Olen asunut viimeiset neljä vuotta miespuolisen kämppiseni kanssa eikä meillä ole koskaan ollut mitään sutinaa tai seksuaalista kiinnostusta toisiimme. Ollaan tunnettu yläasteelta asti eikä koskaan olla oltu muuta kuin kavereita eikä mieleen tulisikaan mitään muuta. Kämppis on paras ystäväni, siinä kaikki. Lisäksi ollaan molemmat yliopisto-opiskelijoita, joten tällä asumismenetelmällä saamme asuttua halvalla (kämppä on kolmio, noin 70 neliöö), mutta kuitenkin omat huoneet ja tilaa.
Tapasin yhden mukavan miehen tuossa nelisen kuukautta sitten ja kun kerroin tuosta asumisjärjestelystä ei hänellä ollut mitään ongelmaa sen kanssa. Toki aluksi hän vähän kyseenalaisti, että voidaanko me tosiaankin olla pelkät kämppikset vai onko meillä jotain muuta meneillään, mutta lopulta hän kyllä tajusi ettei mitään ole. Hän ja kämppikseni tulivat hyvin juttuun.
Mutta nyt sitten viimeset pari viikkoa poikaystäväni on ollut todella mustasukkainen ja syyttää minua pettämisestä. En tajua mitä ihmettä hän sekoilee, koska mikään ei ole muuttunut. Hän vain on alkanut syyllistää minua eikä usko vaikka kuinka yritän sanoa, ettei mitään ole tapahtunut. Hänen yksi teesinsä on, että mies ja nainen eivät voi olla pelkkiä kavereita vaan siihen liittyy aina jotain muutakin. Olen täysin eri mieltä, sillä tässähän me täysin platonisesti yhdessä elelemme.
Pistää vähän miettimään, että onko jätkä kenties itse mennyt pettämään ja yrittää näin vähentää omaa syyllisyydentunnettaan siirtämällä osan siitä minun niskaani. Tuntuu kuin hän suorastaan toivoisi, että jäisin kiinni jostain "sopimattomasta", jotta hän voisi mesota olleensa oikeassa.
Suututtaa tuollainen touhu. Mies ja nainen todellakin pystyvät olemaan pelkkiä ystäviä ja kämppiksiä ilman mitään muuta sutinaa. Jos joku väittää, että siinä on AINA mukana jotain muuta, ei ilmeisesti omaa ainuttakaan oikeaa ystävää.
Tapasin yhden mukavan miehen tuossa nelisen kuukautta sitten ja kun kerroin tuosta asumisjärjestelystä ei hänellä ollut mitään ongelmaa sen kanssa. Toki aluksi hän vähän kyseenalaisti, että voidaanko me tosiaankin olla pelkät kämppikset vai onko meillä jotain muuta meneillään, mutta lopulta hän kyllä tajusi ettei mitään ole. Hän ja kämppikseni tulivat hyvin juttuun.
Mutta nyt sitten viimeset pari viikkoa poikaystäväni on ollut todella mustasukkainen ja syyttää minua pettämisestä. En tajua mitä ihmettä hän sekoilee, koska mikään ei ole muuttunut. Hän vain on alkanut syyllistää minua eikä usko vaikka kuinka yritän sanoa, ettei mitään ole tapahtunut. Hänen yksi teesinsä on, että mies ja nainen eivät voi olla pelkkiä kavereita vaan siihen liittyy aina jotain muutakin. Olen täysin eri mieltä, sillä tässähän me täysin platonisesti yhdessä elelemme.
Pistää vähän miettimään, että onko jätkä kenties itse mennyt pettämään ja yrittää näin vähentää omaa syyllisyydentunnettaan siirtämällä osan siitä minun niskaani. Tuntuu kuin hän suorastaan toivoisi, että jäisin kiinni jostain "sopimattomasta", jotta hän voisi mesota olleensa oikeassa.
Suututtaa tuollainen touhu. Mies ja nainen todellakin pystyvät olemaan pelkkiä ystäviä ja kämppiksiä ilman mitään muuta sutinaa. Jos joku väittää, että siinä on AINA mukana jotain muuta, ei ilmeisesti omaa ainuttakaan oikeaa ystävää.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Sinä olet ollut asiasta avoi alusta saakka ja miesystäväsi hyväksyi sen. Mielestäni sinä et ole tehnyt mitään väärää. Hänellä tuossa on mustasukkaisuusongelma. Jonkun mielestä tuo teidän järjestely ei ole sopivaa, ja näköjään miesystäväsi kuuluu tähän joukkoon.
