Miten tapasit hänet?

aika hassu tarina sinänsä.. olin siskoni kanssa tanssiravintolassa,ja näin miehen jota luulin kaverini veljeksi.hyökkäsin tervehtimään,ja olin sen jälkeenkin pitkään siinä uskossa että tyyppi oikeasti oli se kaverini veli.no eipä ollut,ja se selvisi siinä illan mittaan.no treffit teki kanssani jonkun tekosyyn varjolla seuraavaksi viikonlopuksi,ja se oli siinä.

täpötäysi baari. sikahumalassa. mies ilmestyi jostain. pyysi mukaansa. järki kielsi, mutta eihän sitä kännissä kuunnella. paha olo, vieras paikka, vieras mies. pyysi puh. numeroa, en antanut. uni. aamu, ensimmäinen linja-auto, kotiin. illalla kadutti, se oli kunnon mies. oli itse melkein selvin päin ja minä todella juovuksissa, eikä seksiä. uskomatonta.
kaivoin väkisin hänen tietonsa etunimen ja syntymäajan (ihme että muistin!) perusteella osoitepalvelusta, (sukunimen) ja sitten finderista numeron. oli se vaikeaa, mutta kannatti. seuraava tapaaminen tuli nopeasti, ja sitä seuraava ja.. kihloissa, lapsi tulossa ja onni kukoistaa!!! nauramatta ei voi tarinamme alkua muistella.

Jaa, enpä tiedä auttaako sua tää yhtään, mut nykyisen miehen tapasin kaks vuotta sitten kaverin bileissä. Mä olin nähnyt sen videolla ja pidin tosi paljon sen menosta, ja sit ku olin paikalla, kaveri haki sen makkariin, ja keskustelu johti yhteen asiaan, se taas toiseen.. Eka tapailtiin seksin merkeissä, enkä painostanut muuhun, mut sitten mies itse sanoi haluavansa tapailla muutenkin kuin panon ytakia. Kolem kuukauden l´kuluttua sanottiin eka kerran rakkaussanat, ja hyvinhän tää rullaa.. Eli hei, pienistäkin jutuista voi kehittyä aika paljon! Ja PS!!! tingin aika paljon periaatteistani kun annoin jo eka kerralla, mut johtuikin varmaan siitä et olin 1,5 vuotta ilman. Oon nyt 20.

Minulla oli parikymmentä epäonnistunutta seurustelusuhdetta takana. Vihasin miehiä välillä niin että yksin olisin halunnut loppuelämäni olla. Sitten tulikin kova haku päälle. Sokkotreffejä kymmenittäin. Sitten yksillä sokkotreffeillä se sattuikin olemaan HÄN. Nimenomaan sattui. Tällaista tuuria minulla ei ole koskaan ennen ollut.

Onni suosii lopulta paremmin niitä, jotka jaksavat kokeilla, kokeilla ja kokeilla. Sadan väärän ihmisen jälkeen tietää jo millaista hakee. Joku sanoo, ettei kannata vaivautua. Minun mielestäni kannatti.

ellien sätissä tavattiin.aika nopeesti sitten alettiin soitteleen ja eka treffit juhannuksena. se oli menoa kertalaakista. nyt ollan erittäin rakastuneina naimisissa. näikin voi käydä. ihanaa

Tapasin nykyisen kultani, jonka kanssa olen seurustellut nyt neljä kuukautta, cityn deitistä. Jätin ilmoituksen turhautuneena lyhyiden ja pitkien suhteiden loppumiseen ja taas kerran eron jälkeen päätin jättää ilmotuksen katsoa mitä tulisi. Kultani vastas heti ja kerto olleensa ekaa kertaa ja kun kysyin miksi, hän sanoi että hänkin on pettynyt edelliseen suhteeseen ja huvin vuoksi. Sitten sain muitakin viestejä ja kultani piti mailaamisessa taukoa ja tapasin toisen. Hän oli erittäin mustasukkainen jo yhden tapaamisen jälkeen ja lopetin välit. Mailattiin ja sovittiin treffit kultani kanssa ja se päivä istuttiin kahviloissa ja puhuttiin kaikesta. Illa pyysin häntä meille ja koko yö juteltiin, lopulta nukahdettiin kainaloittain ja siitä se sit alko. Alettiin tapailee ja pian puhuttiin millä tasolla ollaan. Alettiin seurustelee ja tässä ollaan edelleenkin, hyvin onnellisina, tulevaisuus edessä... Mä rakastan sua Pupsu, jos näät tän!

