Mietin tuossa, että jos kerran nettideittaaminen on niin luonteva ja hyvä tapa löytää itselleen kumppani ja puoliso, niin miten minä olen onnistunut löytämään elämässäni montakin kumppania ja puolisonkin ihan ilman, että kumpikaan olisi ensin kirjoittanut mitään itsestään. Nettideitissä, kun pitää kirjoittaa kaikenmaailman profiilitekstejä ja kertoa, mitä on hakemassa ja mitä tahtoo ja millainen on ja luetella pituuksia ja painoja ja harrastuksia ja elämän arvoja. Kun tuolla baarissa tapaa kivan tytön, niin pitäisikö sitä pyytää ihan ekaks kirjoittamaan itsestään joku romaani ja sitten funtsia, että viittisköhän sitä pyytää deitille vai ei? Valaiskaahan nyt vähän tyhmää, että mikä siinä nettideitissä on niin hienoa ja hyvää?
Tyhmä ei tajuu mitä hyvää on nettideitissä
Tykkäättekstetosiaan
19258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/node/13247820
Jaa-a. Kivointahan se tietysti olisi, jos tapaisi mukavia ihmisiä ihan tosta vaan, mutta valitettavasti tällaisena kolmekymppisenä ei esim. harrastusten, opiskeluiden tai töiden puitteissa tule tavattua oikeastaan ketään, en ainakaan minä. Eli kun vaihvihtaa tapaamisen mahdollisuus on lähestulkoon olematon, pitää sitten kokeilla jotenkin tarkoituksen mukaisesti yrittää lähestyä ihmisiä. Vaihtoehtojahan tähän onkin sitten monia. Voi lähteä vaikka baariin, kyttäillä kirjaston hyllyjen välissä tai kokeilla vaikka nettideittailua.
Omalla kohdallani baari on varsin epärealistinen vaihtoehto. En pidä kännisistä ihmisistä enkä tykkää olla itsekkään erityisemmin kännissä. Selvinpäin sitten on ärsyttävää katsella niitä kännisiä, eikä baarissa sitä paitsi edes kuule yhtään mitään. Lisäksi jostain syystä muutkaan kolmekymppiset eivät noissa baareissa viihdy, paitsi jos ovat jotain deekuja, lähinnä siellä pyörii jotain just ja just teini-iän ylittäneitä ja keski-ikäisiä. Kirjastossa ja vastaavissa ihmisten ahdistelu puolestaan on varsin arveluttavaa. Nettideitti taasen ei sekään ole mikään ns. optimaalinen ratkaisu, mutta kuitenkin; siellä ei tarvitse siinä määrin arpoa onko tyyppi ehkä varattu tai ei ja profiilikirjoituksista näkee suurinpiirtein, että onko ehkä mitään yhteistä, kuvastakin voi arvioida näyttääkö suurinpiirtein ihmiseltä, tosin tämän arviointi olisi livetilanteissa helpompaa.
Onhan tää nettideittailu nyt lievästi mälsää, mutta pitää sitä nyt jotenkin aktivoitua, ettei ihan vanhaksipiiaksi jää :D Mieluummin kirjoittelen nettideittiviestejä oman aikataulun mukaan kotisohvalla kuin viiletän baareissa kaljatuoppi kourassa ja pöhötyn sellaiseksi, etten varmasti kenellekkään muulle kuin noille deekuille kelpaa.
Ymmärrän hyvin perustelusi, mutta taisin kirjoittaa vähän huolimattomasti. Haen tässä vähän muuta, kuin baari vs. nettideitti kumppaninlöytämismahdollisuuksina. Pointtini on se, että kun olen tavannut kumppanini niin heistä ei ole ollut esitäytettyä lomaketta, jossa kerrotaan kaikki taustaselvitykset. En ole edes tiennyt, että osaavatko he edes kirjoittaa. Eikö ole vähän vääristynyttä, että nykyään pitää kirjoittaa kaikki taustat auki ennenkuin voi edes miettiä tapaamista. Vai pitäisikö niitä taustoja sitten vaatia kirjoitettavaksi. Semmoistako tutustuminen nykyään on, että ihmisellä ei ole mitään väliä, vaan pitää laittaa kirjallinen hakemus parisuhteeseen?
