Palstalla valitetaan naisten nirsoudesta. Tässä kaksi miestä ilman tunnistetietoja joita olen tapaillut ja jotka ovat olleet kiinnostuneita. Kertokaa palstamiehet kumpi olisi parempi valinta, tai ihan vapaasti mitä tehdä asioiden suhteen.
a) sielunkumppani mutta ei merkittävää fyysistä vetovoimaa, vaikka pidän ulkonäöstä. hänen kanssaan on yhtä luontevaa viettää aikaa kuin parhaan ystävän. huumorintaju ja ajatukset menevät yksiin ja pidän hänestä muuten aivan valtavasti, paitsi kipinä puuttuu. joitain sellaisia taipumuksia (elämäntavat ja tunnepuoli) etten ihan täysin luota hänen kykyyn pitää huolta itsestään.
b) kunnollinen mies, vähän ujo mutta vaikuttaa periaatteelliselta yhden naisen mieheltä, luotettavalta. fyysistä vetovoimaa on, mutta vähän laimeaa. henkisesti koen tylsistyväni hänen seurassaan, kun olemme kahden kesken. meillä on kumminkin yhteisiä kiinnostuksia ja ajatuksia. pidän hänestä ja saatan arvostaakin, mutta ei ole mitään isoja tunteita pelissä.
a) sielunkumppani mutta ei merkittävää fyysistä vetovoimaa, vaikka pidän ulkonäöstä. hänen kanssaan on yhtä luontevaa viettää aikaa kuin parhaan ystävän. huumorintaju ja ajatukset menevät yksiin ja pidän hänestä muuten aivan valtavasti, paitsi kipinä puuttuu. joitain sellaisia taipumuksia (elämäntavat ja tunnepuoli) etten ihan täysin luota hänen kykyyn pitää huolta itsestään.
b) kunnollinen mies, vähän ujo mutta vaikuttaa periaatteelliselta yhden naisen mieheltä, luotettavalta. fyysistä vetovoimaa on, mutta vähän laimeaa. henkisesti koen tylsistyväni hänen seurassaan, kun olemme kahden kesken. meillä on kumminkin yhteisiä kiinnostuksia ja ajatuksia. pidän hänestä ja saatan arvostaakin, mutta ei ole mitään isoja tunteita pelissä.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Tapailet kahta miestä samaan aikaan?
Oonko mä vanhanaikainen, kun en hyväksyisi tuota?
Tietävätkö miehet, että tykkäät tapailla useampaa miestä samaan aikaan?
En ole tapaillut samaan aikaan.
Et siis tapaile enää?
Niin tuota... olit siis nirso, kun et tapaile enää kumpaakaan?
Miksi puhut kuin vielä neuvojen jälkeen tekisit jotain, vaikka et tapaile heitä enää?
Ei nyt oikein oo muumit siellä laaksossa...
Halusin antaa kaksi oikeaa esimerkkiä tilanteista, joissa mies on kiinnostunut ja nainen epävarma. En anna aikajärjestystä ja nykytilannetta jotta saan puolueettoman arvion kummastakin tapauksesta. Onko nainen nirso vai järkevä jos jättää asian sikseen? Kumpikin tapaus on plussan puolella mutta ei kuitenkaan täytä aivan kaikkia kriteerejä joita ajattelen hyvään suhteeseen kuuluvan.
Ei kannata noteerata kumpaakaan, odottele sitä jännämiestä kenen kanssa kipinät leiskuvat ja nyrkit heiluvat.
Seksuaalinen kiinnostavuus ja väkivalta eivät liity yhteen millään tavalla. Sen olen kuitenkin nähnyt, että "kipinää" omaava mies on usein sellainen muidenkin naisten mielestä, ja kyvytön sitoutumaan keneenkään.
