En tiedä, mitä tekisin, kun tuntuu että teen aina väärin. Laitoin jonkin aikaa sitten poikki muutaman vuoden verran kestäneen suhteen. Syitä oli useita, ehkä kuitenkin se, että en kokenut saavani välttämättä mitään vastakaikua tunteilleni.
Kaikki meni hyvin, ja aloitin seurustelemaan yhden sellaisen tytön kanssa, jonka olen tuntenut oikeastaan vain muutaman kuukauden vähemmän kuin exäni. Uusi tyttö on monessa mielessä uskomaton: en tiedä, onko kukaan koskaan rakastanut mua niin paljon. Ei luultavastikaan ole mitään sellaista asiaa, mitä Erika (eli uusi) ei tekisi mun vuokseni.
Mutta silti. Exä otti yhteyttä, ja kaiken hiljaisuuden jälkeen sanoo kaiken sen, minkä halusin kuulla ennemmin. Pahinta tässä kaikessa on, että uskon exääni, ja se, että taidan kaiken tapahtuneen jälkeenkin rakastaa häntä niin saatanasti. Uskon aivan helvetin vakaasti, että exäni on myös tosissaan; ei huonoja hetkiä sittenkään ollut läheskään niin paljon, kuin hyviä, jotka vielä kaiken lisäksi olivat niin helvetin hienoja.
Erikan kanssa en tunne läheskään samoin: olo on lähinnä surullinen ja tyhjä.
Vaa´alla on menneisyys ja pitkälle myös tulevaisuus.. Erikan kanssa olisi monessa mielessä helpompaa olla, mutta kai se on väärä syy, jos ei kerran tunne mitään. En vain oikeasti tiedä, mitä tekisin. Pelkään, että jos jatkan Erikan kanssa, en koskaan pysty unohtamaan exääni. Ja kun ajattelen näin, en myöskään voi unohtaa. Pakenen asioita töihini, joita saan tehdä yksin: en haluaisi tulla töihin, ja toisaalta haluan, koska juuri silloin saan miettiä asioitani, exääni. En tiedä, en vain jumalauta tiedä.
Terapiaan tässä kai täytyisi mennä?
Kaikki meni hyvin, ja aloitin seurustelemaan yhden sellaisen tytön kanssa, jonka olen tuntenut oikeastaan vain muutaman kuukauden vähemmän kuin exäni. Uusi tyttö on monessa mielessä uskomaton: en tiedä, onko kukaan koskaan rakastanut mua niin paljon. Ei luultavastikaan ole mitään sellaista asiaa, mitä Erika (eli uusi) ei tekisi mun vuokseni.
Mutta silti. Exä otti yhteyttä, ja kaiken hiljaisuuden jälkeen sanoo kaiken sen, minkä halusin kuulla ennemmin. Pahinta tässä kaikessa on, että uskon exääni, ja se, että taidan kaiken tapahtuneen jälkeenkin rakastaa häntä niin saatanasti. Uskon aivan helvetin vakaasti, että exäni on myös tosissaan; ei huonoja hetkiä sittenkään ollut läheskään niin paljon, kuin hyviä, jotka vielä kaiken lisäksi olivat niin helvetin hienoja.
Erikan kanssa en tunne läheskään samoin: olo on lähinnä surullinen ja tyhjä.
Vaa´alla on menneisyys ja pitkälle myös tulevaisuus.. Erikan kanssa olisi monessa mielessä helpompaa olla, mutta kai se on väärä syy, jos ei kerran tunne mitään. En vain oikeasti tiedä, mitä tekisin. Pelkään, että jos jatkan Erikan kanssa, en koskaan pysty unohtamaan exääni. Ja kun ajattelen näin, en myöskään voi unohtaa. Pakenen asioita töihini, joita saan tehdä yksin: en haluaisi tulla töihin, ja toisaalta haluan, koska juuri silloin saan miettiä asioitani, exääni. En tiedä, en vain jumalauta tiedä.
Terapiaan tässä kai täytyisi mennä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mitä mä tekisin: ensiksi en olisi "Erikan" kanssa, vaikka ei olisi ketään muuta tarjolla. Koska jos ei tunne mitään, niin miksi olla edes kyseisen hlö:n kaa?! Aiheutat vaan tulevaisuudessa(jos ei nyt jo) harmia vaan molemmille. Eli kun eroat hänestä niin tee sen ton syyn takia, ei sun exän takia!!! Sillei sä et tuu pohtimaan et teitkö väärin tai oikein, ihan samaa mitä exän kaa tapahtuu. Mitä tulee su exään... niin kokeile ihmeessä, mutta älä ole sinisilmäinen. Voi olla että hän on muuttunut, ja voi olla että ei. Eli tapahtuu kuten viimeksi ( ´riski mikä on kaikissa suhteissa, by the way). Mutta ainakin tiedät, etkä toivoo mitään tai pelkää mitään, koska kaikki on mahollista... älä unoha, älä ole "sokea".
Aika tavallinen tarinahan tuo on. Kyllä se ikävä entistä kumppania kohtaan tulee joka tapauksessa jossain vaiheessa. Yleenä 1- 3 kk kuluttua erosta. Mutta jotta jatkolle olisi edellytyksiä, pitää syy tähän tilanteeseen olla selvillä. Ja molempien sitoutua yrittämään. Valitettavasti yleesä homma luisuu takaisin siihen missä se hajosikin. Mutta periaatteessa jos uskaltaa ja on henkisiä voimavaroja niin kannattaa ehkä yrittää, kun tunteita on tallella.
Mutta tee Erikalle selväksi ihan konkreettisesti mikä sun tilanne on. On todella moraalitonta käyttää häntä lohtuna!
mitä haluat. Jos oikeasti rakastat vielä exääsi, niin anna hänelle uusi mahdollisuus.