Oukei :) Eipä kai sinänsä tutustuminen ole muuttunut radikaalisti, mutta toki nettideittailu tuo omat piirteensä siihen, ja lähinnä nimenomaan nettideittikontekstissa, jossain baarissa nyt harva nettideittaajakaan alkaa mitään ristikuulusteluita pitämään, luulisin.
Itse en ajattele nettideittailua sillä lailla, että "kaikki taustat pitää avata". Lähinnä sen takia sitten tuo esim. profiilin kuvauksen persoonalliseksi kirjoittaminen on tärkeää, että nyt suurinpiirtein tietää millaisesta tyypistä on kyse; profiileja on kuitenkin monia ja monia siellä ja jonkinlaista rankkausta sitten pitää tehdä kun ei kaikille ihan kivannäköisille ja tyhjille profiileille oikein ole aikaa kirjoitella. Itse esim. hain tuossa profiilin luonti vaiheessa kaikki asuinpaikkani vastakkaisen sukupuolen edustajat palvelusta. Näitä oli n. 500. Jollain perusteella sitä tällaisessa tilanteessa on valikoitava että kenelle kirjoittaa ja toisaalta sitten kun itselle tulee niitä viestejä, niin oikeasti ei nyt vaan aikaa ja energiaa riitä kaikille moi mitä kuuluu vastata.
Henkilökohtaisesti karsastan näitä työpaikkailmoitus/-hakemustyyppisiä profiilikuvauksia (ja viestejä). Toki, kun kerran on tällainen mahdollisuus kertoa vaikka harrastuksista tai muista tärkeistä asioistaan, kannattaa se tehdä, mutta enemmän kuin jotkut taustatietojen kirjaukset, ihmisestä kertoo enemmän joku persoonallinen ja omaa huumorintajua kuvaava ilmoitus. Toki tämäkin sikäli arveluttavaa, enhän minä baarissakaan tiedä tyypistä jolle menen juttelemaan etukäteen, että sattuuko olemaan pieruhumoristi vai sarkasmin ystävä, mutta noh, tämä on näitä nettideittailun ominaispiirteitä, jotka eivät mielestäni ole sellaisenaan siirrettävissä muihin potentiaalisiin kohtaamisympäristöihin.
En ymmärrä miksi tästä pitää vääntää joku kisa eri deittailutapojen välillä. Ja kyllähän se jo tämän palstan otsikoita selaamallakin näkyy, että ei nettideittailu ole kaikilel tuloksekas tapa kuten ei sinunkaan käyttämäsi tapa. Silti itse liputan sen puolesta, että on erilaisia foorumeita tavata ihmisiä. Ymmärrät itsekin, että eri tilanteissa menetellään tietenkin eri tavalla eli ei baarissa mitään romaaneja kirjoitella. Tapaa sen ihmisen sitten yökerhossa, opiskeluissa/töissä, tanssilavalla tai nettideitissä tai muussa virtuaalisessa ympäristössä, niin mitäs sitten? Tanssilavat jne. eivät näköjään ole kaikille ihmisille riittäneet vaan kysyntää varten on tarjottu tuollaistakin. Mun on vaikea kuvitella, että kun yksi uudenlainen keskusteluympäristö avautui internetin myötä, niin sitä ei ihmiselukka hyödyntäisi myös parinhaussa.
Itse olen testannut nettideittausta aikoinaan. En minä sinne tosin mitään profiileja sen kummemmin täytellyt vaan ilmoituksen. Ja ilmoitukseen vastasi mm. mies, jonka kanssa sitten normi deiteille.
Itse olin nettideittiä käyttäessäni maalta vieraaseen kaupunkiin muuttanut maalaislikka, joka ei ollut niin rohkea, että olisi yksin lähtenyt miehen metsästykseen jonnekin baariin - edes hetkellisesti. Ei minkäänlaista kokemusta esim. yhden yön jutuista ja ujonkin puoleinen. Nettideitissä pystyin hakemaan ei vakavamminkin seuraa - yökerhossa en ikinä olisi vastaavaa kailottanut, tiedä häntä olisinko edes miehen tullessakaan siellä suostunut. Ja kuten totesin, niin itselle löytyi sieltä mies, jonka halusi tavata. Alkuperäiseen ideaan verrattuna ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan eli sama mies nykyään aviomies ja 10 vuotta yhdessä oltu. Pitkien romaanien sijasta siis yksi ilmoituksen raapustus, vastauksen lukeminen ja siihen vastaus. Tämän jälkeen treffien sopiminen. Huomattavasti helpompaa, kuin se baarin nurkassa kyhjötys.
