3v sitten erosin väkivaltasesta puolososta ja vasta nyt voi tavata häntä ns.ystävänä.Teenkö oikein kun muut varottelee että älä mene sen kyytiin mutta minua ei kyllä enää pelota yhtään.Hän käyttäytyy ihan ystävällisesti ja koska hänellä on uusi nainen-ei ole tarvettakaan minua enää häiritä.Joskus huomaan ex-miehen ilmeessä sitä samaa väheksymistä mitä oli aiemmassa elämässä.Olisko parasta sittenkin vaan pysyä kokonaan erossa,siis ei ede ystävänä.Haluan näyttää myös aikuisille lapsille että emme vihaa enää toisiamme,enkä itese vihaa enää.Mutta voinko luottaa nyt ex-mieheen,on tullut mieleen.Hän ei itse mitenkään minua häiritse enää vaikka eron aikana oli vaikeaa.
onko muilla
ollut samaa
5619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En tutustuisi sinuna liian läheisesti... On kokemusta näistä yrityksistä pyrkiä lähestymään, milloin milläkin varjolla. Aina on tullut lunta tupaan jatkossa, ainakin meillä. Ei nyt enää väkivaltana, mutta erilaisina muina yrityksinä haitata elämääni.
Tällaisissa vallankäyttöön ja alistamiseen perustuvissa ihmissuhteissa ei oikeastaan ole tilaa normaalille kanssakäymiselle. Se, joka on tottunut pompottamaan tulee ennemmin tai myöhemmin yrittämään samaa uudelleen - ja jos ei suostu tottelemaan, on siirtynyt "vihollisleiriin". Siinä tilanteessa on sitä parempi, mitä vähemmän henkilökohtaisia asioita on tiedossa.
Jos haluat, kuuntele häntä, mutta, "Kaikkea mitä olet sanonut voidaan käyttää aseena sinua vastaan" on ihan hyvä periaate omalle uskoutumisellesi.
ihan kun vaistosin päivällä kun kirjotin tänne ex soitti vähän aikaa sitten ja puhu siihen tyyliin että eikö minua harmita kun näin hyvän miehen olen menettänyt?Ja sano että tulis käymään mutta en ole pyytänyt.jotenkin haluaa vielä kontrolloida minua ja nytkin sano että ei ole naista tällä hetkellä,vaikka muualta olen kuullut että sama nainen on ollut koko ajan eron jälkeen.Jotenkin haluaa että minua harmittas kun erosin siitä.
Luultavasti kirvelee vielä että selvisit ilman häntä. Niin, pönkittäishän se varmaan itsetuntoa, jos vielä saisikin sinutkin mukaan. Mutta todennäköisesti joutuisit kyllä eron maksamaan, muodossa tai toisessa. On ne niin pitkämuistisia...
Itse alan pikkuhiljaa olla voiton päällä, ei enää tarvitse edes kuunnella. Mutta kauan se otti, ennenkuin osasin sanoa, että "kuule kun en nyt viitsi kuunnella, on muutakin tekemistä" ja osasin oikeasti laittaa luurin alas. Käytettävissä oleminen oli pitkään verissä, vaikka muuten olin jo irti kaikeasta muusta roskasta. Mutta sitäkin mahtavampi oli sitten olo kun huomasin, että ihan oikeast ei tarvitsekaan kuunnella. Eikä mitään kamalaa tapahdukaan, vaikka lopetan murehtimisen.
sehän tässä on että meinaa pelätä vieläkin jos ei ole ystävällinen ex-lle,en jatkossa enää mielistele vaikka hän yrittää udella minun asioita.Tuntuu että vielä luulee minun palaavan jos hänellä meneekin huonosti uuden kanssa.Paras sanoa jatkossa että nyt on kiire jonnwkkin,koska jos laitan luurin kiinni,jotenkin pelkään että ..niin mitä..minä vielä pelkään!Onhan mulla oikeus elää rauhassa omaa elämää!
Oletko unohtanut että tämä tyyppi veteli sua turpiin useasti - pysy hyvä ystävä kaukana siitä. Hän on arvaamaton ja sairas, usko jo!!
Älä missään tapauksessa mene sen kyytiin, pysy kaukana siitä hyypiöstä!