Vaikka niin Mozart, Schubet kuin Beethovenkin olivat miltei samanmittaisia musiikilisia neroja saavutuksiltaan ja heillä oli kyky nähdä syvemmälle toisillekin ilmenevään ilmiömaailmaan tiedoitsevan subjektin ja aineen, musiikillisen materiaalin, idealistisessa liitossa (sillä lahjakas ajattelee oikeammin ja nopeammin kuin muut, mutta nero näkee kokonaan toisen maailman kuin muut, sikäli että maailma esittäytyy hänelle objektiivisempana ja puhtaampana), niin jostain syystä Schubertin melodisesti lämmin ja harmonisesti rikas romanttinen musikillinen ilmaisukieli sai parintunnin kuuntelurupeaman jälkeen, joka koostui kaikkien edellä mainittujen herrojen kirkko-ja vielä Schubertin harvoin esillä olevasta oopperamusiikista, mm. johdantokuoro oopperasta Alfonso ja Estrella D 732, kiedottua nopeammin ja tehokkaammin pauloihinsa heti kättelyssä ja vastaanottokykyni reagoimaan taikurin runsaasta varastosta tarjoamiin suggestioihin ja ikään kuin astumaan ovesta sisälle romanttisen herkkävaistoiseen ja melodisesti yltäkylläiseen, hehkeiden ja eksoottisten sointivärien sävyttämään, tropiikin tuoksuiseen lumottuun kauneuden maailmaan, kauas pohjolan kylmiltä ja kalseilta lakeuksilta, jossa kesytön ja armoton pohjoistuuli tuivertaa leppymättömän ankaraa ja jäätävää, kylmän lumipeitteen alle hautautuvaa sanomaansa.
Suuri mysteeri onkin se mistä johtuu hänen musiikkinsa nopeavaikutteinen tenhovoima konstruktiivisemmin ajatteleviin saksalaisneroihin verrattuna? Kenties muustakin kuin hänen melodisten oivallustensa spontaanisuudesta ja musiikillisesta innovatiivisuudestaan vai luonollisesta ja spontaanista välittömyydstä, joka pulppuaa ehtymättömästi hänen lyyrisestä mielikuvituksestaan vai jostain muusta?
Suuri mysteeri onkin se mistä johtuu hänen musiikkinsa nopeavaikutteinen tenhovoima konstruktiivisemmin ajatteleviin saksalaisneroihin verrattuna? Kenties muustakin kuin hänen melodisten oivallustensa spontaanisuudesta ja musiikillisesta innovatiivisuudestaan vai luonollisesta ja spontaanista välittömyydstä, joka pulppuaa ehtymättömästi hänen lyyrisestä mielikuvituksestaan vai jostain muusta?
Vastaukset 23
Vanhimmat
juu, tietynlainen kuulas herkkyys siinä on takana. ja sehän oli suuri liedsäveltäjä ja laulu on aika "tenhovoimaista", siis Schubert on tyylillisesti aika sellaista laulavaa ja liukuvaa. vaikka voikin olla myös "iskevää" niin ei semmoisella beethovenmaisella julistuksella. Brahmsilla oli "kristillinen" (?) pohjavire ja Beethovenilla eeppinen vapaus-veljeys-paatos, Mozart on kyllä ihan oma juttunsa, mun mielestä se on sellasta inhimillistä musaa. Mut se on tyylillisesti paljon klassisempaa kuin Schubert. Mut esim. Schumann ei ole lainkaan hassumpaa musaa! Mutta mä laittasin sen Schubertin hehkun just ton liedjutun piikkiin. Kyllähän kaikki tietää mimmosia laulajat on..;) (ja kriittisemmille lukijoille; minkälaista laulu ylipäätään on instrumentaalikamaan verrattuna)
"Kyllähän kaikki tietää mimmosia laulajat on..;) (ja kriittisemmile lukijoille; minkälaista laulu ylipäätään on instrumentaalikamaan verrattuna)"
- Laulumusassa on ainakin joku kiintopiste, mitä seurata... mikä voi ehkä kääntäen kieliä siitä, että musassa ei ole paljon muuta hahmottamista kuin jokin selkeästi esiin puskeva melodia ;)...
...mutta onneksi näin ei läheskään aina ole ;). Ja kyllä kokemukseni mukaan nykyään laulajaltakin vaaditaan musiikin hahmottamista aika tavalla, jos meinaa oikeasti menestyä. Projektit kun valmistetaan sellaisella vauhdilla. Eipä vissiin Pavarottikaan kuitenkaan nuotteja osannut lukea...