Eli minun näkökulmasta (ja kun tosiaan sillä maalaisjärjellä lopputulema ja vähän se välikin ratkaisee) nettideittailussa on ollut todellakin paljon hyvää ja hienoa koko kymmenen vuoden edestä - mikään muu deitti tai parisuhde (jotka siis livenä tapaamisen kautta) ei ole tuottanut läheskään yhtä paljon iloa. En kyllä ymmärrä miksi sinä annat omaa päätäsi vaivata koko aiheella, jos homma toimii sinulla siellä baarissa hyvin.
Romaanikysymykseesi voisi heittää vastavuoroisesti, että miksi minun olisi pitänyt mennä kyhjöttämään silloin aikanaan yksin sinne baarin nurkkaan, jossa olisin kokenut oloni epämukavaksi? Tai onko ongelma, että ne ujommatkin ihmiset ovat löytäneet paikan missä voi kailottaa suoraan mitä toivoo ja joku voi kailottaa siihen vastaukseksi ja katsoa miten homma toimisi?
Hyvä vastaus ja tarina. Ja sinulla ei ollutkaan profiilia vaan ilmoitus ja onhan niitä senssi-ilmoituksia ollut lahdissä iät ja ajat. Ja sinulla kävi vielä ilmoituksesi kanssa ihan järjetön tuuri. Mutta haen tässä kuitenkin vielä tarkemmin sitä näkökulmaa, että mikä idea on nettideitissä paljastaa itsestään kaikki mahdollinen ja mahdotonkin ja sitten ne asiat laitetaan vertailuun ja arvotaan voittaja. Kun olen itse kumppanini kohdannut, niin en minä mitään valintaa kirjallisten hakemusten perusteella ole tehnyt enkä valikoinut keneen haluan tutustua, vaan jokin siinä ihmisessä itsessään on tehnyt vaikutuksen ja herättänyt mielenkiinnon tutustua. Ja se tutustuminen on ollut se jännittävin osuus ja yhdessä tekeminen ja kokeminen ja sitä kautta on myös se kiintyminen ja rakkauskin kehittynyt. Ihmettelen, miten sellainen voi syntyä kun ihmisen kaikki taustat ovat jo valmiiksi levitetty kaiken kansan nähtäville ja niiden perusteella valikoidaan kuin tuotteita kaupassa. Miten siinä voi syntyä mitään oikeaa suhdetta kenenkään kanssa, kun valinta tehdään näiden romaanien perusteella.
Eihän netissäkään ideana ole "paljastaa kaikkea mahdollista ja mahdotonta", vaikka jotkut sellaista tekevätkin ja jotkut ehkä odottavatkin. Jollain tavalla vaan sitä netissäkin pitää niistä sadoista ilmoituksista jotenkin yrittää löytää joku joka ehkä jollain tavalla tekee vaikutuksen ja herättää mielenkiinnon. Netissä tämä helpoiten tapahtuu kirjallisin keinoin, vai onko sinulla jotain muuta ideaa miten tämä homma nimenomaan netissä luontevimmin toimisi?
Ja sitä vaaraa ei kyllä nettideiteillä ole, että romaanien perusteella joutuisi jotain valintoja tekemään; suurin osa porukasta kun laittaa vaan kuvansa ja kirjoittaa niin viestiin ja ilmoitukseensakin "moi". Eipä se paljon mielenkiintoa herätä, ja toki, voi olla että toisessa päässä on oikeesti joku kiinnostava tyyppi kirjoittelemassa, mutta kun noita moi viestejä tulee joku sata, niin pitäskö niille kaikille sitten alkaa jotain hölisemään siellä?
Ei minulla ole mitään ideaa, miten nettideittiä pitäisi muuttaa vaan kysyin, että onko siinä mitään hienoa ja hyvää tai onko ylipäätään mitään järkeä valita kumppania mainostekstien perusteella?