Mustasukkaisuus on raastavaa. Usein pahenee kun eteenpäin mennään. Mustasukkaisuus kielii myös luottamusken puutteesta tai siitä että hän ei vaan pysty luottamaan. Mustasukkainen ihminen löytää aina jotakin ongelmallista.
Sinun pitää punnita, millaista luottamusta ja mitä arvoja vaadit miesystävältäsi. Missä menee sinun rajasi, miten paljon voit kontrollointia hyväksyä? Voit tietenkin muuttaa asumisjärjestelyä, jos haluat, mutta en kehottaisi muuttamaan yhteen ennen kuin sinulla on varmuus, että hän ei ole mustasukkaista sorttia muuten. Mustasukkaisuus voi pahentua hitaasti huomaamatta. Ole varuillasi!
"meillä ole koskaan ollut mitään sutinaa tai seksuaalista kiinnostusta toisiimme"
Tämä siis yleensä tarkoittaa sitä, että naisella ei ole kiinnostusta. Mies kyllä panisi heti kun saisi luvan.
Asiaan kuitenkin. Jokainenhan sitä tutustumisen hetkellä kertoo miten hyvä tyyppi on, mutta seurustelun edetessä tai viimeistään yhteen muutettaessa totuus paljastuu.
On se juttu haitannut poikakaveriasi alusta lähtien ja voimistunut pikku hiljaa. Nyt vain jokin tapahtuma on ns. Katkaissut kamelin selän.
"Tämä siis yleensä tarkoittaa sitä, että naisella ei ole kiinnostusta. Mies kyllä panisi heti kun saisi luvan."
Ei todellakaan. Minä en kiinnosta häntä yhtään. En käsitä tuollaista ajatusmaailmaa. Lisäksi hän seurustelee erään mukavan naisen kanssa, jolla ei muuten myöskään ole mitään ongelmaa asumisjärjestyksemme kanssa.
Voi toki niinkin olla että poikaystäväni on hautonut tätä pidempään, mutta itse en suurin surminkaan kykene käsittämään että mitä olisi voinut tapahtua. Luulen että jätkä on itse mennyt tekemään jotain sopimatonta ja projektoi huonoa omaatuntoaan nyt minuun. Hän vain suuttuu jos asian otan esille.
Mitä luultavimmin hänellä on huonoja kokemuksia, tai kuullut vastaavista, sillä tosiasia on kuitenkin että aika paljon sitä tapahtuu, että ei pystytäkään olemaan "vain kavereita" ja jossain välissä jommalla kummalla saattaa herätä suurempiakin tunteita.
Jotkut hyväksyy tuollaiset kaverisuhteet, mutta sitten on se vastapuoli joka ei vaan kykene hyväksymään vaan vaikka hiljaa kärsii vaikkei asiasta ääneen sanoisikaan... ja kun on vasta rakastunut niin kaikki muut tuntuu hormoonimyrskyssä mahdollisilta uhilta, alkuun kun on toisesta ja toisen tunteista epävarma olo..
Iatsekään en ehkä pystyisi hyväksymään tuollaista kaveruutta kun tunnen itteni. En usko että tuon perusteella olisi sinua mennyt pettämään, on vaan niin epävarma... ehkä se ajan kanssa helpottaa kun teette töitä luottamuksen kasvattamiseksi...
No sanoinkin yleensä.
Jos sii peilaat minun ajatusmaailmaa ja parin muunkin vastaajan niin ymmärrät.
ollaan rehellisiä, mimmi asuu jäbän kanssa kämppiksenä. Onhan se vähän erikoinen järjestely astua miehenä sisään. Ymmärrä nyt herran tähden sitä miestäkin äläkä ainoastaan syyllistä.
Mun tuttavapiirissä se on normaalia kans. Olisiko jo yhteiskuntaluokkaan liittyvä ero?
Tuo ei tule muuttumaan koskaan miksikään. Valmistaudu siihen että tulet antamaan asiassa periksi jos miesystäväsi kanssa aiot loppuelämää rakentaa. Toivottavasti sinulla on samanhenkisiä naisystäviä ettei mene elämä kovin yksinäiseksi kun siivoat väärät ystävät elämästäsi.
Mies ja nainen voivat olla ystäviä hyvinkin. Kaikki miehet ja naiset eivät osaa olla, mutta monet osaavat.
Voi olla, että asia on kuten epäilet, eli hän on pettänyt ja projisoi omaa häpeäänsä sinun syyttämiseesi.
