Tilanne on tämä.. Olemme seurustelleet puoltoistavuotta ja yhdessä asuttu vajaa vuosi. Noin puolivuotta ollut alamäkeä muutamia nousuja lukuun ottamatta. Seksi on todella vähäistä eikä minua kiinnosta oikeastaan viettää aikaa neitoni kanssa ollenkaan vaan huomaan itseni olevan täysi kummajainen joka tiuskii ja on hankala (ei normaali luonteeni ollenkaan). Olen nyt joitakin viikkoja miettinyt eroa ja miten sen voisi toteuttaa mahdollisimman pienellä kivulla toista kohtaan. Itsestäni en ole huolissani mutta neidosta kyllä koska hän on erittäin herkkä ja myös melko yksinäinen (kavereita on muutama) henkilö. Hänellä on opiskelut kesken enkä ole edes varma pärjäisikö hän yksin taloudellisesti, mutta eniten huolettaa hänen henkinen romahtaminen.. En edes keksi miten lähtisin suhteen lopettamista hänelle ehdottamaan, kun pelkään seurauksia. Päätökseni olen periaatteessa jo tehnyt että suhde loppuu, mutta MITEN??
Tällä hetkellä puhumme tilanteesta hyvin vähän mutta molemmat tietävät että kaikki ei ole kunnossa.. Keskustelut alkavat yleensä siitä etten minä huomioi häntä ja hän kummastelee mikä hänessä ärysttää ja mikä minua vaivaa.. Yleensä en pysty muuhun kuin perus suomalaiseen mies vastaukseen "ei mikään"
Auttakaa, kuinka lopettaa suhde?
Tällä hetkellä puhumme tilanteesta hyvin vähän mutta molemmat tietävät että kaikki ei ole kunnossa.. Keskustelut alkavat yleensä siitä etten minä huomioi häntä ja hän kummastelee mikä hänessä ärysttää ja mikä minua vaivaa.. Yleensä en pysty muuhun kuin perus suomalaiseen mies vastaukseen "ei mikään"
Auttakaa, kuinka lopettaa suhde?
Vastaukset 15
Vanhimmat
suhteen? etkö rakasta naista? haluatko seikkailla ja olla vapaa vai muuten vain kyllästynyt.
Liian helpolla nykynuoret lopettaa ja aloittaa suhteita, aivan kuin jotain pika-aterioita popsisivat.
Se on ihan normaalia, että välillä menee huonosti ja tympii. Ne ajat menevät yleensä ohi, jos itse on päättänyt niin. Itse voi vaikuttaa suhteen laatuun ja omaan ajatteluun hyvin paljon. Jos haluat lopettaa niin mikäs siinä, mutta mieti sydämmessäsi miksi aloit edes asumaan kyseisen naisen kanssa? oliko kyseessä rakkaus vai jokin muu syy.
Jos on kerran rakastunut toiseen, onnistuu se toisenkin kerran. Jos tuntuu, että kasvaa erilleen on aina mahdollisuus taas kasvaa takaisin yhteen. Suhde vaatii molemmilta panostamista. Sinua ei ilmeisesti kiinnosta panostaa suhteeseen?
Minusta tuollainen on ikävää, että etukäteen jo päättää jättää toisen, ilman yhteistä keskustelua. Ikäänkuin pudottaa pommin toisen päälle. Avopuolison, jonka kanssa kuitenkin on jo yhteistä taivalta.
Ystäväni jätettiin kutakuinkin samalla tavalla. Se oli erittäin ikävää ja usko pois eroaminen ei onnistu pienellä kivulla, kyllä se aina jäljet jättää ja miksi kaiken pitäisi ollakaan sellaista pikaruokaa ja helppoa. Jos on kyseessä suuret tunteet, ei ero tietenkään ole helppo, eikä suuria tunteita pidä väistellä ja kätkeä, itsetuntemus ei koskaan silloin pääse kehittymään ja huomaa aina uudelleen olevansa samanlaisissa tilanteissa. Eikö ero saisi sattua? Ilmeisesti sinä et kuitenkaan tunne paljon puolisoasi kohtaan, kun huolehdit vain puolisosi kivusta, mutta et omasta. Kannattaa keskustella kuitenkin ensin vakavasti.
turhaan sä häntä ny syylistät!! Tolla tavalla tulee niitä onnettomia pareja ja (pahemmassa tapauksessa) lapsetki saa osansa!
..minusta ei tunnu hyvältä. Ei vain olekkaan sellaista tunnetta että olisimme oikeat toisillemme, niinkuin silloin alussa tuntui tai tottakai alussa kaikki tuntuu hyvältä ja hienolta ennen kuin näkee sen todellisuuden. Taisimme muuttaa yhteen aivan liian nopeasti ja se oli virhe, koska nyt tilanne on tämä.
Totta olet oikeassa en tunne enään paljoakaan puolisoani kohtaan jos tuntisin en pyörittäisi tätä ongelmaa päässäni saati sitten suomi24:ssa.
