Miten minä osaan sen sinulle sanoa, miten osaan sanoa sen mitä en itsekään uskalla ajatella. Miten sanoa sinulle, etten sinua enää rakasta. Että en tiedä enää, mitä tunnen.
Miten minä voin sen sinulle sanoa, että enää en tule luoksesi, että tukehdutat minut rakastamalla liikaa, enkä halua valehdellakaan, valehdella ja sanoa että rakastan.
Miten sanoa, etten tunne enää mitään, että hetket ilman sinua ovat minulle helpompia kuin ne hetket kun otat minut syliisi. Että lasken tunteja, kun joudun syliisi. Että en enää kaipaa sinua, en sinua enkä sinun sydäntäsi.
Miten sanoa, kun et vieläkään ole huomannut mitään, huomannut luopumisen merkkejäni, surua sisälläni.
Miten minä voin sen sinulle sanoa, että enää en tule luoksesi, että tukehdutat minut rakastamalla liikaa, enkä halua valehdellakaan, valehdella ja sanoa että rakastan.
Miten sanoa, etten tunne enää mitään, että hetket ilman sinua ovat minulle helpompia kuin ne hetket kun otat minut syliisi. Että lasken tunteja, kun joudun syliisi. Että en enää kaipaa sinua, en sinua enkä sinun sydäntäsi.
Miten sanoa, kun et vieläkään ole huomannut mitään, huomannut luopumisen merkkejäni, surua sisälläni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä ainakaan yllätä minua räväyttämällä asioita pöytään. Älä ainakaan niin, että olet miettinyt kaiken valmiiksi ja sitten vain annat tulla asiasi pakkaat kimpsusi ja menet jättäen minut sulattelemaan sanojasi. Älä ikinä tee niin, että mietit asioita ja annat minulle "merkkejä". Sillä asiat on niin, että ehkä en huomaakaan näitä merkkejä, olemmehan, mies ja nainen, niin erilaisia. Ehkä en näekään niitä merkkejä, hienovaraisia vihjauksia. Sitten kaikki onkin minulla yhtäkkiä käsissäni. Sanot, ettet välitä minusta enää. Sanot ettet rakasta. Mitä ihmettä hän puhuu, ajattelen. Miten rakkaus voi yhtäkkiä kuolla? Enkä tajua, että oletkin suunnitellut tätä jo pitkään, jättäen merkkejä joita en ole huomannut.
Ja sitten olen yksin. Ajatuksieni kanssa. ENKÄ ymmärrä.
Säästä minua siltä. Anna minullekin aikaa sulattaa sanojasi. Anna aikaa. Se on ainoa asia mitä sinulta nyt pyydän.
Minä olen raukka,minä olen pelkuri,minä en uskalla. Minä pelkään että sinun silmiesi valo sammuu, ja vain siksi, että kerron. Pelkään, että alat vihata, etkä vain minua. Pelkään, että sinusta tulee kiveäkin kovempi, että jäädyt ikiroutaan, enkä saa sinusta sitten enää edes ystävää.
Minun rakkauteni, aika tappoi sen. Aika tappoi kaikki yhteiset unelmamme ja suunnitelmamme-huomaatko, meidän lottovoittomme on enää sinun lottovoittosi. Minun rakkauteni, oliko sitä olemassakaan - miksi en enää muista että miltä se tuntui, kun rakastaa niin että rintaa puristaa.
Tiedän, että sinä rakastat vielä, tiedän, koska luen sinua kuin avointa kirjaa, tiedän, koska tunnen sinut paremmin kuin itseni.
Vaikka valo silmistäni hetkeksi sammuisi niin uskon, että elämä voittaa ennemmin tai myöhemmin. Vaikkei se heti siltä tuntuisi, ei vuosienkaan kuluttua.
Mutta oletko koittanut.. oletko edes vähän koittanut miettiä tunteitasi? Tai olla vain miettimättä ja antaa niille mahdollisuuden nousta uudelleen pintaan. Ihan rauhassa, vähän kerrallaan. Ei sen ole pakko tapahtua hetkessä, rakastua uudelleen? Jos se siis vain on mahdollista..
Ehkä auttaisi, jos kertoisit minulle. Kertoisit, että tämä ei tunnu enää hyvältä. Kertoisit niin ymmärtäisin. Ehkä saisimme yhdessä kokoon sen kadonneen. Tai ainakin osaisin antaa sinulle rauhaa miettiä tunteitasi etten vain enempää sinua etäännyttäisi.
Jos et kertoisi, olisin vain katkera sinulle siitä, ettet kertonut ajoissa. Jäisi vain kysymysmerkiksi se, että olisiko jotain ollut vielä tehtävissä..
Et sinä minua tunne paremmin kuin itseäsi.. Älä sano noin.. Jos näin todella olisi niin ei meidän varmaan kannattaisi edes jatkaa tätä enää.. sinun pitäisi opetella tuntemaan itsesi ennen kuin voit opetella tuntemaan toisen..
Sinä olet jo huomannut jotakin, kysyt miksi olen niin etäinen. Pelkään avata suutani ja sanoa, pelkään, koska tiedän että pahoitat mielesi herkästi ja sitten sinä huudat pahaa mieltäsi, huudat kovaa ja lyöt seinää ja ovea ja silloin minä pelkään sinua. Minä tiedän kun olen sen nähnyt, minä tiedän kun olen sen kokenut. Sinä et kestä pettymyksiä, sinä et kestä totuuksia, vaikka aina haluat niitä kuulla.
Minä rakastuin sinun turvallisuuteesi, sinä niin suuri ja vahva, minä paljon sinua pienempi. Mutta sinun rakkautesi on tukahduttavaa, se ei anna minun hengittää. Se ei anna minun kävellä askeltakaan niin ettet sinä saa siitä tietää.
Jos vain hiipuisin pois. Jos vain jonakin päivänä huomaisit, että en enää olekaan. Minä haluaisin oman elämäni takaisin, koska en voi ikuisesti elää sinun unelmaasi.