Kovin tunneperäistä näyttää olevan uskottomuuteen suhtautuminen. Onko se puolisolta pois jos toinen (tai molemmat) vilkuilevat sivuilleen? Eihän yksityiskohdilla tarvitse kumppaniaan rasittaa... saati niitä ei pidä tivata. Taskujen, kännykän ym. kaivelu ja merkkien etsiminen on mielestäni epäkypsää. Harva haluaa puolisoaan loukata, mutta kerranhan täällä vain eletään - suvaitsevuutta!
uskottomuus on
TABU!
242075
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
mutta sitten kun se sattuu omalle kohdalle niin sitä saattaa ajtella pikkusen erilailla.
En tietenkään itsekään hyväksy enkä ymmärrä toisen 24 tuntista tarkkailua, mutta en myöskään ymmärrä sitä, että eletään parisuhteessa ja petetään ja eletään niinkuin oltaisiin yksin. Mielestäni pitäisi yksinkertaisesti elellä yksin jos ei kykene uskolliseen parisuhteeseen.
Kaunis ajatus. Perhe on kuitenkin monelle tärkein asia maailmassa eikä siitä haluta luopua. Sivusuhteitten ei kuitenkaan tarvitse merkitä eroa jos molemmat osaavat suhtautua niihin aikuisesti. Valehdella ei tarvitse, kun asioita ei tivata vaan sallitaan molemmille oma elämä yhteisen lisäksi.
Nimenomaan tivaaminen on kaiken pahan alku ja juuri; todella lapsellista, epävarmaa käytöstä. Miksei keskitytä siihen hyvään mitä kumppanin kanssa on? Miksi pitäisi keskittyä siihen mitä hänellä on jonkun toisen kanssa ja ennenkaikkea; miksi sille mitä on toisen kanssa pitäisi antaa enemmän painoarvoa suhteessa kuin sillä mitä itsellä on kumppanin kanssa? Vai onko se yhteinen ainakin erotapauksissa sitten niin vähäistä, että parisuhde kaatuukin sen puutteeseen (eikä siis rinnakkaissuhteeseen/syrjähyppyyn)?
kun elät toisen kanssa ja sehän on parisuhde-tuntuu kyllä aika oudolta jos uskottomuuden voi tosta vaan hyväksyä.Ihmisellä on tunteet ja kun kokee tulleensa lähimman taholta petetyksi-voi..voi..paras puhua vapaudesta kun on itse kokenut sen syvän loukkauksen.Mitä järkeä on olla parisuhteessa jos hylkäät puolison ja rilluttelet sen paremman kanssa.
Puolisoa ei hylätä, sehän tää juitsu on; yhdessä voidaan pysyä, kun molemmilla on vapaus. Jos uskottomuutta ei sallittaisi, ero olisi edessä.
Mitähän nämä kolmannet osapuolet ajattelevat. Jos ei pysty parisuhteessa rakentamaan tyydyttävää seksielämää, hullusti on asiat ja ero hetken kuluttua edessä.
ajattelusi... Mikään ei ole niin vaikeaa kuin rakentaa tyydyttävä seksielämä... Vaikka se onnistuisikin ei silti tarkoita, ettei voisi haluta joskus jotain toistakin.
Jollain on rinnakkaisuhde joka alkaa ystävyydestä ja kammarin puolelle päädytään vasta aikojen kuluessa. Toiset harrastavat syrjähyppyjä aina tilaisuuden tullen, toiset ei koskaan, mutta veikkaisin, että suurin osa näiden väliltä.
Toisen kanssa rillutteleva oman puolison hylkäävä kumppani on stereotypia pahimmillaan; kuka sellaisen hyväksyisikään? Oikeassa elämässä asiat eivät ole ollenkaan noin selkeitä. Uskoton saattaa itsekin taistella tunteitaan toista vastaan viimeiseen asti, mutta joutuu antamaan periksi jostain tai useista syistä, joita me emme tiedä. Joita hän ei ehkä ymmärrä itsekään. Uskokaa pois, mutta sillä uskottomallakin on tunteita ja paljon laajemmalla skaalalla kuin ennen uskottomuutta.
Että vaikein asia parisuhteessa on rakentaa toimiva seksielämä. Kuule seksi ei ole välttämättömyys, ruoka ja juoma on. Paljon vaikeampia asioita ovat, työttömyys, konkurssi, sairaus (lasten tai muun läheisen), masennus, jopa tulvat. Jos on sitoutunut ja rakkautta riittää, ei todella hae seksiä todellisissa vaikeuksissakaan. Eiköhän kysymys ole jostain muusta kuin seksin puutteesta, siihenhän apu löytyy seksikaupasta tai miehillä tumputtamisesta, kai kysymys on ah-voih-jännittävää tunteesta, olen haluttu eikä oikeasta rakkaudesta, koska usein nämä suhteet eivät johda onnelliseen vanhuuteen yhdessä. Ymmärsitköhän, että seksuaaliset tarpeet voi tyydyttää ilman, että on uskoton.