Oletko sä "höh", käyttänyt nettideittiä, kun tiedät siellä olevan suurimmaksi osaksi pelkkiä "moi"-ilmoituksia ja -viestejä?
Tämä "mainostekstien" perusteella potentiaalisesti tutustumisen arvoisten valitseminen nyt valitettavasti vaan on nettideiteillä keino jota käytetään. Baarissa valikoidaan tutustuttavat ihmiset kännihuuruisin silmin alustavasti ulkonäön perusteella. En tiedä onko se sekään kovinkaan syvällistä.
Olen käyttänyt nettideittiä joo, ja kyllä suurin osa on noita "moi" ilmoituksia tai sitten jotain "hei, ota yhteyttä jos haluat tietää lisää", tai sitten jotain geneerisiä pökäleitä. Varmasti osa näistäkin olisi ihan tutustumisen arvoisia tyyppejä, mutta jollain tavalla sitä pitää valikoida, ihan samalla lailla kuin baarissakin lähinnä jonkun pärstäkertoimen perusteella.
Mieluummin toki itsekin tapaisin ihmisiä jossain muualla kuin nettideitissä, mutta kun en tapaa ja oikeasti en minnekkään baariin lähde ulkonäköarpajaisiin rahojani tuhlaamaan ja kihnutusta katselemaan.
En tiedä millaisia kaikenlaisia nettideitti-mahdollisuuksia on nykyään, mutta kyllä mä uskon, että kyllä niitä on romaanien ja "pikkuilmoitusten" välillä. Se on täysin totta, että tossa käynyt tosi hyvä tuuri mulla. Mutta niinhän se on IRL tosi suuri tuuri, että kaksi toisilleen sopivaa erehtyy samaan aikaan ja vieläpä samaan paikkaan.
Varmasti on kuvailemasi kaltaisia tapauksia, mutta kyllä mä uskon että monet on vielä samalla tyylillä kuin itsekin aikanaan. Eli ei siellä ihmisillä omia exceleitä, joissa vertailevat kunkin vastauksen/profiilin plussia ja miinuksia. Minulla se meni täysin fiilispohjalta.
Siis mieheni taisi vastata aikanaan omassa vastauksessaan kaikenlaista arkista, ei siinä paljoakaan luetellut ominaisuuksiaan. Mutta vastauksesta jäi itselle se "fiilis", että tuon kanssa voisi mahdollisesti olla mukava jutella ja olla. Siis käytännössä herätti omalla kirjoituksellaan sen halun tutustua ja ei minkään vertailun perusteella vaan ihan sillä hetkellä, kun viestin luki. Ihan kuten sä IRL, paitsi tässä tapauksessa se oli kirjoitus. Ihan kuten baarissa tulee iskijöitä; ei niitä vertailla keskenään vaan joku sen fiiliksen nostattaa ja jotkut taas ei.
Ethän sinäkään tee valintaasi kumppanista sillä minuutilla, kun näet henkilön baarin nurkassa? Tai toivottavasti et, jotkut varmaan voi niinkin menetellä. Sä juttelet sen kanssa ja tutustut ja voit vasta tämän jälkeen tehdä valinnan. Mulla se oli silmähavainnon sijaan sen ihmisen kirjoittama viesti (small-talk-aiheinen sellainen, ei niinkään romaanivastaus - ja lopulta ihan hyvä alkukimmoke, koska minä ainakin aion muuttua fyysisesti seuraavien kymmenien vuosien aikana - jutut voi silti pysyä yhtä ala-arvoisina). Ja sen jälkeen kaikki tapahtuu ihan samassa järjestyksessä kuin irl-deittailussa. Kyllä se valinta kypsyy ja tehdään vasta pitkän ajan kuluessa. Ja samoin tutustuttiin vuosikaudet sen jälkeen. Saa olla todella pitkä romaani, jos voi väittää toisen tietävänsä sen perusteella. Eikä kukaan edes voi olla niin puolueeton itsensä arvioija, että pystyisi sen millään tavoilleen itsestään kirjaamaan. Nyt vasta 10 vuoden jälkeen alan joten kuten ymmärtämään tota tyyppiä.
