harvinaisen tyyni ja ajattelen johdonmukaisesti - en pahemmin ole edes itkenyt, vaikka niin voisi olettaa.
Toinen mitä ihmettelen itsessäni, on nyt selvästi noussut kostonhalu!!!
Onhan minut toki jätetty monesti ennenkin - ja jokainen ero on ollut kipeä aikansa, mutta silti olen kaikkien entisten miesystävieni kanssa todella hyvissä väleissä! Mutta nyt tässä tapauksessa on todella suuri kiusaus lähettää jokin viesti esim. tämän miehen vaimolle... Se olisi nykytekniikan aikaan tosi helppoa ja voisin pysyä tuntemattomana.
Mutta kun se on täysin ristiriidassa minun normaalin toimintatyylini kanssa!!!
Yleensä minä olen se marttyyri, joka tyytyy hiljaa osaansa ja piiloutuu yksin nuolemaan haavojaan...
Johtuuko tämä kapinamieli ja kostonhalu nyt vaan yksinkertaisesti siitä tavasta, miten mies minua kohteli - kun en pysty tapahtunutta mitenkään aikaisempien tietämieni tosiasioiden valossa käsittämään???
sinuna laittaisin viestin ja paljastaisin miehen tämän vaimolle,jos jollain niin hänellä on ainakin oikeus tietää mitä mies touhuaa! tee se vaikka ihan velvollisuuden nimissä =)
Moi,
Olisit kirjoittanut lyhyemmän ja ytimekkäämmän jutun, niin olisit saanut mielipiteeni asiasta. Nyt väsyin romaanisi perusteellisesti.
No ihan lyhyesti...
Pitkäaikainen (ja luulin että vakavasti otettava) salaystävä pyysi minut iltaseuraksi ja kuskiksi toiselle paikkakunnalle, mutta loppuillasta päättikin palata kotiin toisen naisen kanssa. Näin tehdessään nöyryytti minua julmasti ja teki naurunalaiseksi tovereidensa edessä!!!
Ainut selitys oli tapahtuneelle, että asia on vaan nyt näin! Myöhemmin tuli vain töykeä tekstiviesti, että älä ota yhteyttä, minulla on uusi rakas.
Onko riittävän lyhyt???