Eron eka vaihe vireillä, eikä läheisyyttä. Arki pyörii ja henkinen erkaantuminen tapahtunut vuosien varrella, nyt vasta paperit laitettu. Voinko hyvällä omallatunnolla alkaa tapailemaan uusia ihmisiä? Mieleni tekisi deittailla, vaikka asumme toistaiseksi saman katon alla taloudellisista syistä.
Hmm
kyllävaiei
40301
0Äänestä
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ei kai täällä kukaan voi sun omatuntoasi hoidella. Ota vastuu omasta elämästäsi ja teoistasi. Oma mielipiteeni on se että saman katon alla ollessa jos on lapsia ei pitäisi alkaa mitään virittelemään, mutta itse teet ratkaisusi.
Jos ero on jo vireillä niin tottakai voit tapailla uusia ihmisiä! Elämä on lyhyt!
Tottakai voit. Jokainen ihminen kaipaa läheisyyttä, ties vaikka löytäisit jotain suurempaakin.
Jotakin on vialla, kun jo heti pitäisi saada yhteyttä uusiin, vaikka entinenkään ei ole vielä loppuun käsitelty.
Vähän rajaa tähän hölmöyteen, miksi pitää loukata toista jatkuvasti.
En ymmärrä sitäkään, että heti pitää saada uusia suhteita, kun se entinenkään ei ole onnistunut, olisi jotenkin otettava aikaa päänsä selvittyllyn ja ilman minkäänlaisia uusia virityksi. Ainakin vuori eron jälkeen yksin, että ennättää löytää oman tasapainon.
"heti pitää saada uusia suhteita, kun se entinenkään ei ole onnistunut,"
Ei PIDÄ saada, vaan jos HALUAA saada. Onnistunut tai ei - sinä et sitä päätä, ei ole tarviskaan. Eroon päättyvä liitto voi olla erittäin hyvin onnistunut. Se että jokin päättyy ei tarkoita samaa kuin epäonnistuminen. Joskus päinvastoinkin. Eli kun liitto ei ole enää edes tyydyttävä, niin epäonnistumista on jäädä siihen kitumaan.
Se, että haluaa läheisyyttä ja seksiä ei ole sama asia kuin se että hakee oikopäätä uutta suhdetta. Kyllä elämä ilman seksiä on aika rankkaa.
Kun erosta on tehty keskinäinen päätös, voi seksiä harrastaa kenen kanssa tykkää ilman oman tunnon tuskia. Aina on niitä loukkaantujia, jotka ei hyväksy entisen kumppaninsa uutta suhdetta tai seksuaalisuutta vaikka erosta olisi 20 vuotta.
"Kyllä elämä ilman seksiä on aika rankkaa"...
Voi elämän kevät! Siis että muutama kuukausi ilman on nyt sitten aivan ylitsepääsemätöntä... No kukin tyylillään, ei siinä mitään - mutta kyllä tällaisen kesken eroprosessin radalle lähtevän pitää sitten kertoa vastapuolelle, että en muuten sitten hae tältä jutulta muuta kuin pelkkää panemista.
Useimmilla ihmisillä on kaksi kättä ja netistä voi tilata kaikenlaista viihdykettä ja härpäkettä - ja sen läheisyyden voi hakea sitten, kun ero on selvä, puhtaalta pöydältä lähtien.
Useimmat pitkästä liitosta eroavat ovat jo tehneet eropäätöksen ennene eron ensimmäisen vaiheen erohakemuksen tekemistä, joten mistään odottamisesta ei ole enää kyse. Ja kyllä 6-12 kk ilman seksiä on ihan turhaa uhrautumista, kun ihminen haluaa ja tarvitsee seksiä kuitenkin normaalisti 2-3 krt viikossa, Ei siis todelakaan tarvitse kärvistellä juridisten asioiden takia, kun päätös on jo tehty.
Et selvästikään ymmärtänyt pointtiani....