... ai niin, oliko tässä joku aihekin, siis Schubert. Mielestäni kyseisen herran tuotanto ei ole Suomessa kovinkaan hyvin esillä. Yksinaulupuolta ja Forelli-kvintettiä kyllä kuullaan, vaikka paljon muutakin on... vaikka täytyy myöntää, että itse tunnen sitä puolta aika heikosti ;)...
sitä ovat jotkut keski-eurooppalaiset kapellimestaritkin ihmetelleet, miksi oopperatalot jotka etsivät alituisesti uusia teoksia, eivät kelpuuta hänen ooperoitaan ohjelmistoonsa. Vielä käsittämättömämpää on se miksi hänen alkusoittonsa, jotka eivät ole yhtään sen huonompia kuin muidenkaan suurten säveltäjien alkusoitot, eivät kelpaa sinfoniaorkestereiden ohjelmistoon paria teosta lukuunottamatta, kun niitä kaiken kaikkiaan on yli 20 kpl.
Ehkä Schubertin oopperoiden varsin huonoon menestykseen maailmalla on syynä se, ettei äijä vaan kertakaikkiáan ollut mikään dramaatikko.
Eihän se saanut aikaseks edes ainuttakaan konserttoa.
Aloittajan viesti muistuttaa YLE:n keskustelupalstalta löytyvän nimim. mikki hiiren kirjoituksia, liekö sama henkilö kyseessä?;)
No ei se mitään, olen suuri Schubert-fani itsekin. Lied-musiikki on hyvinkin tuttua, mutta myös kamarimusiikki: jousille ja pianolle on erittäin lähellä sydäntä. Tunnustan toki muitakin säveltäjiä, enkä osaa sanoa ns. kuka on paras. Kaikki aikakausien suodatuksen jälkeen jäljelle jääneet ovat olleet neroja, eikä paremmuuseroa voi tehdä. Toki kaikilla on heikompiakin sävellyksiä, mutta pääosin kyseessä ovat mestariteokset.
Raaka fakta on,että schubert oli naisellinen homo.Se varmasti antaa leimansa hänen taiteeseensa.Asiaa on tutkittu.Kiitos.
Kyseiset havaintosi ovat pelkästään oman mielikuvituksesi tuotosta.Väitteillesi ei löydy tieteellistä pohjaa.Kiitos.
Jos musiikkivalintansa tekisi sillä perusteella että säveltäjän olisi oltava jotain muuta kuin homo, niin aika monta suurta sävelkynäilijänimeäpä lentäisi yli laidan!
Tuntuu siltä, että homojen osuus tuossa taiteilijakunnassa on huomattavasti suurempi kuin väestössä keskimäärin. Säveltäjiä yleisemmin mitenkään syyllistämättä.
Itse pidän itseäni umpiheterona eikä läheiseen tuttavapiiriini kuulu homoksi tunnistettavia henkilöitä. Arvostan silti homojen säveltäjien musiikkia siinä kuin heteroidenkin, jos musiikki vain täyttää musiikin kriteerit. Seksuaalisella suuntautumisella ei ole käsittääkseni juuri mitään tekemistä musiikin kanssa. Jos joku on muuta mieltä niin olkoon.
on vuosi 2004.on todella äitelää ja läpinäkyvää, että heteroksi itseään kutsuva "pseudointellektuelli" yrittää kerätä solidaarisuuspisteitä yrittäessään puolustella meitä homoja vaikka en näe siihen mitään syytä edellisten kommenttien varjossa.schubert oli homo ja sillä oli varmasti vaikutus hänen taiteeseensa.sitä tietääkseni on analysoitu. herkkä kaunosielu...
Schubertia ei tietääkseni ole voitu todentaa homoksi seksuaaliselta identiteetiltään, sillä muutoin hän tuskin olisi syfilikseen milloinkaan sairastunutkaan, mikäli looginen päättelykykini vielä toimii. Schubert, joka sai koko runouden maailman soimaan oli lyhytsäärinen, paksumahainen proletaari, josta tytöt eivät pitäneet, kirjoitti Egon Friedell. Kyllä hänellä naisseikkiluja oli, mutta ne jäivät varsin pinnallisiksi ja koulupoikamaisiksi johtuen hänen luontaisesta ujoudestaan, kirjoitteli Sulho Ranta. Luojan kiios ettn mennyt yliopistoon lukemaan. Ties montako sataa tiiliskiven paksuista kirjaa osaisin ulkoa, vaikki älykkysosamäärä ihan 163 taida olla. Vireystilasta älykkyystestissä saatu hyvä tulos kait riippuu.
Amatööri,juttusi huolestuttavat.
