Olen jo todella kauan iloinnut siitä, kun teen itselleni jotain pahaa. Jotain, joka ei ole terveellistä. Tykkään satuttaa itseäni. Viiltelen ja saatan lyödäkin itseäni. Kaadun tahalleen ja en ole siitä yhtään surullinen, että kävi niin. Iloitsen, kun minulla käy jotain. Toiveenakin olisi päästä sairaalakuntoon, ilman mitään ajatuksia, että haluaisi olla terve kuin kipeä. Lääkkeitäkin olen vetänyt.. ..ihan vaan huvikseen. En edes ajattele seuraamuksia.
Miksi ajattelen näin? Miksi olen itsetuhoinen?
Voisin tehdä itsemurhankin. Sitäkin olen ajatellut ja suunnitellut.
Kukaan ei tiedä tästä. Ei edes äitini, vaikka asunkin vielä kotona.
Jos mietitte ikää, niin 17- vuotias olen.
Luulen, että en jaksa tätä elämää.. Olisiko tämä hyväksi syyksi?
Kommentteja tännepäin!
(En osannut laittaa oikealle palstalle).
Miksi ajattelen näin? Miksi olen itsetuhoinen?
Voisin tehdä itsemurhankin. Sitäkin olen ajatellut ja suunnitellut.
Kukaan ei tiedä tästä. Ei edes äitini, vaikka asunkin vielä kotona.
Jos mietitte ikää, niin 17- vuotias olen.
Luulen, että en jaksa tätä elämää.. Olisiko tämä hyväksi syyksi?
Kommentteja tännepäin!
(En osannut laittaa oikealle palstalle).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että voisit olla masentunut. Oletko harkinnut puhumista vaikka psykiatrille tai terveydenhoitajalle?
He voivat auttaa sinua saamaan elämänintosi takaisin. Itsetuhoisuus hoitamattomana ei johda kuin huonoon suuntaan. Vain ammattilaiset voivat auttaa sinua tulemaan kuntoon.