Miksi ateisti vihaa esim. kristinuskoa?

En ole ateisti, mutta en pidä yhtään minään sellaisia uskontoja, jotka hylkäävät terveen järjen käytön.

En osaa vastata koska en vihaa uskontoja, ainoastaan kritisoin niitä. Ja luulenpa että uskontoja oikeasti vihaavia ateisteja on vain uskovaisten mielikuvituksessa, uskovaisten mielikuvituksessa kun on kaikenlaista huuhaata.

Mikä mahtaa olla näiden lapsellisten aloitusten motiivina.

Keskivertoateisti ei ymmärtääkseni vihaa uskontoja. Sen sijaan hän kritisoi hyvinkin jyrkästi sellaisia uskovaisia, jotka räjäyttävät pommeja uskontonsa nimissä tai käyttävät lapsia seksuaalisesti hyväkseen.

Pikemminkin viha näyttää suuntautuvan uskovaiselta puolelta ateisteihin.

Ateistit eivät vihaa uskontoja. Henkilöä joka vihaa uskontoja kutsutaan misoteistiksi.

On siellä hyviä ohjeita mutta myös huonoja joiden perusteella tuomitaan muita ihmisiä ja tehdään päätöksiä jotka ovat haitallisia.

En vihaa uskontoja, pidän niitä vain epärationaalisina ja siksi vahingollisina.
Samaan tapaan kuin horoskooppeihin tai selvänäkijöihin uskomista.

Uskonnoissa on hyvän elämään tähtääviä ohjeita, mutta myös ohjeita ja sääntöjä, joista aika on ajanut ohi, mutta joita uskonnoissa pidetään Jumalan tahtona.

"Onko ateistin maailmankuva sellainen, ettei millään ole mitään väliä ja kaikkea saa tehdä jos vain haluaa?"

Et, ei ainakaan minun eikä tuntemieni ateistien.
Terve järki, moraali ja omatunto on myös ateistilla.
Viimeisenä rajana Suomen laki koskee myös ateistia.

"Onko ateistin mielestä ihminen tai elämä merkityksetön?"

Ei, koska elämä on ainutlaatuinen ja päättyy kuolemaan, elämä ei ole merkityksetön.

"Entä rakkaus?"
Rakastan ainakin vanhempiai, lapsiani, puolisoani.
Merkityksellisiä asioita minulle.

Minulla on myös muutamia ystäviä, juuri kävi yksi perhe kylässä(en tiedä, ovatko ateisteja, en ole koskaan kysynyt).

Haluan käyttäytyä ystävällisesti muös tuntemattomia kohtaan.
Tämä o sitä, mitä utsuin ähimmäisenrakkaudeksi silloin, kun minulla oli uskonnollinen vakaumus.
Nyttemmin olen tajunnut, että "rakkaus" on tuohon liian suuri sana.
"Ollaan ihmisiksi", on parempi motto kuin "rakasta lähimmäistäsi".

Omatunto on kaikilla.
Parempi elää niin että ei tarvitse riidellä omantuntonsa kanssa, koska
"peilikuvansa kanssa lopulta kuitenkin jää kahden".

Tuossa tuli mukaan muutama lainaus toiselta, jo edesmenneeltä, kaljulta pitkätukkaiselta mieheltä.

Ateisti vihaa Jumalaa ja siksi myös kaikkea Jumalan luomaa. Samasta syystä Saatana vihaa Jumalaa ja kaikkea Jumalan luomaa.

"Kuinka ateisti vosii vihata asiaa johon ei usko?"

Ihan samalla tavalla kuin vihaa ihmisiä, joita ei ole vielä tavannut.

"Joka sisältää jo moraalisesti paljon hyviä ja rakkauteen tähtääviä ohjeita, vaikkei sitä ottaisikaan uskontona."



