Mitäköhän meinaa, kun olemme yhdessä olleet lähes neljä vuotta ja nyt äkisti mies haluaa hiukan omaa aikaa..
Hyvin on salannut, jos uutta suhdetta on tässä viritellyt. Pyysi kuitenkin hiihtolomalla mukaansa lappiin vielä,mutta nyt taas etäinen ja haluaa olla yksin.
Mitähän tästä oikein päättelis. Ite oon puulla päähän lyöty.
Hyvin on salannut, jos uutta suhdetta on tässä viritellyt. Pyysi kuitenkin hiihtolomalla mukaansa lappiin vielä,mutta nyt taas etäinen ja haluaa olla yksin.
Mitähän tästä oikein päättelis. Ite oon puulla päähän lyöty.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kuulostan tutulta.Meillä sama juttu ja selvisi,että miehellä suhde toisen naisen kanssa. Mutta toki kaikilla ei sama kaava..
Saman kokenut. En ollut hänen ainoa nainen.............. Ei tietenkään ole kaikissa omaa aikaa tarvitsivissa tapauksissa se syy
Oletko kysynyt mieheltä syytä moiseen? Ja mitä on vastannut?
Itsekkin tykkään omasta ajasta, johon kuulun vain minä itse. Toisen kanssa on taas kiva olla pienen tauon jälkeen. Jatkuva yhdessäolo puuduttaa.
Etkö itse tykkää viettää omaa aikaa?
Onko se siis ongelma että joku haluaa vähän omaa rauhaa?? Onneksi olen poikamies ja sellaisena pysynkin jos parisuhteessa on noin hirveää.
Vaikka asiasta kysyykin,niin toinen valehtelee..Sille tielle,kun on lähtenyt,ni mitä sitä turhaan totuutta kertoa.Eiköhän se toinen olisi eronnut jo heti,jos haluaisi.
Käännä asia kotiinpäin..annat sitä omaa aikaa, ja varsinkin silloin kun hänen arvolleen taas kelpaisi sinun seura - pidät huolen, että sinulla on muuta.
Samalla kuitenkin pidä naiseudellasi ja viekkaudellasi mies koukussa, eli syyllistät pikkuisen siitä ettei mies ollut ajoissa sopimassa sinun seurastasi, mutta koita saada mies kuitenkin ehdottelemaan jotain ihanaa sinun varallesi jollekkin toiselle päivää.....mikäli ei, anna mennä ja etsi uusi romeo, ainakin niille yksinäisille hetkille.
Eivät kaikki eroa, vaikka haluaisivatkin. Jos on vielä tunteita edes jonkinlaisia on vaikea jättää toinen. Joillekin on vaikea olla yksin ja siksi roikottavat toista varalla, kunnes löytyy parempi.
Juu, jos tietää, että kysyttäessä valehtelee, onkin parempi lopettaa suhde.
Kyseinen tilanne olisi syytä ennakoida. Totta kai jokainen tarvitsee "omaa" aikaa.
Millaisia muotoja se saa ja missä tilanteissa, riippunee täysin henkilöistä.
Meillä omat harrastukset olivat riittävä "oman" ajan lähde mutta sittemmin tuli tarve muunkin muotoiseen "omaan" aikaan.
Olimme vaimon alustavasti katsoneet Sisilian matkoja mutta levoton tapani hoitaa puutteen torjunta aiheutti esteen vähäksi aikaa eteen päin.
"Hätistin" vaimoani lähtemään ja hän otti mukaan teini-ikäiset lapsemme 2:n viikon reisulle.
Sen jälkeen hän on, kotiolojen kerhojen, teatterimatkojen ym. kokoontumisten lisäksi tehnyt vuosittain muutaman "oman" ajan tyttöjen matkan kestoltaan muutamasta Tallnnan päivästä kolmeen välimerelliseen viikkoon.
Hupaisaa on se, että hän aina kysyy "mitä mieltä olet jos - -" vaikka kysyessään tietää, että suhtautumiseni on ehdotoman myönteinen koska tähän mennessä ei ole ollut mitään muuta suunnitelmaa.
Sivusuhde ei ole käynyt kummankaan mielessä, ei kumminkaan päin.
Tuttua huttua. Mies alkoi haluta omaa aikaa ja saada mennä yksin. Eipä mennyt pitkään, kun sain selville että, on toinen nainen kuvioissa. Joten se siitä. Tai eihän se itkutta mennyt, kahdeksan yhteistä vuotta loppui näin.