Tai sitten hän haluaa että sinä olet hänen ja vain hänen, nyt ja aina.
Se on kuitenkin melkoisen varma, että tämän yksilön kanssa seurustellessasi sinä et selvästikään voi olla ystävä kenenkään miehen kanssa.
Nyt täytyy sanoa, että jos olisin miehesi niin minullekin tuo tilanne olisi raastava. Miehenä minun täytyy sanoa, että nainen ja mies eivät voi olla ystäviä. Tietysti poikkeustapauksia on olemassa esim. jos kämppis on homo tai itse et ole mikään viehättävä tapaus. Kämppiksesi on varmasti monesti miettinyt sinusta kaikkea seksuaalista, olen varma tästä.
Miehenä 100 % samaa mieltä. Turha näitä on kaunistella
Ehkä tässä on vain joku luonnollinen ero miesten ja naisten ajatusmaailman välillä. Naiset ajattelevat, että platoninen ystävyys eri sukupuolisten välillä on täysin mahdollista, mutta miehet ajattelevat siihen automaattisesti kuuluvan jotain seksuaalista.
En halua muuttaa tuota asumisjärjestelyä, koska se on toiminut tähän asti täysin moitteettomasti ja halvalla saamme hyvällä paikalla asua. Ajattelen tässä asiassa todella itsekkäästi ja tiedän sen, mutta minulle on tärkeää saada opinnot päätökseen ilman ylimääräistä stressiä ja sähläys muuttamisen ynnä muun kanssa toisi niin turhaa stressiä, etenkin vain parin kuukauden seurustelun jälkeen. Poikaystäväni kanssa tulee lähinnä mieleen, että jos jätkä ei luota minuun niin sitten suhteemme ei ole sen arvoista. Minä en suostu siihen että hänen mustasukkaisuutensa dominoi ystävyyssuhteitani, joten jos ei mene perille, että kämppikseni ja minun välillä ei ole mitään, asia on sitten selvä.
Mutta näin naisena en vain käsitä, että miksi heti ajatellaan että miehen ja naisen välillä on automaattisesti jotain seksuaalista. Ja sitä paitsi ihan vain heittääkseni, että mitä ihmeen väliä sillä olisi vaikka kämppikseni olisi joskus halunnutkin minua seksuaalisesti (mitä hän ei ole), kerta hän ei koskaan ehdottaisi mitään eikä mitään koskaan tapahtuisikaan? Miksi seurustelisin jonkun muun kanssa, mikäli minulla olisi jotain sutinaa kämppikseni kanssa? Onko kyse vain jostain kummallisesta luolamiesaikaisesta omistushalusta vai mitä ihmettä? En varmaan koskaan tule käsittämään tätä ajatusmaailmaa täysin.
Onko poikaystäväsi yliopisto-opiskelija? Itse sanoisin, että duunareilla (ja myös miesvaltaisilla aloilla opiskelevilla akateemisilla miehillä) tuollainen ajattelu on yleisempä. Kun taas humanistimiehet etenkin osaavat olla naiselle pelkkiä ystäviä, koska ovat tottuneet opiskelemaan ja olemaan naisporukoissa.
Kun olet nainen niin ajattelet oman sukupuolesi tietysti olevan se joviaalimpi, mutta ei se niin mene.
Todellisuudessa ei ole eroa sukupuolten välillä. Luepa täällä naisten postituksia, joissa ollaan erittäin, jopa raivokkaan mustasukkaisia miehen naispuoliselle ystävälle.
Etköhän juuri tuossa tullut sanoneeksi että et itse panosta / tee uhrauksia suhteen eteen lainkaan joten aika selvä miten tossa hommassa tulee käymään. Voi olla kyllä vaikeaa löytää kunnollista miestä tuolla asenteella mutta good luck, käyn katsomassa 10 vuoden päästä kun itket omaa kohtaloasi sinkkuudesta tällä samalla palstalla
Tai sitten uhraa kaiken parisuhteen alttarille ja itkee silti koska vastalahjaksi ei saanut oikeastaan mitään. Kukaan muu ei itke eikä ihmettele vaikka opinnot, asunnot ja ystävät jätettäisiin just näille sijoille ja naisesta tulisi ihan toinen ihminen miehen mieliksi. Se olisi vaan ihan luonnollinen maailmanjärjestys joten mitäpä sitä ihmettelemään sen kummemmin. No sitä voi taas sitten ihmetellä toki suuresti että mitä se nainen oikein narisee kun sillä on kaikki elämässä hyvin, eli se mies. Noin niinkuin pääasiat kunnossa siis. Koulut jäi rakastumisen tuiskeessa kesken ja osa-aikaisena siivoojana kun ei muuta sitten saanut mutta ei hätää koska mies hoitaa perheen tulot tasapuolisesti perheen ja vaimon hyvää ensisijaisesti ajatellen koska liitto on ikuinen ja vaimokin uhrasi koko olemuksensa ja tulevaisuutensa....eiku....?
