Hei!
Sain kipinän kirjoittaa tämän keskustelunavauksen, kun satuin lukemaan eräitä parisuhteeseen liittyviä artikkeleita, joiden kommenteissa mainittiin naisessa olevan jotakin vikaa, jos hän on yli 23 v ja sinkku. Toinen vallitseva ajatus oli, että jos on pidempään (en tiedä mitä pidempään tarkoitti tässä yhteydessä, itse ajattelisin pari vuotta?) ollut sinkku, on viallinen, outo, epäilyttävä ja epätoivoinen.
Itselleni tuli jotenkin epämääräisen paha mieli, ehkä siksi että shokeeraavan (?) moni oli tätä mieltä ja siksi että itse kuulun kumpaankin viiteryhmään. Olen 25v nainen ja ollut sinkkuna nyt neljä vuotta. Sinkkuudella tarkoitan sitä, että en ole ollut vakavassa parisuhteessa neljään vuoteen, lyhyempiä romansseja on ollut muutamia, yhden illan juttuja erittäin vähän. En vain ole löytänyt ketään minulle sopivaa, eikä minua vastaan ole tullut ihmistä, joka olisi ollut tarpeeksi kiinnostunut minusta. Minulla on normaalit toiveet, eli etsin miestä joka pitäisi minusta sellaisena kuin olen. Raha tai koulutus eivät ole ratkaisevia. Itse olen ihan normaali nainen, en kaunotar mutta en hirviökään.
En todellakaan koe olevani outo tai kummallinen, vaikka olen 25 vuotias sinkkunainen, ja siksi tuollaiset yleiset mielipiteet pysäyttivät. Mitä mieltä ihmiset täällä ovat? Onko 25v, pitkään sinkkuna ollut henkilö kummallinen? Toivoisin rakentavaa keskustelua, en pelkkiä yksitavuisia vastauksia vittuilulla höystettynä.
Sain kipinän kirjoittaa tämän keskustelunavauksen, kun satuin lukemaan eräitä parisuhteeseen liittyviä artikkeleita, joiden kommenteissa mainittiin naisessa olevan jotakin vikaa, jos hän on yli 23 v ja sinkku. Toinen vallitseva ajatus oli, että jos on pidempään (en tiedä mitä pidempään tarkoitti tässä yhteydessä, itse ajattelisin pari vuotta?) ollut sinkku, on viallinen, outo, epäilyttävä ja epätoivoinen.
Itselleni tuli jotenkin epämääräisen paha mieli, ehkä siksi että shokeeraavan (?) moni oli tätä mieltä ja siksi että itse kuulun kumpaankin viiteryhmään. Olen 25v nainen ja ollut sinkkuna nyt neljä vuotta. Sinkkuudella tarkoitan sitä, että en ole ollut vakavassa parisuhteessa neljään vuoteen, lyhyempiä romansseja on ollut muutamia, yhden illan juttuja erittäin vähän. En vain ole löytänyt ketään minulle sopivaa, eikä minua vastaan ole tullut ihmistä, joka olisi ollut tarpeeksi kiinnostunut minusta. Minulla on normaalit toiveet, eli etsin miestä joka pitäisi minusta sellaisena kuin olen. Raha tai koulutus eivät ole ratkaisevia. Itse olen ihan normaali nainen, en kaunotar mutta en hirviökään.
En todellakaan koe olevani outo tai kummallinen, vaikka olen 25 vuotias sinkkunainen, ja siksi tuollaiset yleiset mielipiteet pysäyttivät. Mitä mieltä ihmiset täällä ovat? Onko 25v, pitkään sinkkuna ollut henkilö kummallinen? Toivoisin rakentavaa keskustelua, en pelkkiä yksitavuisia vastauksia vittuilulla höystettynä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei siinä ole mitään kummallista, että on pitkään sinkkuna. Eihän sopivia kumppaniehdokkaita tule vastaan kovin usein. Jos tulee, silloin kriteerit ovat aika alhaalla tai ei tiedetä mitä on oikea rakastuminen.
On tuo naisista varmaan vähän outoa, mutta miehille on ihan tavallista olla 10 vuotta sinkkuna, kun nainen on se vaativampi sukupuoli. Eli kaveripiirisi voi oudoksua, mutta miehen saannin kannalta ei kyllä mitään väliä.
nauti siitä..