Tutustuin jonkin aikaa sitten yhteen naiseen. Ihan mukava ja " siistin " näköinen. Oltiin " tunnettu" joku pari viikkoa, kun mun kännykkään sitten rupes satamaan kultamussu viestejä päivittäin ja monta kertaa päivässä.
Ei siinä mitään, mutta miten ketään voi nimittää kullaksi kahden viikon tuttavuuden jälkeen??!
Kyllä mä ainakin haluan tutustua kunnolla ihmiseen, ennen kuin mä pystyn päättämään haluanko seurustella hänen kanssaan vai olla kaveri!
Meni siinä vielä muutama viikko eteenpäin, tapailtiin yms, mutta sitten tää nainen ilmoitti ettei halua jatkaa?! Eipä siinä mitään, ihmisillä on vapaa tahto, eikä mun maailma siihen kaadu, mutta ihmettelen vaan?
Ensin tulee ko. viestiä ja kokoajan pitäis nähdä yms. ja sitten tällainen lopputulos? Mietin asiaa yksinäni, mutta en päässyt mihinkään tyydyttävään tulokseen, joten fuck it. On mulla onneks muutakin elämässä, kun tuuliviiri muijat.
Ei siinä mitään, mutta miten ketään voi nimittää kullaksi kahden viikon tuttavuuden jälkeen??!
Kyllä mä ainakin haluan tutustua kunnolla ihmiseen, ennen kuin mä pystyn päättämään haluanko seurustella hänen kanssaan vai olla kaveri!
Meni siinä vielä muutama viikko eteenpäin, tapailtiin yms, mutta sitten tää nainen ilmoitti ettei halua jatkaa?! Eipä siinä mitään, ihmisillä on vapaa tahto, eikä mun maailma siihen kaadu, mutta ihmettelen vaan?
Ensin tulee ko. viestiä ja kokoajan pitäis nähdä yms. ja sitten tällainen lopputulos? Mietin asiaa yksinäni, mutta en päässyt mihinkään tyydyttävään tulokseen, joten fuck it. On mulla onneks muutakin elämässä, kun tuuliviiri muijat.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No eihän sitä nyt passaa heti ensalkuun alkaa "kullittelemaan".... Se tyttö varmaan huomasi lopultakin, ettet sä tykkää siitä lirkuttelusta, joten ajatteli ettet tykkää hänestäkään... Meni jo - unohda.
Ei minusta ole yhtään vaikeaa nimittää toista kullaksi kahden viikon jälkeen jos siltä tuntuisi. Riippuu tietysti siitä, miten tiiviisti nuo kaksi viikkoa on yhdessä oltu, ja miten lähelle toisen on päästänyt. Enpä silti menisi vällyjen allekaan kokematta rakkautta rinnassani...
Todella kurjalta tuntuisi, jos itse hellittelisi toista sanoin, ja vastassa olisi kaltaisesi jääkalikka. Kyllä sitä kiinnostus häviäisi minultakin. Jatka vaan samaan tapaan, niin saat tyytyä sellaisiin naisiin, jotka laskevat hyötyvänsä sinusta. Eipä tule turhia helliä sanoja sitten - eikä tarvitse usein tavata!
Hemmolle on käynyt juuri niin, että toinen on halunnut suhteelta heti alussa sitä tulisuutta. Mutta Hemmo itse on hakenut jotain pysyvää.
Minäkin olen peräänkuuluttanut monasti sitä järkiliiton tuomaa pysyvää ja pitkäkestoista suhdetta. Mutta Naiset eivät vaan ole siihen valmiita jostakin kummansyystä. Voi olla että yleensä naiset haluavat mieluummin sitä kuumaa alkuhuumaa, mutta miehet sitä kauankestävää pikkuhiljaa kehittyvää huumaa.
Jos Hemmo olisi,vastoin periaatteitaan ns. pelimiehen tavoin ryhtynyt naisen aloittamaan rakkauspeliin, niin molemmat olisivat kokemusta rikkaampia. Mutta lopputulos suhteen pysyvyyden kannalta olisi luultavasti sama kuin nyt. Tosin jälkipyykki ei olisi enää sitten lapsille sopivaa kerrottavaa.
Vaikka tämä olikin Naistenlogiikka palsta, en malttanut olla kommentoimatta. Kun kaikesta huolimatta jopa minäkin uskon. Että sellaisiakin naisia löytyy, jotka jaksavat tutustua ensin vähän paremmin ennenkuin ryhtyvät "rakastamaan" tulisesti.