Ihan samalla tavalla mikätahansa uskonto tai elämänkatsomus voi sisältää samoja eettisiä tai moraalisia oppeja kuten kristinusko. Joten miksi ottaa vaikutteita vain yhdestä, kun useasta muustakin voi löytää samoja ellei jopa parempia opetuksia mitä mielestään seurata.




"Onko ateistin maailmankuva sellainen, ettei millään ole mitään väliä ja kaikkea saa tehdä jos vain haluaa?"



Monillakin asioilla voi ateistille olla merkitystä. Ne eivät vain välttämättä sisällä mitään uskontoon liittyvää.



"Onko ateistin mielestä ihminen tai elämä merkityksetön? Entä rakkaus? Tai omatunto?"



Ei. Näilläkin asioilla voi olla paljonkin merkitystä.

Vihaan ihmisiä, jotka tekevät jostakin kuvitellusta jumalasta kilven ja väittävät sen takaa itseään muita paremmaksi. Sellaiset ihmiset eivät rakasta muuta kuin itseään. Tuomita he osaavat toiset. Sitten he ihmettelevät, miksei heitä rakasteta.

Olen tullut siihen ymmärrykseen, että moni ateisti hyväksyy jopa terroristimuslimin opin ennen kuin palavan uudestisynnyttävän uskon Jeesuksen kautta.
Sama vihollinen ateismin ja islamin takana.

It's not Jesus i have problems with, it's his fan-club.

Kristinusko sisältää ihan yhtä paljon moraalisesti hyviä ja rakkauteen tähtääviä ohjeita, kuin näkemyksiä jotka yllyttävät vainoon, sortoon, epätasa-arvoon ja vihaan. Yhdessä nämä kumoavat toisensa ja siksi kristinusko on minulle merkityksetöntä. (Eikä tietysti pelkästään siksi, vaan siksi että koko satukirja raamattu on naurettavan lapsellista, epäloogista ja epäuskottavaa legendaa.)

Jotkut Jeesus-hipit kyllä höpisevät höpöjään lähimmäisenrakkaudesta, mutta enpä minä vaan ole oman elämäni aikana, uskovassa perheessä kasvaneena, löytänyt jälkeäkään mistään sellaisesta. Vain sitä tulenpalavaa vihaa ja etuoikeuden syrjiä muita milloin milläkin perusteella. Raamatun rusinapullaa voi tulkita ihan miten päin tahansa, minkä osaltaan todistavat kristinuskon tuhannet haarat ja lahkot - joilla kaikilla on aina se ainoa oikea Totuus.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10021674

”Pidän Kristuksestanne, en pidä kristityistä, te kristityt ette ole yhtään kristuksenne kaltaisia.” - Mahatma Gandhi

"Joka sisältää jo moraalisesti paljon hyviä ja rakkauteen tähtääviä ohjeita, vaikkei sitä ottaisikaan uskontona."

Kristinusko sisältää totta kai paljon hyviä elämänohjeita, koska sen tarinat kumpuavat tuon ajan ihmisten elämänkokemuksista ja filosofiasta. Kritisoin kuitenkin sitä, että kristinusko nähdään tämän hyvän absoluuttisena lähteenä, mikä saa jotkut oikeasti uskomaan, ettei mikään hyvä voi olla ihmisestä lähtöisin, ettemme ole kykeneviä moraaliseen toimintaan ilman kristinuskoa. Selvästikin tämä on virhepäätelmä koska a) kristityt tekevät vähintään yhtä paljon vääryyksiä kuin muutkin ihmisryhmät b) myös muut ihmisryhmät ovat kykeneviä hyviin, altruistisiin tekoihin kuin kristityt.

Jos joku ihminen "lakkaa olemasta todellinen kristitty" sillä hetkellä kun hän tekee väärin (kuten kristittyjen näkee väittävän), ei nimitys kristitty kuvaa ketään meistä koska me kaikki teemme joskus väärin. Ennemminkin kristitty pitää ymmärtää synonyyminä tyyliin "oikein tekevä ihminen". Ja jos kuka tahansa meistä tekee hyvän teon, tulisi hänen saada siitä sama arvostus ja tunnustus uskonnosta riippumatta.

