Tahdon Voima Avioliitossa

Oikein, avioliitto pysyy pystyssä juuri tahdon voimalla.

Katselin Loirinuotiolla ohjelmaa, jossa Vesku toi esiin vanhempiensa kriisin ajan, hän kuunteli salaa riitelyä. Vesku kertoi myös hänelle olleen vaikeaa, sitä se on kaikille lapsille, itsekin olen joutunut kuulemaan lapsena sellaista, jota lapsen ei pitäisi kuulla ei nähdä.
Meillä viisi sotavuotta olivat jättäneet jälkensä isääni voimakkaasti, nuoruus oli mennyt siellä ja sanainen arkku osasi olla ilkeä äidille, joka varmasti koki monta kertaa olleensa ns. vain lohdutuspalkinto, kun muut paremmat mahdollisuudet olivat menetetty sodan aikana.

Niin vain Veskun vanhemmat selvittivät kriisinsä ja elivät yhdessä loppuun saakka, kuten omanikin ja Niin Veskustakin kuin minustakin tuntui, että jopa jonkinverran onnelisena vanhuuden yhdessä. Eli se tahdon voima piti.

Missä on se nykyisten parien tahdon voima, kun perheet jätetään, omat lapset nähdään vain silloin tällöin, uusi aikuinen nukkuu vieressä, seksinkö vuoksi.
Oma lapsi ei viereen pääse, ei syliin pääse ja alkaa melkein vierastaa omaa vanhempaansa, kun näkee harvoin. Lähivanhempi menettää hermonsa varmasti paljon useammin kuin ydinperheen vanhempi.
Kun kaikki lapset kriisin jälkeen näkisivät, että vanhemmat ovat ovat selättäneet kriisin ja jatkavat yhdessä, perhee pysyy koossa.
Älkää erotko vaan Tahdon voimalla selätätte ne kriisit. Ei baareihin vaan kotiin, ei työkaverin kanssa terapiaa vaan kotiin. Kierrä kaukaa kaikki tällaiset viettelykset, kotiin vaikka siellä onkin se kriisipesäke, hoidat juuri kotiin menemällä kriisiä pois.