Ole inan yli kolmekymppinen nainen ja ollut naimisissa reilut kymmenen vuotta.En tiedä mitä tekisin .Mieheni on ihana ja pitää naisen kyllä tyytyväisenä mutta minä en ehkä ole hänelle se oikea.Hän ei koskaan sano minusta mitää.Jotenki en tunne itseäni naiseksi enkä haluttavaksi.Puen itseäni eroottisesti,meikkaan,laitan hiuksiani ja pyrin olla siisti.Mutta se ei tee vaikutusta häneen.Joskus otan asian puheeksi kun se alkaa harmittamaan.Ei siitä mitään tule koska siitä kehittyy vain riita.Joskus intän ja yritän kysyä häneltä mistä hän minussa pitää mutta ei hän pysty mainitsemaan mitään.Olen surullinen etten pysty antamaan hänelle mitään.Rakastan häntä.Hän katselee kun olemme ulkona viihteellä muita ehkä hän saa siitä jotain mitä en hänelle pysty antamaan.En minäkään mistään seinästä revitty ole.Monet kehottaa jatkamaan itsensä laittamista mutta haluan sen vaivan nähdä mieheni eteen mut kai on paras lopettaa.Nautin siitä jos joku miespuolinen sanoo jotain positiivista mutta haluaisin että se olisi oma mieheni.
Apua haluava
ONNeton
2459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja valitettavan monet heistä ovat sellaisia, etteivät kykene, vaikka haluaisivatkin, nostattamaan naisen itsetuntoa. Jokaisella naisella on perustarpeena tulla huomioiduksi ja ihailluksi. Mutta sellainen perustarve on myös miehillä. Oletko itse huomioinut miestäsi. Joskus voi auttaa se vanha konsti "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" eli aloita sinä kehumalla miestäsi, mutta vain asiasta. Jokainen tietää itse, jos kehuminen ei tule aiheesta.
Jos miehesi katselee ravintolassa vieraita naisia, älä välita siitä. Katselu ei ole kovinkaan vaarallista. Katselet varmasti itsekin miehiä, jos näet jonkun upean uroksen jossain. Eri asia on, jos miehesi myös koskee.
Yrittäkää opetella puhumaan yhdessä. Vältä sellaisia ilmauksia kuin "Sä et sitten koskaan..." tai "Aina sä teet sillai...". Aloita keskustelu siten, että kerrot omasta näkökulmastasi asioista. "Minusta tuntuisi hyvältä kuulla sinun sanonvan minua kauniiksi...Koen itseni epänaiselliseksi ilman huomiota." Syyttely ei kannata. Sen opimme parisuhdeleirillä mieheni kanssa. Ja nyt menee aina vain paremmin. Naimisissa oloakin on jo yli yksitoista vuotta takana sitä ennen vuosien seurustelu. Tsemppiä sinulle. Harjoitus tekee mestarin.
Minäpä olen puhunut ja kehunut hänen kroppaansa ja taitoansa sänky hommissa.OLlen yrittänyt puhua vaikka millä konstilla mutta eipä se auta.Sen minäkin tiedän että syyllistämällä mikään asia ei parane.Olemme olleet 16v naimisissa eli tunnemme toisemme jatapamme.Mutta meille on myös tapahtunut elämämme aikana vaikka mitä ehkä kun asiat jäävät käsittelemättä ne tulevat sieltä esille aika ajoin.nteeksi pitää yrittää antaa mutta joskus vajan alas.Kiitos vastauksesta