"Onko ateistin maailmankuva sellainen, ettei millään ole mitään väliä ja kaikkea saa tehdä jos vain haluaa?"

Arvaa.

"Onko ateistin mielestä ihminen tai elämä merkityksetön?"

Arvaa.

"Entä rakkaus? Tai omatunto?"

Arvaa.

Paljon enemmän sen typeriä tulkintoja ja soveltamista käytäntöön. Vähän sama vika kuin kommunismilla, josnka teoriaa en väitä hyvin tuntevani, mutta käsitääkseni sillä on ihan hyvät päämäärät ja tavoiteet, mutta missaa sitä aatetta ei ole onnistutuu menestyksekäästi toteuttamaan. Aina on seurannut johtavan luokan etuoikeutettu yltäkylläisyys, perustavanlaatuisten kansalaisoikeuksien ja vapauksien siistämine, mm. sanavapaus, laaja korruptio jne...

Elämä, rakkaus ja omatunto jne... eivät ole merkityksettömiä, mutta mistä sinulle on sellainen harhaluulo syntynyt että nuo eivät ateistille mitään merkitse, ja että ateisteille ei sellaisia arvoja ja tunteita olisi?

Aika itsekästä ajattelua uskovaiselta. Kristinuskon arvot, ns. "kristilliset" arvot, eivät ole kristillisiä arvoja, koska ne ovat ainakin lähes tyystin, aikaisemmilta ajattelijoilta lainattuja.

Ei niitä krsitityt tyhjästä nyhjässy 2000 v. sitten. Ne eivät sii ole "kristillisiä" arvoja, vaan yleisinhimillisiä arvoja, jotka kristitykin tunnustavat, ja ovat pahan tapansa mukaan omineet "omiksi" keksinnöikseen.

On ihmisiä jotka ovat löytäneet punaiseksi langakseen Raamatun hyvät, esim. rakkauteen tähtäävät kehotukset ja käskyt sekä heitä joille Raamattu on liian usein vain leimasin, väline osoittaa jotakuta toista syyttävällä sormella, perkeleen syntinen tai muuten epäkepo ihminen siinä... Ei välttämättä ateistia, kohteeksi kelpaa usein mainiosti näköjään se toinen mutta toisin uskovakin :)

Ensin mainittua uskovien populaation osajoukkoa edustavia ei kai kellään syytä vihata, jälkimmäisten harrastama mäiskintä herättää taas kyllä joskus ärtymystä mutta ei nyt suoranaista vihaa kuitenkaan.

Mutta mitä muuta ateistit mielestäsi kollektiivisesti vihaavat kuin kristinuskoa? Kirjoitit nimittäin "esim. kristinuskoa".

"Miksi ateisti vihaa esim. kristinuskoa?"

Olet väärässä. En vihaa.

"Onko ateistin maailmankuva sellainen, ettei millään ole mitään väliä ja kaikkea saa tehdä jos vain haluaa?"

Ei. Ateisteilla ei ole yhteistä maailmnakuvaa.

"Onko ateistin mielestä ihminen tai elämä merkityksetön? Entä rakkaus? Tai omatunto?"

Ei, ei ja ei.

"Joka sisältää jo moraalisesti paljon hyviä ja rakkauteen tähtääviä ohjeita, vaikkei sitä ottaisikaan uskontona."

Hyvittääkö tämä kaiken pahan mitä kristinusko on aiheuttanut?

Ne ateistit jotka vihaavat, käsittääkseni toivoisivat kyseisen jumalan olevan olemassa. He toivoisivat ainoastaan luotettavampaa ja selkeämpää todistetta kyseisen jumalan olemassaolosta jotta heidän ei tarvitsisi pelätä toisia ateisteja jotka vaikuttavat järkeviltä ihmisiltä. Nämä ateistit jotka vihaavat kristittyjä tai kristinuskoa, tai jotain muuta uskontoa millä on paljon kannatusta, eivät hyvin usein osaa päättää luottaako ateismiin vai tähän Abrahamin jumalaan.