Kipinöivä mies kyllä sitoutuu itselleen kipinöivään (laadukkaaseen) naiseen. Ilmeisesti siis ne miehet, joita sinä pidät kipinöivinä, eivät ole halunneet sitoutua sinuun, eli taidat tavoitella liian tasokkaita miehiä?
Minua kiinnostaa, kun ätmejä lukee niin mieshän pitäisi valita hänen ominaisuuksien mukaan. Ok, jos valitsen miestä joka on hyvä, kiltti, kunnollinen, huolehtiva, rakastava, vastuullinen, luotettava, jne, mutta en tunne mitään vetoa mieheen, en himoitse, en halua seksuaalisesti, en välitä, ei kiinnosta miehenä, mutta hän on muiden ominaisuuksien takia täydellinen aviomieheksi. Riittääkö sille miehelle se, että olen hänen kanssa, koska hän on hyvä ihminen, mutta muuten en ole kiinnostunut hänestä? Eli ätmille käy, että nainen ei koskaan rakastaisi ja aidosti välittäisi koko miehestä? Onko se reilua miestä kohta?
Ihan sama se on, tuskin suuri menetys on vaikka ei sinua saisikaan, joten tee ihan mitä huvittaa.
Mutta ätmit jänkuttavat juuri tästä, että pitäisi valita järjen mukaan, ei mitään kipinöitä, järkiliitot. Miten se ei nyt sitten käykään? Eikö halua olla vain kätevä kämppis...
Ne valitsevat järjen kanssa keillä on järkeä, sinun on turha tuollaisia asioita murehtia mitkä eivät sinua varten ole.
Varmaan se siinä mättää, kun sulla kipinöi sitä miestä kohtaan niin todennäköisesti muutamalla muullakin ja kyllä mies sen huomaa.
Että eikö olisi järkevämpää ottaa se hyvä tyyppi, joka ei kipinöitä jokaista naista, vaan kunnioittaisi sitä yhtä ja opettaisi poikansakin naisia kunnioittavaksi mieheksi?
Mikä siinä on, kun ei kemioita synny niin hyvän miehen kanssa?
Ei ole reilua, kuten hyvin tiedätkin. Voithan silti mietiskellä sitäkin että millä aikajänteellä olet liikkeellä ja millaiseksi suhde muodostuu sitten kun kaikki uutuudenviehätys on hävinnyt. Mitä silloin on jäljellä? Jos jäljellä olisi sielunkumppanuus ja yhteinen huumori niin sekin olisi minusta jo aika hyvin. Ne ovat sellaisia asioita jotka saattavat ajan myötä synnyttää jotain uutta suhteeseen. Mutta kai te naiset tiedätte nämä asiat paremmin...
Eli noin se menee. Jankutetaan ja itketään, ja olla niin ja näin ja kaikki on kuitenkin paskapuhetta ja itsepetosta syvimmillään.
Ei todellakaan tarvitse enempää aihetta miettiä. Jokainen halua olla rakastettu, jokainen halua tuntea, että hänestä välitettään ja ollaan aidosti kiinnostuneita.
No miksi edes kyselet, kun olet jo mielipiteesi tehnyt ennen kysymistäkään.
Sitä mä mietinkin. Onko reilua lähteä esim. suhteeseen joka perustuu moneen hyvään asiaan, kunnioitus, arvostus, sielukumppannus ja paljon muuta. Tottakai ajan kanssa ihmiseen tottuu, oppii rakastamaan ja välittämään, mutta kuten esim. sukulaista, kaveria.
Mielipidettä voi muuttaa, jos joku antaisi eri näkökulman ja aihetta epäillä oma mielipidettä.
Ethän sinä tätä asiaa mieti. Mutta se on sivuseikka. Naisten nirsous on myös sitä että kaikista hyvistä asioista huolimatta seksuaalinen halu ei vain syty. Onhan se jonkinlaista nirsoutta ja kertoo myös siitä että rakkauden ja seksin välillä ei ole kovinkaan kummoista sidettä. Seksuaalinen halu saattaa johtaa rakkauden tunteisiin, mutta toisin päin ei.