Tulipa taas puolustettua, vaikka en nyt tiedä onko nettideitti sen parempi/huonompi tapa kuin muutkaan keinot. Mutta edelleen se hyvä nettideitissä on, että sieltä voi löytää kumppanin rinnalleen. Ja sen jälkeen se on ihan herttaisen hailee tapasitteko romaanikirjoituspiirissä, nettideitissä, sanomalehden ilmoituspalstalla vai paikallisessa yökerhossa. Olennaista on löytää itselleen soveltuva foorumi tai muokata foorumia itselleen soveltuvaksi. Jos ei ole käyttänyt nettideittiä, niin voi varmasti tuntua kliiniseltä. Mutta ei se minusta ainakaan ollut. Tai yhtä kliinistä, kuin ihmisten omat aatokset tekstin muotoon kirjoitettuna.
Olet kuvannut osuvasti juuri sen tavan, miten nettideitissä tutustuminen lähtee parhaimmillaan liikkeelle. Arkisesta jutustelusta ja chatista ja siitä kohti tapaamista ja homma voi toimia.
Mutta nettideitin ongelma syntyy siinä, kun sinulla on yhtäkkiä loppumaton lista viestejä ja profiileita, joista ryhdytään valikoimaan sopivia ehdokkaita. Ja kun ehdokkaita laitetaan rinnakkain on pakko käyttää erilaisia kriteereitä valinnan perusteina. Liian pitkä, liian lyhyt, liian vähän tietoa, liikaa tietoa, asuu kaukana, liian vanha, liian nuori, ei lapsia tai on lapsia, väärän väriset hiukset jne jne. Luonnollista vuorovaikutusta ei enää synny, koska sattuma ei ohjaa valintatilannetta. Se oikea hukkuu massaan, mikäli sitä edes on olemassa.
Olet oikeassa, että nettideitti sisältää lupauksen siitä että sieltä voi löytyä kumppani. Ja olet itse siitä elävä esimerkki. Mutta nettideitin lupaus on myös kaksiteräinen miekka. Kun sitä oikeaa ei ala löytymään, niin lupaus aiheuttaa helposti pakkomielteen sen täyttämiseksi. Selataan yhä useampia tarjokkaita, lähetellään yhä useammalle viestejä, käydään yhä useammilla treffeillä ja yritetään väkisin keksiä miksi mikäkin profiili muka kiinnostaa. Lopuksi turhaudutaan, kun ne jotka kiinnostaa eivät kiinnostu ja ne jotka kiinnostuvat eivät kiinnosta itseä. Lopulta seuraa suuttumus siitä, että nettideitti on pettänyt lupauksensa ja syy laitetaan yleensä muiden deittailijoiden harteille. Naiset ovat nirsoja ja pinnallisia tai miehet ovat epäsosiaalisia ja pervoja. Ei tajuta sitä, että syy on meissä deittailijoissa itsessämme. Menemällä mukaan nettideitille tyypilliseen tapaan etsiä väkisin kumppania, estämme itsessämme kyvyn tuntea aidosti kiinnostusta toiseen ihmiseen ja poistamme mahdollisuuden törmätä sattumalta siihen oikeaan.
Nettideitti on hyvä väline etsiä sinkkuja ja pariutumishalukkaita kumppaneita. Mutta nettideitti on tosi huono väline tutustua heihin sen takia, että nettideitissä itsestä annettava informaatio on rajallista. Kommunikointitavat ja -mahdollisuudet nettideitissä ovat rajalliset. Nettideittiä käyttävien miesten ja naisten markkinat ovat vääristyneet ja epätasapainoiset. Nettideittailuun sisältyy myös lähtökohtaisesti salailun kulttuuri eli voi esiintyä anonyyminä, ilman kuvaa ja feikkiprofiilina.
Mun mielestä livenä tutustuminen on vaikeaa, netissä helpompaa, olenkin tavannut kaksi naista netistä ja livenä 0 kiinnostavaa.
Netissä se kiinnostuminen tahtoo olla aina yksipuolista. Aina kun törmää kiinnostavantuntuiseen ihmiseen ja tekis mieli tehdä lähempää tuttavuutta, niin se toinen ei ole lainkaan kiinnostunut.