"ja tarvitsee seksiä kuitenkin normaalisti 2-3 krt viikossa".... No saman tien tipahdin sitten täysin epänormaalien kastiin ; eron harkinta-aikana - vaikka päätös oli muhinut jo pitkään sitä ennen - oli niin paljon muuta miettimistä ja tekemistä, ettei seksi ja sen puuttuminen elämästä ollut mielessä jatkuvasti. Ja kun oli, onhan minulla kaksi tervettä kättä!
Eiköhän meitä ole joka lähtöön, ja se mitä joku toinen tarvitsee paljon ja usein, joku toinen ei tarvitse juuri lainkaan. Joku tarvitsee/haluaa seksiä/läheisyyttä, toinen lenkkeilyä, kolmas ystävien seuraa, neljäs yksin oloa.
Eikös eropäätöksen jälkeen tärkeintä ole saada asiat tasapainoon ja löytää oma henkinen rauha. Jos siihen tarvitsee seksiä ja läheisyyttä, niin ei se ole muilta pois.
"Jos siihen tarvitsee seksiä ja läheisyyttä, niin ei se ole muilta pois."
No niinpä! Täällä vain ollaan kovin herkästi moittimassa, jos joku haluaa sellaista mitä itse ei halua.
Päätös. Epäilen kovasti tuota uhoamistasi. En usko, että kovin moni harrastaa seksiä säännöllisesti 2-3krt/viikossa ennen eroamistaan eli viimeisinä vuosina jolloin eropäätös tehdään. Huom! Viimeisinä vuosina!
Miksi sitten harkitsee eroa ollenkaan, kun näitä lukiessa suurin syy pettämiseen on seksin loppuminen tai väheneminen...?
Ja suurin syy avioeroihin on pettäminen!
Mikä on logiikkasi?
Sanoisin aloittajalle, että tästä ketjusta on turha hakea/pyytää apua! Täällä kaikenlaiset omanedunetsijät purkavat paineitaan.
En tiedä sinun omasta tunnostasi. Mutta onko tuo edes omantunnon asia? Tee niin kuin sydän sanoo.
Sydän?
Taitaa olla kyllä jokin muu kohta, joka sanelee tämän....
Ei, kyllä se on sydän, joka sanoo ja kehottaa. Asiassa kuin asiassa.
"Olen juossut läpi kiirastulen
olen rakastellut kanssa myrskytuulen
olen rikkonut lakia tehnyt syntiä
tyhmyyden takia olen saanut kärsiä
silti kaiken oli käytävä niin
(koska sydän sanoi niin)
Olen sukeltanut kiehuvaan veteen
olen hukkunut rakkauden valtamereen
olen hyväillyt hiuksia tummia vaaleita
tehnyt lupauksia etsinyt vaatteita
kuiskannut korvaan näkemiin
koska sydän sanoi niin
Joskus jopa aurinko on varjoni
toisinaan taas yö salaa hiipii sydämeen
intohimo, elämä ei sammu kyyneliin
vaikka se on aina sattunut
mutta sydän sanoo niin
Olen ollut ylpeä
olen usein saanut nöyrtyä
elämä voi olla valaistu tie
joka turvallisesti perille vie
olen käynyt sivuteilläkin
koska sydän sanoi niin
Olen aina janonnut elämää
sain maistaa ja tahdoin heti enemmän
vangitsin valkoisen kyyhkysen
panin häkkiin ja kuulin sen nyyhkytyksen
laskin takaisin taivaan tuuliin
koska sydän sanoi niin
Sisko meille on annettu elämä
mä en aio heittää sitä menemään
olen aina tarttunut joka sekuntiin
vaikka se on sattunut
mutta sydän sanoo niin"
Just noin. Hyvä biisi. Siitä kannattaa ottaa opiksi ainakin yksi asia. Tehdessään niin miten sydän sanoo, pysyy tyytymättömyys loitolla. Vaikka sattuisi.
Kannattaa miettiä mitä oikeasti haluat ja lapsille pitää kyllä antaa rauha surra vanhempien eroa jos siis on lapsia.