Syttyisikö miehen seksuaalinen halu esimerkiksi 120 kg painavaan naiseen vain siksi että tämä olisi rakastava, mukava, uskollinen, luotettava ja hyvä äiti tuleville lapsille?
Ei tietenkään, koska kyse ei ole tahdonalaisesta asiasta. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko kyse laihduttamisen vai luonteen muuttamisen tai muusta tarpeesta. Toinen joko saa ihastumaan tai sitten ei.
Kuten ekassa viestissä kirjoitin, mietin onko se reilua miestä kohtaan, joten kyllä mä mietin. Mitä sinä mietit ja keksit en tiedä.
Lähdetkö väittämään, että miehellä seksuaalinen halu naiseen syty naisen älystä, sisäisestä maailmasta, taidoista keittää nakkikeittoa ja silittää t-paitoja?
Ja onko se niin varma, että se seksuaalinen halu ei voisi syntyä ajan myötä...
Kerroit että herra a:n ulkonäkökin miellyttää. Unohdetaan siis tuollaiset kilomäärät. Kuinka nopeasti sen seksuaalisen halun pitää syttyä? Luuletko että minä esimerkiksi himoitsen heti tavattuani naista? Tai onko se edes olennaista jos parisuhde on tavoitteena? Olen niin vanhanaikainen että ensin tutustutaan ja jos kaikki menee hyvin niin tunteet syvenevät ja muuttuvat jossain vaiheessa fyysisiksi. Tietysti se vaatii jonkinlaiset lähtökohdat jotta tutustuminen olisi mieluisaa ja mieli toiveikas.
"taidoista keittää nakkikeittoa"
No ei ehkä nakkikeittoa, mutta jos nainen osaisi keittää siskonmakkarakeittoa, niin KIIMA olisi valtava.
Taas tuo myyttinen kipinä. Muuta toviksi korpeen ilman nettiä ja hömppäviihdettä niin alkaa löytyä.
Voi olla, että sanaa käytetään monella tavalla. Itse tarkoitin seksuaalista kiinnostavuutta. Tuollaiset asiat ovat ikiaikaisia eikä suinkaan nykyajan hömppää. Jo kalevalaisissa runoissa loitsitaan lempeä.
Niin ennen pantiin kun pystyttiin eikä mietitty kipinää tms..
Hohhoijaa.
Tapailit ensin toista.
Sitten toista.
Laitoit ekan jäähylle venaamaan, koska olet tyypillinen blaablaa joiden takia tämänkin palstan sankareiden viha saa alkunsa ja huorittelut ovat saaneet syynsä.
Nyt mietit kumman kanssa hmmm...(hmmm...) [hmmm... rusina lyö tyhjää, missä kipinä???!!!]
Etsit kolmannen. Jonkun kaltaiseni tapaisen erittäin vittumaisen tapauksen.
Lupaan ja täytän kaiken. Kun kipinä on syttynyt, vedän maton altasi ja katson kun lasikatto jalkojesi alla särkyy ja tiput... Mitä pidempi matka on alas, sitä enemmän sinä kasvat nöyryyttä, kunnioitusta, rusinaasi, ja vaikka mitä, mitä naiseksi kasvamiseen tarvitaan.
Joojoo, et antaisi mulle. Niinpä tietysti. Niinhän ne aina sanoo. No mutta eiköhän joku toinen, vieläkin vittumaisempi tee sen puolestani. Ja sinä kipiniöit. Sinä se vasta kipinöit.
Ja mielestäsi lopulta miehet ovat sikoja. Ja sinä olet yksin. OMASTA HALUSTA.
Ja niinkuin mikään näistä vaihdoehdoista liikuttaisi tai kiinnostaisi meitä Miehiä.
