Moi!
Päätin kirjoittaa nyt tänne kun tämä asia on vaivannut jo kuukausia minua.
Olen 16-vuotias naisenalku ja käyn ensimmäistä vuotta lukiossa.
Lukio alkoi ihan hyvin, se ei ollut niin pelottavaa kuin mitä luulin. Kuitenkin syksyn edetessä alkoi tulla kaikenmaailman masennusoireita ja lopulta kävin ihan kuraattorilla puhumassa. Koska ajatuksiini kuului toisinaan myös itsemurha-ajatukset, hän olisi halunnut lähettää minut terveydenhoitajan kautta koulupsykologille ja siitäkin vielä mahdollisesti eteenpäin.
Kieltäydyin ja jätettiin asia siihen. Oikeastaan pelästyin jonkun verran mitä seuraisi jos olisin mennyt sinne 'eteenpäin'. Aloin ajatella että liioittelen ongelmiani ja en ole niin masentunut ja 'sairas', kuin mitä minä ja kuraattori oletti. Pääsinkin yli lopulta noista ajatuksista. Masennus hälveni ja itsensä tappamisen sijaan löysin vähän kaikkea hyvää elämästä mitä haluan kokea. Ehkäpä myös ihastumisellani oli jonkinlaista osuutta mielialan paranemiseen.
No joulun jälkeen nyt kun koulu alkoi taas, havahduin jälleen tuttuihin tunteisiin. En jaksa olla missään paikallaan. En voi keskittyä koko tuntia enkä kykene tekemään mitään asiaa yksi kerrallaan. Ihan niinkuin olisi mieletön kiire. Olen muuttunut todella levottomaksi, ahdistuneeksi ja stressaantuneeksi. Saatan menettää yöuniani stressaamalla siitä mitä seuraavana aamuna syön aamupalaksi.
Sama kaava toistuu aina ja kaikkialla. Suunnittelen, järjestelen ja huolehdin. Ahdistun, masennun ja stressaannun.
Ja minkä olen myös huomannut, tuo samainen masennus nostaa jälleen päätään. "Jos sittenkin olisin kuollut..." . Sitten yritän ajatella niitä asioita joita haluan vielä tehdä. Tuntuu kuitenkin että ne ovat mahdottomia tai liian kaukana jotta voisin tehdä. Niinkuin yrittäisi jatkuvasti hallita kaikkea, muttei saa mistään kiinni kunnolla.
Päätin kirjoittaa nyt tänne kun tämä asia on vaivannut jo kuukausia minua.
Olen 16-vuotias naisenalku ja käyn ensimmäistä vuotta lukiossa.
Lukio alkoi ihan hyvin, se ei ollut niin pelottavaa kuin mitä luulin. Kuitenkin syksyn edetessä alkoi tulla kaikenmaailman masennusoireita ja lopulta kävin ihan kuraattorilla puhumassa. Koska ajatuksiini kuului toisinaan myös itsemurha-ajatukset, hän olisi halunnut lähettää minut terveydenhoitajan kautta koulupsykologille ja siitäkin vielä mahdollisesti eteenpäin.
Kieltäydyin ja jätettiin asia siihen. Oikeastaan pelästyin jonkun verran mitä seuraisi jos olisin mennyt sinne 'eteenpäin'. Aloin ajatella että liioittelen ongelmiani ja en ole niin masentunut ja 'sairas', kuin mitä minä ja kuraattori oletti. Pääsinkin yli lopulta noista ajatuksista. Masennus hälveni ja itsensä tappamisen sijaan löysin vähän kaikkea hyvää elämästä mitä haluan kokea. Ehkäpä myös ihastumisellani oli jonkinlaista osuutta mielialan paranemiseen.
No joulun jälkeen nyt kun koulu alkoi taas, havahduin jälleen tuttuihin tunteisiin. En jaksa olla missään paikallaan. En voi keskittyä koko tuntia enkä kykene tekemään mitään asiaa yksi kerrallaan. Ihan niinkuin olisi mieletön kiire. Olen muuttunut todella levottomaksi, ahdistuneeksi ja stressaantuneeksi. Saatan menettää yöuniani stressaamalla siitä mitä seuraavana aamuna syön aamupalaksi.
Sama kaava toistuu aina ja kaikkialla. Suunnittelen, järjestelen ja huolehdin. Ahdistun, masennun ja stressaannun.
Ja minkä olen myös huomannut, tuo samainen masennus nostaa jälleen päätään. "Jos sittenkin olisin kuollut..." . Sitten yritän ajatella niitä asioita joita haluan vielä tehdä. Tuntuu kuitenkin että ne ovat mahdottomia tai liian kaukana jotta voisin tehdä. Niinkuin yrittäisi jatkuvasti hallita kaikkea, muttei saa mistään kiinni kunnolla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
(Jatkoa...)
Tuntuu niinkuin kaikki pitäisi tehdä nyt ja välittömästi, eikä aikaa ole. En jaksa odottaa. En mitään! En omista enää edes kärsivällisyyttä. Odotan mutten tiedä itsekään mitä odotan.
Kaikki on todi ahdistavaa toisinaan ja kaikki on niiin levotonta. En voi sietää varsinkaan oppitunteja, jossa ollaan 75min pitäisi keskittyä koko se aika! Kuulostaa tosi tyypilliseltä mutta mulla toi on oikea ongelma. Tai oletan ettei se ole muille niin vaikeaa kuin minulle.
Kuraattorilla kävin muistaakseni lokakuussa. Sanoi että mulla on itsetunto tosi pohjassa. Voiko vaikuttaa tähän levottomuuteen? Voiko koulu vaikuttaa? Tätä oli myös lomallakin tosin....ei siis voi olla ihan koulunkaan syytä.
Kiire on.....koko ajan. Mutten tiedä, minne minulla on kiire. En osaa pysähtyä. Koulu menee melko huonosti. Tuntuu että kaikki on tehtävä ja hoidettava just nyt!
Kokeileppa rentoutumista.
Nykyajan nuorilla on tullut ongelmaksi tietoähky, tietoa tulvii kaikkialta ja koko ajan.
Kännykkä ja sitä kautta kaikenmailman turha tieto.
Ota joka päivä vaikka tunnin ajan hetki jolloin kännykkä kiinni ja lue vaikka kirjaa tai kuuntele musiikkia ja rauhoitu.
itseäni ottaa päähän lasten/nuorten tapa alkaa jankuttamaan tekemistä 1min. jälkeen, aivan kuin elämäntehtävä olisi olla jatkuvasti liikkeessä.
Toisaalta kun ehdottaa tekemiseksi siivoamista, klapihommia, tms. se ei kelpaa, energia kanavoidaan turhaan tekemisen.
Kun päivä touhutaan turhaa niin hyvin nopeasti tulee tilanne jolloin aletaan ajattelemaan että mitä on saanut aikaan, no ei tietenkään mitään kun mitään kongreettista ei ole tehty.
Kyllä minäkin masentuisisin tuollaisesta.
Nyt kun illalla istahdan sohvalle ja mietin mitä tein päivän aikana, niin siitä tulee pitkä lista hyödyllisisä asioita.
Mites tuo ruokavalio?
Se vaikuttaa ihan oikeesti aivoihin.
Onko sulla ollut traumaattinen lapsuus, vai ?
Jos ei ole ollut, niin ei sulla ole mitään masennusta, vaan ihan normaalia elämää.
Masennuksesta vaan puhutaan niin paljon, että kaikki luulee sairastavansa jotain.