Livenä vielä yleisempää... Ja sitten vaikka kiinnostus olisikin molemmin puolista alkuunsa, tulee ilmi jotain jonka vuoksi nyt ei sitten hommasta tulekaan mitään. Ei välttämättä mitään vikoja ole toisessa, mutta jotain radikaaleja epäsopivuuksia kuitenkin.
Mikään ei o hyvä.
mun mielestä asetat kysymyksen väärin, ei kukaan puolisoa mainostekstin pohjalta valitse. Mainosteksti on tapa seuloa sopivat kumppaniehdokkaat ja sen jälkeen tavataan livenä. Jos tuo tuo hyvän lopputuleman niin sitten homma jatkuu, tai sitten ei. Omalta kohdaltani voin sanoa että en olisi puolisoani ikinä tavannut jos nettiä ei olisi olemassa. Ja rakastan häntä yli kaiken.
Netissä ei ole käytettävissä muuta informaatiota kuin valokuva ja se, mitä ihminen kirjoittaa itsestään. Pelkän valokuvan perusteella ei voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, onko ihminen tapaamisen arvoinen. Tosin Tinder kai hieman muuttaa tätä näkökulmaa, en tunne sen toimintaperiaatteita tarkemmin, kun en käytä sitä.
Kun ihmisen tapaa livenä, niin hänestä saa valtavasti informaatiota heti ensimmäisten minuuttien aikana. Ei pelkästään siitä, mitä hän sanoo, vaan myös miten hän sanoo. Sanaton viestintä, "kemiat", se miten hän viestittää kiinnostuksestaan sinua kohtaan (tai sen puutteesta) paljastaa nopeasti, kannattaako keskustelua jatkaa. Sen jälkeen puhumalla selviää, onko yhteisiä lähtökohtia pitempään tutustumiseen.
Kyllähän kirjoittamalla tutustuminen lähtee ihan väärästä päästä liikkeelle. Vaikka olisi kuinka paljon yhteisiä arvoja ja harrastuksia ym. niin se ei takaa, että livenä olisi keskinäistä mielenkiintoa eli että "kolahtaisi". Tarjoaa se kuitenkin yhden lisämahdollisuuden tutustua ihmisiin ja etenkin sellaisiin, joita ei tapaisi harrastuksissa, omassa ystäväpiirissä tai joka asuu jossain kauempana.
Kaikki eleet, ilmeet, olemus, katse ym. on hyvin tärkeitä silloin kun tapaa uuden ihmisen. Jonkun seurassa on heti kuin kotonaan, jonkun toisen seurassa ei synny mitään sen ihmeempiä fiiliksiä (vähä sama fiilis kun istuis työkaverin kanssa kahvilla ja juttelis säästä, ei sen kummempaa). Netissä nämä asiat ei välity yhden kuvan tai minkään tekstin välityksellä. Ja niihin profiileihin voi nyt kirjoittaa mitä skeidaa tahansa itsestään, vaikka ihminen olisikin ihan jotain muuta. Puolen tunnin livetreffeillä selviää ihmisestä paljon asioita, mitä netissä ei voi nähdä.
Nettideitti on tapa löytää potentiaalisia kumppaniehdokkaita, joihin ei välttämättä törmäisi muuten, mutta myös perinteisestä poikkeava tapa tutustua, ja sellaisena joillekin jopa parempi kuin perinteiset baari ja harrastukset.
Nettideitissä voi toimia monella tavalla. Voi kirjoittaa vain "moi", tai voi kirjoittaa pitkän esittelytekstin. Voi pyrkiä tapaamaan nopeasti, tai voi kirjoitella pidempään ja tavata vasta sitten. Voi myös tehdä mitä tahansa noin ääripäiden väliltä. Erilaiset ihmiset toimivat epäilemättä eri tavoin.
Itse näen nettideitin erityisenä vahvuutena sen, että siellä on mahdollista kirjoittaa pidempi esittäytymisteksti. Kun tapaa uuden ihmisen satunnaisessa tilanteessa livenä, tutustuminen lähtee liikkeelle jutustelun kautta. Silloin on voimassa tietyt sosiaaliset normit, joiden mukaan ei esimerkiksi ole hyvä pitää kovin pitkiä monologeja tai mennä kovin syvällisiin asioihin kovin nopeasti. On kuitenkin ihmisiä, jotka eivät ole niin innostuneita small talkista, ja joita saattaa jopa kiinnostaakin ne syvällisemmät asiat. Suurin osa ihmisistä aloittaa small talkista ja etenee syvällisempiin juttuihin jos etenee, mutta on myös heitä, joille small talkin aika on vasta sitten, kun he tuntevat toisen pintaa syvemmältä. Mielestäni tuolle vähemmistölle, joiio siis itsekin kuulun, piristävä poikkeus kaikkien tutustumistapojen joukossa.