Mitä sä niistä lapsista...oletko rakastunut mun naapurin rouvaan, taidat olla ;)
En ole rakastunut kehenkää. Mutta voisin jos sopiva kohde löytyisi. Tosin se on häviänpieni mahdollisuus löytää sellaista enää tässä iässä.
Sillä rakkaus ensisilmäyksellä on utopiaa ja hiljaa kehittyvään rakkauteen ei naiset nykyään jaksa panostaa. Vaan sen on vietävä jalat alta, vaikka tulos olisikin lyhytkestoinen.
Lapsille sopimatonta, olikin vaan se jälkipuinti. Kun riidellään siitä, että miksi se alkuleikki ei kestäkkään pitempään. Eihän se voi kestääkään, kun ei oltu samalla tunnetasolla toisenkanssa.
Miksi hiljaa kehittyvän rakkauden ja rakastumisen huuman pitäisi olla toisensa poissulkevia asioita? Minusta ainakin tuntuu jos toinen ei edes alussa tunne mitään kipinöitä, että se ei minusta ole kiinnostunut. Silloin ei tule sitä pikkuhiljaa kehittyvää rakkauttakaan, koska toinen on jo alkumetreillä viheltänyt pelin poikki. Ei sitä tarvi mitään pelimiehiä olla että uskaltaisi rakastua!
Hei vaan!
En usko muuten, että VAIN NAISET toivovat huumaa, ihastumista, rakastumista, tunteita. Kyllä se on persoonallinen juttu, onko impulsiivinen tunneihminen vai sitten jäyhempi järki-ihminen.
Ymmärrän tuon alkuperäisen kirjoittajan ihmetystä toisaalta. Mutta ymmärrän myös sitä naista, tunneihmisenä. Pari viikkoa on tietysti lyhyt aika, mutta...
Jos itse ihastut ja toinen ei vastaa ollenkaan samalla tasolla ilmaisemalla itseään, on vaarana, että tämä impulsiivisempi tunneihminen kokee, ettei toinen ole hänestä kiinnostunut. Onhan nää tosi vaikeita asioita. Kukapa ei haluaisi rakastua simittömästi!! Ja tuo on puppua, ettei sellaisesta roihuamalla lähtevästä intohimosuhteesta voisi kehittyä aivan yhtä pitkäkestoinen liitto kuin jostakin järjensanelemasta jutustakin. Mehän haemme samalla seksikumppania itsellemme, emme pelkkää ystävää, jonka kanssa jutella järkeviä...;P
Ja useat meistä pitävät intohimoisesta suhteesta. Itse osaan melko hyvin päätellä jo ekoilla sokkotreffeillä, olisiko mulla koskaan mielenkiintoa kyseisen miehen kanssa - niin - seksiin. "Julmaa" mutta totta. Jos toinen ei saa naisellisia "vaistojani" heräämään, niin juttua voi olla turha yrittää väkisin vääntämällä muuksi muuttaa. Kyllähän ne kemiat ovat tärkeä juttu,jos ne eivät PUOLIN JA TOISIN kolahda, ei onnistu!
No onhan ne ihan erilaisia aloitusmuotoja suhteelle. Kyllä toinen ihminen voi olla kiinnosta ja mielenkiintoinen, vaikkei olisikaan sitä alkuhuumaa.
Mutta jos toinen on heti alussa sellainen tunteensa näyttävä ja toteuttava ihminen. Ja toinen vaatisi pitemmän tutustumisajan. Niin ei sellaiset keskenään tule toimeen. Se täytyisi vaan heti alkumetreillä molempien todeta, eikä edes yrittää jatkaa pitemmälle.
Niinkuin olen todennutkin, että naisista vähemmistö on sitä "hiljaa hyvä tulee" tyyppiä. Meissä miehissä taitaa olla toisinpäin. Tietysti on niitäkin jotka lähtevät naisten ehdoilla leikkiin mukaan heti alussa, mutta se suhteen kesto on mitä on jos ei ole aidosti mukana.
Miehethän voi jo viettinsä ansiosta leikkiä rakastunutta,vaikkei juuri tunnetta mukana olisikaan. Mutta kaikki ei halua leikkiä tunteilla. Ainakaan silloin jos on hakusessa se ns. oikeasuhde.