Olen 37 vuotias nainen. Olen ollut nykyisen mieheni kanssa 8 vuotta. Mieheni lapset ovat jo isoja.. opiskelevat muualla. Tulen hyvin toimeen heidän kanssaan. Olen rakastava ja lämmin ihminen. Hoidan toisinaan sisarusten lapsia, joista pidän erittäin paljon. Tulen hyvin toimeen lasten kanssa, osaa laittaa rajoja ja ymmärrän eri ikäkausien kehitysvaiheita.
"Ongelmana" on se, että minulla ei ole koskaan tullut halua omiin lapsiin. Raskaus, synnytys ja kaikki lapseen liittyvä vastuu, sitovuus ja eri kehitysvaiheet... mikään näistä ei houkuttele minua ja sytytä minussa "vauvakuumetta". Tiedän, että alan jo alla vanhakin ja lapsen saaminen tässä iässä ei ole edes varmaa.. mutta, mutta.. en vain halua lapsia! Onko minussa jotain pahasti vialla? On rasittavaa selitellä lähipiirille kerta toisensa jälkeen, että en tunne halua omaan lapseen. Tunnen olevani omituinen ja erilainen. Kuulen kommentteja, "en tiedä ketään muuta, joka ei halua omaa lasta", "onpas omituista, ettet halua lapsia".. kuunnellessani näitä tunnen, että en ole normaali ihminen.
Miten ihminen voi ryhtyä tekemään lasta sen pelossa, että joskus sitten katuu, jos sitä ei nyt tee? Lapseton, oletko sinä katunut, ettet aikoinaan tehnyt lasta? Tai jos teit lapsen, kaduitko sitä?
Joskus mietin, että olenko väärän kumppanin kanssa.. koska tiedän, että jotkut eivät halua lasta nykyisen kumppanin kanssa, mutta kohdattuaan jonkun toisen, tämä tarve herää. Nykyinen kumppanini on tosi hyvä tyyppi, mutta joskus mietin, että voisinko rakastaa jotakuta toista enemmän..
"Ongelmana" on se, että minulla ei ole koskaan tullut halua omiin lapsiin. Raskaus, synnytys ja kaikki lapseen liittyvä vastuu, sitovuus ja eri kehitysvaiheet... mikään näistä ei houkuttele minua ja sytytä minussa "vauvakuumetta". Tiedän, että alan jo alla vanhakin ja lapsen saaminen tässä iässä ei ole edes varmaa.. mutta, mutta.. en vain halua lapsia! Onko minussa jotain pahasti vialla? On rasittavaa selitellä lähipiirille kerta toisensa jälkeen, että en tunne halua omaan lapseen. Tunnen olevani omituinen ja erilainen. Kuulen kommentteja, "en tiedä ketään muuta, joka ei halua omaa lasta", "onpas omituista, ettet halua lapsia".. kuunnellessani näitä tunnen, että en ole normaali ihminen.
Miten ihminen voi ryhtyä tekemään lasta sen pelossa, että joskus sitten katuu, jos sitä ei nyt tee? Lapseton, oletko sinä katunut, ettet aikoinaan tehnyt lasta? Tai jos teit lapsen, kaduitko sitä?
Joskus mietin, että olenko väärän kumppanin kanssa.. koska tiedän, että jotkut eivät halua lasta nykyisen kumppanin kanssa, mutta kohdattuaan jonkun toisen, tämä tarve herää. Nykyinen kumppanini on tosi hyvä tyyppi, mutta joskus mietin, että voisinko rakastaa jotakuta toista enemmän..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei ole mitenkään omituista, että et halua lasta.
Jos me olisimme jotenkin samasta muotista, niin aika yksitoikkoisia perhekuntia täällä olisi. Kaikki naiset ja miehet menisivät naimisiin ja saisivat 2-3 lasta. Kaikki asuisivat samanlaisessa talossa ja kaikilla olisi samanlainen työpaikka. Tai miten se samanlaisuus nyt menikään.
Kaikki eivät halua lapsia. Toiset haluavat yhden. Toiset kaksi, jotkut viisi. Toiset eivät halua heterosuhteeseen, vaan heitä viehättää samaa sukupuolta oleva kumppani.
