Olen pistänyt saman viestin myös Parisuhde ja Avioero palstalle!!
Asiaan:
Minkälaisia kokemuksia teillä on väliaikaisesta asumiserosta? Tarvitseeko sitä pelätä turhaan ja miten se auttaa selventämään ajatuksia?
Meille on vaimon kanssa suhde ollut kriisissä viime keväästä asti, taustat ongelmiin ovat paljon pitemmältä ajalta. Mielialat vaihtelevat laidasta laitaan joten välistä tuntuu että tarvitsee omaa aikaa ajatusten selvittämiseen. Töissä ei parisuhdetta ehdi paljon miettiä ja kotona ei tahdo saada mielenrauhaa asioille.
Asioista pystymme keskustelemaan aika avoimesti, suhteen realiteetit ovat auenneet kriisin aikana ja on tullut huomattua ettei suhdetta ole osattu hoitaa aiemmin ja monet enemmän tai vähemmän pienet asiat ovat jääneet käsittelemättä ja näin ne ovat ajan mittaan paisuneet. Molemmilla on ollut sellainen mentaliteetti ettei me koskaan erota, joten tavallaan on vaan tyydytty odottamaan parempi aikoja.
En tiedä onko aika sitten jo ajanut ohi? Intohimo on kadonnut meidän väliltämme ja suhde on muodostunut vähän sisko/veli tyyliseksi kaverisuhteeksi. Lapsia meillä ei ole.
Tarkoitus olisi löytää joulukuuksi toinen kämppä jossa jompikumpi olisi ainakin viikot. Mitään tavaroiden muuttamista ei siis ole tarkoitus tehdä.
Asiaan:
Minkälaisia kokemuksia teillä on väliaikaisesta asumiserosta? Tarvitseeko sitä pelätä turhaan ja miten se auttaa selventämään ajatuksia?
Meille on vaimon kanssa suhde ollut kriisissä viime keväästä asti, taustat ongelmiin ovat paljon pitemmältä ajalta. Mielialat vaihtelevat laidasta laitaan joten välistä tuntuu että tarvitsee omaa aikaa ajatusten selvittämiseen. Töissä ei parisuhdetta ehdi paljon miettiä ja kotona ei tahdo saada mielenrauhaa asioille.
Asioista pystymme keskustelemaan aika avoimesti, suhteen realiteetit ovat auenneet kriisin aikana ja on tullut huomattua ettei suhdetta ole osattu hoitaa aiemmin ja monet enemmän tai vähemmän pienet asiat ovat jääneet käsittelemättä ja näin ne ovat ajan mittaan paisuneet. Molemmilla on ollut sellainen mentaliteetti ettei me koskaan erota, joten tavallaan on vaan tyydytty odottamaan parempi aikoja.
En tiedä onko aika sitten jo ajanut ohi? Intohimo on kadonnut meidän väliltämme ja suhde on muodostunut vähän sisko/veli tyyliseksi kaverisuhteeksi. Lapsia meillä ei ole.
Tarkoitus olisi löytää joulukuuksi toinen kämppä jossa jompikumpi olisi ainakin viikot. Mitään tavaroiden muuttamista ei siis ole tarkoitus tehdä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos löydät vastauksen.. kerron minullekkin...
Meillä on ko tilanne myös käsillä. Avomieheni etsii parhaillaan asuntoa ja minua jännittää tuleva. Miten se vaikuttaa suhteeseemme ja mitä tuleman pitää. Katsotaan kuinka meidän käy...
Itse ole ollut asumus erossa jo jonkin aikaa. Ja voin sanoa että ensimmäinen kuukausi kamalaa. Nukkumaan meno ja aamulla herääminen tyhjästä sängystä on karmeaa kun sen konkreettisesti kokee. Pienet muistot kotona ja ajatuksissa pyörivät koko ajan ja itku on tulossa 24h. Mutta nyt alkaa ajatukset selkiämään ja tämä ero on tehnyt meille hyvää. Jos kyseessä on todella ajatusten selvittäminen eikä "pehmeä lasku eroon", suosittelen asumuseroa vahvasti. Varsinkin jos kykenette hoitamaan sen yhdessä, autatte toisianne muutossa ja arkiasoiden uudelleen järjestelyssä. Asumuseron rinnalle on hyvä ottaa myös parisuhdeneuvonta jossa saa apua ajatusten järjestelyyn. Meillä tämä toimii hyvin. Toivottavasti muutamme taas yhteen jahka "koeaika" on ohi. Näyttäs ainakin siltä.
tuttua tekstiä. Olisi voinut olla myös minun kirjoittamani. olen pariinkin otteeseen halunnut asumuseroa, mutta puolisoni ei siihen suostu, sanoo sen olevan kaiken loppu. Tässä sitten vaan yritän saada päätäni selväksi, saman katon alla.. ei helppoa.