Käy melkein sääliksi. Ne aloittelijat(pojat) pitävät sinua ja kaltaisiasi sokeasti niin korkealla kaikessa. Voi poloisia. Mutta oppivat miehistymään, ja ajattelemaan traagisesti teitä pelkkinä reikinä. Lohdutonta karusellia.
Kumman vika se lopulta on.
Miehen vaiko naisen.
Sinäkin tartut siihen, miten oletat tilanteen edenneen.
Koska kysyt tuollaista täällä, et ansaitsisi kumpaakaan, etkä varsinkaan sitä sytyttävää herra C:tä.
Sinullakin on oikeus mielipiteeseesi. Itse en koe, että yksi nettikeskustelu määrittää noin paljon arvoani :)
Mitäs kyselet sitten jos ei vastaukset kiinnosta?
Nettikeskustelu tuskin määrittää kenenkään arvoa (mitä lie sillä sitten tarkoittanetkaan, ihme mumbo jumbo lingoa), mutta kirjoituksesi kertovat sinusta enemmän kuin riittävästi.
Jos olet samaa tasoa, kuin naiset suomi24 deittiprofiileissa, niin ole kiitollinen että kelpaat kummallekaan.
Toki olen iloinen, että kelpaan. Hienoja ihmisiä molemmat. Parisuhde on kuitenkin mielestäni vakava asia ja haluan sellaisen kumppanin, jonka kanssa on mahdollisuus pitemmällekin. Täydelliseen parisuhteeseen vaatii vielä enemmän kuin täydelliseen ystävyyteen niinkuin esimerkistä a huomaa.
Oletko lukenut tuon viisauden naistenlehdestä.
Ei ole väliä, en ole täällä mitään pätemispisteitä hakemassa.
Jos ihmiset pystysivät ennustamaan parisuhteen kestävyyden niin eroja ei olisikaan.
"Täydelliseen parisuhteeseen".
Onnea etsintään.
Minusta kummassakin tapaamassasi miehessä on ainesta. Valitettavasti monessa mukavassa miehessä on se huono puoli, että he eivät oikein osaa puhua tunteista eivätkä uskalla tehdä aloitetta siihen, että tapailu ja treffailu etenisi esim. pussailuun saakka. Silloin tulee helposti sellainen olo, että olenko tosiaan niin seksitön ja tylsä, ettei mies ole yhtään kiinnostunut minusta muuta kuin kaverina.
Olen pari kertaa tuossa tilanteessa nostanut ns. kissan pöydälle ja kysynyt mieheltä, että kun kerran olemme tässä jo aika kivasti tutustuneet toisiimme, niin mitä mieltä rehellisesti sanottuna olet minusta? Olen myös pyytänyt miestä kertomaan, että mitä hän parisuhteelta haluaa ja onko minusta ainesta hänen tyttöystäväkseen. Kerran olen myös miehelle sanonut, että hän vaikuttaa tosi kiinnostavalta ja hauskalta, mutta koen suhteen kehittymisen vähän vaikeaksi, kun koen olevani vain kaveri, että näkeekö hän minua ollenkaan ns. tyttöystäväkelpoisena vai olenko vain friend zonella?
Kannattaa muuten muistaa vanha viisaus, että omilta (samaa sukupuolta olevilta) ystäviltäkään ei vaadita sitä, että he olisivat ystäviä kaikilla mahdollisilla elämän osa-alueilla. Niinpä ei pidä vaatia samanlaista "täyttä pätevyyttä" mieheltäkään kaikilta osa-alueilta. Jos miehen kanssa ei suju vaikkapa puhuminen hengellisistä asioista, politiikasta tms asiasta, niin suhdetta ei pidä heittää romukoppaan sen takia, vaan hoitaa sen tyyppiset keskustelut jonkun muun ystävän kanssa.