Sen deittailun kun osaisit kokonaan jättää mielestäsi.
Toki voit tavata sukulaisiasi ja luultavasti sulla on omaa sukupuolta olevia kavereita, joten kutsu heitä kotiisi jutustelemaan ja voittehan mennä ulkoilemaan se on parasta saada happihoitoa.
Viinit sun muut voisi olla ihan minimissä, eiväthän olekaan muuta kuin juhlan juomia ja ero ei ole sellainen juhla jota pitää juhlia.
Totta tuo, että lapset tarvitsevat sinua jos heitä enemmän kuin koskaan, he ovat elämänsä suurimman trauman kanssa muutoin yksin, ethän jätä heitä yksin. Otat aina mukaan kauppaan ja muualle ja olet heille rehellinen.
Mene juttelemaan terapeutin kanssa siitä, miten lasten kanssa olisi viisasta mennä eteenpäin, eikä edes ajatusta deittaululle
Ehdit kyllä, kun ensin olet lasten kanssa opetellut elämään. Katso lapsia ja ymmärrä, että lapsen kiukuttelu on juuri sitä lapsen surua, eivät he sinua halua loukata, vaan heillä on niin paha olla. He pelkäävät, usko pois, tiedän sen liiankin perusteellisesti, he pelkäävät sinunkin jättävän, joten älä hanki niitä uusia sinen kotiin pitkään aikaan ja se tarkoittaa kyllä enemmän kuin yksi vuosi.
Lapsi ei uskalla sanoa juuri mitään, sillä pelko on niin kova. Jos kyselet uuden tuomista, voivat luvatakin, silti he eivät ole valmiita siihen, senkin lupauksen antavat vain että pysyisit kotona, he ovat aivan rikki.
Kun lapsi itkee yksin huoneensa nurkassa ja sinun poissa ollessa vaatii jatkuvasti soittamaan pelko silmissään sinulle, että tulisit kotiin. Kun et tule vaan viivyt, alkaa pahoinvoimaan, tämä on sitä lapsen todellista tilannetta, jolta niin moni eronnut ummistaa silmänsä.
Tilanteessa on läheisen tilanne myös hyvin samanlaisen pelokas, pitäisi saada järkeä eronneen päähän, mutta sinne ei mahdu mitään, pitäisi osta olla lapselle tueksi, mutta kun tärkein ihminen ole tukena, ei riitä lapselle läheiset ihmisetkään.
Pelko on siitäkin, miten sekaisin eronnut on, saattaa mennä monella taholla överiksi, velkaa otetaan surutta, ostetaan tavaraa aivan ilman minkäänlaista ajattelukykyä.
Koko ihminen muuttuu, viinaan nautitaan aika usein unilääkkeeksi, koko vaatekerran muutokset ja huonoon suuntaan yleisimmin, pitää etsiä joka illalle uusi harrastus ja lapset eivät tällä tavoin juuri vanhempaansa näe. Eikö tämä ole järjetöntä toimintaa, ei todellakaan missään kunnossa minkäänlaiseen deittailuun.
Kyllähän niitä kumppaneita löytyisi, vievät sen lopunkin mitä vielä on jäljellä.
Yksikin nainen löysi miehen, joka alkoi vaatimaan ostamaan itselleen kaikenlaista, lasten lapsilisät, elatusrahat menivät tuon miehen ostamiseen, ei ollut lapsille ruokaa kaapissa, eikä aikaa juuri lainkaan.
Sekään ei merkinnyt, että mies oli jättänyt jo kaksi perhettään viisi lastaan, joista neljä alaikäistä ja vielä kymmenen vuoden kahta puolta, vanhin oli kahden lapsen äiti ja mies isoisä, mutta ei pitänyt huolta lapsistaan millään tasolla,
Hirveää katsoa, että nainen voi hyväksyä tuollaisen miehen.
Hyi helvatti mitä soopaa kirjoitit!
