Eräs henkilö kyselee minulta, että mistä tiedän, että lyseo on lainasana. Perustelin jo sillä, että siinä on kirjaimet y ja o, joita ei täysin suomalaisissa sanoissa ole yhdyssanoja lukuun ottamatta. Hän sanoi, että ei tuo riitä perusteluksi. Mitä teen? Ottaa päähän, kun hän on aiemminkin kysynyt, että mistä kielestä jokin lainasanaksi tietämäni sana tulee, enkä ole aina tiennyt varmasti sen alkuperää.
Miten voin todistaa tämän?
auttakaa pliis
16448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sanakirjasta näkee lyseon olevan lainasana, mutta tuota todisteluasi en ymmärtänyt, enkä ole moisesta kuullut. Annapa lisää esimerkkejä.
Ai tuotako, että siinä sanassa on y ja o? Täysin suomalaisissa sanoissahan ei esiinny y- ja o-kirjaimia samassa sanassa lukuun ottamatta yhdyssanoja.
Ja myöskään a ja u eivät esiinny y:n kanssa eivätkä ä ja ö o:n kanssa.
Sana siis rikkoo vokaalisointua.
Niin rikkoo, mutta niinhän lainasanat voivat tehdä.
Ainakaan tuo perustelu ei ollut uskottava, koska kyllä y ja o esiintyvät täysin suomalaisissakin sanoissa. Sanoit muuta kuin tarkoitit, mutta esittämäsi perustelu ei siis ollut pätevä.
Parasta olisi, että selvität itsellesi, mistä sana tulee ja esität sitten tämän – siis sanan etymologian. Selviää esimerkiksi riittävän laajasta tietosanakirjasta. Voisin tietysti kopioida selityksen tähän, mutta jos haluat muitakin sanoja todistella lainasanoiksi, kannattaa opetella löytämään kunnon todisteet.
Näin vanhan sanan tapauksessa vanha kunnon Tietosanakirja (1909–1922) on riittävä, jopa parempi kuin moni seuraajistaan:
http://runeberg.org/tieto/
En kylläkään tiedä, miksi tällaisen asian todistaminen on tärkeää tai edes tarpeellista.
Mikä olisi sitten sellainen täysin suomalainen sana, jossa on y ja o?
Ei kun niin. Olisi pitänyt siis sanoa, että y ja o eivät esiinny SAMASSA täysin suomalaisessa sanassa yhdyssanoja lukuun ottamatta. Tämä mainitsemani henkilö on myös yrittänyt löytää täysin suomalaisen yhdistämättömän sanan, jossa a, o tai u esiintyisi y:n, ä:n tai ö:n kanssa.
Minulle tulee mieleen yksi sana: tällainen. Siinä rikkoutuu vokaalisointu.
No jaa, tuo on supistuma sanoista "tämän lainen", joten en tiedä, onko ihan tyylipuhdas esimerkki vokaalisoinnuttomuudesta.
"Lyseon" tietää lainasanaksi ruotsin ja yleissivistyksen perusteella. "Lyseum", "museum", "ministerium" --> "lyseo", "museo", "ministeriö".
Korjaan: lyceum.
Esitäpä esimerkin vuoksi yksi "kantasuomen" sana, jossa on sekä y että o ja joka ei ole yhdyssana. Vokaalisoinnun perusteella sellaista ei pitäisi olla eikä minulle ainakaan tule yhtään mieleen.
Ei minullekaan tule. Siitä tämä keskustelu sai alkunsa. Tämä kaveri totesi että sanassa "lyseo" on sekä y että o kun hän siis on yrittänyt löytää täysin suomalaisen yhdistämättömän sanan, jossa joko a, o tai u esiintyisi y:n, ä:n tai ö:n kanssa. Vähän aikaa sitten hän totesi, että sanassa "rekrytoida" on myös sekä y että o. Sehän on myös lainasana.
Yleissivistykseen tai ruotsin alkeisiin kyllä kuuluu, että lyseo on ruotsiksi "lyceum", ei "lyseum".
Sanan "lukio" keksijä oli ilmeisen sivistynyt sanan ollessa kirjoitus- ja ääntämistavaltaan lähempänä kantasanan sudentappajaa merkitsevää sanaa kuin muunkieliset väännökset. Sattumaako? Tuskin...
Kiva, kun korjasit ja jaat sivistyneisyytesi henkeä.