Minkälaisia kokemuksia teillä on väliaikaisesta asumiserosta? Tarvitseeko sitä pelätä turhaan ja miten se auttaa selventämään ajatuksia?
Meille on vaimon kanssa suhde ollut kriisissä viime keväästä asti, taustat ongelmiin ovat paljon pitemmältä ajalta. Mielialat vaihtelevat laidasta laitaan joten välistä tuntuu että tarvitsee omaa aikaa ajatusten selvittämiseen. Töissä ei parisuhdetta ehdi paljon miettiä ja kotona ei tahdo saada mielenrauhaa asioille.
Asioista pystymme keskustelemaan aika avoimesti, suhteen realiteetit ovat auenneet kriisin aikana ja on tullut huomattua ettei suhdetta ole osattu hoitaa aiemmin ja monet enemmän tai vähemmän pienet asiat ovat jääneet käsittelemättä ja näin ne ovat ajan mittaan paisuneet. Molemmilla on ollut sellainen mentaliteetti ettei me koskaan erota, joten tavallaan on vaan tyydytty odottamaan parempi aikoja.
En tiedä onko aika sitten jo ajanut ohi? Intohimo on kadonnut meidän väliltämme ja suhde on muodostunut vähän sisko/veli tyyliseksi kaverisuhteeksi. Lapsia meillä ei ole.
Tarkoitus olisi löytää joulukuuksi toinen kämppä jossa jompikumpi olisi ainakin viikot. Mitään tavaroiden muuttamista ei siis ole tarkoitus tehdä.
Meille on vaimon kanssa suhde ollut kriisissä viime keväästä asti, taustat ongelmiin ovat paljon pitemmältä ajalta. Mielialat vaihtelevat laidasta laitaan joten välistä tuntuu että tarvitsee omaa aikaa ajatusten selvittämiseen. Töissä ei parisuhdetta ehdi paljon miettiä ja kotona ei tahdo saada mielenrauhaa asioille.
Asioista pystymme keskustelemaan aika avoimesti, suhteen realiteetit ovat auenneet kriisin aikana ja on tullut huomattua ettei suhdetta ole osattu hoitaa aiemmin ja monet enemmän tai vähemmän pienet asiat ovat jääneet käsittelemättä ja näin ne ovat ajan mittaan paisuneet. Molemmilla on ollut sellainen mentaliteetti ettei me koskaan erota, joten tavallaan on vaan tyydytty odottamaan parempi aikoja.
En tiedä onko aika sitten jo ajanut ohi? Intohimo on kadonnut meidän väliltämme ja suhde on muodostunut vähän sisko/veli tyyliseksi kaverisuhteeksi. Lapsia meillä ei ole.
Tarkoitus olisi löytää joulukuuksi toinen kämppä jossa jompikumpi olisi ainakin viikot. Mitään tavaroiden muuttamista ei siis ole tarkoitus tehdä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Tarkoitus olisi löytää joulukuuksi toinen kämppä jossa jompikumpi olisi ainakin viikot. Mitään tavaroiden muuttamista ei siis ole tarkoitus tehdä."
Meinaako teistä jompikumpi asua kalustamattomassa kämpässä?
Parisuhde on vanhentunut instituutio, joka ei nykyaikana enää toimi.
Ilmeisesti haluatte kuitenkin tehdä jotain parisuhteenne hyväksi,kun ette ole eronneet.Mielestäni asumusero on hyvä vaihtoehto.Molemmat saa tilaa omille ajatuksilleen ja kun ottaa vähän etäisyyttä toisesta,huomaa pian arvostavansa tätä enemmän.Aina ei avioliittoneuvojat ja perheterapiat auta,vaan on tehtävä jotain radikaalimpaa.Eräs ystäväni ja hänen miehensä olivat asumuserossa vain puoli vuotta ja se teki ihmeitä.Saivat asiansa kuntoon ja ovat nyt hyvin onnellisia.Tämä ei tietenkään toimi kaikilla,mutta kuka ties?? Kirjoitit,että intohimo on kadonnut väliltänne.Jos vaan molemmat haluaa,niin kyllä sekin sieltä vielä nostaa päätään.Olette onnellisessa asemassa,kun olette tiedostaneet ongelmanne ja puhuneet asioista.Eli toivoa on vielä!!
Asun myös asumuserossa tyttöystäväni kanssa. Meillä meni yhteinen suhde riitelyksi ja olo tuntui hieman ahdistuneelta toisen kanssa. Suhdetta oli kuitenkin jatkunut pitemmän aikaa ja välillämme oli läheinen side. Päätimme muuttaa erillemme. Ajattelin kuitenkin varmistaa tilanteen ja kihlasin kultani samalla, kuin haimme uudet asunnonhakupaperit.
Nyt asuttuamme aikamme erillämme ovat asiat alkaneet taas luistamaan. Olemme saaneet riitamme sovittua ja on ollut aikaa miettiä, mistä kenkä on puristanut. Yksi asia on esimerkiksi ollut oman ajan puuttuminen, toinen kavereiden ja vapauden kaipuu. Kun myöhemmin muutamme yhteen, olemme toivon mukaan oppineet tästä jotain.
Minusta tuntuu, että kiihkon hiipuminen ja muiden naisten herättämä kiinnostus on viesti jostain ongelmasta, joka vaivaa parisuhteessa tai omassa elämässä. Itselläni vieraisiin pöytiin vilkuileminen on loppunut, kun olemme puhuneet mieltäni painaneet asia halki ja mietittyäni ahdistukseni syitä kaikessa rauhassa itsekseni.
Mikä sopii kenellekin...
Itse suhtaudun asumuseroon/taukoon yms. "hieman" varauksellisesti. Elämässä kun tasaisin väliajoin tuppaa tulemaan kriisejä milloin mistäkin asiasta niin sitähän pitäisi olla tämän tästä muuttamassa erilleen ja yhteen. Yleensä se vain menee niin, että sen minkä vie mennessään tuo tullessaan aloitettaessa yhteiselo uudestaan.