Minulla on sellainen tilanne että olemme molemmat nuoria
ja minun poikaystäväni vanahemmat
ja minun vanhemmat ei hyväksy meitä missän muodossa yhdessä ei etes ystävinä.
Olemme kyllä aikuisia molemmat
mutta silti heidän mieli pide on meille tosi tärkeet
jos meinaamme yhdessä jatkaa ja perustaa perhettä.
Sitä paitsi kaiken llisäksi välissämme on satoja kilometrejä kun toisen työ on toisaalla,
näemme vain 2 kertaa vuodessa..
Voiko tälläinen suhde toimia ja onko meillä toivoo.?
ja minun poikaystäväni vanahemmat
ja minun vanhemmat ei hyväksy meitä missän muodossa yhdessä ei etes ystävinä.
Olemme kyllä aikuisia molemmat
mutta silti heidän mieli pide on meille tosi tärkeet
jos meinaamme yhdessä jatkaa ja perustaa perhettä.
Sitä paitsi kaiken llisäksi välissämme on satoja kilometrejä kun toisen työ on toisaalla,
näemme vain 2 kertaa vuodessa..
Voiko tälläinen suhde toimia ja onko meillä toivoo.?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sorry, että tämä pitää sanoa, mutta tekstistäsi tulee se käsitys, että et ehkä ole mikään järjen riemuvoitto. Ehkä poikaystäväsi vanhemmat soisivat lapselleen vähän fiksumman puolison. Onko sinulla ammatti?
Vaikea kuvitella, että mikään suhde pysyisi molemmin puolin pitkään hengissä, jos nähdään kaksi kertaa vuodessa. Ehkäpä sinun vanhempasi näkevät koko suhteen mahdottomuuden ja toivoisivat sinun löytävän jonkun, jonka kanssa voisit oikeasti tutustua ja olla yhdessä.
Tottakai on toivoa ja teistä kahdesta riippuu, miten selvitätte eteen tulevat ongelmat.
Kaksi kertaa vuodessa näkeminen eli fyysisen läheisyyden puute on ongelma numero yksi. Varsinkin kun olette nuoria. Fyysinen kosketus on yksi tärkeä kulmakivi suhteessa.
Eikö ole mitään keinoa ratkaista tuota puutosta ja tavata useammin?
Et selittele taustojanne tarkemmin, mutta vaikuttaa oudolta, ettei teitä edes ystävinä hyväksyttäisi.
Minäkin olen kokenut sen, etteivät mieheni lähisukulaiset hyväksyneet minua poikansa vaimoksi.
Menimme kuitenkin kielloista huolimatta naimisiin. Josta seurasi vuosikausiksi sellainen tunne, että olen altavastaaja, joudun "nöyristelemään" sukua saadakseni hyväksynnän. Kun myös mieheni vaati tätä.
Muistan loppuikäni, ettei ollut/ole hyväksytty.
Suositukseni on: älä sorru samaann! PIDÄ PUOLESI jos rakennatte perheen.Muuten miehesi suku käyttää kiltteyttäsi hyväkseen ja nujertaa sinua mielin määrin. Tee pesäero sukuun, jos eivät suhtaudu myönteisesti. Sama koskee poikaystävääsi ja sinun sukuasi.
Vanhempanne ovat itsekkäitä. Teillä on oikeus etsiä seurustelukumppani/puoliso itsellenne, ei sukulaisillenne.