http://hidastaelamaa.fi/2014/09/7-asiaa-joita-onnelliset-ihmiset-tekevat-mutta-eivat-kerro-muille/
Omalla kohdallani noista toteutuu kaikki muu, paitsi toi kohta 6, kun en ole kovinkaan hengellinen uskonnollisessa mielessä.
Muutenkin viimeisen parin vuoden ajan olen panostanut omaan onnellisuuteeni ja se on kantanut hedelmää. Olen oikeasti aika onnellinen, vaikka mulla ei oikeastaan yhtään mitään... ehkä se onnellisuus on vain sitä tasapainon löytymistä.
Mutta ehkä sitä ei juurikaan mitään ihmeellistä tarvitsekaan ollakseen onnellinen :)
Omalla kohdallani noista toteutuu kaikki muu, paitsi toi kohta 6, kun en ole kovinkaan hengellinen uskonnollisessa mielessä.
Muutenkin viimeisen parin vuoden ajan olen panostanut omaan onnellisuuteeni ja se on kantanut hedelmää. Olen oikeasti aika onnellinen, vaikka mulla ei oikeastaan yhtään mitään... ehkä se onnellisuus on vain sitä tasapainon löytymistä.
Mutta ehkä sitä ei juurikaan mitään ihmeellistä tarvitsekaan ollakseen onnellinen :)
Vastaukset 50
Vanhimmat
Olen katkera, koska en yrityksestä huolimatta ole saanut parisuhdetta ja perhettä, en edes seksiä. Ikää rupeaa olemaan kohta 40-vuotta.
Miten sen nyt ottaa, tavallaan kai olen siellä ääripäiden välissä. analoidaanpas vähän:
"Onnelliset ihmiset ympäröivät itsensä ihmisillä, jotka rakastavat heitä ja tuovat merkityksen elämään."
naisellehan se on helppoa mutta miehelle ei niinkään lähteä ympäröimään itseään laadukkailla naisilla, toki haluaisin olla onnellisempi tuossa suhteessa mutta se vaatisi niin paljon kaikenlaista kommervenkkiä eikä onnistu jos pidän tuon kohdan "4. He ovat omia itsejään, aina"
"Onnelliset ihmiset osaavat päästää irti asioista, jotka eivät palvele heitä enää. Isojen suunnitelmien hyväksi on joskus tehtävä paljonkin muutoksia. Onnelliset ihmiset eivät haikaile taakse jätetyn perään."
Niin, naisellehan tuo on helppoa ja vaikka itseasiassa vastikään yhtä kaveria kehotin hakemaan muutosta kun ei nauti nykyisestä hyväpalkkaisesta urastaan on se "heittäytyminen" meille miehille paljon vaikeampaa kuin naisille jotka aina taloudellisesti tiukan paikan tullen voivat vain ottaa jonkun niistä lukuisista kosijoista, antaa sen elättää ja huolehtia talaousasioista.
No sanoisin niin, että itse oon aika onnellinen elämääni. En ole kyllä itsekään ollut koskaan mitenkään hengellinen uskonnollisessa mielessä, joten siinä mielessä en pidä tota kohtaa 6 erityisen tärkeänä. Mutta itselläni eivät ainakaan toteudu nämä kohdat numero 1&6, koska se oma itsetuntoni on aina ollut niin surkea.
Sitä itsetuntoasiaakin voi treenata :)
No niin sitä aina sanotaan, mutta en vaan oikein jaksa uskoa siihen, että se mun itsetuntoni tulisi koskaan mikään hyvä olemaan, kun se vaatisi sitä muutosta myös niiltä muilta ihmisiltä. Vaikea sitä on omaa itsetuntoa saada mitenkään paremmaksi, jos muut ihmiset eivät mua hyväksy.
ja lantionpohjan lihaksia myös ;)
Ei kukaan ulkopuolinen tule koskaan muuttamaan sun itsetuntoasi. Se lähtee vain ja ainoastaan susta itsestäsi. Muut ihmiset eivät muutu hyväksesi vaan sun itsesi on muututtava omaksi hyväksesi, jos siis haluaa muutosta.
Tuo mainitsemasi on kaikkien halpahallikyökkipsykologien neuvo mutta käytännön tasolla ihan p..seestä. Luulenpa että vaikka itse miten yrittäisi muuttaa ja ajatella positiivisesti ei se auta mitään jos ympäristö aina lannistaa, palautus maanpinnalle on nopea. Jos taas saa ympäristöönsä yhdenkin ulkopuolisen joka uskoo,ja hyväksyy tekee se ihan varmasti ihmeitä itsetunnolle ihan itsestään, ei silloin tarvitse itseään muuttaa enää.