Meinasin, että ihmiset hakevat eri asioita ollessaan uskottomia; joku seksiä, toinen huomiota, kolmas vaihtelua, toinen rakkautta jne. EIKÄ kukaan ulkopuolinen voi sanoa suoralta kädeltä, etteivät he siitä huolimatta rakastaisi omaa kumppaniaan.
Minä ymmärrän hyvinkin, että seksuaaliset tarpeet voi tyydyttää olematta uskoton. Ymmärrän myös että himo jotain toista kohtaan ihan mistä tahansa syystä voi johtaa uskottomuuteen. Ihmiset ovat erilaisia, nääs, mutta kukaan ei ole täydellinen. Ne, jotka eivät koko elämänsä aikana ole ketään pettäneet poikkeamalla vieraassa sängyssä, ovat pettäneet jollain muulla tavoin; tai ainakin pettävät itseään jos muuta väittävät...
Huomaa myös, että koko elämä on syntymästä kuolemaan. Vaikka 20-30 vuotiaana itsekään en voinut uskottomuutta ymmärtää niin nyt ymmärrän. Vaikken vieraan kanssa seksiä ole harrastanutkaan.
on lähinnä sen toisen yleensä naisen suhtautuminen.
En voinut tunteilleni mitään, vaikka tiesin miehen olevan varattu
Näinhän täällä puolustellaan sitä hetken huumaa ja oikein rakkauskin on tullut mukaan siinä ensi silmäyksellä.
Hohhoijaa!
Ettet olisi taas yksi niistä "toisista"?
Juu...sitten kun itse olet tullut petetyksi,niin tulet kyllä huomaamaan ettei siinä suvatsevaisuus tule ensimmäisenä mieleen.Tuo on ihan paskan jauhantaa.Yritetää saada uskottomuus jotenkin hyväksyttäväksi.Kyllä se on kysymättömien touhua koko pettäminen sanokoo asian omaiset mitä tahtoo!Kasvakaa aikuisiksi vihdoinkin!
Huomaan, että suurin osa (jollei kaikki) vastaajat ovat ehdottomia nuoria naisia. Mielipiteet ja tunteet sen mukaisia. Miettikää asiaa ilman kiihkeitä tunteita - kypsä suhde kestää syrjähypyt.
Enpä sanoisi noin.Itse en ole enää mikään nuori ja olen ollut tässä parisuhteessa jo 20 vuotta,joten en kirjoita alle tuota väitettäsi.Jos parisuhteessa välitetään ja rakastetaan ja kunnioitetaaan toista osapuolta ei tarvitse pettää.Uskottomuus on itsekästä ja kypsymätöntä tunnevammasten aikaan saannosta,usko tai älä!
Kasvaessaan aikuiseksi ihminen oppii ymmärtämään toisten toimia paremmin. Ei tuomitse eriäviä mielipiteitä eikä ainakaan esitä oman mielipiteen olevan se ainoa oikea ;D.
mutta niin sen ehkä kuuluu ollakin... Vähän ilkeämpää jos vanhempana olisi ehdoton..
omat mielipittet eikä olla mikään joo joo tyyppi.Kyllä sinä itsekin tajuat ettei tällainen pettäminen ole oikein,et kai sinä niin tyhmä ole vaikka sinulla ei olekaan omia mielipiteitä.
vai ettei minulla olisi omia mielipiteitä? On toki, mutta ymmärrän toisenlaisiakin mielipiteitä kuten jo sanoin. Itseasiassa olen kaikkea muuta kuin joojoo -tyyppiä. Tiukkapipoksikin on kehuttu.
Sohaisit muurahaispesään tuolla aloituksellasi. En tiedä sitten, olenko epäkypsä, lapsellinen idiootti vai mikä, mutta olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi; mitä ei tiedä, se ei haittaa!
Itse olen ollut yhdessä vaimoni kanssa yli 10 vuotta, rakastamme toisiamme, meillä on lapsi, emme riitele tai tappele koskaan ( ok, ehkä kerran vuodessa on mykkäkoulua :) ), tulemme erittäin hyvin toimeen keskenämme ja harrastamme (minun mielestäni ainakin) tyydyttävää seksiä 2-3 kertaa viikossa. Silti katselen muita naisia "sillä silmällä" ja flirttailen mielelläni kauniimpien vastakkaista sukupuolta edustavien yksilöiden kanssa - en toistaiseksi tosin ole pettänyt vaimoani (määrittelen pettämisen siten, että housut ovat pysyneet jalassa). Olen kuitenkin vakuuttunut, että jos sopiva tilaisuus ja henkilö osuu eteen, mieliala on kohdallaan ja fiilikset oikeat, minua ei pitele mikään! Jos näin joskus käy, en aio siitä tietenkään mitään vaimolleni kertoa, enkä toivo kuulevani hänenkään mahdollisista seikkailuistaan mitään. Nämä seikkailut ovat juuri niitä muistoja, jotka muistetaan kiikkustuolissa ja joita vaalitaan! On tullut elettyä ja koettua...