Kun tapaan kiinnostavalta vaikuttavan uuden ihmisen livenä, mielessäni alkaa luonnollisesti pyöriä monenlaista liittyen siihen, voisiko tuossa olla elämänkumppaniainesta. Monet siihen liittyvistä kysymyksistä ovat kuitenkin sellaisia, että niitä on vaikeaa ellei jopa mahdotonta kysyä tahdikkaasti kovin alussa. Kaikenlaistahan voi tietysti kysyä, mutta tavanomaisista poikkeavilla kysymyksillä eli käytännössä sosiaalisten normien rikkomisella on helppo antaa itsestään huonompi vaikutelma kuin mitä olisi ansainnut. On tietysti mahdollista onnistua utelemaan kaikenlaista, kun asettelee omat sanansa sopivasti ja osaa lukea rivien välistä, mutta sellainen on työlästä ja riskialtista.
Nettideitissä voin kirjoittaa itsestäni esittelyn, jossa kerron, millainen olen. Kyse ei ole pelkästään siitä, mitä kerron, vaan myös siitä, miten kerron. Esimerkiksi insinöörillä ja taiteilijalla voi olla samat harrastukset, mutta he todennäköisesti kertovat niistä eri tavoin. Nettideittiesittelyssä voi kertoa itsestään ja toiveistaan sen mitä haluaa miettimättä, kiinnostaako toista kuulla, ja tarvitsematta toivoa ja odottaa, että toinen kysyisi sen, mitä haluaa kertoa. Lukija voi lopettaa lukemisen milloin vaan, jos teksti ei vaikuta kiinnostavalta.
Samoin kuin nettideitissä voi itse kirjoittaa itsensä näköisen esittelyn, siellä pääsee myös lukemaan muiden esittelyjä, tai ainakin niiden, jotka ovat jaksaneet panostaa siihen. Esittelytekstistä voi saada irti itselle olennaisia asioita, jotka eivät muuttuisi muuksi, vaikka ne kuulisi livenä, mutta joiden kuuleminen livenä voisi vaatia monta tapaamista, kun taas nettideitissä ne selviävät hetkessä yksinkertaisesti lukemalla.
Se, että jonkun kanssa kolahtaa nettideitissä, ei tietenkään tarkoita, että myös livenä kolahtaisi. Koen kuitenkin, että kun huomioidaan kaikki se aika ja energia, joka menee tutustumiseen perinteisellä tavalla, ja todennäköisyys siihen, että sattumalta livenä tavattu ihminen olisi ajatusmaailmaltaan sopiva, niin pidän nettideittiä vähintään yhtä hyvänä ellei jopa parempanakin keinona etsiä elämänkumppania. Ymmärrän kuitenkin, että kaikille se ei välttämättä sovi niin hyvin, sillä ihmiset ovat erilaisia.
Taidat olla aika yksinkertainen ihminen, jos et tämmöistä asiaa ymmärrä!!
Toiset ihmiset löytää kumppanin baarista, joku harrastusten kautta ja kolmas netistä. Jos itse ei juo alkoholia, eikä baarissa olevat ihmiset ole omaa tasoa, niin kyllä netti voi olla tosi hyvä paikka löytää kumppani!
Minä avoin, sosiaalinen, puhelias ja kaunis nainen löysin elämänkumppanin netistä! Löysin komean, sosiaalisen, puheliaan, älykkään ja varakkaan miehen NETISTÄ! En tiedä missä olisin hänet tavannut, jos en netissä.. koska hän ei käytä alkoholia, eikä viihdy baareissa.
Ennen tätä miestä seurustelin usean miehen kanssa, jotka kaikki olivat netistä! Itse uskon, että netti on ainakin MINULLE paras väylä löytää KUNNON MIES :D