Onko kenelläkään ranskalaista miestä? Miten ja missä tutustuit häneen? Puhutteko keskenänne ranskaa? Miten ranskalainen mies eroaa suomalaisesta, hyviä ja huonoja puolia? Ja vielä, miten ranskalaiseen mieheen kannattaisi yrittää tutustua? Puhun vähän ranskaa. Kiitos vastaajille. :)
Ranskalaiset miehet
...
133375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tutustuin häneen ollessani korkeakoulun ravintolassa töissä, hân opiskeli siellä.
Puhuimme keskenämme englantia.
hyviä ja huonoja puolia..
no ainakin hânen kohdallaan, hyvât puolet oli, ettâ hân oli romanttinen, huomaavainen, menimme yhdessä ja erikseen, luottamus pelasi. Hän sattui olemaan uskollista sorttia 100%, en tiedä ovatko kaikki, mutta yleisemmin uskollisempia kuin suomalaiset. Matkustelimme paljon, sekä suomessa ettâ muuttaessani tânne.
Hân oli myös aika herkkânahkainen(kielenkâytöstâ esim) toisaalta mutta luulen ettâ se johtui kulttuurierollisista syistâ ettâ minulle jâi sellainen kuva.
Huonoista puolista, aina perheen kesken illallinen(vaikka voihan sen laskea hyvâksikin puoleksi), ja kaverit+koulukaverit tosi târkeitâ Hân kyllâkin vielä asui kotona, mutta yleisestikin perheen kanssa on kiinteä suhde.
Ranskalainen mies ei tykkâä naisista jotka juovat paljon, siitâ sain kuulla itse sekâ myôs pari ystâvââni jotka ovat ranskalaisen kanssa.
Kannattaa mennâ ihan omana itsenâ juttelemaan, he ovat avoimempia kuin suomalaiset. Kutsu vaikka lasilliselle johonkin baariin.
Hyvänä neuvona voin antaa ettâ ei kannata ensimmäisillâ kerroilla mennâ sânkyyn..Heillâ kun on suomalaisista naisista hieman "helppo" kuva, varsinkin jos asuvat suomessa.
edelliseen viestiin vielä lisâten ettâ huolimatta siitâ oliko suomalainen vai ranskalainen, loppujen lopuksi suhteessa on samoja ongelmia kuin kaikissa suhteissa yleensâkin..
"yleisemmin uskollisempia kuin suomalaiset"
Tämä ei kyllä pidä paikkaansa... Ranskalaiseen kulttuuriin kuuluu, että mies saa pitää rakastajattaria ja vaimo on moukka, jos tekee tuosta ison numeron...
Totta, ranskalaiseen kulttuuriin lähemmin tutustuneena voin vakuuttaa että miehellä on hieman sovinistisempi asenne kuin suomalaisella miehellä, joka ilmenee mm rakastajattarien määrässä. Ja esim työpaikkakulttuuriin kuuluu vielä sellainen tyyli joka meillä oli joskus 70-luvulla..
Aikuistukaa jo.
Pettäjiä on joka maassa ja kulttuurissa. Suomessa varsinkin tuntuu olevan tabu että voi pettää kuhan ei jää kiinni.
juu juu, mutta silti sikäläisessä kulttuurissa se on oikeasti hyväksytympää..
Kysymys oli siitä, ovatko miehet Ranskassa uskollisempia kuin Suomessa. Fakta on, että pettäminen on siinä maassa hyväksytympää, varsinkin menestyvillä miehillä. Siinä maassa mennään kuitenkin aika paljon vielä miesten ehdoilla. Anteeksi jos tämä mielipide rikkoi jotain illuusioitasi...
Voinhan toki olla väârässâkin mutta totesin vain omista kokemuksistani, sitâhän kysyjâ ymmârtââkseni halusi tietää..
Itse elân edelleenkin ranskalaisessa kulttuurissa ja olen sitâ mieltâ ettâ tuo alkaa olla hieman vanhoillista ajattelua, ensiksikin ranskalainen mies pitâä omasta naisestaan huolen viemâllä ravintolaan ja tuomalla lahjoja ja kukkia, olivatpa olleet yhdessä vuoden tai kymmenen(varmasti poikkeuksiakin lôytyy).
Ja sitten se ettâ yllâtyin kuullessani siitâ kuinka paljon ranskalaiset naiset pettâvät..
Ja kuten vielä kerran maininneena Oma "ranskalaiseni" oli uskollista sorttia eikâ hânen tuttavapiirissâânkâän ollut yleinen ajatus ettâ mies voi pettâä kuinka paljon vaan..suomessa ollessaan ihmetteli kovasti suomalaisten vapaata "seksuaalikâyttâytymistä" ja siitâ miten parisuhde ei ole samanlaisessa kâsitteessâ kuin tâällä.