Voisitko siis ajatella, että miehen ei kuulukaan täyttää 100 %:sesti vaatimuslistaasi, vaan riittäisi se, että hän olisi sitä esim. 80 %:sesti eli hän ei olisikaan täyden kympin mies ja komea intohimoinen sielunkumppani, vaan mukava kasin mies, jonka kanssa voisit tulla onnelliseksi?
P.S. Noista mainitsemistasi esimerkeistä valitsisin herra A:n. Ystävyys, huumori yms on todella tärkeitä asioita. Sänkyjutut vievät ehkä vartin päivässä, joten vuorokauteen mahtuu aika pirun monta tuntia, jotka pitää jotenkin viettää yhdessä. Jos teillä on yhteistä tekemistä, on juteltavaa jne, niin on ihanaa, että teillä se puoli sujuu. Uskon, että jos annat mahdollisuuden intohimon heräämiselle ja olet itse aktiivinen ja kannustat ujoa miestä seksihommissa, niin silläkin saralla voi tulla menestystä. Varsinkin jos mies on hieman ujo ja kokematon, niin voi olla, että pitää käydä vähän keskusteluita läpi, että mistä pidät jne. En vähättele seksin merkitystä, mutta on mahdollista oppia mestariksi ajan kanssa siinäkin. Ei pidä ajatella, että toisen mielitekojen opettelu olisi jotenkin "väärä" tapa suorittaa seksiä. Ennakkoluulottomuutta, please.
Treffailun eteneminen pussailuun on siis täysin miehen vastuulla? Niinhän se tuntuu olevan. Pitäisikö tämäkin asia ajatella joskus uusiksi, ihan puhtaalta pöydältä?
Olet siis ottanut pari kertaa itse vastuullesi tunteista puhumisen. Miksi saat sen kuulostamaan siltä kuin se olisi jotenkin vähemmän sinulle kuuluva asia kuin miehelle?
Jokainen tekee haluamallaan tavalla. Itse olen vanhanaikainen ja koen, että tietyt asiat kuuluisivat miehen hoidettavaksi. Jos mies ei ole kiinnostunut minusta seksuaalisesti, hän osoittaa sen olemalla passiivinen. Jos taas mies on kiinnostunut minusta seksuaalisesti, hän osoittaa sen olemalla aktiivinen.
Normaalisti siis ei tarvitse pyytää miestä erikseen kysymään, että kiinnostanko häntä, koska hän itse on nopeammin valmis etenemään suhteessa sänkyyn asti kuin mitä itse olen. Jos taas mies etenee hitaasti (näin käynyt pari kertaa), niin sitten tietysti otan asian itse puheeksi.
En siis jää vuosikausiksi odottelemaan, että eteneekö asia eteenpäin. Jos mies on lupaava ja vaikuttaa parisuhdekelpoiselta, otan asian itse puheeksi, jos mies ei niin tee. Jos taas suhde ei etene ja tuntuu siltä, ettei tämä asia oiken muutenkaan vaikuta lupaavalta, niin sitten on yleensä parasta sanoa adios.
Suosittelen hra C:tä.
Tuollaisilla tarinoilla enemmänkin yritetään hakea oikeutusta ja ymmärrystä nirsoudelle, voi nyyh kun on "vain" muuten hyviä mutta kun ei kipinöi.
Miehelle sitten on ihan hyvä saada nainen joka vitut välittää koko miehestä kunhan mies on kiltti kunnollinen huolehtii naisesta ja rakastaa. Ensi kerralla valitsen niin, ilman tunteita ja kipinöitä, turha sen jälkeen itkeä, että nainen ei rakasta, eikä halua seksiä kun kerran vuodessa pakosta yrittää hankkia lasta.
Katsos kun ihmiset pystyvät olemaan hyviä toisilleen ja elämään hyvää elämää yhdessä ilman myyttistä kipinääkin. Mutta juuri nirson naisen periaate, ei kipinää = vitut välittää ollenkaan.
