kahvikuppineuroosi

Mene treffeille jonnekin missä syöminen ei kuulu asiaan. Vaikka kävelylle. Kaikkia paitsi psykopaatteja jännittää ekoilla treffeillä ja fiksu treffikaveri kyllä sen ymmärtää.

Melkoisen ujo olet. Se ei kuitenkaan ole yhtään harvinaista. Mutta tarvitseeko teidän mennä kievariin? Hiihtäkää laavulle makkaranpaistoon. Kaikenlaisen aktiviteetin ympärillä tunnelma on kovasti eri. Ehkä miestäkin helpottaa, häntäkin voi ujostuttaa vaikka ei näykään. Ulkoilu reipastuttaa muutenkin ja arkuus saattaa ihan unohtua pois.

Ehkä voit kertoakin että sinua jännittää tämä tilanne. Se voi helpottaa. Itselleni ainakin tulisi olo että nyt on tavallaan lupa jännittää kun on sen sanonut ja kun ei sitä sitten yritä vastustaa niin jo helpottaa.

Ihanaa lukea tekstiäsi. Tuntuu erittäin tutulta ja se voisi olla oma aloitukseni. Tulin lukemaan näitä palstoja, koska juuri tyrin omat treffini. Tai eihän me edes treffeille keretty, kun jännitän niin kauheasti että kieltäydyin ihanan miehen treffikutsusta. Tiedän juuri tuon tunteen, mistä kerroit. Minulle on sanottu, että kiinnitän liikaa huomiota itseeni, ylitarkkailen. Mikä on totta.

Yleensä kumpaankin jännittää ekoilla treffeillä. Enkä minä esimerkiksi ehdi tarkkailla mitä mies tekee ja mitä jättää tekemättä, koska mietin mitä itse teen. Jokainen ihminen on erilainen ja se on vain rikkaus. Siitä huolimatta haluiaisin ekat treffit sopia jonkin muun asian ympärille kuin syömisen.

Parhaat treffini olen viettänyt näköalatornissa, jonne päädyimme miehen kanssa menemään kun kerroin etten saa ruokaa alas treffeillä. Hän oli erittäin fiksu kaveri ja suhtautui asiaan ymmärtäväisesti. Harmi kun juttu tyrehtyi muista syistä.

Kannatan rehellisyyttä ja jos vastapuoli ei sitä ymmärrä tai kestä, ei hän ole sinua varten.

Tsemppiä sinulle aloittaja! :)