Maailma tarvitsee myös hyviä tätejä. Eikö siinä ole kylliksi?
On ihan normaalia, että ihmiset ovat erilaisia ja kaikki eivät esim. halua lapsia. Olen kuullut läheisteni puhuvan vauvakuumeesta ja yritän parhaani mukaan ymmärtää sitä, mutta itselläni ei ole koskaan moista ollut. Pelkästä velvollisuudentunnosta en ole halunnut lähteä lisääntymään.
Googlaa vapaaehtoinen lapsettomuus. Meitä on paljon muitakin :)
Olet viallinen, syntyvyys on alle kaksi per kaksi henkeä ja kansa tarvii veronmaksajia. Naisen tehtävä on synnyttää
Suomen ongelma ei ole veronmaksajien lukumäärä, vaan hyvien veronmaksajien lukumäärä.
Suurin osa suomalaisista saa yhteiskunnalta enemmän takaisin kuin maksaa veroja. Valitettavasti juuri tämä loiseläjien poppoo lisääntyy eniten. Juuri ne kouluttamattomat, tyhmät, sosiaalituilla eläjät, loissyöpöt.
Ei se paljon meitä todellisia veronmaksajia lämmitä, että lähiöellit puskevat nahkapokaaleja meidän elätettäväksemme. Väittävät vielä itse olevansa veronmaksajia, vaikka heidän "ansiotulonsa" muodostuvat yhteiskunnallisista tulonsiirroista, jotka ME MUUT kustannamme.
Pikemminkin lisääntyminen pitäisi laittaa luvanvaraiseksi ja kannustaa sitä parasta kastia lisääntymään. Yhteiskunnalle on paljon hyödyllisempää, jos yksi hyvätuloinen ja korkeakoulutettu nainen lisääntyy kuin jos 10 lähiöelliä jättää synnyttämättä. Reilut palkkiot vain näille paremmille synnyttäjille ja sakkomaksut niille, jotka tuottavat lisää loisijoita.
Ja sunlaisen miehen tehtävä on olla ikuisesti sinkku ja pysyä siellä viime vuosisadan alussa ihan keskenäs.
komppaan "ei loisijoille", naapurissa nyt 6 lapsen perhe, käytöstavat lapsilla kyllä kertoo minusta todella hyvin ettei siellä neljän seinän siällä paljon käytöstavoille opetella. Roskivat ympäri pihaa minkä kerkeevät ja onhan se kivaa kuunneltavaa kun lapsen suusta kuuluu "s**tanan homo" kun ulkona kiljuvat. Nykyperhettä parhaimillaan.
Sori, kaksi lasta ja aivan ihana puoliso. Enkä vaihda mielipidettäni vaikka "ei-loisia":n kanssa olenkin samaa mieltä.
Sun tapaiset ihmiset on juuri niitä joiden ansiosta maamme arvoperimä on romuttumassa ja kohta äänestetään transujen oikeudesta adoptoida lapsia
Tässä on nainen, joka ei ole halunnut koskaan lasta. Tämä tunne on ollut minussa niin kauan kuin muistan. Sanoin asian suoraan miehelleni jo varhaisessa seurusteluvaiheessa rehellisesti. Ehkä hän ajatteli että naisen "mieli" muuttuu iän myötä. Ei muuttunut ja varmaan on yksi syy, että hän päätyi sitten saamaan lapsen toisen kanssa ja erosimme. En kadu päätöstäni. Kyllä lapsia tulee haluta vain lastensa itsensä vuoksi ja ajatella, että olen saamassa tänne ihmisen, jolla on edessä oma taival niin iloineen kuin haasteineen. Loppujen lopuksi lapsi on suhteellisen vähän aikaa kodissamme mutta nuo vajaat 20 vuotta ovat tärkeä perusta hänen tulevaisuudelleen. Kyllä lapsi tiedostaa, jos hän on syntynyt tänne kuin väkisin vääntäen.