Samaa mieltä.
Taisinkin joskus sanoa DarkFearille tuosta, että edes yksi ystävä riittää. Ei sitä tarvita ystävä-armeijaa, vaan yksikin riittää. DarkFear kun joskus puhui, että pitäisi muka olla hirveänä ystäviä, kavereita, tuttuja ja tutun tuttuja, jotta hänet hyväksyttäisiin.
Juurikin näin ja tietysti arsinkin jos se olisi naisystävä se riittäisi korjaamaan itsetunnon nopeastikin. Toki on joitakin ihmisiä joille on tärkeää mitä ympäristö ajattelee, miten menestynyt on jne. mutta kun ne kaikki on aikalailla turhuutta ja itseasiassa minusta tuntuu että juuri sellaisilla ohmisillä on niitä itsetunto-ongelmia. Itseasiassa ihan vähän aikaa sitten juttelin tuosta asiasta yhden kaverin kanssa jolle aina ollut aika tärkeää se ympäristölle muodostuva kuva, nyt se tuntuu olevan aika onneton hyväpalkkaisessa duunissaan, uhkaa palaa loppuun muttei osaa/uskalla vaihtaa vaatimattomampaan kun pelkää palkan putoamista ja ympäristön ajattelua. Neuvoin että alkaa miettimään niitä erilaisia vaihtoehtoja ihan tosissaan ennen kuin terveys menee, pysyvästi masentunut on masentunut vaikka olisi miten hienot meriitit takana.
Ei välttämättä muutosta mutta etsit ihmisiä ympärillesi joilla on samat kiinnostuksen kohteet ja käyneet sivarin. Eiköhänn niistä juttua synny.
Joo täytyyhän sitä omaa hyvinvointiaan ajatella.
Mutta ei sitä täysin voi sulkea pois muun maailman ajatuksia, moraalisia käsityksiä, ennakko-odotuksia jne. Täytyy vain osata sulkea pois vain ne turhat, joilla ei oikeasti ole merkitystä. Ei sitä kuitenkaan voi pelkästään omaa napaansa ajatellen mennä eteenpäin.
Mutta ehdottomasti tuollaiset kuten miten leipänsä tienaa, on kaikkien oma asia, eikä mitään työtä pitäisi väheksyä. Kaikkia tarvitaan.
Itsekään en ole missään huippupalkallisessa työssä, mutta pidän siitä, tienaan sillä elantoni ja aikaa jää muullekin elämälle. Hymyillen on todennut "ai sä oot vielä siellä töissä"-ihmettelijöille, että ei ole ollut päivääkään ettenkö haluaisi olla menemättä töihin työn takia :)
Juurikin noin että se oma hyvinvointi, myös henkinen, on tärkeää ja tietysti ei ihan miten sattuu voi heittäytyä mutta tuo tienaamisasia kunhan vain jotenkin kunniallisesti tienaa niin ei siinä kenelläkään yleensä ole mitään valittamista. Jos lähipiirissä on semmoisia ihmisiä joita häiritsee vaikkapa se ettei ole riittävn korkeasti koulutettu tai riittävän hienossa hommassa niin kyllä kai sellaiset ihmiset kannattaa sitten jo vähn ettäänyttääkin, eihän niille koskaan voi olla riittävän hyvä. Omien korvien välissähän ne arvostukset yleensä ovat enimmäkseen, toki jos haluaa päteä niin mikäs siinä mutta ei sitä silloin pidä tehdä jos se käy liian raskaaksi. Tuo kai se varmaan tärkeintä on että jos haluaa mennä sinne töihin se on se paras homma niin kauan kuin tykkää siellä olla.
No en vaan ole tähän päivään mennessä vielä keksinyt mitään sellaista, että miten sitä itsetuntoa sitten saisi millään keinolla mitenkään paremmaksi muutettua, niin oon sitten antanut koko asian olla. Täytyy kai vaan sitten pyrkiä elämään lopun ikänsä huonon itsetunnon omaavana henkilönä, sillä eipä sitä oikein muutakaan ole tehtävissä.