Olin vuosia yksin - siis yli kolme - viimeisen seurusteluni jälkeen. Toivoin löytäväni kumppanin ja yritin sitä monenella tavalla. Ja kuuntelin kateellisena toisten kertomuksia siitä, miten he ovat yllättäen sen oikean löytäneet. He toivottivat minulle uskoa siihen, että se löytyy. Mutta en jaksanut uskoa.

Olin vieraassa kaupungissa ja tavannut nuoren miehen, joka halusi esitellä kaupungin parhaat menopaikat. Olimme niistä vähäisistä ensimmäisessä ja joimme ensimmäisiä tuopposia. Päätinpä käydä vessassa ja siinä matkalla näen hymyn, hyvin epäilyttävän hymyn. Mies sanoo: "Hei!" En vastaa, vaikka katson häntä silmiin.

Vessassa mietin. Miehen ilkikurinen, rento hymy kertoi naistenmiehestä. Seksiä se halusi. Olen sen verran niitä nähnyt, ettei epäilystäkään. Toisaalta, minua odottava mies oli ihan nappula eikä seksi tänä yönä välttämättä olisi haitaksi. Sydäntäni vain särki se, miten halusin rakkautta ainaisen seksin tilalle. Ajattelin kuitenkin katsoa.

Palasin "iskijän" luokse ja kysyin ihan kiusallani ja saadakseni selville hänen ajatuksensa, että tunteeko hän nuorukaisen, joka toi minut ravintolaan. Odotin, että nyt alkaa tavallinen leperrys: Kuule, sulla on kauniit silmät, eiks sulla olis vähän aikaa, ei se haittaa, toi kaveri, mä haluisin vähän jutella sun kans, sitten voit mennä takaisin... tai jotakin vastaavaa.

Mutta mies käänsi rennosti päänsä ja katsoi toista heppua. Hän käänsi päänsä takaisin, hymyili ystävällisesti kuin tuttavalle ja sanoi, että kyllä hän tietää tyypin, mutta ei voi sanoa, että tämä mikään tuttu olisi.

Minun tajuntani tärähti niin, etten osaa kertoa. Ei mitään teeskentelyä. Jos hän olisi laskelmoinut jotakin varaani, jos hänellä olisi ollut yksikin taka-ajatus minusta, jopa se, että hyvässä tapauksessa voisimme vaikka seurustella, olisin tuntenut kitkat, olisin tuntenut, että hänellä on taka-ajatuksia enkä olisi enää luottanut häneen. Mutta vastaus oli vilpitön kuin koulupojan, vaikka hän oli todella MIES. Tiesin, että olen tavannut jotakin aivan muuta kuin kaikki muut.

Seuraavaksi sanoin, että odota hetki, älä mene minnekään, mä tulen ihan heti takaisin. Menin ensimmäisen tyypin luo, pyysin anteeksi ja sanoin, että olen tavannut jonkun ja minun täytyy mennä. Kaveri katsoi kummissaan, kun tiesi hyvin miten olin valittanut olevani yksin vieralla paikkakunnalla, mutta tuttavuutemme ei ollut pitkä, joten mitä hän saattoi sanoa.

Ja nyt olen vieläkin...