Että tiedâpä tuosta "kulttuuriin kuulumisesta",
itsekin joskus luin jostain kirjoista sitâ ja tâtä joka kuulosti juuri tuolta, mutta olenko sitten liian nuoressa sukupolvessa asiaa kommentoimaan.
Siitâ vielâ ettâ ketkâ oli niitâ ranskalaisia ja ketkâ emigrantteja/ranskalaisia ensimmâisessä tai toisessa polvessa..esim, ranskalainen/alkuperältâân algeria/tunisia/libanon; jne jne.,kaikella kunnioituksella nâiden touhut tiedetään kyllä;)itse heitâ en pidä ranskalaisina..No menihân asian vierestâ jo..
Harmittaa vaan se kovasti ettâ kun yksi ihminen kysyy jotain ja toinen vastaa, niin kaikki muut sitten perâssä arvostelemaan ja kommentoimaan "toisen" vastausta, ja unohtaen samalla sen mitâ se ensimmäinen ihminen kysyi.
kyllä se vaan on niin ettâ suomessa pettâminen on hyvâksytympää, jopa TÖRKEÄN hyvâksyttyâ.
Asia ei ole noin. Tiedät sen luultavasti itsekin, kunhan vaan typeryyksissäsi vänkäät.
No se nyt vaan on oma kokemukseni asiasta, jos laitan tuttavapariskunnat suomesta ja täältâ vertailuun, niin kyllä niistâ suomalaisista pariskunnista jokaisesta löytyy pettâjâ,..kun tââllä olevista taas ei.
ja suomessa tuttavapiirissâ pettâminen tuntuu olevan enemmänkin säântô kuin poikkeus, mutta kukaanhan sitâ ei tahdo myôntââ, kuten joku tabusta mainitsi jo. Naidaan työkaveria ja naapurin miestä ja oman kumppanin parhainta kaveria jne jne..
Hei,
mulla on ranskalainen mies. Tutustuimme kavereiden kautta. Keskenämme puhumme englantia, koska en puhu ranskaa, eikä hän suomea. Suuria kulttuurieroja ei ole, mutta en esimerkiksi voisi kuvitella, että suomalainen 28-vuotias mies olisi vielä niin kiinni äidissään kuin omani on. Tai sitten äiti kiinni pojassaan, ihan miten vain.
Pientä keskustelua olemme käyneet esimerkiksi ruokailutavoista. Mies on suunnattoman tarkka siitä, mikä ruokalaji syödään ensiksi, mikä ei sovi yhteen minkäkin kanssa jne. Minulle taas asia on aivan sama.
Ranskalaisen miehen mielestä haluan keskustella aivan liikaa. Hän on enemmänkin tottunut painamaan asiat villaisella, mutta ei selvittämään niitä. Ehkä tämä tosin riippuu ihan henkilöstä, ei kulttuurista. En tiedä.
Pettämistä ei tietääkseni omassa suhteessani ole tapahtunut, mutta tunnen ranskalaisia miehiä, joilla tosiaan on jonkin sortin rakastaja oman tyttöystävän ohella. Kaverit salailevat asiaa ja tyttöystävä on mielestäni sokea ja idiootti, kun ei tajua mitään.
Naisten ryyppäämistä mieheni ei ymmärrä. Pari viinilasillista on ok, mutta kännissä heiluminen tuomittavaa. Omalla miehelläni ei ollut suomalaisnaisista mitään pahaa sanottavaa. Ei pitänyt meitä kevytkenkäisinä tai helppoina. Ainoa ennakkokäsitys oli kuulemma, että suomalaiset ovat pitkiä, kauniita blondeja. (heh, itse olen lyhyt ja tumma)
Muuten mies on mielestäni verrattavissa aivan suomalaiseen. Ei erityisen romanttinen, mutta ehkä hiukkasen huomaavaisempi naisia kohtaan. En kuitenkaan kehoita tarkoituksella etsimään ranskalaista. Ei ne sen kummempia ole kuin muun maalaisetkaan. :)
Varmasti on ihan mukavia, mutta mitä ite oon niihin törmänny niin ei tosiaankaan kannata uhrata aikaa eikä muutakaan niihin.
Jos sulla on fyrkkaa, ja haluut niin siitä sitä tuhlata niin ole hyvä.
Omat tuttavuuteni/suhteeni ovat olleet "arvomaailmassa" ja en todellakaan suosittele.
Tietty jokainen petaa niinkuin makaa...