Ompa vahinko ettei täällä voi enää miinustaa.
Täyttä asiaa kirjoitti " nähty ja kuultu"!
Ehkä omalta kohdaltaan hänellä on mennyt noin, hyvin henkilökohtainen tilitys mutta sillähän ei ole mitään tekemistä muiden ihmisten erojen kanssa. Älkää nyt olko naurettavia. Teidän mielestänne kukaan ihminen ei saisi ikinä erota, mutta se nyt on vain teidän vaatimaton mielipiteenne. Ehkä olette itse katkeroituneet vuosikymmenien pakkopullaliitossa tai tultuanne jätetyksi, mutta se on teidän murheenne.
Kuulehan Nähty ja kuultu. Ihmiset ovat sitä mitä ovat. Niin liiton aikana kuin sen jälkeenkin. Äideistä eikä isistä eron jälkeen tule pyhimyksiä, elleivät he ole sitä olleet jo liiton aikana.
Jos huomaat todellisia laiminlyöntejä lasten elinoloissa, ota yhteys lastenvalvojaan. .
Nuo edelliset kirjoittajat ovat varmasti meidän keski-ikäisten vanhempia, joiden mielestä ero on jotenkin häpeällistä. Syntyneet -40 luvulla ja kasvaneet siihen, että erota ei saa vaikka miten huonossa liitossa eläisivät. Onko näin?
Tulee mieleen oma äitini, joka mun erotessa häpesi silmät päästään. Omaa lastaan, joka olisi tarvinnut hieman tukea erotilanteessa. Ihan suoraan mulle sanoi, että kyllä häntä hävettää sun ero.
Oma äitini on syntynyt paljon ennen 40-lukua. Oli kyllä usein arvostelemassa toisten eroja.. ennen minun eroani. Nyt sanoo vain "eihän sitä koskaan tiedä millaisia toisten liitot ovat".
Yleensäkin vanhemman polven ihmisillä, etenkin naisilla, oma elämä ja itsetunto on pakosta pitänyt pitää mahdollisimman pienenä. Sanoisin, että äitisi häpeän tunnot avioerostasi kertoo ainoastaan olemattomasta itsetunnosta, ehkä myös empatian ja etenkin rakkauden puutteesta. Jostain luin hienon ajatuksen "Häpeän lääke on rakkaus".
Ihanaa, että omat lapseni eivät ole eronneet! Heillä on hyvät puolisot ja hyvät lapset.
Itse olen onnistunut puolisoni valinnassa ja saanut onnellisen avioliiton ja perhe-elämän!
Elämäni ei ole koskaan ollut pakkopullaa kaukana siitä..Olen saanut hyvät kortit elämässä ja olen siitä myös kiitollinen.
Eroja olen nähnyt sisaruksieni kautta ja heidän lapsistaan kannan suurta huolta.
Olen nähnyt paljon ja varmasti liikaakin....eroja haetaan liian kevyesti, etsitään uutta onnea ja taas sekin päättyy samaan...
Nuoret aikuiset avioituvat 2-3krt. eikä heitä hävetä yhtään! Tällä palstalla huudetaan kuorossa, että lapset eivät kärsi, mutta se on pelkkää itsepuolustusta. Kyllä kärsivät!
"Nuoret aikuiset avioituvat 2-3krt"
No oho. Minkäikäisiä tarkoitat nuorella aikuisella? Itse tiedän koko joukon eronneita sukulaisia, ystäviä, tuttavia, tuttavan tuttavia. Yhdestäkään nuoresta aikuisesta en ole kuullut, joka olisi ehtinyt avioitua 2-3krt. Mutta vaikka olisinkin, niin mitä se minulle kuuluu? Ei ole kenenkään muun asia. Eikä eroa tarvitse hävetä. Et vain tiedä mitä kaikkea siihen liittyy. Tuskinpa ketään ihan huvin vuoksi eroaa.