Suhteeseen panostan ehdottomasti täysillä silloin kun suhteella on minulle jotain annettavaa mutta nyt tuntuu tyhjältä..
Kiitos kuitenkin viisaista ajatuksistasi ne avasivat asiaa myös hieman toiselta kantilta.
Nykyään suhteet kestää just korkeintaan ton puoltoist vuotta. Ihmemeininkiä, kukaan ei välitä muusta ku ihtestään. Tärkeintä on se, et itte saa suhteesta kaiken ja kun aina ei ookaan kivaa, ite ei olla valmiita mitään antamaan ja sit etitään uutta kehiin.
Miten suhteella voi olla jotain annettavaa sulle jos et itse siihen panosta ja anna suhteelle jotakin. Ei suhde ole mikään automaatti joka toimii moitteettomasti nappia painamalla.
ei se kyllä näin mee.. ja se on heidän omaa asiansa!
Ei hyvä suhde ole myöskään sellainen, jota jatkaa hammasta purren vaikkei se tunnu yhtään hyvältä. Eivät kaikki ihmiset ole keskenään niin yhteensopivia, että pystyisivät elämään keskenään ja tekemään toisensa onnellisiksi. Silloin voi olla järkevämpää lopettaa suhde, ennenkuin asiat pääsevät liian huonolle tolalle.
On kaksi eri asiaa välittää ihmisestä ja elää hänen kanssaan.
sano: musta tuntuu että meijän ei enää kannattaa jatkaa suhdetta. Ei se vaikeata oo. Turhaa sitä enää pitkittää...
Ja mitä tulee siihen että miten hän pärjää... no voi olla että ei hyvin tai hyvin... ei siitä tie.. sä et voi sille mitään. kunhan et anna hänelle sellaisen kuvan et hän on jotenki huono tai jotain...
Näin minäkin sitä olen ajatellut..
Aikaa julmaa mennä vaan toiselle sanomaan, että mua ei enää huvita jatkaa, vaikka se kuinka totta olisikin.
Sano mieluummin, että "kuule, kun olen sanonut, että ei vaivaa mikään, niin olen sanonut sen siksi, että en ole uskaltanut myöntää ääneen, että vaivaahan mua vaikka ja mikä, kun se sattuisi tosi paljon." Ja sitten annat tulla ulos kaiken mikä vaivaa. Näin ei kuulosta sille toiselle ihmiselle siltä, että olet yhtäkkiä vaan päättänyt, että nyt ei enää suhde jatku, vaan että olet miettinyt asiaa pidempään ja että nämä mietteet sattuvat sinuunkin.
Ts. olet siis ihan inhimillinen, tunteilla varustettu ihminen edelleen ja ymmärrät, ettei hänestä voi tuntua hyvältä se, että latelet tällaisia asioita. Näin voidaan päästä parhaimmassa tapauksessa keskusteluyhteyteen, jossa voidaan oikeasti käsitellä parisuhteen ongelmia, eikä luoda syyttely-välinpitämättömyys-mökötys-anelu-kierrettä, josta ei voi seurata mitään järkevää, oli se sitten fiksu ero tai uudelleenyrittämispäätös.
...kiitos, puhut viisaita.
..mitä sanoo, lopputulos on silti sama! Eli mitä väliä?! Kunhan ei loukkaa toista. Mut kaikki omalla tavalla...
Tee se ainakin ennen kuin on joku uusi kuvioissa.
Se todella satuttaa. Sano seuraavan kerran, kun kysytään, että tämä parisuhde onkin paljon vaikeampi asia kuin luulit, sano että olet vielä niin kypsymätön, ettet osaa sitä rakentaa ja ehdota taukoa. Jos todella olet huolissasi, voittehan sopia, että kumpikaan ei sitten mene vieraisiin ja pidät oman lupauksen.
Seksi rentouttaa. Pane useammin ja laita ittes pelii ainakii seksissä. Jos tilanne ei siitä kohennu voit varmasti lähtee. Luulen neitosi pärjäävän, et voi kaikesta kantaa huolta. Yritä edes itestäs tehä mies
..mutta kun toista ei kiinnostanut. No nyt tilanne on ohi, otin itseäni niskasta kiinni ja kerroin kumppanilleni miltä tilanne tuntui, etten ollut onnellinen ja rakkaus oli hiipunut.. se oli meille molemmille rankkaa. Tällä hetkellä majailen muualla ja olemme muutaman kerran puhuneet puhelimessa. Hän haluaisi minut takaisin mutta näillä näkymin en aijo palata koska oloni on nyt parempi.. tunnen olevani oma itseni.
Kaikille jotka olette samassa tilanteessa neuvoisin olemaan rohkea ja rehellinen niin itselle kuin kumppanillekkin..
Kiitos kaikille avustajille teistä oli hyötyä. Nyt jatkan elämääni ja yritän välttää virheitä jotka satuttaisi muita tai itseäni.