Taalla yksi ‘asiantuntija’ monikulttuurisista suhteista. Itsellani niita on takana kaksi (yksi eurooppalaisen ja yksi afrikkalaisen kanssa) ja talla hetkella on suhde amerikkalaiseen.
Talla palstalla saa lukea yllin kyllin aiheesta etta kylla nyt suomityttoa tai suomipoikaa hoynaytetaan. Me suomalaiset kun olemme tottuneet etta se mita sanotaan niin siita pidetaan kiinni. Sitten kun tapaamme ihmisen joka kertoo kuinka paljon rakastaa, kunnioitaa ym. niin me uskomme. Totta kai – koska sanasta pidetaan aina kiinni. Valitettavasti tama ei toimi kaikissa kulttureissa. Jossain muualla on ihan hyvaksyttavaa kaunisetella (jopa valehdella) asioita. Kumpi on oikeassa? Ei kumpikaan – me vaan ajattelemme erilaisesti asiasta. Tottakai suomalaisena mielestani rehellinen pitaa olla ja sanastansa pitaa kiinni – mutta se olen mina – suomalaiset periaatteet omaava ihminen.
Ensimmainen reaktio kun tulee konflikti arvoista suhteessa on pitaa omista arvoistaan kynsin ja hampain kiinni. Tottakai tuntee olevansa oikeessa ja etta omat arvot ovat paikallaan, mihin muuten perustuisi oma itsetunto? Vasta kun paasee kynnyksen yli missa osaa arvostaa itseaan ja toista – toiset arvot omaavaa ihmista – vasta silloin voi saada monikulttuurisen suhteen toimimaan. Jos toisen arvoja ei voi hyvaksya – ei kannata edes suhdetta yrittaa.
Usko etta tama toimii aika pitkalle myos yhteiskunnallisella tasolla. Ihmiset jotka tulevat Suomeen kohtaavat aivan erilaisen kulttuurin, ihmiset, arvot, lait, uskonnon. Ensimmaisena halutaan pitaa kiinni siita mita tiedetaan – omat arvot ym. Sama tapahtuu suomalaisten keskuudessa. Pidetaan omista arvoista kiinni – eika yriteta ymmartaa etta tama toinen – erilainen – ihminen on aivan yhta oikeassa kuin mekin, hanella vaan on eri kasvatus, eri nakokulmat ym. Toivottavasti viela paastaan tilanteeseen jossa kaikki voivat kunnioittaa ja yrittaa ymmartaa kaikkia – kansalaisuudesta, uskonnosta, varista ym. huolimatta.
En sano etta 10 ulkomailla vietetyn ja monen monta ihmista tavattuani minua ei olisi hoynaytetty, minulle valehdeltu, kaytetty hyvaksi ym. Olisi niin helppoa vaan paataa etta taman kultuurin edustajat on huonoja, ja naitten toisten kanssa en myoskaan enaa ole tekemisissa ym. Mutta toisaalta minulle on suotu maailman ihanimmat ystavat (useista kultuureista) koska en tuomitse toista ihmista jonkun muun teoilla, vaan jokaisen ihmisen tapaan ja heihin tutustun avoimin mielin. Se on arvo josta henkilokohtaiseti haluan pitaa kiinni.
Kiitos jos jaksoit lukea taman ‘make love, not war’ kirjoituksen loppuun. Tuntui vaan etta voisi kirjottaa tanne muustakin kuin siita mitten kaikkea ja kaikkia taas vaan kaytetaan hyvaksi!
Talla palstalla saa lukea yllin kyllin aiheesta etta kylla nyt suomityttoa tai suomipoikaa hoynaytetaan. Me suomalaiset kun olemme tottuneet etta se mita sanotaan niin siita pidetaan kiinni. Sitten kun tapaamme ihmisen joka kertoo kuinka paljon rakastaa, kunnioitaa ym. niin me uskomme. Totta kai – koska sanasta pidetaan aina kiinni. Valitettavasti tama ei toimi kaikissa kulttureissa. Jossain muualla on ihan hyvaksyttavaa kaunisetella (jopa valehdella) asioita. Kumpi on oikeassa? Ei kumpikaan – me vaan ajattelemme erilaisesti asiasta. Tottakai suomalaisena mielestani rehellinen pitaa olla ja sanastansa pitaa kiinni – mutta se olen mina – suomalaiset periaatteet omaava ihminen.
Ensimmainen reaktio kun tulee konflikti arvoista suhteessa on pitaa omista arvoistaan kynsin ja hampain kiinni. Tottakai tuntee olevansa oikeessa ja etta omat arvot ovat paikallaan, mihin muuten perustuisi oma itsetunto? Vasta kun paasee kynnyksen yli missa osaa arvostaa itseaan ja toista – toiset arvot omaavaa ihmista – vasta silloin voi saada monikulttuurisen suhteen toimimaan. Jos toisen arvoja ei voi hyvaksya – ei kannata edes suhdetta yrittaa.