Olin silloin hyvin nuori, siis teini n. 10 vuotta sitten. Siskoni oli löytänyt ensimmäisen poikakaverinsa toiselta paikkakunnalta. Vanhemmat olivat laivalla ja minäkin olin ollut diskoilemassa.
Yöllä olin raivoissani siitä että sisko kehtasi tuoda porukkaa kotiimme. Jätkänsä ja tämän kaverin.
Aamulla sitten näin ikkunasta nämä jätkät ja ajattelin mennä ihan kovana tupakalle kanssa. Meikkini olivat levinneet, hiukset takussa ja pyjama päällä. Silloin oli talvi, joten laitoin myös toppatakin ja äidin toppakengät.
Tälläisena siis marssin nykyisen mieheni eteen ensimmäisen kerran! Olin haltioissani ja hurmaantunut pojan hymyyn. Ujostelin, mutta uskaltauduin silti hänen viereensä istumaan sohvalle. Näin että hän katseli minua. Kumpikaan ei uskaltanut sanoa toisilleen sanaakaan. Istuttiin vain pienellä sohvalla ja koomassa tuijotettiin musiikkivideoita.
Toivon kokoajan ettei hän lähtisi. Minulla oli myös kaveri yökylässä ja olin tosi harmissani, sillä hänkin iski silmänsä tähän poikaan ja ilmoitti alkavansa iskemään häntä. Tämä kaveri oli vienyt minulta jo monta ihastusta...
No kävi kuitenkin niin että tämä poika alkoi lähettelemään minulle terveisiä siskoni kautta ja minä lähetin hänelle kerran ystävänpäiväkortin. Silloin hän rohkaistui pyytämään minutkin mukaan siskoni poikakaverille biljardia pelaamaan.
Siellä sitten kävi sillain että musiikin pauhatessa hän kysyi alkaisinko seurustelemaan. Kuulin että hän kysyi seurustelenko jo? Vastasin että en. Hän häkeltyi ja kysyi että miten olisi vähän vapaamuotoisempi seurustelu. Silloin tajusin miten olin mokannut mutta en kehdannut enää korjata asiaa.
Asia kuitenkin korjaantu ajanmittaan kun tulin rohkeammaksi ja olimme joka tapauksessa hyvin tiiviisti yhdessä.
Sitä kesti puoli vuotta, sitten erosimme. Ero oli kipeä, mutta näin ajatellen hyvä teko. Kolme vuotta elimme omia teitämme, muiden kanssa seurustellen mutta siltikin toisiamme jatkuvasti kaivaten. Se oli kuin kohtalon ivaa, kun vihdosta viimein kumpikin alkoi rakkautensa ja ikävänsä itselleen myöntää, ei uudesta suhteenlämmittelystä meinannut tulla mitään!
Se oli kuin jostain saippuasarjasta! Niin paljon koimme vastoinkäymisiä! Aina toisella oli toinen, kun toinen oli vapaa, eli ihmissuhdesotkuja. Salaa kuhertelimme, mutta aina kaikki päättyi huonosti monestakin syystä. Sitten kun olimme molemmat vapaita, ei mieheni enää tavoittanut minua, sillä olin vaihtanut paikkakuntaa. Monta kertaa hän yritti yhteyttä minuun. Olemme monesti nauraneet kuinka vaikeaa kaikki oli vaikka oli hulluna toiseen. Ehkä sillonkin oli vielä vähän hupsu, kun oli aika nuorikin vielä.
Mieheni heitti jo toivonsa menemään ja palasi vanhaan suhteeseensa. Kirjoitin miehelleni. Tapasimme, ja siitä hetkestä lähtien olemme olleet erottomattomat.Kauhean taistelun jälkeen. Enää ei vaan välitetty muista, vaan siinä jäi kyllä hänenkin suhteensa. Törkeää toisaalta, mutta minulle romanttista. Jonkin aikaa jouduin kärsimään kun hänen exänsä vaani meitä kostonhalusena.
Hubaisaa ja todella hauska monesti muistella näitä hymysuin. Vaikka olimme jälleennäkemisessäkin nuoria, oli se hyvä ettemme alkaneet vakavaan suhteeseen ensimmäisellä kertaa. Silloin olimme aivan liian nuoria! Ero olisi voinut tulla myöhemmin. Mutta nyt pääsimme kokemaan muutakin ennen kuin tiesimme mitä halusimme.
Nyt olemme olleet n.seitsemän vuotta yhdessä ja siitä puolitoista vuotta naimisissa. Perheenlisäystä kovasti odottelemme (siis että tärppäisi)!
Semmonen tarina se! :)

Olin ekoja kertoja baarissa ja heti tärppäsi. Kultani tuli hakemaan tanssimaan uudelleen ja uudelleen. Vaihdettiin numeroita, soiteltiin yms. Kolmas seurusteluvuosi menossa, asuntoa etitään:) Tsemppiä!

chat-huoneesta minä hänet löysin, elämäni suurin onnen. Chattailtiin ensin muutaman kerran, sitten vaihdettiin sähköpostiosoitteet ja muutamaa kuukautta myöhemmin vaihdettiin puhelinnumerot. Sitten seurasi tapaaminen, sitä seurasi useampia tapaamisia........ja
vihdoin viimein kihlautuminen ja yhteen muutto omaan taloon, omaan kotiin. Ja onnea jatkuu, päivä päivältä se vain lisääntyy, vaikka ollaan asuttu yhdessä jo 3 vuotta. Ihan ihmeellistä, uskomatonta - melkein tekisi mieli taivaaseen lähettää kiitos - vaikka en uskonnollinen olekaan.