Miten tiiviisti vietätte aikaa yhdessä? Voihan olla, että miestä on alkanut ahdistaa se liiallinen yhdessä oleminen eli hänellä ei ole aikaa itselleen, omille harrastuksilleen ja kavereilleen. Suhteessa on hyvä olla sitä yhteistä ja myös omaa aikaa sopivassa määrin, tuskin teillä on kaikessa samanlaiset intressit ja varmasti itsekin haluat viettää aikaasi kavereidesi ja omien harrastustesi parissa. Ei kannata eroa miettiä, vaan antaa miehelle sitä omaa aikaa, ettei hän koe vaan sitä tunnetta, että roikut hänessä kiinni kuin takiainen ja hän vetäytyy entisestäänkin kauemmas.
Jokainen tarvitsee omaakin aikaa, vaan miten ja missä sillä se väli onkin.
Jos ollaan aina toisessa kiinni, alkaa kyllä natisemaan liitto ihan varmasti. Eikä se ole oikein ketään kohtaan vaatia jatkuvaa kaikessa yhdessä tekemistä ja olemista.
Kuitenkin näistä omista menoista pitää pystyä ennakkoon kertomaan ja ilman valheita. Omaa aikaa en sallisi kapakassa vietettävän tai vastaavissa paikoissa.
Joku urheilu tai opiskeluharrastus.
Salaiset omat menot ja oman ajan käyttö eivät kuulu perhe-elämään.
Minä en ole kumppanini vartija. Menköön missä menee, ja kertokoon tai on kertomatta menoistaan, en itsekään jaksa selostaa ihan kaikkia päivän tapahtumia toiselle.
Kunhan saadaan riittävästi sitä yhteistäkin aikaa, omilla menoilla ja mitä silloin tekee, ei ole väliä. Pitää vain luottaa toiseen, pettämiseen jos ryhtyy, kyllä sekin tulee vielä ilmi.
Eihän parit ole koko ajan 24h yhdessä. On todella tavallista etää jokainen tarvitsee myös omaa aikaa. Jos nejään vuoteen kumppanisi ei ole harrastanut mitään yksin tai käynyt missään yksin. Niin kyllä sitä alkaa varmasti ahdistaa.
Jokainen ihminen kaipaa myös omaa aikaa. Ei se tarkoita että olisi itse suhteeseen kylläsytnyt tai olisi löytänyt toisen.
Anna hänelle omaa aikaa. Yksin tai ystäviensä kanssa. Teet vähällä hänet onnellisesksi.
Kuulostaa tutulta.. .. narsisti...mieheni teki ihan samaa ja kappas vaan hänellä oli suhde toiseen naiseen.. Oma aikaa..niinpä :(. Ja pihalle lensi niin että vihelsi perässä :)
Juurikin noin, kun mies haluaa omaa aikaa, niin kaiken takana on toinen nainen. Parasta tässä kaikessa on että usea mies käyttää ensin vaimoa lomalla ja sitten palkkioksi siitä pääsee reissuilleen kakkosen kanssa.
Ei kiinni tarvi toisessa olla, mutta jos toista ei ole haitannut aikasemmin olla tiiviisti yhdessä ja yhtäkkiä onkin.
Mieleen ensin tietysti tulee, että onko
hänellä toinen tai useenpia.
Kysypäs mistä se etäisyyden otto johtuu?
Miehille tuntuu toi valehtelu/ kaartelu olevan
yleistä. Ja pakolla joutuu puhuun totta, kun
jää kiinni. Itse pääsee kuulemma helpommalla, mutta onko se helppoa sitten
kun jää kiinni ja selitellä. Oisko kuitenkin
rehellisenpää puhua suoraan ja totuuden
mukaisesti, eikö se ois helponpi kummallekin. Mies luulee hyötyväsä valehtelemisesta, mutta ei se oo niin.
Kun jää kiinni ei ole pakotietä enää ja
sit ei oo helppoa.
Oma mies selitteli ja selitteli ja väitti ettei oo asia niin ja sitten , kun hän jäi kii totes,
että hän pääsee helpommalla,
kun valehtelee. Kyllä kunniansa sai kuulla.
Oliko hällä helppoa sen jälkeen.
Luottamus siinä on koetuksella ja onko se valehtelu kaiken sen arvoista.
Tuntuu, että miehelle kaikki toiminta on reilua, mutta jos saman tekisi nainen, se onkin moraalitonta.
Huolenpitoa vai epäluuloa?
Varasin lokakuussa Tallinnasta vatsaleikkauksen arpityrän leikkausajan sitä edeltävine kokeineen ja tarkastuksineen.
Tilasin itselleni ja autolle menoliput.
Kyse oli kahden yön reisusta.
Vaimoni ilmoitti lähtevänsä mukaan kuten sitten tekikin.
Oliko kyse hänen huolenpidostaan siinä mielessä, että hän epäili minun olevan niin huonossa kunnossa, että tavitsen huolenpitoa?
Toinen vaihtoehto on se, että hän epäili minun olevan liian hyvässä kunnossa mennäkseni yksin kahdeksi vuorokauseksi Tallinnaan?