Joo, koiralle ja kissallekin voi olla hyvä ja elää hyvää elämää.
Taitaa olla ongelmana juuri naisten ja miesten erona tuo rakkaus. Miehet ei välitä sellaisesta, kunhan on hyvä olla. Itse uskon rakkauteen, enkä halua olla miehen kanssa jos en pysty antamaan hänelle kaikki itsestäni. Mut joo, ketä kiinnostaa, rittää että saa pillua, pyykit pestynä, ruoka tehtynä, kai. Sinkkuna viel paremmin.
Ero on ihmisten eikä sukupuolten välillä, on niitä joilla on yliromantisoituja odotuksia ja niitä jotka ovat realisteja. Itkeekö sitä että kuppi on puoliksi tyhjä vaiko tyytyväinen siitä että se on puoliksi täynnä.
Onnea lehmä etsimiseen sitä "terveellistä parisuhdetta" ahahhahahhahahaha nauran sulllle ja pieraisen RIPULI RUIKULIT KASVOILLESI !!!
Suoliongelmille on ihan oma palsta. Se ei ole tämä, vaikka täällä joskus sontaa puhutaankin.
Kuules eloveena lehmä sivele sieltä koti tilas navetasta lehmän paskaa "ilta naamioksi" niin jos se selventäis tätä kuviota!
(naurua)
"Itse tarkoitin seksuaalista kiinnostavuutta. Tuollaiset asiat ovat ikiaikaisia eikä suinkaan nykyajan hömppää. Jo kalevalaisissa runoissa loitsitaan lempeä. "
Ikiaikaista?!
Mitä sontaa...
Ihan sama kuin että mun kyrpä jäykistyy ton kanssa enemmän kun ton toisen.
Sitten kutsua sitä "Kipinäksi" ja "ikiaikaiseksi".
Se ei ole mitään lemmen loitsimista tai mitään muuta primitiivsen mysteeristä vaan että saat jonkun lihakimpaleen sisällesi hinkkaamaan sun emätintä.
Jos mies kertoisi että naisen kanssa puuttuu kipinä kun naisessa ei ole minkäänlaista fyysistä vetovoimaa niin nainen suurin piirtein tappaisi joko miehen tai itsensä.
Naiselle kaikki on aina seksi, seksi ja seksi vaikka keksivät muka kaikenlaisia satuja miten "mysteeristä voimaa" niissä on.
Joo, näin yhden kivan tissiblondin päivällä, kyrpä koveni, oli tosi ikiaikaista lempeä siinä hommassa läsnä. Olisipa pyllistänyt niin olisin voinut ainakin kuvitella kuinka työnnän kyrpäni sisään sen lihaan.
Ihan hyvin trollattu.
Molemmat miehet voivat olla sinulle oikeita, jos olisit auttanut heitä kohtaamaan turvallisesti pimeän puolensa.
Meissä ujoissa nörteissä on se vika, että analysoimme järjellä, kun pitäisi heittäytyä intohimolle ja luottaa kumppaniin, vaikka turpaan tulisikin. Olen itsekin "luottamusseksuaali" enkä halua heittäytyä vaan analysoin turvallisesti, kunnes mitään pahaa ei varmasti tapahdu. Mutta vaikka pyrinkin olemaan äärimmäisen järkevä, olen samalla erityisherkkä, eli analyyttisyys on vain suojakeino ennenkuin voin varmuudella luottaa toiseen. Tietenkään tällätavoin ei mitään koskaan tapahdu.
Vaikka ensialkuun olen varmasti maailman tylsin ihminen, se etten kykenisi myös intohimoon, ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Eli tällainen ylihillitty, järkevä mies ei välttämättä ole koskaan oivaltanut miten kohdata "pimeä puolensa" vahingoittamatta itseään, ja siksi vain tukahduttaa sen päästämättä sitä koskaan valloilleen. Ehkä sinun olisi pitänyt vietellä heidät vapautumaan intohimolle, vaikka jälkikäteen järjellä ajatellen se olikin vaarallista tai jopa vahigollista.