Harva näistä ateisteista vihaa hindulaisuutta. He eivät välitä hindulaisuudesta koska se ei ole heille uhka eikä heitä kiinnosta hindulaisuus koska se ei ole riittävän uskottavaa heille. Abrahamin jumala sen sijaan saattaa olla hyvinkin uskottava mikäli se muuttaa ihmistä selkeästi, kuten se on monia muuttanutkin. Kristinuskon kautta ihmisistä voi tulla lempeämpiä, rauhallisempia, suvaitsevaisempia ja jopa järkevämpiä kuin mitä ihminen on aiemmin ollut. Näin saattaa käydä myös juutalaisuuden ja Islamin kautta. Kenties myös Buddhalaisuuden ja vaikkapa Sikhismin kautta, mutta meillä Suomessa tuo kristinusko on usein se joka muuttaa eniten ihmistä. Hyvin usein ateistit katsovat kristinuskon muuttavan ihmisestä paremman ihmisen, mutta ongelmana on kristinuskon valheellinen pohja jonka ateistit katsovat perustuvan mielikuvitusjumalaan. Viha siis pohjautuu siihen että jumalan tulisi olla todellinen ja nämä ateistit haluaisivat että tuo jumala olisi todellinen. Jos kristinusko ei muuttaisi ihmisestä "parempaa" ihmistä, ei ateistit kokisi kristinuskoa uhkana. Tarkoitan siis vain niitä ateisteja jotka vihaavat kristinuskoa tai jotain muuta uskontoja. Toki ymmärrän ateistien vihan uskontoja kohtaan jos uskonnon perustana on terrorismi tai pakottaminen samaan uskontoon mihin uskova itse uskoo.

Ihmisille tulee usein tästä psyykkinen ongelma kun he eivät osaa päättää mihin leiriin tulisi kuulua. Hyvin usein tietyillä ihmisillä on jopa se käsitys että toista leiriä tulisi vihata. Kun ihminen ei osaa päättää kumpaan leiriin lähteä, seuraa tästä kaksisuuntainenmielialahäiriö josta lopulta seuraa psykoottisuutta.mikäli ihminen ahdistuu entisestään sen vuoksi ettei ole valinnut kumpaakaan leiriä.

Nämä ihmiset vihaavat uskovia sen vuoksi että Jumala ei laskeudu pilveltä tai jostain muualta jotta myös he voisivat uskoa. Ongelmana on se että he eivät uskalla uskoa koska he pelkäävät pilkkaa tai ihmisten vihaa. Hyvin usein he itse kuitenkin päätyvät pilkkaamaan ja vihaamaan uskovia.

Jos mietitään yleisellä tasolla mielenterveysongelmia, on näillä ateisteilla hyvin selkeä ongelma jos he eivät osaa tehdä päätöksiä tai jos he eivät suvaitse muita ihmisiä yksilöinä niin että jokainen ihminen saa tehdä yksilöllisen päätöksen elämässään mihin uskoo ja miten toimii elämässään. Harvalla kristityllä on mielenterveysongelmia jos on toiminut hyväksihavaittujen ohjeiden mukaan ja jos elämä tuntuu toimivan pelkän uskon varassa ihan hyvin.

"Joka sisältää jo moraalisesti paljon hyviä ja rakkauteen tähtääviä ohjeita"

Et ole näköjään lukenut Raamattua ihan kannesta kanteen.