Sinulla on jo ollut hieno tehtävä olla tuki ja kannustaja kumppanisi lapsille. Jos itselläsi olisi hinku saada vauva, että varmaan pystyisi olemaan noin läheinen heille.
Saattaisi olla että jos alkaisit odottaa, niin syntyisi tunneside lapseen ja kiintymys, mutta mielestäni ei kannata sitä riskiä ottaa. Se tunne voi jäädä syntymättäkin.
Ihmisen mieleen tulee että joku toinen voisi olla se "rakkaampi" kun alkuihastus ja lumo haalistuvat. Sama olisi edessä jonkun toisen kanssa. Paras olla uskollinen ja satsata ihmissuhteeseen.
Lasten hankkiminen on ihan sinun oma asia ja valinta. Et ole mikään outo kummajainen. Meitä on aika paljon tällaisia. Ei kaikkien tehtävä ole lisääntyä. Maapallo pullistelee väen paljouden vuoksi. Ja entäpä jos se tuleva syntyvä ei ole sitten onnellinen.
Kiitos sinulle kanssasisar!! Oli kiva kuulla sinun näkemyksesi asiasta ja olet niin varmana mielipiteesi takana. Itselläni mieli vielä vähän heittelee.. kun ympäristöstä tulee tuota voimakkaasti eriävää näkemystä ja ihmetystä. Tulee myös tunne, että jotkut ovat minulle kateellisia siitä kaikesta mitä minulla on aikaa ja mahdollista tehdä, muun muassa harrastaminen ja matkustaminen mieheni kanssa.
Minusta jokaisella on täällä oma elämänsä ja oma polkunsa. Ihmisen pitäisi löytää itsensä ja oma tapa elää tätä elämää. Se ei kuitenkaan ole aina helppoa, koska ympäristö ja perhe vaikuttavat meihin ulkoapäin. Minun äitini esimerkiksi ei voi kerta kaikkiaan ymmärtää, että nainen ei haluaisi lasta. Äidilläni on kuitenkin useita lastenlapsia, joten ei pitäisi olla siinä suhteessa ongelmaa, jos minä en niitä tee.
Et todellakaan ole viallinen. Ok on se, että kaikkien ei tarvi hankkia lapsia. Sinulla on sisarusten lapsia. Keskity heihin.
Minullakaan ei ole lapsia, vaikka aina olen niitä halunnut. Omia sisaruksia ei ole, joten sukulaisten lapsiin en voi paneutua.
muut ovat aina ihmetelly miksei ole lapsia.
Aina saa selitellä ja ihmiset huomaa ollenkaan kuinka koville ottaa lapsettomuus.
Jos seksielämää on, niin silloin et ole viallinen, koska luontaiset vaistosi haluavat sinun laittavan perimän eteenpäin. Tällöin kyse on varmaan sitten vain omasta asenteestasi.
Tuohan on oma valinta ja olet nähtävästi aikanaan järkeillyt asian. En näe mitään syytä mihinkään poikkeavuuteen. Sinun elämänkatsomuksesi ja näkemyksesi on sellainen. Mutta miksi asia vaivaa sinua, jos kerran parisuhde on hyvä ja toimiva nii silloinhan kaikki on ok, vai onko?
Minä luulen, ettei lapsia ennenkään kaikki toivoneet, mutta kun ei ollut ehkäisyä, niitä vain siunaantui. Sitä paitsi lapset olivat sen ajan sosiaaliturva.
Minä ja vaimoni emme ole koskaan lapsia halunneet. Me emme tosin mieti mahdollista viallisuuttamme tai välitä muiden uteluista tai paheksunnasta. Se, että asia vaivaa sinua, kertoo mielestäni siitä, ettet todellisuudessa olekaan asiasta varma.
Olet oikeassa siinä, että en ole asiasta aivan varma.. en vain tiedä, johtuuko se siitä, että minulla on pelkoja liittyen asiaan vai siitä, että haluaisin olla kuten muut ihmiset ja hyväksytty lapsen kautta. En aio tehdä lasta saadakseni hyväksyntää.. joskus on vain vaikea tietää mikä tulee ulkopuolelta ja mikä sisäpuolelta.