Narsisti,taidat olla yksinäinen.
Kiva jos pidät F.Schubertista,mutta henkilökohtaiseti(säveltäjänä)minua
ikävystyttää paatoksellisuutesi.
Kykenetko analysoimaan musiikkia,tahi edes tekemään omia johtopäätöksiä valmiista materiaalista?
Mene yliopistoon ja lue niitä kirjoja.
Hyvää jatkoa.
Tekisit paljon enemmän nimimerkkiisi 'prof.' viittavan vaikutuksen, jos opettelisit edes kirjoittamaan. Kirjoitustaito ei ole pahasta edes muusikolle ja säveltäjälle.
Välimerkkien (pilkun, pisteen jne.) ja niitä seuraavan lauseen väliin tulee välilyönti.
Jos kaikesta huolimatta haluat vesittää kaiken narsistisen egosi pönkityksen tekstisi kehnolla ilmiasulla, niin siitä vaan! Kukaan vain ei anna arvoa mielipiteillesi noin esitettyinä.
Löytyykö täältä rakentavaa keskustelua?
Tällaiseksi se menee kun ei osata soittaa tai tuottaa musiikkia.Homma menee pelkäksi paskanjauhamiseksi.Säälittävää....
Hommatkaa elämä.
Pätee sinuunkin.
Qwertykö se siellä taas jauhaa?
taitaapi olla äidinkielen opettajien ja kusipäiden palsta.
Unohdin mainita, että Schubertin ensirakauskaan ei ollut suinkaan mies, vaan nuori kaunis, ja lahjakas koloratuurispraano Therese Grobb, jonka, aina korkeaan äffään asti ulottuvaa äänialaansa varten Schubert sävelsi monien messujensa sopraano-osat tai monet lyhyemmät liturgiset vokaaliteoksensa, kuten salve regina D 226 ja totus in corde lanque deo D 136 unohtamatta mainita 1-näytöksisen singspielin Der vierjährige postenin D 190 Kätchenin melodisesti kekseliästä ja kypsää aariaa, jonka hitaassa johdannossa laulajaa säestävät pelkät puhaltimet äärimmäisen hienovaraisesti mozartilaiseen henkeen, ei kuitenkaan transponoituna yhtä sävelaSKELTA MATALAMALLE, KUTEN LIITETYNÄ JOIHINKIN LIeD-RESITAALEIHIN ON TAPANA TEHDÄ, JoLLOIN SE MENETTÄÄ SEN SANOINKUVAAMATTOMAN VIEHÄTYKSENSÄ JA ENNEN MUUTA MUSIIKILLISEN LOGIIKKANSA.
minulla onkin enemmän näitä kuvaamataiteellisia lahjoja, sillä jo 16-vuoden ikäisenä piirtelin lyijjykynätekniikalla silloisten idolieni, Schubertin ja beethovenin muotokuvat A4-kokoiselle paperille, jotka saivat näyttelyssä ammattitaiteilijoilta hyvät arvostelut mahdollisesti kysumyksentulevine jatko-opintojen kannustuksineen vaikkapa Ateneumissa ja voisin myydä ne halpa hinta 300 euroa per lärvi tai eniten tarjoavalle. En myy.
Kannattaisi opetella lauseen jäsentämistä. Ja käyttämään muitakin välimerkkejä kuin pilkku.
Tuota ensimmäistä lausetta en jaksanut lukiea edes loppuun asti! Hohhoijjaa...
Sitä kutsutaan kait kirjallisuudessa barokkiseksi vyörytykseksi tai tajunnanvirtatekniikaksi.
Tai tajuttomaksi Scheisseksi...
Hohhoijaa... , Schubert on menneen talven lumia, pikkuporvarillista sievistelyä!
Tuohon määritelmään yhdistetään tavallisesti galantin aikakauden rokokoo-henkinen musiikki, josta mozartkin on ammentanut oman osansa monien muiden vaikutteiden ohella täysklassismiin tultaessa v. 1700 loppupuolella, mutta Schubertia ei juuri enää mistään sievistelystävi syyttää kuin silloin kun hän on kaikkein porvarillisimmillaan ja wieniläisklassisimmillaan haydnin ja Mozartin jalanjälkiä seuratessaan hyvässä uskossa menestyminen ja makutottumusten tyydyttminen tähtäimesään, ei sisäisten näkyjenja äänien romanttisena tulkitsijana ja kuuntelijana, kuten esim. rotevassa ja aikaansa nähden modernissa berlioznistisssa Paholaisen huvilinna alkusoitossaan, jossa hän manaa esiin kaikki pahat henget.
Schubert rulaa perkele!