No eipä sitä oikein koskaan voi missään edes tutustua tällaisiin ihmisiin. Eikä mulle sillä ole merkitystä, että onko ne mahdolliset kaverit käyneet armeijaa vaiko sivaria, mutta kunhan he vaan pystyisivät hyväksymään sen mun sivarivalinnan, niin se riittäisi mulle.
Joo ei mullekaan pahemmin ole merkitystä. Mun kolme tai neljä parasta kaveria on joku käyneet sivarin tai sit on jättäneet kokonaan menemättä koska ei ollut pakko. Varmaan jonkinlaista indikaatiota toisesta ihmisestä tuo sivari/armeijavalinta minussakin antaa mutta ei mitään huomattavaa sellaista. Itsekin joskus aikanaan tuntui vähän typerältä mennä sinne kun vanhemmat halusi ja koska Suomessa todella edelleen asuu arviolta kymmeniä tuhansia, persuja kannattavia ja talvisodan juoksuhautoihin jämähtäneitä (darkkista lainaten) Suomi-Makeja jotka varmaan itse edelleen ylpeilevät sillä että ovat aikanaan onnistuneet olemaan armeijassa 12kk ja saaneet juoksuttaa alokkaita varuskunnan pihalla ja komennella heitä. Vaikka armeijan käyminen onkin arvostettava meriitti niin on naurettavaa pitää sitä "miehen tärkeimpänä velvollisuutena", ymmärrän toki tämän trollin palstalla toimivana sisäpiirivitsinä muiden toimivien tsoukkien joukossa vaikka vitsi alkaakin jo olla niin kulunut ettei siitä enää ole jäljellä enempää kuin rippeet edesmenneen Juicen hiuksista.
En ole onnellinen enkä usko, että tulen onneliseksi. Pärjään.
Asteikolla 1-10 sanoisin, että 9 edestä.
Tosin minä uskon enemmän tekemiseen kuin henkisyyteen. Minä tarvitsen realistisia tavotteita, joita kohden ponnistella. Kuun haaveilu taivaalta aiheuttaa vain voimattomuuden tunnetta ja katkeruutta.
Mistä Dark.Fearin huono itsetunto johtuu?
No ihan siitä, kun muut ihmiset ovat aina syrjineet mua mielipiteideni ja valintojeni takia ja sitten sitä on aina kokenut niin, että kun sitä ei pysty koskaan olemaan tarpeeksi muiden ihmisten mieliksi ja mikään ei ole koskaan muiden ihmisten mieleen, ei vaikka mitä tekisi.
En ymmärrä mitä väliä on muiden ihmisten mielipiteillä minusta. Saa olla vapaasti ihan mitä mieltä haluaa, eikä se mun mieltä pahoita.
Liian positiivinen ajattelumalli. Mutta, otetaan ihmiseltä kaikki pois kuten Jobilta, niin eiköhän se onnellisuuden ajatusmallikin muutu.
Olen.
Just hain uuteen hieman isompaan kämppään. Niin ja maaliskuussa odotan josko pääsen yhteen aikuiskoulutukseen. lel
Olen siis nytkin onnellinen. Samaisessa paskasessa betonilähiön yksiössä 6vuotta asunut. Tässä istunut, juonut ja juonut, kuunnellut maailman parhaimmat sävelet ja sanat, kirjoittanut kaiken mitä sydämeni, aivoni ja kyrpäni on antanut myöden.
Ja suurimpana on se, että voitin masennuksen täällä muiden silmissä luuserien mekassa, mutta minä itseeni uskoen tiesin että merkitystä on vain SINULLA - ITSELLÄSI. Home is where your heart is.
Itse olen aina pärjännyt pienellä. Ja pakko sanoa että häpeän ja lihomisen ja alkoholismin rajoja rikoin kun kuuntelin muita ihmisiä. Jo vuosia he ovat sanonneet että MINÄ olen paska, luuseri, varmasti onneton, miksi työtön, miksi olet noin lyhyt ja pienimunainen luuseri, ota itseäsi niskasta kiinni ja lakkaa vinkumasta, älä tee niin, tee näin, et sä voi nussia noin monta naista vuodessa, ehei, joku raja, blaablaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!
Vitun luuserit. Olen esimerkki Voittajasta.
Ja onnellinen et voi ikinä olla...Jos se ei siitä.
