Hohtoako?

Hienosti kirjoitit,löysin monta omaa ajatusta sinkkuudesta,sinun jutustasi.
Itse olen tällä hetkellä sinkku olosuhteiden pakosta,en kuitenkaan nauti olotilastani,haluan vierelleni naisen jonka kanssa jakaa arjen ilot ja surut heti kun vain mahdollista.
Olen täysin samaa mieltä että seksi oman rakkaan kanssa on upeinta mitä voi kokea, ei sitä mitkään yhdenillan jutut voita.

ETKÖ SÄ KUSIPÄÄ TAJUA ETTEI IHMISET VÄLTTÄMÄTTÄ OLE SINKKUJA OMASTA HALUSTAAN???!!! KIRJOITUKSESI LOUKKASI HEITÄ.

Vähemmän miellyttävän näköiselläkin voi tarkoittaa montaa asiaa. Itselläni useimmiten tilanne on se, että ( tiedä sitten miksi ) saan kimppuuni ehdottomasti aina paikan friikeimmät ihmiset. Ulkonäöllisesti heissä ei välttämättä aina ole vikaa, mutta olemuksessa muutoin on jotain, mikä saa vetäytymään. Ja minusta se on lähinnä pelkkää itsesuojeluvaistoa, ettei aivan kaikkiin yritä tutustua. Intuitioonsa kannattaa yleensä luottaa.

Muuten tekstisi on pelkkää asiaa.

(Mutta minä olenkin vielä nuori,tai tarpeeksi kaukana keski-iästä nyt ainakin.)

kun kasvat isoksi tiedät miksi toiset on mielummin yksin

Hyviä kysymyksiä esität. Vaikka en olekaan ns ikisinkku, niin muutama kommentti silti.

Vastaus ensimmäiseen kysymykseesi. On ja ei. Coolia se ei ole, mutta kasvattavaa. Mielestäni yksi meidän kaikkien ihmisten elämämme tarkoitus on kasvaa henkisesti ja ensimmäinen asia siinä on opetella tuntemaan itsensä. Siihen yksineläminen tiettyyn rajaan asti on välttämätöntä. Sitoutumisesta mihinkään tai ei mihinkään siinä ei ole kysymys. Yksieläjäkin on sitoutunut yhteiskuntaan, läheisiin ihmisiin ja moniin muihin asioihin, mitä ympärillä on. Uskallanpa väittää, että monet sinkut ovat sitoutuneet moniin asioihin enemmän kuin suhteessa elävät.

Yhden pitkän ja muutaman lyhyemmän suhteen eläneenä tällä hetkellä voin sanoa, että olen tehnyt hyvän teon. Eikä kyse ole siitä etteikö kukaan olisi sen arvoista. Tilanne niin minun, kuin varmasti monen muunkin kohdalla on se, että en tarvitse parisuhdetta vain sen itsensä vuoksi. En edes halua oman onnellisuuteni etsintään ketään. Onni ja onnellisuus on löydettävä itse ja sisältään. Jos sen löytämiseen tarvitsee toisen ihmisen, silloin annat oman onnellisuutesi toisen ihmisen käsiin ja se ei välttämättä kovin vahvalla pohjalla ole. Kun onnen löytää itsestään, on siitä jaettavissa muillekin, eikä se ole keneltäkään pois.

Jos joku tulee juttelemaan, en kyllä käännä selkääni ihmisenä. Mutta jos aikeet ovat selvästi iskemiseen viittaavia, eikä ihminen siinä suhteessa kiinnosta ja miellytä, annan rukkaset. Ulkonäkö on vain yksi ominaisuus, millä ihmisiä arvioidaan.

Sinkkujen ikää sinun on turha miettiä. Normaali ihminen on luonnostaan kiinnostunut suurinpiirtein itsensä ikäisistä ihmisistä. Kolmikymppiset ihmiset ovat nuoria ja heitä katsovat toiset kolmikymppiset. Itse katson suurinpiirtein nelikymppisiä. Taidat olla melko nuori, koska olin aistivinani tekstistäsi, että mielestäsi kolmikymppinen on jo vanha?

Se mitä sanot seksistä, pitää paikkansa. Parasta seksi on tutun ja luotettavan kumppanin kanssa. Kääntöpuoli asiassa on, että kun se on niin tuttua, siinä on tylsistymisen vaara. Siksi en näe mitään outoa, että pyytää toiselta jotain tai kysyy mitä toinen haluaa. Mutta jos ainoa tapa harrastaa seksiä on baari-iltojen jälkeiset känniset panot, niin silloin on parempi olla ilman. Yksi iso ongelma itselleni on se, että välillä kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä ja lämpöä. Ja kun sitä ei aina ole saatavissa.

Pelottaako sitoutuminen? Kyllä ja ei. Ystävät ovat mm. sitä varten, joille voi purkaa pahaa oloa. Ja jos tilanne on niin paha, että tarvitsee kallonkutistajaa, ei siihen auta edes parisuhde tai se oma rakas. Se ei hoidu paremmin sen tutun kumppanin kanssa.

