Niin siis, teinkö oikein annettuani poikaystävälleni anteeksi, kun hän kertoi pettäneensä minua.. Koko tarina menee näin:
Lähdin viikonloppuna matkalle, ja poikaystäväni jäi tänne.. Hän ryyppäsi sitten jo perjantaina itsensä aika huonoon kuntoon, ja lähti joidenkin uusien tuttavien mukana jonkun kämpille.. ilta kului juodessa, ja yhtäkkiä hän oli suudellut jonkun neljä vuotta nuoremman teinin kanssa. Asia oli vaivannut häntä koko loppuviikonlopun, koska niin ei ollut tarkoitus käydä, kuulemma.. poikaystäväni mukaan heidän suudelmassa ei ollut mitään tunteita mukana, se vain sattui, kun olivat niin kännissä.. Eilen hän sitten rohkaistui ja kertoi minulle tapahtuneen itkien.. Sanoi edelleen rakastavansa vain minua.. Meidän suhde on vakava, tai ainakin on ollut.. olemme ajatelleet viettää koko elämämme yhdessä ja niin.. rakastan häntä todella, enemmän kuin mitään tai ketään ikinä. Mutta teinkö teidän mielestänne oikein vai väärin, kun annoin anteeksi? sehän on mahdollista, että jatkossakin tulee sattumaan tuota samaa.. nyt vähän pelottaa, mitä tapahtuu, kun jouluna pitäis lähtee viikoksi Lappiin, ja poikaystäväni jää tänne..:/
Lähdin viikonloppuna matkalle, ja poikaystäväni jäi tänne.. Hän ryyppäsi sitten jo perjantaina itsensä aika huonoon kuntoon, ja lähti joidenkin uusien tuttavien mukana jonkun kämpille.. ilta kului juodessa, ja yhtäkkiä hän oli suudellut jonkun neljä vuotta nuoremman teinin kanssa. Asia oli vaivannut häntä koko loppuviikonlopun, koska niin ei ollut tarkoitus käydä, kuulemma.. poikaystäväni mukaan heidän suudelmassa ei ollut mitään tunteita mukana, se vain sattui, kun olivat niin kännissä.. Eilen hän sitten rohkaistui ja kertoi minulle tapahtuneen itkien.. Sanoi edelleen rakastavansa vain minua.. Meidän suhde on vakava, tai ainakin on ollut.. olemme ajatelleet viettää koko elämämme yhdessä ja niin.. rakastan häntä todella, enemmän kuin mitään tai ketään ikinä. Mutta teinkö teidän mielestänne oikein vai väärin, kun annoin anteeksi? sehän on mahdollista, että jatkossakin tulee sattumaan tuota samaa.. nyt vähän pelottaa, mitä tapahtuu, kun jouluna pitäis lähtee viikoksi Lappiin, ja poikaystäväni jää tänne..:/
Vastaukset 10
Vanhimmat
itse en antaisi anteeksi, mua ei tarvitse kahta kertaa pettää. Voin perustella päätöstäni sillä, että itse en pettäisi koskaan jos vain varattu olisin.
It is possible that he was drunk and that a kisss was mistake. This kind of mistakes is possible to forgive.
Good luck for the future, it is not good if someone dring to much that he dont know what he/her is doing - this is a problem, big one.
teitkö oikein vai väärin, kun annoit anteeksi (mikä tällaisessa tilanteessa on oikein tai väärin?) - sehän riippuu täysin sinusta itsestäsi, koetko tehneesi oikein. Toiset pystyvät antamaan anteeksi, toiset ei... En vähättele tunteitasi enkä tapahtunutta sillä, että se oli "vain suutelua", mutta itse kuitenkin todennäköisesti antaisin kyseisenlaisen teon anteeksi. Jos suhteenne todellakin on vakava, en usko että tuollainen känninen hairahdus voi pahasti horjuttaa sitä. On inhimillistä erehtyä (nimim. kokemusta on, läksyt opittu ja anteeksi saatu).. Luottamus tietysti kärsii, mutta jos todella rakastatte toisianne, niin etteköhän pääse tapahtuneen yli. Ehkäpä poikaystäväsi tempaus opetti hänelle jotain tärkeää.. Ainakin hän tuntuu oikeasti katuvan tekoaan.
Tsemppiä sinulle!
Miehesi halusi kertoa sinulle asian ja se kertoo siitä, että miehellesi ei todellakaan ole yhdentekevää, miltä sinusta asiat tuntuvat. Miehesi tiesi, että hänen kertomuksensa tekee kipeää sinulle, mutta hän ei voinut jättää kertomatta, koska se teki liian kipeää hänelle itselleen pitää salaisuutta sisällään. Hän todella välittää sinusta, koska kertoi. Kertominen on myös tunnustus omasta vajavaisuudestaan ja siitä, että tekee elämässään virheitä, vaikka ei haluaisikaan.