Jos kerran ero on käytännössä selvä, en näe mitään syytä miksi pitäisi riutua yksin vain sen takia, että odottaa byrokratian rattaiden pyörimistä. Minullakin vaimo vietti jo öitään muualla ennen kuin sai oman asunnon. Kunhan sovitte pelisäännöt, jottei kummalekaan tulee ylimääräistä kärsimystä. Me sovimme, ettei yhteiseen kotiin tuoda ketään eikä poikamme elämään tuoda uutta ihmistä, ennen kuin tämä ihminen vaikuttaa olevan pysyvää sorttia.
Tietysti eron kuohuissa olisi järkevää ottaa hieman yksinäistä aikaa ja selvittää päänsä kaikesta, tai sitten ainakin tehdä selväksi uusille kumppaneille missä mennään.
Ota lapset mukaan ja mee etsiin uutta ihanaa miestä. Ihania miehiä on nyt tarjouksessa.Ainakin hetkellisesti saat kokea ihania asioita. Mutta älä luule itsestäsi liikaa.Arjen kun muistat,ok
Niin ota ne lapset mukaan ja etsi heidän kanssaan, oikein hyvä ohje.
Riippuu vähän millaista hellyyttä haet. Jos haet seksiä, niin varmaan noissa raameissa onnistuu. Jos haet miestä "tositarkoituksella", se tuskin onnistuu kovinkaan hyvin. Miehet kun kunnioittavat melkoisen paljon toisen miehen reviiriä. Eivät halua mitään ylimääräistä draamaa elämäänsä.
Piti vielä lisätä, etten itse pysty kunnioittamaan miestä, joka ei kunnioita toisen miehen (eikä naisen) yksityisyyttä, eli kotia.
Jos omatuntosi sen sallii, anna palaa... MUTTA: onko joku vapaa ihmisen ansainnut deittikumppanikseen vielä keskellä eroprosessia elävän ihmisen? Katsotko olevasi potentiaalinen kumppaniehdokas nimenomaan vakituista parisuhdetta etsivälle vapaalle?
Sorry, itse katson tuollaisen ihmisen olevan vähintäänkin epäillyttävä. Harkinta-aika kestää tietojeni mukaan 6 kk, joten haloo! Etkö nyt sitä aikaa voi odottaa ilman laastarin hankkimista?! Sillä laastaristahan tuossa on kyse - et ole eroasi loppuun työstänyt, mutta hirveä kiire on eteenpäin testaamaan omaa kurssia parisuhdemarkkinoilla. On turhaa höpinää selittää, että on henkisesti eronnut jo ajat sitten - teot määrittävät asian ja vielä keskellä harkinta-aikaa elävä ihminen ei ole eronnut. Piste.
Kauhean tuomitsevia kommentteja täällä. Oletteko kommentoijat (osa teistä) edes eronneita tai jotenkin katkeria? Itse olen perehtynyt paljonkin parisuhde ja eroaiheeseen, terapian ja kirjallisuuden kautta, ja esim Fisherin eroa käsittelevissä aiheessa korostetaan juuri jokaisen yksilöllisyyttä ja eri vaiheita, jotka eroprosessiin kuuluvat (viha, turtumus, uudet suhteet...). Osa on valmiimpi pitkiin suhteisiin, osa tarvitsee yhdenyönsuhteita, osalla prosessi kestää hyvinkin kauan. Tärkeintä on, että asiat käsittelee kuitenkin jollakin tapaa. Moni noista oppaista on hyvää lukemista ihan parisuhteessakin oleville.
No tässäpä kommentti nimimerkillä "kokemusta on".
