alkaa vähitellen kyllästyttää, kun jatkuvasti pohdin että mistähän löydän "sen oikean" olenko tarpeeksi kaunis löytääkseni ketään, kuka minut hyväksyy.. yms.! en ole mikään kaunokainen.. joitain lyhyitä juttuja minulla on miesten kanssa ollut, mutta siinä vaiheessa, kun pitäisi toinen päästää lähelle, nousee suojamuuri sydämeni ympärille.. en halua sydämeni särkyvän! edellinen suhde kesti pari kuukautta ja suhde päättyi sitten minun huonoon oloon.. jostain syystä masennuin ja eihän se juttu sitä kestänyt.. aikani surin eroa, mutta sitten huomasin olevani helpottunut.. onko nämä miehet sitten olleet ei sopivia minulla? olen kuullut, että sen huomaa kyllä sitten kun se oikea sattuu kohdalle.. liekö näin?
alkaa kyllästyttää
sinkku neiti
71137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihan sama fiilis herralla,ei uskalla enään edes yrittää ettei taas tule takkiin.On ehkä ihan hyvä pitää jonkinasteista suojamuuria ympärillään,kyllä se murtuu kun oikea ihminen sattuu kohdalle.
Älä hyvä nainen mollaa omaa ulkonäköäsi,suomessa ei ole mitään instanssia joka luokitteelee kuka on kaunis,kuka ei.Kauneus on aina katsojan silmässä.Sisäinen kauneus on tärkein,se kun on kohdallaan,suhde toimii.
Olen varma että jonain päivänä edessäsi seisoo se oikea mies joka arvostaa sinua sellaisena kun olet.
Hyvää talvenjatkoa ja tsemppiä tulevaan.
Oma sydän on tehty särjettäväksi. Aina ne palat aika kuitenkin kasaa. Rohkeutta ja harkintaa samalla aikaa, ellei halua heittäytyä ihan lastuna laineille. Itse tosin annan mennä ja särjen oman sydämmeni kerta toisensa jälkeen. Siihenkin tottuu. Nykyään suhteen poikki meneminen harmittaa, jopa vituttaa, muttei yleensä paria tuntia enempää. Loistavaa on jos jonkinlainen kaveruus (voi kuulostaa perverssiltä =)) säilyy. Eli hyvät muistot kannattaa ottaa mukaansa. Ei se menneisyys pelkkä taakka ole.
hei kiitos =D siis kaikkihan lähtee itsensä hyväksymisestä.. kiitti ja hyvää jatkoo sinullekkin =D
Hei, Onenight!
Mun oli ihan pakko puuttua sun tekstissäs vilahtaneeseen "hyvä pitää suojamuuria ympärillään" tms. Mun mielestäni tuollaisella asenteella voi menettää monta aivan "sopivaa kandia"!! Jos olet tutustumassa uuteen ihmiseen seurustelusuhteen toivossa, sun tulisi olla ennenkaikkea AVOIMIN MIELIN! Itse olen avoin ja rehellinen, siten toinen oppii melko pian tuntemaan todellisen minäni, ei jotain "kuoreenkätkettyä" tekominää. Ja silloin hän voi päätellä mielessään, olenko todella sellainen ihminen mitä hän toivoisi löytävänsä!
Itse olen kokenut suhteen aloituksia miesten kanssa, jotka olleet tuollaisia "suojamuuri-ihmisiä". Olen impulsiivinen tunneihminen, joten mun on vaikea ymmärtää tuollaista asennetta...
Jos toinen ei päästä millään tavoin lähelleen ja ole avoin, miten voin oppia tuntemaan häntä???
Pakko myöntää, että tuollaiseen ihmiseen tutustuminen ainakin minulta voi jäädä aivan vain sen takia, että kyllästyn tuohon sulkeutuneisuuteen!
Älä anna hyvien mahdollisuuksien virrata ohitsesi vain esittämällä salaperäistä, tunteetonta, laskelmoivaa. Voin sanoa, että itselläni on historiaa takana...ikäviä suhteiden päättymisiä. Jostain ihmeen syystä jaksan silti aina vain USKOA JA TOIVOA vielä löytäväni toimivan parisuhteen!
Iloa kaikille!
Hyväksymällä itsesi,annat myös toiselle sen kuvan että olet vahva etkä niin helposti haavoittuva.
Suojamuurini on niin heikko ettei sen sulattamiseen paljoa tarvita.Uskon edelleen täysillä suomalaisen naisen rehellisyyteen ja päästän varmasti lähelle jos on tullakseen.Minulla on vain ollut huono tuuri parin viimeisen "kusettajan" kanssa,ei se sen kummempaa ole.Olen liiankin avoin ja helposti vietävissä,siksi myös helposti haavoitettavissa.
Kaunis kiitos kuitenkin kirjoituksestasi,se lämmitti,näytit että välität myös kanssaihmisistä.
Parisuhteeseen uskon myös minäkin.
Hyvää päivänjatkoa,talvea ja joulun odotusta sinulle.;)
"Suoja-muurini" kehittyi kokemusten kautta 15-20vuotiaana,joita kuulin useita(no ainakin muutamia)kertoja"Painu v*****n,tapa ittes".
siitä on aika vaikea lähteä "AVOIMIN MIELIN".
Ainoalle ns."seurustelusuhteelleni" en ehtinyt sydäntäni purkaa ennen kuin hän huomasi ettei tarvinnutkaan "varaisää" ,jos oikeaa iskää ei kiinnostaisikaan.