Vaikka en lapsia välttämättä ikinä saa, naista elämäni tai muutakaan. Ne olen hyväksynyt ja nyt vain kuuntelen Lily Allenia... lallalaaa
"4. He ovat omia itsejään, aina"
Miten minä voisinkaan olla mikään muu kuin oma itseni? En minä pysty muuttumaan keneksikään toiseksi ihmiseksi.
Menee näköjään hetki ennen kuin olen täysin onnellinen :D
Mutta en minä kuitenkaan täysin onnetonkaan ole.
Vaikka omat heikkouteni minulla tuossa listassa onkin niin turha sitä on epätoivoon vaipua ja todeta olevansa onneton :)
Omia harmaita alueitahan tuossa on.
Kuten moni jo sanonut tuon hengellisyys-asian, niin ite vielä mietin tuota unelmien toteutus-kohtaa.
Hienoltahan se kuullostaa, että kun tekee hyvän suunnitelman ja tietää päämäärän, niin positiivinen ihminen menee läpi vaikka harmaan kiven saavuttaakseen sen. Ehkä voisi lisätä, että ei ne suunnitelmat aina olekaan niin hyviä ja päämäärään ei aina pääse.
Mutta toisaalta onnellinen tyyppi jättää sen asian taakseen kohdan nro2 mukaan ja varmaan kehittää uuden unelman :D
No hitto, joo oon tosiaan onnellinen, erityisesti tossa muhun sopi, että en välitä mitä muut ajattelee vaan oon oma itseni ja vastoinkäyminen on lähes aina tilaisuus vain oppia, henkinenkin, tuolla on suuri hyvyys ja viisaua, vaikkei se näy, se tuntuu.
"Olen oikeasti aika onnellinen, vaikka mulla ei oikeastaan yhtään mitään... ehkä se onnellisuus on vain sitä tasapainon löytymistä.
Mutta ehkä sitä ei juurikaan mitään ihmeellistä tarvitsekaan ollakseen onnellinen :)"
Niinpä. Itselleni onnellisuuteen riittää tasapaino itseni ja ympäröivän maailman kanssa ja jos asiat ovat muutenkin kunnossa ja hallinnassa, niin aina parempi.
Ja tasapainoinen ihminen on myös jollain jännällä tapaa viehättävä. Se hyvä itsetunto ja rauhallisuus huokuu ihmisestä ja sellaisen seurassa on kiva ja helppo olla.
"Ja tasapainoinen ihminen on myös jollain jännällä tapaa viehättävä. Se hyvä itsetunto ja rauhallisuus huokuu ihmisestä ja sellaisen seurassa on kiva ja helppo olla."
Totta.
Dark.Fear ota sellainen asenne elämään että et välitä muiden mielipiteistä ja teet mitä haluat.
Sitä minäkin yritin vihjailla. Yksin täällä ollaan, toiset on hallu :-) Ne on yleensä parhaita, joilla on huono itsetunto, monilla ei ole sielua tarpeeksi moiseen.
No ei se vaan ole mitenkään noin helppoa ja yksinkertaista, että sitä voisi muka yhtäkkiä noin vaan päättää sen, etteikö enää välittäisi ollenkaan niistä muiden ihmisten mielipiteistä. Eikä siinä kyllä muutenkaan ole yhtään mitään mieltä tai iloa, jos sitä lähtisi joskus vaikka yksin johonkin baariin iltaa viettämään, puhumattakaan sitten, jos lähtisi laivaristeilylle tai ulkomaan matkalle.
Kyllä se on, mutta ymmärrän, et voi tuntua kaukaa haetulta.
Hyvin sanottu, siksi kivaa ja helppoa, koska tasapainoisella/onnelliselta ihmisellä ei ole tarvetta kilpailla, nokitella tai mitään muutakaan negatiivista, vaan suhtautuvat tasavertaisesti muihin ihmisiin;)
Kyllä olen. Samaa mieltä ei tarvitse mitään ihmeellistä siihen onnellisuuteen. Kun osaa nauttia vaan jokaisesta päivästä sellaisenaan. Elää tätä hetkeä. Ei aina tarvitse saada jotain.
Tuntui siltä.
Sitten alkoi tuntua toisenlaiselta.
Annoin asialle tilaa,
alkoi näyttää että nämä todellakin
ansaitsevat toisensa.
Olen onnellinen.
Oikeasti onnellisten ihmisten ei tarvi tollasia listoja lukeakaan.
Oikein onnellinen olen heti, kun nuo seitsemän täysosumaa osuvat minun kuponkiini.