Usko etta tama toimii aika pitkalle myos yhteiskunnallisella tasolla. Ihmiset jotka tulevat Suomeen kohtaavat aivan erilaisen kulttuurin, ihmiset, arvot, lait, uskonnon. Ensimmaisena halutaan pitaa kiinni siita mita tiedetaan – omat arvot ym. Sama tapahtuu suomalaisten keskuudessa. Pidetaan omista arvoista kiinni – eika yriteta ymmartaa etta tama toinen – erilainen – ihminen on aivan yhta oikeassa kuin mekin, hanella vaan on eri kasvatus, eri nakokulmat ym. Toivottavasti viela paastaan tilanteeseen jossa kaikki voivat kunnioittaa ja yrittaa ymmartaa kaikkia – kansalaisuudesta, uskonnosta, varista ym. huolimatta.
En sano etta 10 ulkomailla vietetyn ja monen monta ihmista tavattuani minua ei olisi hoynaytetty, minulle valehdeltu, kaytetty hyvaksi ym. Olisi niin helppoa vaan paataa etta taman kultuurin edustajat on huonoja, ja naitten toisten kanssa en myoskaan enaa ole tekemisissa ym. Mutta toisaalta minulle on suotu maailman ihanimmat ystavat (useista kultuureista) koska en tuomitse toista ihmista jonkun muun teoilla, vaan jokaisen ihmisen tapaan ja heihin tutustun avoimin mielin. Se on arvo josta henkilokohtaiseti haluan pitaa kiinni.
Kiitos jos jaksoit lukea taman ‘make love, not war’ kirjoituksen loppuun. Tuntui vaan etta voisi kirjottaa tanne muustakin kuin siita mitten kaikkea ja kaikkia taas vaan kaytetaan hyvaksi!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos sinulle. Pitkästä aikaa sai lukea asiallisen kirjoituksen sillä keskustelun tasolla, jolla kaiken jutustelun täällä pitäisi/olisi hyvä olla.
Jokainenhan on ensisijaisesti yksilö, mutta myös yhteisönsä jäsen tapoineen ja kulttuureineen. Totuushan on, etta useimmiten samanlaist lapset leikkivät parhaiten yhdessä.
Vaikka olenkin monikulttuurisessa liitossa, asiaa helpottaa, että molemmat olemme asuneet ulkomailla ja olemme luonteeltamme suvaitsevaisia ja joustavia. Vaikka erialiset kulttuurit ovatkin rikkaus, ennustan vaikeuksia, jos luonteet ovat liian kaukana toisistaan.
Kaverina erilaiset ihmiset ovat virkistäviä, mutta puolisoilla soisi olevat melko samanlaiset tavat ja elämän arvot. En nyt puhuisi suomalaisen höynäyttämisestä, mutta pienellä kriittisyydellä kannattaa aina asioihin suhtautua.
Suomalainenhan on vähäsanainen, asiassa pysyvä ja täsmällinen. On koomista, kun joku hullaantuu mitään tarkoittamattomiin lemmenlurituksiin rakkauden kaipuussaan. Seuraukset kyllä ylensä opettavat kantapaan kautta.
Kun täällä usein islamia parjataan, onhan siihen toisaalta perusteensakin. Mikäs siinä, jos puoliso on maallistunut tapamuslimi, mutta mikä saa jonkun uskomaan, ettei elävässä uskossa olevan kanssa tulisi ongelmia. En minä haluaisi suhdetta edes kovin uskonnollisen kristityn kanssa, joka täyttäisi erohakemusta aina kun kaljapullon aukaisisin.
Onhan monissa muissa kulttuureissa puolensa länsimaiseen verrattuna, esim. perheen ja vanhempien kunnioittaminen. Toisaalta niihin usien liittyy jopa vahingollisuuksiin asti auktoriteetteihin uskominen, jotka estävät kriittisen ajattelun. Edellisestä taas seuraa niin henkinen kuin materiaalinenkin taantumus.
Ei ole pelkkaa sattumaa, että länsimaiset, kapitalistiset demokratiat ovat kehityksen kärjessä. Ja sitä paitsi, harvoin alistetussa asemassa olevat vähemmistöt eivät haluasi muutosta.
Yhteenvetona edelliseen asialliseen kirjoitukseen halusin vain lisätä, että mielestäni on myös absoluuttisia totuuksia, jolloin jompikumpi on enemmän oikeassa. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä eikä etenkään arvostaa suvaitsevaisuuden nimissä.