Ylipäätäänkin koko ajatus siitä, että seksiä voi ja saa harrastaa vain puolisonsa kanssa, on tietenkin peräisin raamatusta (johon en usko, kuten tiukkapipoisimmat arvasivat; en kuitenkaan tuomitse uskontoja millään lailla, uskokoon kukin mihin huvittaa), ihminen on kuitenkin eläin siinä missä muutkin, ja joskus ihmisen käytöstä voi ohjata muukin kuin vain järki...
Nauttikaa elämästä, täällä tosiaan ollaan vain kerran!!
Muuten ihan samaa mieltä paitsi, että tuo "seksiä voi harrastaa vain puolisonsa kanssa on peräisin Raamatusta". Ei taatusti sen enempää Raamatusta kuin muistakaan pyhistä kirjoista.
Jos taas seksiä kehotettaisiin harrastamaan niin monen kanssa kuin suinkin vain pystyy ja jaksaa niin olisiko sekään hyvä?...
Ei ole tuo raamattu- tietous parasta osaamistani. Oliko se nyt sitten Mooses, joka niitä käskyjä vuorelta toi? Älä tee huorin... ; ) Toisaaltahan "käsketään" lisääntymään ja täyttämään maa! Ei kai sitä nyt ehdi pelkästään yhden naisen kanssa koko maata täyttämään...Ok, meni ihan ohi topicin. Pointti kuitenkin oli, että ei ehkä kannattaa ottaa kaikkia "uskomuksia" ja "käskyjä", jotka on "annettu" tai kehitetty tuhansia vuosia sitten, ihan todesta.
Tuli vaan mieleen.. "lisääntykää ja täyttäkää maa" -kehotuskin on annettu ennen vuotta yks ja kaks: silloin kun maa oli tyhjä ja autio. Nyt voisi sanoa, että maa on täytetty ja Kiinassakin todella rankemmanpuoleinen syntyvyydensäännöstely käynnissä. Raamatun kuten muidenkin oppien sisältöä pitää siis tulkita ajanmukaisesti.
On toisaalta turhaa pohtia täällä yhteisesti sitä, mikä on OIKEA näkemys uskottomuudesta tai uskollisuudesta. Jokaisen parin on yhdessä määriteltävä se, mikä on pettämistä ja mikä taas ei. Mielestämme jokaisen parisuhteessa elävän tulisi ymmärtää, että parisuhteeseen ei kuulu ajatus "täällä eletään vain kerran, joten voin tehdä mitä haluan", jos sellaisesta ei ole erikseen sovittu. Parisuhteessa on kyse siitä, että ollaan sitouduttu toiseen ihmiseen. Jos mitään sitoutumista ei ole, ei voida puhua parisuhteestakaan.
Parisuhteen tulee mielestämme perustua yhteisesti sovituille pelisäännöille. Olettamukset oikeasta ja väärästä ovat hatara perusta oman toiminnan oikeutukselle - sen huomaa hyvin selvästi jo pelkästään lukemalla tältä palstalta löytyviä mielipiteitä...määritelmiä oikeasta ja väärästä löytyy lähes yhtä paljon kuin kirjoittajiakin.
Kun asioista puhutaan ja sovitaan yhdessä, on todennäköisesti helpompi elää täysin palkein kaikesta sallitusta nauttien! Jos yhteistä säveltä ei uskollisuussääntöjen suhteen löydy, on ehkä hyvä etsiä kumppani, jonka kanssa natsaa. Sillä, mitä kukin pari sopii siitä, missä raja kulkee, ei sinällään ole merkitystä. Jos yhdessä sovitaan, että voidaan harrastaa seksiä myös muiden kuin oman kumppanin kanssa, ja toinen tai molemmat tekevät niin, pitäisi kaiken olla silloin mielestämme kunnossa. Jos taas on yhteisesti sovittu, että vieraan suuteleminenkin on väärin, silloin pitää myös elää suukottelematta muita. Jokainen, joka rikkoo yhteisesti sovittuja pelisääntöjä, toimii mielestämme väärin ja äärimmäisen itsekkäästi. Tällainen itsekkyys ei kuulu mielestämme parisuhteeseen. Jos toinen tai molemmat eivät kykene tai halua noudattaa yhteisesti sovittuja sääntöjä, olisi ehkä hyvä pitää suunnantarkistusneuvottelu ja sopia säännöt, joihin molemmat ovat valmiita sitoutumaan, tai jättää homma sikseen. Rehellisyys ja avoimuus ovat tässä avainasemassa. Näille arvoillehan parisuhde yleensä perustuu, tai ainkin meidän mielestämme sen tulisi perustua.
Meille on selvää, missä raja kulkee omassa suhteessamme. Onko teille?
Ei mitään lisättävää!