Onhan tällä palstalla sentään muutama oikeasti jopa onnellinenkin ihminen. Hetken jo vaikutti, että kaikki ovat tätä samaa valittajien porukkaa.
Itseeni tuosta listasta kolahti eniten juuri tuo, että osaan hankkiutua vääristä ihmisistä eroon. Jos joku ei tunnu hyvältä ja hänen seuransa ei ole mulle hyväksi, sanoudun siitä irti. Eikä tunnu edes pahalta.
Toinen mikä kolahti, on juuri tuo itsetuntoasia, mitä täälläkin on ihmetelty. Mua ei oikeasti kiinnosta mitä muut musta ajattelee. Ja kun sanon noin, moni pitää mua koppavana narttuna. Sekin on mulle ihan yhdentekevää :)
Jos joku ei musta tykkää, niin eihän se mun ongelmani ole! Ei mulla ole tarvetta miellyttää ketään. Olen oma itseni ja jos se ei riitä tai kelpaa, niin ei mun seurassa ole pakko olla :D
Minä, minä, minäminäminä...
Suosittelen tämän tekstin näyttämistä ammattiauttajalle.
Juuri niin. Olen tällä pallolla vain itseäni varten, en muita miellyttämässä.
Miellyttäminen on teennäistä. Jos aidosti viihdyn jonkun seurassa, teen sen selväksi. Ja jos joku aidosti viihtyy mun seurassa, tällaisena kuin olen, niin onhan se aika hienoa :).
Mutta en mä ala näyttelemään.
Päivää. Olen ammattiauttaja. Kuinka voin olla avuksi?
(naurua)
Just niin. Siks meillä on aina synkannut niin hyvin.
(reps)
Tämä on hieman vaikea asia, tämä onnellisuus. Muistan selvästi viimeksi olleeni onnellinen nuoren parin onnesta kaupungilla. Nämä ovat näitä kamerakohtia, joissa pitäisi ottaa kuva. Mutta kuitenkin oli niin, että hämmästyin sen tarttuvuutta. Se tulvahti sieltä minuun, se onnellisuus, joka oli niin ilmeinen ja jaettavana loputon.
Ihminen on käsittämätön otus.
(naurua)
Yleensä ihminen vain on. Tai tyytyy vain olemaan.
(reps)
No oon kyllä itsekin hankkiutunut eroon näistä ns. "vääristä" ihmisistä, jotka eivät ole hyväksyneet mua ja mun valintojani. Eikä se kyllä ole edes pahalta tuntunut, sillä en halua olla tekemissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät mua, mun mielipiteitä ja valintojani hyväksy.
Ongelma on tosin vaan sitten just se, että kun tuntuu aina niin siltä, että on vaikea koskaan missään tutustua uusiin ihmisiin, kun luultavasti he myös ovat samanlaisia, kun ne ihmiset, jotka ovat mua aina syrjineet mun mielipiteideni ja valintojeni takia. Muutenkin sitä kaikkien tollaisten juttujen vuoksi tuntuu aina siltä, että on hyvin vaikea luottaa koskaan uusiin ihmisiin.
"Minä, minä, minäminäminä... "
Kyllä kyllä. Onnellisen ihmisen tervettä itsekkyyttä. Olet 24/7 itsesi kanssa, joten miksi ei siihen panostaisi että se olisi laatuaikaa?
"Happiness is not something ready made, it comes from your own actions", tuumasi Dalai Lamakin.
Kyllä. Ja itseasiassa sellainen huonolla itsetunnolla varustettu ihminen voi olla jopa enemmänkin minäminä-ihminen, kun koko ajan vaan miettii mitä muut hänestä ajattelevat... mikä ihme saa ne edes kuvittelemaan, että ketään oikeasti edes kiinnostaa? En mä ainakaan kuluta päiviäni pohtimalla, miksi joku ihminen näyttää joltain tai pukeutuu jotenkin tms. Ihan sama mulle.
Ja näin kirjoitettunahan tämä saattaa vaikuttaa narttumaisuudelta, mutta kannan sen ylpeydellä :)
En ole onnellinen, enkä surullinen. Kokolailla tasapaksua. Oikeastaan en tunne ihmeemmin mitään. Mulle oleellista elämässä on vain se, et saan vedettyä hyvät treenit aina treenipäivinä. Se tuo mulle tunteen, et oon balanssissa.. Kaikki muu on vähemmän tärkeää, mut hyvänä lisänä toki...