Mutta ymmärrän kyllä, että ylijärkevän analyyttisen ihmisen kanssa, joka ei uskalla antautua intohimolle, on vaikea tuntea mitään eläimellistä. Jos tällainen ihminen ei sitä itse oivalla psykologian tiedoillaan, harva kumppanikaan siihen osaa opastaa.
No kun vähän laimeaa kerran on, ja se kipinä ois kuitenkin hakusessa, niin sitten miksi vaivaudut säätelemään kummankaan kanssa?
Maailma on muutenkin jo täynnä pariskuntia, joista toinen lähtee heti kun löytää paremman.
Kannattaa myös miettiä sitä, että jos kipinät roihahtelevat oikein kunnolla heti alusta saakka, niin kyseessä voi olla pelimies tai pelinainen. Moni tavallinen suomalainen on aika hitaasti lämpeävä ja alussa arka eikä uskalla tyrkyttää seksuaalisuuttaan avoimesti. Olen kuullut niin monta kertaa pettämisestä juuri semmoisissa suhteissa, joissa hyvin seksuaalisesti avoin ihminen on lähestynyt aktiivisesti ja johdatellut suhdetta nopeaa vauhtia eteenpäin.
Se on totta, että jos seksi ei toimi ollenkaan eikä kummallakaan ole halua kehittyä, vaan kumpikin on sitä mieltä, että seksin pitää toimia alusta asti, seksistä ei haluta puhua eikä kumpikaan halua alkaa toista opastamaan, niin silloin tietysti kannattaa laittaa suhde heti poikki ja jäädä vain odottelemaan sitä kipinöintiä. Tässä ajattelumallissa on vain se vika, että eihän muutenkaan kannata parisuhteessa lähteä siitä oletuksesta, että kumppanin kuuluu osata lukea ajatuksia. Kyllä seksi niin kuin muutkin parisuhdeasiat on ihan opittavissa, jos vaan kumpikin on avoimia asialle ja haluavat oppia uutta.
Ehkä vielä kannattaisi käydä yksillä treffeillä lisää "puolikelvollisen raakileen" kanssa ja ottaa itse reippaasti puheeksi se, että mitä hän haluaa, mitä sinä haluat jne.
Ehkä voisi miettiä myös sitä, että eikö ole toisaalta hienoa, että ihmisessä on kerroksellisuutta, joka ei avaudu heti täysin ekalla tapaamiskerralla? Silloin on mielenkiintoa etsiä ja katsoa, että mitä ihmisestä vielä avautuukaan. Ihan sama koskee seksiä. Vaikkei ole heti flirttailemassa, koskettelemassa, iskemässä silmää jne, niin silti voi ihan aidosti olla seksikäs, tuntea syvästi ja olla hyvä rakastelija (tai ainakin erittäin kehityskelpoinen).
Sanoisin, että annan aikaa enemmän. Tee päätös vasta, kun olet ihan varma. Äläkä pelkää kysyä mieheltä mielipiteitä.
Vaihtoehto c) Joku ihan muu
Jos ei tunnu missään, siirry seuraavaan.
Parempi valinta mihin? Parisuhteeseen? 2-kuukauden, 2-vuoden vai 20-vuoden suhteeseen? Mitä itse haluat suhteelta? Noilla tiedoilla riippuu siitä kumpaa pidät tärkeämpänä: sielunkumppanuutta vai fyysistä vetovoimaa.
Sinulla on kaikki vaihtoehdot: suhde jomman kumman kanssa tai mahdollisuus odottaa vaihtoehtoa c, kuten joku ehdottikin. Pitäisi vain tietää mitä itse tahtoo. Mutta ehkä kaipaisitkin enemmän niitä isoja tunteita, kuin suhdetta oikeaan ihmiseen?