Ateisti vihaa erityisesti kristinuskoa, koska kristityt ilmoittavat totuuden Jumalasta ja ihmisestä, ja he kertovat Jeesuksesta kristuksesta, joka eli synnittömän elämän, kuoli ristillä ja jonka Jumala herätti kuolleista ennustusten mukaan, niin että tämä Jeesus elää nyt kuolemattomassa ja katoamattomassa ylösnousemusruumiissa, niin kuin Jumalan valitut ja pyhät tulevat elämään ikuisesti siinä uudessa maassa, jonka Jumala on tekevä valituilleen.

Ateistit eivät voi sietää kristittyjä, jotka pitävät esillä korkeita moraalisia arvoja ja elävät itse niiden mukaan. Ateistit luulevat, että kun he kritisoivat kristinuskoa tuomalla julki jumalattomien nimeltään kristittyjen hirmutekoja historiasta ja nykymaailmasta, niin se todistaa kristinuskon pahuuden ilmentymäksi, mutta he sulkevat silmänsä siltä historialliselta tosiasialta, että nämä katoliset ja katolisen kirkon tyttäret niin kuin luterilaiset, anglikaanit, kalvinistit ja reformoidut ovat vainonneet ja tappaneet tosi kristittyjä, jotka ovat uskoneet herraan Jeesukseen oikeammalla tavalla kuin nämä valhekristityt, eikä ateisti tarkoituksella tee mitään eroa nimeltään kristityn ja aidon kristityn välille, koska ateistin ainoa agenda on sotia kristinuskoa ja tosi Jumalaa ja Jeesusta vastaan, sillä ateisti vihaa Jeesusta, Jumalaa ja kristittyjä yli kaiken.

Ateistin viha kristittyjä kohtaan kumpuaa hänen arvomaailmastaan, sillä viha uskontoja ja erityisesti kristittyjä kohtaan on sisään rakennettu ateismiin. Lievimmissä muodoissa viha ilmenee pilkkana, herjaamisena ja loukkaavana käytöksenä kristittyjä ja kristinuskoa kohtaan, mutta vakavammissa muodoissa se esiintyy lastentarhoissa, kouluissa, oppilaitoksissa, työpaikoilla ja vanhainkodeissa, joissa ateistit kiusaavat ja vainoavat uskovia kristittyjä kaikin mahdollisin tavoin, mistä ei joudu edesvastuuseen rangaistuksen muodossa. Lukemattomat kristityt kärsivät ateistien vainosta ja pilkasta joka päivä, mikä todistaa ateistien sisällä asuvan pahuuden.

Älä viitsi ateisti puhua p-aa 1513. Tiedät itsekin, että ateisti-siat kiusaavat uskovia lastentarhoissa, kouluissa, opistoissa, työpaikoilla ja vanhainkodeissa. Antaa hyvän kuvan siitä, miten pahoja ihmisiä ateistit ovat.

En tunne yhtä ainoata ateistia, joka ei pilkkaisi uskovia ja jopa vainoaisi heitä. Ihania ihmisiä te ateistit.

En vihaa kristinuskoa.
Maailmankuvani ei ole sellainen, ettei millään ole mitään väliä tai että kaikkea saa tehdä jos vain haluaa.
Mielestäni ihminen tai elämä ei ole merkityksetön.
Ei myöskään rakkaus tai omatunto ole merkityksetön.
Mitään näistä asioista en sido kuitenkaan nimenomaan kristinuskoon.

Pitäiskö uskovia alkaa muka vihaamaan ???
Miksi vaivaisin päätäni moisella asialla ???
Senkun touhuavat omia touhujaan.
Luulevat että uskovaiseksi vain ruvetaa !!!!
Täytyyhän ihmisen nyt ensin tulla synnintuntoon, ennen kuin mitään katumaan alkaa.
Täytyy tulla todella voimakas tarve muuttaa tapaansa elää, ennen kuin moiseen muutokseen heittäytyy josta ei mitään takuita ole saatavilla.
Sitä paitsi ei elämän muutoksen vaihtamiseen mitään jumaluutta tarvitse, ellei sitten ole niin onnettoman surkea, ettei itse sitä pysty toteuttamaan.