Olen itse eronnut jo useampi vuosi sitten ja vaikka eroa oli exän kanssa mietitty jo pitkään, ei meistä kummallakaan ollut kiire testailemaan kelpuutamme. Harkinta-aikana keskityttiin siihen, että asiat sujuisivat lasten kannalta niin kivuttomasti kuin mahdollista tuossa tilanteessa ja kaiketi siinä onnistuttiinkin kohtuullisesti. Ex löysi uuden kumppanin pari vuotta eron jälkeen, itse jatkan edelleen yksin, mutten yksinäisenä. Viime kesän lopulla tapasin vapaa-ajalla miehen, joka omien sanojensa mukaan "oli omillaan" ja "ero nimikirjoituksia vaille selvä". Asui tosiaan yksin, lapset hänellä joka toinen viikonloppu. Jouduin kuitenkin huomaamaan, ettei mies ollut ollenkaan ohi ja yli erosta, vaikka niin väittikin. Ex- vaimon tai vaimon, miten halutaankin sanoa, tekemiset kiinnostivat kovasti ja kaikki "vanhat vääryydet" jauhettiin moneen kertaan, vaikkei tuttavuutemme ehtinyt kestää edes paria kuukautta... Totesin miehelle, että olet varmaankin ihan ok kaveri, mutta ajoitus on pahasti pielessä! Että työstäpä itsesi kuiville tästä vielä päättämättömästä parisuhteestasi ja ala sitten vasta havitella uutta naista elämääsi. Ei sen uuden ihmisen tehtävä ole toista kuiville kiskoa, vaan jokainen hoitakoon itse omat sotkunsa. Puhua totta kai voidaan, kun eronneita ollaan, mutta rajansa silläkin. Ja mitään exän "stalkkailuja" en ymmärrä - ei sitten pidä väittää olevansa yli erosta, jollei pysty toisen seurailustakaan luopumaan.
Oppaat ovat hieno juttu, mutta sen verran skeptinen olen, että a. niiden anti pitää myös sisäistää eikä kuvitella, että kun nyt vain luen tämän läpi, tilanne selkiytyy ja b. jokainen eroprosessi on omanlaisensa, mitään yleispäteviä reseptejä ei olekaan.
Asiahan ei koske sinua yksin perheellinen, asia koskee myös lapsiasi.
Älä edes ajattele, että hankit heti uuden komentelemaan ja kasvattamaan lapsiasi, sillä se ei yksinkertaisesti onnistu, sillä lapsesi saavat kärsiä monin verroin enemmän kuin olet koskaan itse kärsinyt vaikka siinä huonossa liitossasi, mikä nyt kenenkin huono sitten onkaan.
"Älä edes ajattele, että hankit heti uuden komentelemaan ja kasvattamaan lapsiasi"
Kuka tässä oli puhunut uuden hankkimisesta komentelemaan ja kasvattamaan lapsia? Oli kyse deittailusta, uuden ihmisen tapaamisesta, hellyydestäkin.
"vaikka eroa oli exän kanssa mietitty jo pitkään, ei meistä kummallakaan ollut kiire testailemaan kelpuutamme"
Jos eron jälkeen haluaa uuden ihmissuhteen, se ei ole "testaamista". Ihan ok, ettei eron jälkeen halua uutta suhdetta, mutta ei ole mitenkään huonompaa ja pahempaa haluta. Tapauskohtaista. Ihmisiä on erilaisia.
Juuri noin. Usein täällä vaan halutaan ajatella, että lasten äiti on äiti, hänellä ei saa olla haluja, tarpeita.
Minä otin uuden siinä vaiheessa kun tiesin että eroan. Se kirkastui yhtenä aamuna muutaman vuoden kipuilun jälkeen. Samana päivänä en ehtinyt mutta jo seuraavana vastasin netissä seuranhakuun. Ero-asiakirjat, muutot ja asunnonmyynnit hoideltiin exän kanssa.
Tuossa nyt nettikaverini istuu ja lukee lehteä, minä leivon pullaa. Tapaamisestamme on 14 vuotta.
Myös ex on onnellisessa parisuhteessa, hänkin löysi uuden jo poismuuton jälkeen.
Myös entinen suhde oli hyvä printeisesti sanottuna niin kauan kuin sitä kesti. Mitään ei ole jäänyt hampaankoloon.
:D Tosi myönteisesti ja iloisesti kirjoitettu, mainio nimimerkkikin! Kiitos siitä.