Liikuttavat määrät tässäkin on näitä uhrautujia kuitenkin liikenteessä. Se on niin hirveen helppo uhrata toisen nimissä asioita joita ei omassa päässä oikeastaan edes ole. Jos et usko sukupuolten väliseen ystävyyteen niin on aivan turha leuhkia jättävänsä itse ystävänsä puolison vuoksi. Et sinä ystävää jätä vaan jonkun virityksen koska ei sinulla ole sitä ystävyyttä jota jättää. Vähän niinkuin teen juoja julistaisi että kyllä vaan pitäisi toisten jättää kahvin juominen eikä se ole temppu eikä mikään edes vaan ihan itsestäänselvyys. No mitähän siinä nyt sitten tuli uhrattua edes puheissa kun neuvoja ei edes välitä koko asiasta?
Kiinnostaisi nähdä tilanne toisin päin käännettynä, että sinä asut yksin ja poikaystäväsi asuu naisen kanssa. Mikähän olisi asenteesi siihen järjestelyyn? Huom. nyt et voi asennettasi siihen kertoa, koska et ole siinä tilanteessa. Todellisessa tilanteessa voisit olla yllättynyt omista tunteistasi.
Onko parisuhteeseen panostaminen käänteinen asia opintojen loppuun suorittamiselle? Ei ainakaan minulle ollut. Ei näissä pidä äärimmäisyyksiin mennä. Alkuperäinen kysymys oli miksi kundi käy kuumana kun mimmi asuu toisen jäbän kanssa ja lopputulema oli että mimmin mielestä se on ihan fine jos kundi ei kestä sitä eikä ymmärrä jos 90 % kundeista ei tykkää siitä (10 % homoja) koska se on joku primitiivireaktio.
Aivan helvetin hyvin kirjoitettu. Se on just niin, että näiltä uhrautumista vaativilta tulee saamaan vähiten takaisin, ja se koskee niin miehiä kuin naisia.
En ole aloittaja, mutta mulla ei ollut asiassa mitään ongelmaa. Miehellä oli aasialainen naiskämppis - eli suorastaan stereotyyppisen epäilyttävä tilanne - enkä nähnyt siinä mitään omituista.
Jos heitä kiinnostaisi keskenään pitää kivaa, se olisi ollut jo tapahtunut.
"Ja sitä paitsi ihan vain heittääkseni, että mitä ihmeen väliä sillä olisi vaikka kämppikseni olisi joskus halunnutkin minua seksuaalisesti (mitä hän ei ole)" Mistä voit tietää tuon naisena? Varmasti on monet kerrat sinua himoinnut. Miehesi käytös kertoo aivan selvästi sen, että ei voi suvaita tuota järjestelyä myöhemminkään. Minkä miehenä ymmärrän, koska mies tietää mitä toinen mies haluaa. Sinun pitää tehdä valinta, joko mies tai ystävä! Molempia et voi saada.
Mitä väliä sillä on mitä joku toinen mies ehkä haluaa? Jos nainen on uskollinen eikä hänellä ole mitään seksuaalisviritteistä ajatustakaan tuota miestä kohtaan. Eihän se naisen vika tai vastuulla voi olla mitä joku mies ajattelee tai haluaa. Ja jos mieskään ei koskaan mitenkään ilmaise haluavansa niin miten ihmeessä tämä on ongelma...
Tuolla logiikalla naiset eivät voisi liikkua missään paikassa missä on myös miehiä, koska ainahan joku mies voi haluta? Kyllä tämä ongelma on nyt siellä miehen päässä eikä naisen asumisjärjestelyissä.
Unohda poikaystävä!
Hän on viimeinen asia mitä tarvitset sotkemaan mielialaasi ja opintojasi. Kuten itsekin tajuat, opintosi menee KAIKEN muun edelle, ethän sinä halua roikkua niissä ikuisesti!
Keskittäydey vain täysillä kouluusi ja delete kaikki ylimääräinen, häiritsevä elämästäsi.
Miesten kanssa sinä voit tuskailla myohemminkin. Jos niin VALITSET tehdä. Nyt ei ole se aika!