Mitä vikaa parisuhteessa? Monessa parisuhteessa ei olekaan muuta kuin vikaa. Erilaisuudet täydentävät toisiaan. Kyllä ja ei. Monet ihmiset rakastuvat toistensa erilaisuuteen. Hälytyskellot soivat ja niitä luullaan hääkelloiksi. Kyllä kahden ihmisen on löydettävä paljon yhteisiä ja samanlaisia asioita, pärjätäkseen yhdessä. Samanlainen elämänkatsomus, kyky puhua, huumorintaju, jne. Vai mitä luulet, miten sujuisi kettutytön ja turkistarhaajan liitto? :)

Ainoaa ja oikeaa ei ole olemassakaan. On vain erilaisia ihmisiä. Loppujen lopuksi, kun se rakastuminen on ohi, ratkaisee se miten paljon olet valmis pistämään itsestäsi likoon ja antamaan yhteisen elämän hyväksi. Sielunkumppaneita toki on, ja he ovat monesti niitä, jotka antavat meille niitä opetuksia jotka pakottavat kasvamaan. Monesti se ärsyttävin ihminen on meille tietyssä tilanteessa se paras kumppani, koska hän näyttää meille ne kipupisteet, joissa on vielä kasvamista. Se on todellista sielun kumppanuutta ja rakastamista. Siinä tapauksessa parisuhdetta ei korvaa mikään, kun on kaksi ihmistä, jotka toimivat peilinä toisilleen ja jotka ymmärtävät tämän merkityksen. Kasvavat toinen toistaan opettaen. Ja jos en kohtaa sellaista ihmistä, kenen kanssa tämä toimii, en parisuhteeseen ala.

Tämä sinunkin kirjoituksesi kuvastaa sitä yhteiskunnallista ja sosiaalista murrosta, missä olemme. Yhteiskunta ja kirkko on huolissaan siitä, kun perinteiset arvot. Avioliitto ja ydinperhe ei enää kaikille tarjoakaan sitä elämän suurta kliimaksia. Meidät on kasvatettu siihen. Asiat muuttuvat ja siihen kuuluu, että jokainen tekee päätöksiä omista lähtökohdistaan käsin. Kaikille se perinteinen elämä ei enää kolahda. Moni voi ja haluaa elää yksin, olematta eristäytynyt yhteiskunnasta, ihmisistä tai olematta itsekäs. Todettakoon, että monilla omasta tahdostaan sinkkuna olevalla on huomattavasti laajempi sosiaalinen verkosto, kuin parisuhteessa elävällä. Vastentahtoisesti sinkkuna olevat sen sijaan tahtovat jäädä murehtimaan olotilaansa sen sijaan, että nauttisivat niistä hyvistä puolista ja omasta ajasta ja vapaudesta.

Kun elämässä jää yksin sitä jää yksinäiseksi. No ei välttämättä. Yksinäisyys on periaatteessa sitä kun olet vailla toisilta ihmisiltä jotain, etkä saa sitä, tunnet yksinäisyyttä. Tähän tunteeseen sitten haetaan täytettä keinolla millä hyvänsä. Kun sen tyhjän tilan, joka syntyy yksin jäämisen yhteydessä, opettelee täyttämään sisältään, voi olla yksin, mutta olematta silti yksinäinen. Suurempi murhe ihmisille tulee siitä, että rynnätään suhteesta toiseen, kuin olemalla yksin. Parisuhde on minullekin tavoittelemisen arvoinen elämäntapa, mutta ei vain sen vuoksi, että ei tarvitsisi olla yksin.

Kukaan nainen ei haluaa seurustella kanssa tai ainakin oletan näin. Syynä on minun vaatimukset, ei niinkään naiselle, vaan elämän laadulle. En halua luopua sinkkuelämän "hyvistä" puolista seurustelun vuoksi.

Niin kauan kun minun sinkkuuteni ei aiheuta muille mitään haittaa, on se yksin omaan MINUN OMA ASIA.

Tulihan selväksi?

ajatellut sellaista, että kaikki eivät pysty parisuhteeseen?
Itselläni on "vamma", mikä ei näy heti päälle, mutta selviää aika pian toiselle osapuolelle, jos alat olemaan kanssani useamman päivän. En esim. kestä sitä, että toinen haluaa minulta "koko ajan" jotain. Ahdistun siitä. Tarvitsen paljon aikaa itselleni. En meinaa selvitä jokapäiväisistä asioista kuten siivouksesta, ruuanlaitosta, pyykinpesusta ym. Saatan uppoutua niin syvälle omiin asioihini, etten näen enkä kuule mitään muuta. Rakkaus ja seksi ovat minulle kaksi täysin eri asiaa, joiden välillä en näe juurikaan yhteyttä.
Kenen luulet haluavan alkamaan kanssani parisuhteeseen?