Ystävälläni näyttää olevan masennuksen oireita. Olen todella huolestunut hänestä. Hän ei syö, nuku, eikä muutenkaan enää ole se sama mikä oli ennen.
Olen katsonut netistä muitakin ohjeita. Olen ollut nämä 2,5 vuotta parhaani mukaan hänen tukenaan, ja autellut. (hänelllä on ollut oireita ennenkin mutta nyt ne ovat vahvoja)
Kerran minä vahingossa petin hänet ja kadun sitä suuresti. Nykyään pyrin olemaan hänen lähellään silloin kuin vain pystyn ja kannustan häntä esim. syömään ja nukkumaan. En yleisesti pakota mutta pidän siitä huolen.
Tiedän myös, että minun ei silti kannata uhrautua vain yksin. Aiomme kertoa toisen ystävän kanssa kuraattorille, mutta en ole uskaltanut kertoa siitä vielä ystävälleni (joka tässä on masentunut), se stressaisi häntä.
Miten muuten pystyn häntä auttamaan? Haluan että hänellä ei ole tulevaisuudessakaan huono olla... Tämä ehkä onkin tarpeeksi mutta onko muuta?
Olen katsonut netistä muitakin ohjeita. Olen ollut nämä 2,5 vuotta parhaani mukaan hänen tukenaan, ja autellut. (hänelllä on ollut oireita ennenkin mutta nyt ne ovat vahvoja)
Kerran minä vahingossa petin hänet ja kadun sitä suuresti. Nykyään pyrin olemaan hänen lähellään silloin kuin vain pystyn ja kannustan häntä esim. syömään ja nukkumaan. En yleisesti pakota mutta pidän siitä huolen.
Tiedän myös, että minun ei silti kannata uhrautua vain yksin. Aiomme kertoa toisen ystävän kanssa kuraattorille, mutta en ole uskaltanut kertoa siitä vielä ystävälleni (joka tässä on masentunut), se stressaisi häntä.
Miten muuten pystyn häntä auttamaan? Haluan että hänellä ei ole tulevaisuudessakaan huono olla... Tämä ehkä onkin tarpeeksi mutta onko muuta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni, mutta tulipahan mieleen se, että jos minun yksityisasioitani mentäisiin kertomaan jollekulle minun selkäni takana, niin saattaisin ottaa aika pahalla. Jotain varovaista minun asioihini sekaantumista voisin varmaan antaa anteeksi. Mutta minä olenkin aikuinen, ehkä se vaikuttaa johonkin, ehkä ei.
Jos kaverisi haluaisi mennä kuraattorin puheille muttei uskalla, niin sinusta saattaa tietysti olla apua. Jos hän pelkää kuraattorille puhumista siksi että joutuisi pettymään hyvin pahasti, voi tietenkin vasta jälkeenpäin todeta kannattiko puhua. Jos sinä uskot kuraattoriin niin saattaahan se olla jotain mitä kaverisi kannattaisi kokeilla.
Sinä tunnet kuraattorisi, sinä tunnet kaverisi. Minä en tunne. Hyvän päätöksen siitä, miten sinä parhaiten kaveriasi autat voit tehdä vain sinä. Kaveriasi kaikkein parhaiten voi auttaa vain hän itse.
Asiasta kannattaa enemmänkin puhua hänen huoltajiensa kanssa, että olet nyt tosi huolissasi hänestä ja toivoisit että he edes yrittäisivät ottaa koulun antaman tuen vastaan, kun heillä on vastuukin pitää lapsestaan huolta.
Olet itsekin vielä lapsi ja on sinulle liian suuri taakka huolehtia ystäväsi masennuksesta. Kerro omasta huolestasi vanhemmillesi ja kuraattorille. Samalla he ottavat vastuun, joka kuulostaa todella vakavalta! Olet hyvällä asialla ja hieno nuori, joka haluaa auttaa ystävää, mutta sinä eikä kaverisi ette pysty kantamaan noin isoa vastuuta. Lähde seuraksi saattamaan ystävääsi kuraattorille, jos hän sinne haluaa mennä, mutta jos ei halua, niin voit siitä huolimatta kertoa huolestasi itse kuraattorille. Tämähän on asia, joka kuormittaa sinua ja altistaa myös sinut itsesi masennukselle. Toisen asioista voi puhua kuraattorille ihan hyvin. Siinä ei ole mitään väärää. Masennus on sairaus, jossa ihminen ei itse välttämättä ymmärrä hakea apua, sairaus vaikuttaa sillä tavalla.
Kerro asiasta aikuisille jo tänään. Aikuisten tehtävä on tehdä asioille jotakin, ei sinun.