Me kaikki teemme virheitä ja parisuhteessakin tulee loukanneeksi toista ihmistä monella tavalla, vaikka ei pohjimmiltaan sitä haluaisikaan.
Paljon paljon huonompi tilanne kokonaisuudessaan olisi se, että miehesi olisi pitänyt salaisuuden, kuin, että hän sai rohkeutta ja voimia kertoa asian. Rehellisyys on todella arvokas piirre niin hyvissä kuin huonoissakin asioissa, koska elämän kestävää suhdetta ei voi rakentaa minkään muun varaan kuin vilpittömyyden ja rehellisyyden varaan.
Voi olla että on vain suudelmaksi jäänyt. Mutta pakko tunnustaa, että ainoan kerran kun minäolen pettänyt kerroin vain osatotuuden. Oli pakko kertoa, mutten pystynyt kertomaan kaikkea...
Tuskinpa se suudelmaan jäi. Poikaystäväsi vain halusi saada syyllisyyden taakkaa harteiltaan tunnustamalla sinulle osatotuuden; ikäänkuin nyt asia olisi tunnustettu ja anteeksi annettu. Jäi vain kertomatta se pahin totuus...
Valitettavasti asia on mun kohdalla ainakin näin. Eli tilanne kuulostaa tutulta, juuri noin kävi mulle. Emäntä lähti viikonlopuks reissuun ja meikäläinen ryyppäs kavereiden kaa reilusti.
Hairahduin erään naisen kanssa sänkyyn ja tunsin kovaa syyllisyyttä. Kun emäntäni tuli kotiin, syyllisyys painoi mieltä sen verran, että päätin paljastaa "totuuden". Kerroin hänelle, että olin suudellut ja vain suudellut jotain nuorempaa tuntematonta tyttöä, tämän tytön aloitteesta. Ja kerroin katuvani kovasti. Todellisuudessa nainen oli saman ikäinen ja emäntänikin tuntee hänet, eikä juttu todellakaan jäänyt pelkkään suudelmaan. Emäntäni antoi itkujen jälkeen anteeksi, ja vieläkin olemme yhdessä. Mutta tapahtuma ei paina mieltä enää läheskään niin paljoa, kun olen kuitenkin "tunnustanut".
Mulle on ittelleni sattunu melkein samanlainen juttu... Koulut loppu ja tätä juhlittiin siten vähän railakkaasti ja tää poika jonka kanssa olin ryyppäs oikeen kunnolla ja löysinki sen nuoleskelemasta mun kaverin kanssa... Se sitten koitti kauheesti pyytää anteeks ja oli niin pahoillaan, ja kaikkee... En tollon tietenkään pystyny antaa anteeks, koska mulla oli niin paha olo... tunsin itteni niin petetyks ja tyhjäks, mut kaikesta huolimatta mikään näistä tunteista ei voittanu sitä kuinka paljon rakastin sitä poikaa.. Nyt ku aikaa on kulunu tapahtuneesta jo ainakin puoli vuotta, oon pystyny antaa anteeks, ja nyt me ollaanki taas onnellisesti yhessä... Ja oon oikeesti tosi ilonen siitä että pystyin antamaan anteeksi vaikka se veikin aikaa... Mielessä kyllä piilee välillä sekin mahdollisuus että mitä jos tapahtuu niinkuin silloin... En kyllä tiedä voisinko enää toista kertaa antaa anteeksi, mutta se on varmaa etten ikinä lakkaa rakastamasta häntä...
Toi sun teksti oli kuin minun kirjoittamani ja jos sua yhtään lohduttaa, niin mäkin annoin kyllä anteeksi! Tosin nukuttuani yhden yön yli ja kannettuani sitä ennen tavarani pihalle :)! Ja toinen puolisko oli kaverini, joka oli "semmoisesta" maineesta aiemmin tunnettu, mutta päässyt pahoista tavoistaan! Kaverille en ole voinut antaa anteeksi, enkä tiedä tulenko koskaan antamaankaa, vaikka reiluahan se olisi jos kerran synninpäästön poikaystävälleni annoin...että näin...
täytyy myöntää, että mulle kävi ihan samalla lailla! siis olin se kp.. ja voin sanoa, että enää ikinä en sitä uudestaan tee! niin paljon kaduttaa ja tuntuu pahalta. jos poikaystäväs oikeesti on katuva, niin anna anteeks.. ei hyvää suhdetta kannata kuitenkaan suudelman takia pilata.. itse voisin antaa avopuolisolleni yhden kaverisuukon anteeksi, ihan niinkuin hän antoi mulle! =) mutta silti kadun.. aina!!